Oletko masentunut? Minulta kysytään... Mitä minun pitäisi sanoa tuohon ,ajattelen. Olen 16-vuotias. Tiedänkö masentumisesta vielä tuossa iässä? Pitäisikö minun edes pohtia moista?!
Sanon olevani masentunut, koska haluan että kaikki ovat tyytyväisiä ja lääkäri saa diagnoosinsa. Alan syödä pillereitä. Seroxat nimistä huumetta. Se toimii, omalla tavallaan.
Neljä vuotta kuluu... Edelleen koukussa Seroxatiin. Talvi 2003. Alkoholia kuluu viikonloppuisin. Sairastan selkääni. Olin raskaassa työssä ja en voinut lopettaa sitä "koska ihmisellä täytyy olla jotain ohjelmaa päivisin". Selkäni on kipeä, niskani on kipeä, päätäni särkee. Olen romuna makaan sängyssä 2 viikkoa jääpussi silmillä. Kevät tulee. Koivut kukkii... Minä en saa happea. Hypomania alkaa. Valvon päivän, toisen, kolmannen, neljännen, viidennnen.. En enää nuku. Olen sairas psyykkisesti ja fyysisesti. Minä joudun sairaalaan. Ne antavat minulle väärät lääkkeet. Passittavat kotiin. En vieläkään NUKU! Takaisin samaan paikkaan lukkojen taakse. Olen hullu, nyt minä sen tiedän. Kunnes tajuan sanoa että lopettakaa herranjumala se masennuslääke, mä en nuku sen takii ikinä! Ja ne tekvät sen. Ja minä nukun.
Mutta hoito jatkuu.. Sinuthan pitää tutkia kunnolla, nyt kun sinä täällä olet ja niin edelleen. Eihän me nyt hullua voida kadulle päästää. Joten en taaskaan voi viettää kesääni normaalisti, niinkuin normaali nuori. Ja alan masentua, kun en nää ystäviäni ja minut eristetään yhteiskunnasta. Olen nyt entinen masentunut, nykyinen psykoosipotilas. Mielisairas. Kun käyn lomalla yritän vältellä kaikkia ihmisiä, koska empatiaa ei ole ollut tarjolla pitkiin aikoihin.
Emme me voi päästää sinua ulos, sulla ei ole lupia, lääkäri tulee sadan vuoden päästä ja siihen asti voit popsia näitä erilaisia nappeja ja polttaa tupakkaa/hankkia keuhkosyövän. Jos sulla on jotain sitä vastaan että vietät kesäs neljän seinän sisällä kuola suun pielestä valuen, me laitetaan sut mielellään tonne putkaan pariksi päiväksi. Ai nii muuten, siellä onki sitte paska ilmastointi.
Et tarvitse liikuntaa, et tarvitse oikeuksia, et tarvitse fyysistä terveydenhuoltoa, et tarvitse virikkeitä, et tarvitse oikeutta ilmaista mielipiteitäsi. Ole hulllu. Me ei anneta sulle enää kynää ja paperia, usko jo! Ei, kirjastoon sinä et pääse. Voit mieluummin viiltää ranteesi auki, juu, niin saat kyllä tehdä. Tossa voiveitsi harjottele sillä...
Sanon olevani masentunut, koska haluan että kaikki ovat tyytyväisiä ja lääkäri saa diagnoosinsa. Alan syödä pillereitä. Seroxat nimistä huumetta. Se toimii, omalla tavallaan.
Neljä vuotta kuluu... Edelleen koukussa Seroxatiin. Talvi 2003. Alkoholia kuluu viikonloppuisin. Sairastan selkääni. Olin raskaassa työssä ja en voinut lopettaa sitä "koska ihmisellä täytyy olla jotain ohjelmaa päivisin". Selkäni on kipeä, niskani on kipeä, päätäni särkee. Olen romuna makaan sängyssä 2 viikkoa jääpussi silmillä. Kevät tulee. Koivut kukkii... Minä en saa happea. Hypomania alkaa. Valvon päivän, toisen, kolmannen, neljännen, viidennnen.. En enää nuku. Olen sairas psyykkisesti ja fyysisesti. Minä joudun sairaalaan. Ne antavat minulle väärät lääkkeet. Passittavat kotiin. En vieläkään NUKU! Takaisin samaan paikkaan lukkojen taakse. Olen hullu, nyt minä sen tiedän. Kunnes tajuan sanoa että lopettakaa herranjumala se masennuslääke, mä en nuku sen takii ikinä! Ja ne tekvät sen. Ja minä nukun.
