Kun elämme tässä information ympäristösä niin oletamme vastauksien löytyvän niitä sen kummemmin päättelemättä ja johtopäätöksiä tekemällä. Jokaiseen asiaan jonka me tiedostamme on aina olemassa jonkinlainen vastauskin. Miksi siis vaivaisimme aivojamme, kun on olemassa oikeaoppinenkin tieto olemassa.
Jossakin keskustelussa tuli esille tällainen esimerkki, joka sopii tähän aiheeseen vallan mainiosti. Nuoreltä ihmiseltä kysyttiin, että tietääkö hän vastauksen hänen esittämäänsä kysymykseen. Nuori ihminen vastasi: kyllä hän tietää. Kysyjä hämmästeli, että kuinka sinä voit tietää? Nuori ihminen vastasi: kyllä se hänelle tullaan kertomaan.
Jossakin keskustelussa tuli esille tällainen esimerkki, joka sopii tähän aiheeseen vallan mainiosti. Nuoreltä ihmiseltä kysyttiin, että tietääkö hän vastauksen hänen esittämäänsä kysymykseen. Nuori ihminen vastasi: kyllä hän tietää. Kysyjä hämmästeli, että kuinka sinä voit tietää? Nuori ihminen vastasi: kyllä se hänelle tullaan kertomaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos näin ei olisi, niin kohta 2 2=4 laskun jälkeen olisimmekin jo pian avaruusalusten kanssa valtaamassa maailmankaikkeutemme toista puolta. Emme tiedä vielä tarpeeksi asioita jonka osoittaa se, että me taistelemme vielä itsemme kanssa tällä pienellä planeetallamme. Se onkin jo ainakin minun mielestäni tarpeeksi todistaakseen, että me ihmiset olemme tyhmiä monessa eri asiassa.
Voin tietää esimerkiksi, että jokin jumala on olemassa, mutta on toinen asia onko asian laita oikeasti niin.
"[1] sen kummemmin päättelemättä ja [2] johtopäätöksiä tekemällä."
Ristiriitaista: Jos [1] ei päätellä, [2] myöskään tehdä päätelmiä. - Tarkoitatko: ilman päättelyä ja ilman johtopäätösten tekoa?
"Miksi siis vaivaisimme aivojamme, kun on olemassa oikeaoppinenkin tieto olemassa."
Tarkoittanet auktoriteettiluottamusta? Eli henkilö ei ajattele itse, vaan luovuttaa itsensä ihmisenä toimivalle auktoriteetille, joka "tietää paremmin".
Tässä hommassa on vain se kääntöpuoli, että auktoriteetti itse määrittää olevansa oikeassa. Eli auktoriteettiasemassa oleva henkilö saa puhua mitä sylki suuhun tuo, koska muut luottavat, että hänen puheensa ovat "oikea oppista tietoa".
Mielestäni Raamatun toisessa thessalonikilaiskirjeessä on täydellinen kohta tähän:
"4 Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 5 Muistattehan, että puhuin teille tästä jo silloin kun olin luonanne. 6 Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta kun hänen hetkensä koittaa.
7 Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä; 8 silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella. 9 Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. 10 Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. 11 Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, 12 ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden."
Viisaudesta luopuneet antavat Jumalan paikalle asettuneen ihmisen päättää, mikä on oikein ja väärin.
Ihmiset luottavat tähän ihmisjumalaan ja jättävät ajattelun ja totuuden rakastamisen. Lopettavat päättelemisen.
Tuo Vastustaja on Muhammed, kaiken ajattelun tuhoaja.
Niin varmaan herkästi tulee mieleen, että Muhammed on se vastustaja.
Kuitenkin tuossa lainaamassani Raamatun kohdassa puhutaan vastustajasta, joka tulee kristinuskon nimissä.
Eli kyseessä on henkilö, joka määrittää mielensä mukaiset asiat kristinuskoon kuuluviksi, mutta väittää tulevansa kristinuskon nimissä.
Toisaalla kerrotaan, että vastustajien määrä kasvaa.
Eli oikeastaan Paavalin antamien määritelmien mukaan vastustajia ovat kaikki kirkot ja kristilliset lahkot.
Koska kyseessä on henkilö, voidaan sanoa, että kirkkojen ja lahkojen johtohenkilöt ovat näitä vastustajia.
Anti-etuliite tarkoittaa nimenomaan sellaista, joka tulee kristinuskon(tai minkä tahansa muun asian) nimissä, mutta ei kuitenkaan ole aivan oikeasti kristinuskon asialla(tai minkä nimissä nyt tuleekaan). Esim. henkilö tulee kristinuskon nimissä, mutta tekee vääriä tekoja ja turmelee kristinuskon maineen.
Teknisestihän homma on juuri niin mennytkin. Eli ensin kristinuskoa on käytetty nimityksenä kaikenlaisessa vallanhalussa ja tappamisessa. Ihmiset ovat lähteneet mukaan tällaisiin älyttömyyksiin, koska he ovat ajatelleet tavanoimaisen idioottimaisesti, että ovat hyvien puolella, kun tappavat väkeä kristinuskon nimissä.
