Saan joskus päänsärkyä lukiessani lehtiä ja varsinkin mainoksia. Yhdyssanoja ei enää osata kirjoittaa oikein. Vaikuttaa siltä, että nuoret toimittajat lehdistössä eivät ole juurikaan kiinnostuneita kielen muodosta. Lehtien artikkeleissa vielä kielioppia jotenkuten noudatetaan, mutta mainoksista näyttää puuttuvan kaikki kontrolli.
Olenko minä vain pedantti, vai onko tällä merkitystä?
Olenko minä vain pedantti, vai onko tällä merkitystä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoituksessasi huomiotani kiinnittää "yhdyssanoja ei enää osata kirjoittaa oikein". Mieleeni palautuu valitus Helsingin Sanomien Yleisöltä-osastossa noin vuonna 1958. Kirjoittaja oli kanssasi samaa mieltä osaamattomuudesta.
Aina on ollut ja vastaisuudessakin on laaja ihmisporukka, jolle sinne päinkään kirjoittaminen on aivan yhdentekevää. Jollei ole kykyä, halua eikä motivaatiota oppia, ei opita, ja sillä selvä.
Minua nyppii se, että jotkut noista osaamattomista pääsevät esittelemään taitojaan julkisesti. Ymmärrän vielä sen, että jonkun loma-apulaisen käsistä pääsee TV:n pääkanavalle esimerkiksi kuukauden mittaiseksi tietoiskuksi "Uutis lähetykset 40-vuotta" (moka korjattiin saman päivän aikana), mutta mainostoimistojen hinku palkata selvästi osaamatonta - ei siis vain "luovaa" ja "idearikasta" ja "pulppuavaa" - sakkia on suuri kysymysmerkki. No, suuri osa yleisöstä ei erota surkeaa luomusta helmestä, ja (media)lukutaidottomaanhan ne mainokset uppoavatkin parhaiten.
>>>nuoret toimittajat lehdistössä eivät ole juurikaan kiinnostuneita kielen muodosta
En tahdo marssittaa mitään ammattiryhmää seinää vasten ammuttaviksi. On myönnettävä, että suurin osa lehtiartikkeleista on hyvin kirjoitettu.
Valitettavasti kuitenkaan esimerkkejä kirjoitusvirheistä ei tarvitse kovasti etsiä. Esimerkiksi tämänpäiväisen Aamulehden etusivulla kerrotaan matala-palkka-alasta, Suomi neidon selänpesusta ja sitten "miehet luottavat naisia vankimmin hallitukseen."
Unohtuipa mainita vielä yksi kirjoitusvirheiden lähde, liikennemerkit. Siis opasteet. Esimerkiksi muistaakseni Kouvolan lähellä on Leveä kaistatie.
Et ole enää ihan nuori toimittaja. Ehkäpä opiskeluaikanasi oikeikirjoitukseen kiinnitettiin enemmän huomiota kuin nykyisin?
Oikeassahan varmaan olet... Aika kultaa muistot...
Tosin itse harmittelen kyllä Hesarin suurta painovirheiden määrää. Varsinkin etusivulle niitä pukkaa ihan epidemiaksi asti.
Ja viikolla väitettiin kulttuurisivun yksipalstaisen pikku-uutisen otsikossa, että Ylen uuden digikanavan nimi on Yle Ekstrem, vaikka se tietenkin on Yle Extra, mikä kyllä ilmeni sitten itse leipätekstistä. Ekstrem eli X3M on Ylen ruotsinkielinen radiokanava.
Jaa jaa... Näin sitä vanhakin (46) oppii. Minä olen vähän epäillyt, että kyseessä olisi todellinen osaamattomuus. Kun virheet ovat vain entisestään lisääntyneet...
Minä ainakin olen tosiaan pedantti ja kirjoitusvirheet häiritsevät pahasti lukemisen nautintoa.
|||Ai painovirheitäkö ne kaikki ovatkin|||
Miksi sinun piti tuossa käyttää sanaa "kaikki"? Enhän minä niin mitenkään väittänyt. Tietenkään eivät kaikki ole painovirheitä (joskin nykyään pitäisi kai puhua lyönti- ja "korjaamattajättämisvirheistä", koska jokainen toimittajahan oikolukee tekstinsä itse). Toki on myös yleisiä kirjoitusvirheitä (usein huolimattomuusvirheitä) ja sitten tietysti suoranaisia kielivirheitä, ja asiavirheitäkin.
Erilaisia virheitä siis riittää, eli _eivät_ ole suinkaan _kaikki_ painovirheitä...
Se tie ON leveä ja viivoituksella kaistoiksi jaettu; siis leveä kaistatie. Mutta miksi tämä fakta on pitänyt opastaulussa todeta - se jää epäselväksi. No niin, leikki sikseen....
Vanhaan "hyvään" aikaan toimi Kansallis-Osake-Pankki, eikä yhdysmerkin tai ison alkukirjaimen käyttö kismittänyt ketään. Entäs Ilta=Sanomat? Lehden etusivulla yhtäläisyysmerkki vielä menettelee kuin graafisesti tyyliteltynä yhdysviivana, mutta että varsinaisessa tekstissäkin! 'Ilta' on yhtä kuin 'sanomat'? Kiitos tiedosta!
Jos on yhdyssanojen kirjoittaminen ylivoimaista, niin sama on tapahtunut lausumisellekin. Alkuosan painotusta ei Arvi Lindin jäätyä eläkkeelle enää kuule. EIKÄ VIKA OLE KUULOSSANI!
Näyttää siltä, että mainos- ja markkinointialan koulutukseen on pääsyvaatimuksena kehno äidinkielen taito. Sen huomaa mainoksista ja työskennellessäni vuosia erään tietoliikenneyhtiön tuotekehitystehtävissä huomasin sen asian myös ko. firman markkinointiväen teksteistä.
Myös insinöörien enemmistölle yhdyssanasääntöjen tuntemus näytti olevan vierasta.
>>Olenko minä vain pedantti, vai onko tällä merkitystä?>>
Asiaa vakavasti pohdittuani olen taipuvainen sanomaan kyllä ja kyllä, eli kyllä molempiin.