Mutta hoito jatkuu.. Sinuthan pitää tutkia kunnolla, nyt kun sinä täällä olet ja niin edelleen. Eihän me nyt hullua voida kadulle päästää. Joten en taaskaan voi viettää kesääni normaalisti, niinkuin normaali nuori. Ja alan masentua, kun en nää ystäviäni ja minut eristetään yhteiskunnasta. Olen nyt entinen masentunut, nykyinen psykoosipotilas. Mielisairas. Kun käyn lomalla yritän vältellä kaikkia ihmisiä, koska empatiaa ei ole ollut tarjolla pitkiin aikoihin.
Emme me voi päästää sinua ulos, sulla ei ole lupia, lääkäri tulee sadan vuoden päästä ja siihen asti voit popsia näitä erilaisia nappeja ja polttaa tupakkaa/hankkia keuhkosyövän. Jos sulla on jotain sitä vastaan että vietät kesäs neljän seinän sisällä kuola suun pielestä valuen, me laitetaan sut mielellään tonne putkaan pariksi päiväksi. Ai nii muuten, siellä onki sitte paska ilmastointi.
Et tarvitse liikuntaa, et tarvitse oikeuksia, et tarvitse fyysistä terveydenhuoltoa, et tarvitse virikkeitä, et tarvitse oikeutta ilmaista mielipiteitäsi. Ole hulllu. Me ei anneta sulle enää kynää ja paperia, usko jo! Ei, kirjastoon sinä et pääse. Voit mieluummin viiltää ranteesi auki, juu, niin saat kyllä tehdä. Tossa voiveitsi harjottele sillä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pari ohjetta:
- LOPETA KAIKKIEN LÄÄKKEIDEN KÄYTTÖ!!! (niistä tulee riippuvaiseksi!) Et kai halua lääkenarkomaaniksi?!
- Jos hermostuttaa, syö b-vitamiinia ja juo rauhoittavaa teetä.
- Jos ei nukuta, syö/juo paljon maitotuotteita. (tai kalsiumtabletteja) Ne puolestaan nukuttavat.
- Urheilukin antaa kunnon yöunet - ja raitis ilma. Nuku ikkuna auki, kun säät sallivat.
EI TUOLLA IÄLLÄ PIDÄ RUVETA LÄÄKENARKOMAANIKSI!
OLET OIKEASSA "KAPINASI" SUHTEEN! TÄMÄ YHTEISKUNTA TÄÄLLÄ ON SAIRAS! TERVEHDY SINÄ!
"haluaa auttaa". Lääkityksiä EI saa lopettaa äkillisesti, eikä ominpäin, et tainnut lukea ap:n kirjoituksesta, että hänellä oli HYPOMANIAA!
SSRI-lääkkeistä EI tule riippuvaikseksi!
Ap.on nyt 24 v.
Ja lääkenarkomania,lääkenarkomaaneja ovat lääkkeiden VÄÄRINKÄYTTÄJÄT!
Ap., vaihda psykiatria, hakeudu terapiaan ja suunnittele psykiatrisi kanssa yhdessä mahd.lääkityksen tarve!
Hyvää kevään jatkoa!
..siinä mielessä jos ei pysty lopettamaan SSRI-lääkkeen käyttöä vieroitusoireiden takia.
lääkärin valvonnassa,mutta itse ei pidä tehdä ilman lääkärin ohjeita.
Vieroitusoireittein pelosta ei kannata pelätä lääkken syömistä.
Olen saanut lopetettua vähitellen,lääkärin neuvonnassa,tosin syön nyt kuitenkin uudelleen niitä ja varmaan loppuikäni.
Auttavat aina tulevaan päivään.
Ja elämä tuntuu elämältä.