Kun sitten nämä heput ovat lähteneet vastustajan käskystä tappohommiin Jumalan nimissä, ovat he turmelleet kristinuskon maineen myöhempien samanlaisten heppujen silmissä.
Eli nykyään kristinuskoa vastustavat ateistit näkevät kristinuskon juuri sellaisena, mitä vastustajat ovat sen kertoneet olevan. Eli vastustajat ovat onnistuneet toisaalta työssään.(Mutta vain Jumalan suostumuksella, koska näin ns. jyvät erottuvat akanoista)
Sama toiminta jatkuu dynaamisesti kasvaen, sillä vastustajien määrä lisääntyy jatkuvasti. Koko ajan tulee uusia uskonlahkoja. Näihin lähtee mukaan kaikenlaisia heppuja ja sitten, kun he väittävät sen hölmön oppinsa olevan kristinuskoa, niin toiset heput luulevat, että kristinusko on sitä, mitä heille on sen sanottu olevan ja vastustavat sen vuoksi kristinuskoa.
Ne, jotka ovat uskoneet vastusjan levittämään uskoon, eivät ole uskoneet totuuteen, vaan vastustajan keksimään oppiin, jonka hän väittää olevan kristinuskoa.
Siitä huomaat, että vastustajat tulevat kristinuskon nimissä, että kirkkoja on kymmeniä tuhansia. Kuitenkin on vain yksi totuus.
Näin siis toimii käytännössä vastustajan psykomekaniikka.
Raamattu puhuu myös vääristä profeetoista erikseen. Muhammedhan oli "profeetta". Mutta siis se vastustaja on yleisnimike kaikille kristinuskon nimissä tulleille kusettajille.
"Ihmiset luottavat tähän ihmisjumalaan ja jättävät ajattelun ja totuuden rakastamisen. Lopettavat päättelemisen"
Jopas loikkaa. Miksi, miksi, miksi, siinä on jo tarpeeksi päättelyä, "viisaammat" sitten vastailevat.
"ei ne vastaukset, vaan ne kysymykset"
ole totuuden tietäminen. Kun totuus tiedetään, niin kysymysten esittäminen loppuu..ryhdytään vastaajiksi.
Totuudentietäjät ovat hellyyttäviä :)
"Jopas loikkaa. Miksi, miksi, miksi, siinä on jo tarpeeksi päättelyä, "viisaammat" sitten vastailevat.
"ei ne vastaukset, vaan ne kysymykset""
Kieltämättä oli aika lennokas ajatus minulta. Vastaus kysymykseesi "miksi", on että kun totuus riippuu vastaajasta, vain johinkin kysymyksiin voi saada mielekkään vastauksen.
Mitä tulee siihen, mitkä kysymykset ovat sallittuja, ja mihin voi saada vastauksen... Sallitut kysymykset ovat mielettömiä ja niihin annetut valmiit vastaukset eivät täten edes voi mitenkään liittyä kysymyksiin.
"eiköhän kovin ajatteluntuhoaja ole totuuden tietäminen. Kun totuus tiedetään, niin kysymysten esittäminen loppuu..ryhdytään vastaajiksi."
Kuulostaa oudolta sanoa "totuuden tietäminen". Mielestäni se ei ole käyttökelpoinen termi. Totuuden tietäminen inhimillisessä mielessä tarkoittaa sitä, että "totuuden tietäjä" ei pysty kritisoimaan itseään. Hän asettaa omat ajatuksensa ja tekemisensä oikean esimerkiksi.
Koska hän ei kestä totuutta, hän asettaa oman Jumalallisen tietämyksensä totuuden kilpailijaksi ja koittaa saada muutkin uskomaan, että on oikeassa.
Oikeammin sanottuna olisi mielestäni niin, että "kun totuutta ei kestetä, kysymysten esittäminen loppuu..ryhdytään uuden, oman mielen mukaisen totuuden määrittäjiksi".
"Totuudentietäjät ovat hellyyttäviä :)"
Valitettavasti.
Ajattelussasi ja argumentaatiossasi on yksi todella suuri aukko, sanoisinko jopa että Jumalan mentävä aukko. Sillä sinä lähdet kritiikittömästi sitaaraamaan raamattua, mikä on sinällään melko typerää, koska raamatun arvomaailma ja koko teoksen teesi perustuu perustelemattomaan väittämään Jumalan olemassaolosta. Ja se ei näin ollen voi olla lähde kriittiseen filosofiaan ja yhteisön ja yksilön todellisuuden kuvaamiseen.
Mutta vaikka raamattu onkin satua, niin tavallaan sinä olet oikeassa tämän asian tulkinnassa, sillä kyllä esimerkiksi Paavit ovat, ironista eikö, kristinuskon vihollisia jos sinun tulkintaa uskoo.
Kuten sanoin, sama ns. vastustajan mekaniikka pätee mihin tahansa oppiin, jolle on annettu jonkainlainen nimi.
Eli tuo esittämäni mekaniikka ei koske pelkästään kristinuskoa, tai Raamatun sanoja.
Yleisesti ottaen kuitenkin voidaan sanoa, että mekaniikka kohdistuu vastustamaan loogisia ja alkuperäisiä oppeja ja teorioita.
Kun opille on annettu jokin nimi, vaikkapa "kristinusko", voidaan väittää tuon nimen kuvaavan jotain muuta oppia, kuin mitä sillä alunperin oli tarkoitettu kuvattavan.
Sinänsähän tuo heittämäsi "Jumalan mentävä aukko" ei ole mitenkään olennainen sen kanssa, mitä sanoin.
Myöskin sanomasi: "Sillä sinä lähdet kritiikittömästi sitaaraamaan raamattua, mikä on sinällään melko typerää, koska raamatun arvomaailma ja koko teoksen teesi perustuu perustelemattomaan väittämään Jumalan olemassaolosta.", on mieletöntä tuubaa, koska alkuperäisen aatteen, tai teorian totuudella ei ei ole lopulta väliä.
Oikeammin sanan "totuus" käyttäminen tässä yhteydessä on käsitteitä sekoittavaa ja harhaanjohtavaa.
Kuitenkin kristillisessäkin mielessä oli alkuperäinen ajatus. Ja alkuperäinen ajatus on aina looginen.
Ja mitä tulee siteeraamiini teorioihin, ne ovat täysin järjellisiä, eikä niihin liity suoraan mitään yliluonnollista, tai käsittämätöntä.
Kyse ei ole tällä kertaa minkään huonosti tunnetun hahmon, kuten Jeesuksen sanomista, eikä enkelin ilmestymisessä tulleista tiedoista, vaan tunnetun historiallisen henkilön, apostoli Paavalin ajatuksista.
Paavali suurelta osin juuri kirjoitti UTn.
Sen, mitä Paavali kertoo antikristuksesta, on hän havainnut jo omana aikanaan tapahtuvista asioista.
Hän sanoo, kuinka "Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa.".
Paavali oli erittäin älykäs mies ja hänen ajatuksensa olivat hyvin laadukkaita ja usein aivan verrattavissa kuuluisien filosofien ajatuksiin.
Paavali teki luultavasti antikristusta koskevat päätelmänsä seuraamalla ympärillään ihmisten yleistä sosiaalista käyttäytymistä ja tekemällä siitä yleisiä toimintamalleja ja kaavoja.
Vielä lisään siitä, mitä sanot perustelemattomasta väitteestä Jumalan olemassaolosta.
Sinänsähän tuo on melko heikkovaikutteinen vastustus Jumalan olemassaoloa kohtaan, sillä kaikki tieto perustuu uskoon.
Swedenborgin mukaan tarvitaankin aina usko, koska uskoon tarvitaan rakkaus.
Kaikkeen toimintaan liittyy jonkinlainen usko ja rakkaus.
Kun on rakkaus totuuteen, kuten Raamatussa sanotaan, homma menee putkeen.
Täytyy myös muistaa se, että kaikki viestintä on uskontopohjaista.
Matematiikka on ainoa uskonto, joka todistaa olevansa uskonto.
"Kuten sanoin, sama ns. vastustajan mekaniikka pätee mihin tahansa oppiin, jolle on annettu jonkainlainen nimi. --
Yleisesti ottaen kuitenkin voidaan sanoa, että mekaniikka kohdistuu vastustamaan loogisia ja alkuperäisiä oppeja ja teorioita."
Matematiikalla on jonkinlainen nimi ja se on myös oppi. Silti vastustajan mekaniikka ei päde siihen. Sillä kellään matemaatikolla ei ikinä ole tullut mieleenkään kyseenalaistaa vaikka Pythagoraan tai Arkimedeen kaksi ja puoli tuhatta vuotta vanhaa alkuperäsitä matematiikkaa. On varmasti myös muita oppeja, joihin teoriasi ei päde, mutta uskonnot ovat niistä selkeimpiä esimerkkejä, mikä osaltaan varmasti johtuu siitä, että yleinen irrationaalisuus on osa kaikkia uskontoja ja sen harjoittajia. Tämän takia suuretkin maailmanuskonnot hajaantuvat liberaalissa yhteiskunnassa. Enään monillakaan uskonnoista ei ole sitä autoritaarista aivopesukoneistoa ja valtaa joka ylläpitää homogeenistä, ortodoksista uskovienyhteisöä.
Toisin kuin uskonnot, tiede on oppinut hyödyntämään tätä teoriaa, vaikka tämä ns. vastustajan mekaniikka ei olekaan tieteeseen suoraan sovellettavissa. Sillä tieteenmetodiikassa nimenomaan pyritään hyödyntämään vastakkainasetteleluja, niin että alkuperäisen teorian vastustaja pakotetaan hankkimaan veden pitävät todisteet oman teoriansa tueksi. Tieteessä vain näytöillä on väliä.
"Myöskin sanomasi:--, on mieletöntä tuubaa, koska alkuperäisen aatteen, tai teorian totuudella ei ei ole lopulta väliä."
Tottakai alkuperällä on väliä, sillä muuten alkuperäisen tietoisilla ja tiedostomattomilla vastustajilla ei olisi heidän nykyistä kohtaloaan asian vastustajana. Jos siis alkuperäinen aate tai uskonto onkin edustamaltaan asialtaan täydellinen vastakohta olemassaolevan aatteen tai uskonnon asiasta niin silloin ko. ihmisillä on sama kohtalo mutta vain aatteen vastustamisen eripuolilla.
"Oikeammin sanan "totuus" käyttäminen tässä yhteydessä on käsitteitä sekoittavaa ja harhaanjohtavaa."
Ihanko totta? En nyt kyllä ymmärrä miksi? Siksikö koska luulet totuuden olevan yhdentekevä asian vastustajista? Jos näin on, olet silti väärässä, koska aatteen alkuperäisellä totuudella on ennenkaikkea valtavat maailmanhistorialliset seuraukset, riippuen tietenkin aatteen magnitudista.
"Kuitenkin kristillisessäkin mielessä oli alkuperäinen ajatus. Ja alkuperäinen ajatus on aina looginen."
Nyt en yhtään ymmärrä mitä meinaat. En kykyne lyötämään alkuperäistä logiikkaan noista väitelauseista.
jatkoa tulossa...
En nyt lähde tässä kovin pitkälle kirjoittelemaan ajan puutteen vuoksi, mutta totean, että kirjoituksesi oli mielenkiintoinen.
Korjaan kuitenkin tekemäsi ajatusvirheen. Eli sanoit, että: "Matematiikalla on jonkinlainen nimi ja se on myös oppi. Silti vastustajan mekaniikka ei päde siihen.".
Kuitenkin matematiikka ei ole mitenkään verrattavissa kristinuskoon, sillä matematiikka on ilmaisutapa ja kristinusko on ilmaisu.
Eli vastustajan mekaniikka ei toimi ilmaisutapaan, tai kieleen, vaan ilmaistavaan asiaan.
Matematiikka on siis tapa, jolla voidaan ilmaista jokin oppi. Jos vaikkapa keksitään uusi matemaattinen järjestelmä, joka ei toimi ja tuottaa vääriä tuloksia ja tuon järjestelmän väitetään olevan vaikkapa Eukliditista geometriaa, niin euklidista geometriaa aletaan pitää tuubana ja alkuperäinen euklidinen geometria jää tämän uuden, hyvin markkinoidun vasta-euklidian alle.
Lisäksi väität, että vastustajan mekaniikka ei päde tieteeseen. Tästä seuraa automaattisesti se, että pidät esimerkiksi natsien rotuoppeja täysin tieteellisinä ja uskot "arjalaisen" rodun olevan ainoa oikea rotu.
Kaikesta huolimatta ihminen on kuitenkin sopeutunut ympäristöönsä ja eri ympäristöissä on eri olosuhteet ja siksi myös erilaisia ihmisiä...
Minun tulee myös heittää tähän tämä klassinen fakta siitä, että kapitalismi ja kansallissosialismi sisältävät keskeisenä osana oppiaan vasta-evoluutioteorian.
Sosiaali-darwinismi on ehkä kaikkein raaoin esimerkki vasta-Darwinilaisuudesta.
"Tämän takia suuretkin maailmanuskonnot hajaantuvat liberaalissa yhteiskunnassa. Enään monillakaan uskonnoista ei ole sitä autoritaarista aivopesukoneistoa ja valtaa joka ylläpitää homogeenistä, ortodoksista uskovienyhteisöä."
Sinänsä huvittava teksti, että liberalismihan on juuri kirkkouskovainen aate.
Liberalistinen ajatelma on se, että pistetään tällaiset valtaan tahtovat aatteet kilpailemaan keskenään. Eli sitä paremmin pärjää, sitä enemmän on kusta päässä, mitä enemmän täytyy valtaa saada ja ihmisiä kusettaa.
Eli voisi sanoa, että liberalismi on antioppien hyväksymistä ja totuuden halventamista.
Teet jälleen sen virheen, että puhut kirkosta uskonnon harjoittajana. Kirkko ei ole uskonnon harjoittaja, vaan sen vasta-aate.
Se, että liberalismissa syntyy uusia kirkkokuntia, ei tarkoita, että vanha valtakoneisto heikkenisi, tai hajoaisi.
Ei. Se ainoastaan sopeutuu ja vahvistuu. Sitä enemmän tulee samanlaisia yhtä älyttömiä vasta-aatteita, sitä vahvemmaksi valheen asema tulee ja sitä vahvemmin totuus peittyy näkyvistä.
Liberalismi kaikessa hienoudessaan on siis sen saman vallan ihannoismista ja toteamista päämääräksi, minkä avulla kristinuskon nimissä ollut kirkko tappoi porukkaa sumeilematta vallanhalussa.
Kirkkoa ei todellakaan pidä sekoittaa kristinuskoon. Se on sosiaalisen vallan tavoittelun väline, joka käyttää propagandaa ihmisten kusettamisesta ja vallan saamiseksi. Samanlaisia ovat kaikki uudet kirkkokunnat.
Ja liberalismi ihannoi tällaista!! Liberalismi pakottaa ihmiset toimimaan, kuten kusettajat.
Liberalismi estää yhden kusetusjärjestelmän valtaan pääsyn, mutta se pistää luomaan niitä uusia.
Näin siis uusien valheiden keksimisestä tulee yhteiskunnan päätavoite.
"Miksi siis vaivaisimme aivojamme, kun on olemassa oikeaoppinenkin tieto olemassa." Lainaus tekstistäsi. Mitä on "oikeaoppinen tieto"? Miten se pitäisi määritellä? Jos 2 2 = 4, se ei arkoita, että kaikki muutkin asiat olisivat yhtä yksinkertaisesti määriteltävissä.
Oikeaoppinen tieto on vaihdellut vuosisatojen aikana, esim. maapallo on litteä ja siihen uskottiin ilman epäilyjä, kunnes joku väitti, Galileo, ettei asia näin ole. Häntä pidettiin hulluna. Eratosthenes todisti, että maapallo on pyöreä ja laski, kuinka suuri se on.
Onko oikeasti olemassa absoluuttisesti oikeaa tietoa? Onko joka kysymykseen vastaus? Parempi on hyvä kysymys, joka panee ihmisen miettimään kuin se, että jollakin olisi aina vastaus kaikkeen. Vaikka vastausta ei olisikaan, se saa kuitenkin ihmisen ajattelemaan ja se on minusta tärkeintä. Ei kannata uskoa niitä, joilla vastaus on valmiina kuin kaupan hyllyllä, vaan niitä, jotka pohdiskelevat asiaa monelta kantilta, vaikka vastaus jäisikin piiloon.
Ymmärsin mielestäni kyllä pointtisi, mutta
ehkä voisi kysyä sinulta vastakysmyksen.
Missä mielessä tieto perustuu aina päättelyyn jostain korkeammista periaatteista? Eikö väitteesi perustu tietynlaiseen tiedonkäsitykseen. Onhan muitakin tiedon käsityksiä esimerkiksi johtamaton eli intuitiivinen, käytännöllinen, tahtoon perustuva ja kokemukseen perustuva tieto.
Vaikea sanoa, mitä tämä "nuori" ajatteli tai oli ajattelematta, mutta eikö tieto ole aina jossain mielessä myös julkista. Tässä mielessä on ehkä järkevää sanoa, että "kyllä se hänelle tullaan kertomaan".
"Tässä mielessä on ehkä järkevää sanoa, että "kyllä se hänelle tullaan kertomaan"." Mikä se?
Nykymaailmassa on muutenkin niin kauhea tietotulva, että parasta oppia lukemaan juttuja niin, ettei kaikki painettu teksti välttämättä ole totta.
Kyllähän tieto varmaankin on julkista, mutta onko kaikkiin kysymyksiin vastausta? Se oli juttuni pointti. Olen edelleen sitä mieltä, että absoluuttista totuutta ei ole. Totuus on jokaiselle erilainen, minun totuuteni ei välttämättä ole sinun totuusesi ja päinvastoin.
Joka päivä me käsittelemme suuren määrän tietoa, ja jokainen prosessoi sitä tavallaan. Osa uskoo epäilemättä kaikkeen, toiset kyseenalaistavat tiedon.
Intuitio on mielestäni jonkinlaista vaistoa enemmän kuin tietoa sen varsinaisessa merkityksessä. Nämä ovat vain minun ajatuksiani ja tähän maailmaan mahtuu monia eri ajatusmalleja.
"Nämä ovat vain minun ajatuksiani ja tähän maailmaan mahtuu monia eri ajatusmalleja."
Epäilemättä, olen kanssasi tästä samaa mieltä. Tarkoitukseni ei ollut suinkaan aliarvioida näkemystäsi tiedosta. Halusin vain vastapainoksi todeta, että joillakin tiedonkäsitys ja tiedon ihanne saattaa olla hyvin erilainen kuin esimerkiksi minulla. Tästä ei kuitenkaan
vielä välttämättä seuraa että se on jotenkin "virheellinen" tiedonkäsitys, koska se on erilainen kuin esimerkiksi minulla.
"Olen edelleen sitä mieltä, että absoluuttista totuutta ei ole. Totuus on jokaiselle erilainen, minun totuuteni ei välttämättä ole sinun totuusesi ja päinvastoin."
Ehkä partikulaarisessa, yksittäisessä mielessä totuus näyttäytyy erilaiselta eli suhteelliselta. Sen sijaan, onko väite "kaikki totuus on suhteellista" myös absoluuttinen väite?
Jos on, silloin myös väitteen "kaikki totuus on suhteellista" täytyy olla
myös luonteeltaan suhteellista. Mutta eikö tämä johda järjettömään ristiriitaan, koska eihän kaikki voi olla saman aikaisesti suhteellista totta ja absoluuttisesti totta?
"Intuitio on mielestäni jonkinlaista vaistoa enemmän kuin tietoa sen varsinaisessa merkityksessä."
Olet oikeassa. Intuitio ei ole ehkä tietoa siinä klassisessa mielessä, että se perustuisi asioiden johtamiseen joistakin periaatteista. Tässä mielessä se ei ole tietoa.
Sen sijaan on huomattava että tiedon muotoja on muitakin kuin esimerkiksi johdettu, inferoitu tieto. Eikö esimerkiksi "vaistolla" tarkoiteta mielen ominaisuutta, johon ei tarvita erillistä päättelykykyä? Esimerkiksi "koira vaistosi oven takana ihmisen"... eikö tällä tarkoiteta arkikielessäkin eräänlaista kykyä tietää, eräänlaista välitöntä tietoa, jota intuitiolla myös klassisessa merkityksessä tarkoitetaan.
"Sen sijaan, onko väite "kaikki totuus on suhteellista" myös absoluuttinen väite?" Hyvä kysymys. Kirjoituksessasi oli paljon asioita, joita jäin miettimään. Se, onko minulla niihin vastauksia, onkin jo toinen juttu. Väite voi olla absoluuttinen sille, joka sen esittää. Toisaalta sitä voisi myös kutsua mielipiteeksi.
Jokaisella meistä on oma historiamme, johon peilaamme omaa maailmankuvaamme ja totuuksiamme. Siksi totuus, samastakin asiasta, samasta kokemuksesta, voi olla täysin erilainen. Voiko silloin sanoa, että jompikumpi on oikeassa vai kummatkin ovat oikeassa liittäessään asian/tapahtuman omaan kontekstiinsa?
Otan vielä esimerkiksi telepatian. Itselleni on sattunut monta kertaa, että ajatellessani soittaa jollekin tutulleni, puhelin soi, ja tämä tuttu soittaa minulle. Myös päinvastoin on tapahtunut. En siltikään väitä, että telepatia on absoluuttista totuutta. Mitä se sitten on, siihenkään minulla ei ole vastausta.
Edelleen olen sitä mieltä, että asioiden pohtiminen on paljon antoisampaa, löytyi vastausta tai ei. Eli hyvä kysymys ,on paljon parempi kuin valmis vastaus. Itse en ainakaan halua, että joku kertoo minulle, mikä on totta, mikä ei. Haluan säilyttää itselläni vapauden ajatteluun, pääsin sitten tulokseen tai en. Hyvän kysymyksen ei välttämättä tarvitse johtaa vastaukseen, vaan uusiin kysymyksiin.
”Missä mielessä tieto perustuu aina päättelyyn jostain korkeammista periaatteista? Eikö väitteesi perustu tietynlaiseen tiedonkäsitykseen. Onhan muitakin tiedon käsityksiä esimerkiksi johtamaton eli intuitiivinen, käytännöllinen, tahtoon perustuva ja kokemukseen perustuva tieto.”
Luulenpa, ettei aloittaja tiedä näistä luokituksista, eikä siten luokituksilla ole mitään tekemistä asian oleellisen sanoman kanssa.
Luokitukset tiedonkäsityksistä ovat siinä mielessä turhia, että ne ovat vain jonkun tekemiä subjektiivisia näkemyksiä siitä, miten tiedonkäsitykset tulee jakaa. Oikeastaan luokittelu on aina mieletöntä, sillä se on tiedon rajoittamista. Luokitellahan voi oikeastaan äärettömästi, koska kaikkien luokkien välimuotoja on äärettömästi.
Aloittaja haki juuri sitä, että miksi täytyisi olettaa, että joku muu tietää paremmin. Luokittelussa on aina se ongelma, että luokittelujärjestelmä perustuu auktoriteettiseen asemaan ja sen subjektiivisen luonteen vuoksi se toimii sosiaalisessa mielessä ainoastaan joukkopsykoosina.
”mutta eikö tieto ole aina jossain mielessä myös julkista. Tässä mielessä on ehkä järkevää sanoa, että "kyllä se hänelle tullaan kertomaan".”
Päinvastoin. Koska tieto on julkista, kaikki voivat tutkia sitä omalla tavallaan. Täten olisi sopivaa sanoa, että: ”hän saattaa sen tulla jonkun kertomasta löytämään”.
Mutta se, että hänelle jotain sanottaisiin, ei tarkoita sitä, että hän sanomassa näkisi logiikkaa.
”Tästä ei kuitenkaan
vielä välttämättä seuraa että se on jotenkin "virheellinen" tiedonkäsitys, koska se on erilainen kuin esimerkiksi minulla.”
Juuri tätä tarkoitin. Maailmankäsitys on yksilökohtainen. Tiedonkäsityksiä on periaatteessa ääretön.
”Ehkä partikulaarisessa, yksittäisessä mielessä totuus näyttäytyy erilaiselta eli suhteelliselta. Sen sijaan, onko väite "kaikki totuus on suhteellista" myös absoluuttinen väite?”
Absoluuttisia kielellisiä väitteitä ei ole olemassa. Käytän nyt hieman psykologisointia, mutta absoluuttisen väitteen idea on siinä, että niin väittävä henkilö ei kestä totuutta, eli hänellä on psykologinen torjuttu ristiriita itsensä kanssa.
Sama asia voidaan sanoa eri sanoin. Totuus ei riipu kielestä. Keskeisintä on asiasisältö.
”Intuitio ei ole ehkä tietoa siinä klassisessa mielessä, että se perustuisi asioiden johtamiseen joistakin periaatteista.”
Tuli ihan näin välillisesti mieleen, että voisikohan intuition sanoa olevan osoitus tietoisuuden rajoista? Eli intuitio on jonkinlainen osoitus siitä, kun tietoinen tiedonkäsittely on ylitetty. Heitän siis tällaisen idean, että intuitio on tulos tiedostamattomasta tiedonkäsittelystä. Ajattelemattomista ajatuksista.
”Mutta eikö tämä johda järjettömään ristiriitaan, koska eihän kaikki voi olla saman aikaisesti suhteellista totta ja absoluuttisesti totta?”
Tämä ristiriita ratkeaa kapitalismin mukaan siten, että subjektiivisessa mielessä on olemassa yksi totuus, mutta objektiivisessa mielessä äärettömästi totuuksia.
Kapitalismin mukaan jokainen valhekin on totta, subjektiivisessa mielessä. Totuutta ei siis objektiivisessa mielessä ole olemassa.
Näin kaikki totuudet ovat suhteellisia ja riippuvat siitä, kuka katsoo.
Esim. natsi-Saksassa Hitlerin opit olivat totta, mutta kun maa hävisi sodan, totuudeksi tuli Itä-Saksassa neukkujen ”totuus” ja lännessä länsivaltojen ”totuus” ja edellisistä totuuden Jumalista tulikin sotarikollisia.
Kapitalismin mukaan totuus riippuu valtaa pitävän ihmisen tarpeista. Moraali taasen syntyy siitä, kun valtaa pitävä syyllistää toisia siitä, kun he eivät tottele häntä ja täytä hänen tarpeitaan.
Sinänsähän kysymyksesi on paikallaan, koska kuvaamani ideologia äärimmäisen häiriintynyt ja on tulosta vääristyneen vuorovaikutuksen ihannoinnista.
Itse näen, että ihmisten on tarkoitus toimia toistensa avuksi, eikä niin, että toisia tulisi syyllistää siitä, etteivät he alistu palvelijoikseni.
Kapitalistinen ajattelu ajautuu ristiriitaan siinä, että se joutuu itsellään perustelemaan itsensä ja vuorovaikutustahan ei ole olemassa ilman kahta elementtiä: Kapitalismin mukaan totuus on subjektiivinen käsite ja sen määrittelee valtaa pitävä taho. Siten myös kapitalismi ja kaikki siihen liittyvät ideologiset ajatukset ovat ainoastaan kapitalismin mukaan oikeita, mutta kaikessa muussa mielessä vääriä.
Kapitalismin mukaan siis kapitalismi on totta niin pitkään, kuin ihmiset pysyvät syyllistämisen avulla joukkopsykoosissa ja luulevat sen olevan totta.
Jos nyt unohdetaan kaikkien onneksi sana kapitalismi, sillä se oli vain työkalu ajatussuunnan nimeämiseksi. Yleensäkin kaikki tuolla tavalla kiteytyvät ideologiat kertovat juuri vain siitä, että ideologia pakenee omaa sisäistä ristiriitaansa ja sama piirre sisältyy kaikkiin sosiaalista valtaa tarvitseviin ideologioihin.
”Eikö esimerkiksi "vaistolla" tarkoiteta mielen ominaisuutta, johon ei tarvita erillistä päättelykykyä? Esimerkiksi "koira vaistosi oven takana ihmisen"... eikö tällä tarkoiteta arkikielessäkin eräänlaista kykyä tietää, eräänlaista välitöntä tietoa, jota intuitiolla myös klassisessa merkityksessä tarkoitetaan.”
Nyt pääsimme Wittgensteinin suosikki- mielettömään lauseeseen. Eli välitöntä tietoa ei voi olla. Vaistoaminen on kuvaus välillisestä. Välittömässä ei ole vaistoa.
Toivottavasti ei arkikielessä käytetä välittömän tiedon ilmauksia, sillä mielettömässä kielenkäytössä piilee kaiken pahan vaikutuksen alku ja juuri.
Koira ei voi esim. kuulla ilman kuulemista. Kuuleminen on esimerkki vaistoamisesta ja välitön on sellaista, missä ei ole aisteja.
”Kyllähän tieto varmaankin on julkista, mutta onko kaikkiin kysymyksiin vastausta? Se oli juttuni pointti. Olen edelleen sitä mieltä, että absoluuttista totuutta ei ole. Totuus on jokaiselle erilainen, minun totuuteni ei välttämättä ole sinun totuusesi ja päinvastoin.”
Kaikkiin mielekkäisiin kysymyksiin on mielekäs vastaus. Mielettömiin kysymyksiin ei ole oikeita, tai vääriä vastauksia. Mielettömiin kysymyksiin on sama vastaako, vai ei.
Totuus on kaikille sama. Kaikki vain ymmärtävät totuutta ei näkökulmasta. Väite, että totuus on jokaiselle erilainen kertoo ainoastaan ideologian sisäisestä ristiriidasta. Väite on eräänlainen mieletön väite, jonka tarkoituksena paeta sisäistä ristiriitaa.
”Jokaisella meistä on oma historiamme, johon peilaamme omaa maailmankuvaamme ja totuuksiamme. Siksi totuus, samastakin asiasta, samasta kokemuksesta, voi olla täysin erilainen. Voiko silloin sanoa, että jompikumpi on oikeassa vai kummatkin ovat oikeassa liittäessään asian/tapahtuman omaan kontekstiinsa?”
Nyt sanotkin asian täysin erilailla, niin että minusta katsoen puhut itsesi ristiin. Se, että kaikilla on uniikki konteksti, tarkoittaa että kaikkien tapa nähdä maailma on samanarvoinen. Maailma on kuitenkin kaikille sama. Eli emme tarkastele eri maailmoja ja siten meillä ei myöskään ole eri totuuksia.
Totuuteen pääsemiseen täytyy noudattaa totuuden teitä ja ne tiet ovat meillä kaikilla uniikit.
”Otan vielä esimerkiksi telepatian. Itselleni on sattunut monta kertaa, että ajatellessani soittaa jollekin tutulleni, puhelin soi, ja tämä tuttu soittaa minulle. Myös päinvastoin on tapahtunut. En siltikään väitä, että telepatia on absoluuttista totuutta. Mitä se sitten on, siihenkään minulla ei ole vastausta.”
Johtunee siitä, että molemmat liittävät samoja asioita toisiinsa. Eli tiettynä aikana tietty toiminta on sopivaa tietyille ihmisille. Yhteydenotto liittyy asiayhteyteensä.
”Edelleen olen sitä mieltä, että asioiden pohtiminen on paljon antoisampaa, löytyi vastausta tai ei. Eli hyvä kysymys ,on paljon parempi kuin valmis vastaus. Itse en ainakaan halua, että joku kertoo minulle, mikä on totta, mikä ei. Haluan säilyttää itselläni vapauden ajatteluun, pääsin sitten tulokseen tai en. Hyvän kysymyksen ei välttämättä tarvitse johtaa vastaukseen, vaan uusiin kysymyksiin.”
Wittgenstein sanoisi näin: ajattelua voi jatkaa äärettömästi, sillä asioiden suhteita on äärettömästi. jokainen sana ja jokainen lause on kuvaus tilasta, jossa jotkin asiat ovat jossain suhteessa toisiinsa. Jokainen tällainen yhteys koostuu äärettömästä määrästä yhteyksiä ja osia.
Emme voi koskaan ilmaista lopullista totuutta, joka on ns. sisällä, kuvauksen takana, sillä totuus on aina kuvauksen takana, emmekä voi ilmaista koskaan muuta, kuin kuvia todellisuudesta.
Siitä, kuvaako kuva todellisuutta, voimme todeta tutkimalla kuvauksen logiikkaa jahka olemme ensin pystyneet nousemaan kuvauksen logiikan yläpuolelle ja liittämään sen oman kokemusmaailmamme logiikkaan.
Mahtavaa, kuinka sillä äijällä juoksi järki.
Mielestäni edellä olevat vastaukset / kommentit eivät oikein ymmärtäneet kysymystä. Jos siis olet 8. luokkalainen, ymmärrän tasan tarkkaan, mitä tarkoitat. Itse olen ihmetellyt aivan samaa, varsinkin kouluaikana - etenkin lukiossa. Opettajat "pistivät tietoa päähämme" ja kokeet testasivat, olimmeko oppineet. Kokeiden vastaukset olivat tietenkin aina valmiina opettajalla. Tietoa sai Internetistä tai mistä nyt milloinkin, ei sitä sen kummemmin tarvinnut itse keksiä. Ja jos opettaja sattuikin olemaan edistyksellinen ja yritti meitä saamaan kyseenalaistamaan asioita, tuntui se aivan tyhmältä, kun kerran se oikea vastaus kuitenkin oli olemassa. Mitä kauemmin pänttäämistä jatkui, sitä vähemmän enää jaksoi ja osasi ajatella lapsenomaisesti, päätellen, luovasti.
Mutta, juju tässä onkin, että koulussa opetetaan useimmiten jo varmaksi tiedettyä tietoa. Edes yliopistossa ei välttämättä kunnolla päästä eroon valmiista tiedosta. Ja kun niin paljon on vielä pimennossa! Ihminen ei tiedä paljon mitään! Edes ihmisen yhden solun toimintaa ei tarkkaan tunneta. Syöpään ei ole keksitty kunnollista lääkettä. Emme edes tiedä miksi olemme täällä ihmettelemässä.
Ohjeeksi 8. luokkalaiselle sanoisin vain, että meidän on opeteltava perusasiat, säännöt, esimerkiksi kieli, jotta voisimme puhua. Kun tunnemme välineet, voimme käyttää niitä. Pääsemme eturintamaan keksimään uutta. Toivottavasti vielä pitkän kouluputken jälkeen osaamme soveltaa tietoamme, ettemme vain unohda, että viimein ei enää olekaan valmiita vastauksia kysymyksiimme.