Varma tieto

Onko siis ajattelua ilman aivoja? Ja elävätkö aivot ilman vernkiertoa, hengitystä, muuta elimistöä ja ravintoa?

Henkimaailman hengilläkin on henkimaailman ruumis, keho, vaikkei aineellista kehoa olisikaan.

Olli S. kirjoitti:

Onko siis ajattelua ilman aivoja? Ja elävätkö aivot ilman vernkiertoa, hengitystä, muuta elimistöä ja ravintoa?

Henkimaailman hengilläkin on henkimaailman ruumis, keho, vaikkei aineellista kehoa olisikaan.

"Onko siis ajattelua ilman aivoja?"

Ajattelu siis on. Aivoton tätä tuskin kykenee havaitsemaan :)

..... kirjoitti:

"Onko siis ajattelua ilman aivoja?"

Ajattelu siis on. Aivoton tätä tuskin kykenee havaitsemaan :)

Mun näkemys; Solipsismi --> "ajattelu siis on" on vain lähtökohta, josta lähdetään "ongelmia" rakentelemaan ja ratkomaan. Eli vain ja ainoastaan lähtökohta.

Mitä tuo ajattelu pitää sisällään, on merkityksetöntä otettaessa solipsismi kontekstiin.

Eli toisinsanoen, solipsismi on mielestäni yhdentekevä käsite. Tuo ajattelun sisältö on se mikä ratkaisee. Toisaalta lähtökohta on hyvä tietää :)

...... kirjoitti:

Mun näkemys; Solipsismi --> "ajattelu siis on" on vain lähtökohta, josta lähdetään "ongelmia" rakentelemaan ja ratkomaan. Eli vain ja ainoastaan lähtökohta.

Mitä tuo ajattelu pitää sisällään, on merkityksetöntä otettaessa solipsismi kontekstiin.

Eli toisinsanoen, solipsismi on mielestäni yhdentekevä käsite. Tuo ajattelun sisältö on se mikä ratkaisee. Toisaalta lähtökohta on hyvä tietää :)

Länsimaisessa ajattelussa, Russell ym, on väitetty, että Descartesin cogito on ainoa varma totuus, ja sitten kun siitä yritetään rakentaa tietoa eteenpäin, niin ei olekaan enää mitään muuta varmaa. Ongelmia siis tulee, niinkuin sanoit. Russel pitää länsimaisen filosofian häpeätahrana sitä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ole kyetty todistamaan.

Jos oikeasti ollaan sitä mieltä, ettei muuta välttämättä olekaan, joudutaan solipsismiin, ja solipsismihan on välttämättä mahdoton ajatus.

Minusta on muutakin varmaa tietoa, ja ulkomaailman olemassaolo voidaan todistaa. Väitän siis edellä, että ulkomaailman olemassaolon todistus sisältyy implisiittisesti jo Descartesin cogitoon. Häpeätahra on poistettu.

Olli S. kirjoitti:

Länsimaisessa ajattelussa, Russell ym, on väitetty, että Descartesin cogito on ainoa varma totuus, ja sitten kun siitä yritetään rakentaa tietoa eteenpäin, niin ei olekaan enää mitään muuta varmaa. Ongelmia siis tulee, niinkuin sanoit. Russel pitää länsimaisen filosofian häpeätahrana sitä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ole kyetty todistamaan.

Jos oikeasti ollaan sitä mieltä, ettei muuta välttämättä olekaan, joudutaan solipsismiin, ja solipsismihan on välttämättä mahdoton ajatus.

Minusta on muutakin varmaa tietoa, ja ulkomaailman olemassaolo voidaan todistaa. Väitän siis edellä, että ulkomaailman olemassaolon todistus sisältyy implisiittisesti jo Descartesin cogitoon. Häpeätahra on poistettu.

Kuten jo sanoin, solipsismi on mielestäni "turha" käsite. Ajattelu pitää jotain sisällään.

Solipsismi on vain tuon jonkin kuori.

Mielikuvat "häpeätahrasta" ovat vähintääkin höpsöjä, jo niiden olemassaolo todistaa solipsismin olevan vain kuori :)

"ilman sisältöä, ei ole solipsismia".."sisältöön kuuluu mm. suhde ympäristöön"

Olli S. kirjoitti:

Länsimaisessa ajattelussa, Russell ym, on väitetty, että Descartesin cogito on ainoa varma totuus, ja sitten kun siitä yritetään rakentaa tietoa eteenpäin, niin ei olekaan enää mitään muuta varmaa. Ongelmia siis tulee, niinkuin sanoit. Russel pitää länsimaisen filosofian häpeätahrana sitä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ole kyetty todistamaan.

Jos oikeasti ollaan sitä mieltä, ettei muuta välttämättä olekaan, joudutaan solipsismiin, ja solipsismihan on välttämättä mahdoton ajatus.

Minusta on muutakin varmaa tietoa, ja ulkomaailman olemassaolo voidaan todistaa. Väitän siis edellä, että ulkomaailman olemassaolon todistus sisältyy implisiittisesti jo Descartesin cogitoon. Häpeätahra on poistettu.

"Russel pitää länsimaisen filosofian häpeätahrana sitä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ole kyetty todistamaan."

Solipsismi käytännössä sulkee ulkomaailman olemassaolon pois. Mutta solipsismin järkevyydestä kertoo ehkä seuraava mallini; mielestäni on häpeällistä kutsua autoa autoksi, tai kutsua autoa yleensäkkään miksikään.

Olli S. kirjoitti:

Länsimaisessa ajattelussa, Russell ym, on väitetty, että Descartesin cogito on ainoa varma totuus, ja sitten kun siitä yritetään rakentaa tietoa eteenpäin, niin ei olekaan enää mitään muuta varmaa. Ongelmia siis tulee, niinkuin sanoit. Russel pitää länsimaisen filosofian häpeätahrana sitä, ettei ulkomaailman olemassaoloa ole kyetty todistamaan.

Jos oikeasti ollaan sitä mieltä, ettei muuta välttämättä olekaan, joudutaan solipsismiin, ja solipsismihan on välttämättä mahdoton ajatus.

Minusta on muutakin varmaa tietoa, ja ulkomaailman olemassaolo voidaan todistaa. Väitän siis edellä, että ulkomaailman olemassaolon todistus sisältyy implisiittisesti jo Descartesin cogitoon. Häpeätahra on poistettu.

Jotenkin tämä keskustelu vaikuttaa siltä kuin Olli S. puhuisi itselleen.. Vai kiinnostaako suomalaisia ajattelijoita ainoastaan keskinkertainen ajatusten pyörittely?

Nähdäkseni keskustelu käsityksestä: "ajatuksen olemassaolo todistaa olemassaoloni" on länsimaisen filosofian häpeäpilkku, muttei mikään yksittäinen, vaan se kertoo koko länsimaisen kulttuurin tietämättömyydestä. Olemassaoloa ei tarvitse todistaa ajatuksin, ajatuksen rooli on toinen. Pelkkä tietoisuus olemassaolosta riittää, ajattelu voi vain hämärtää ja sekoittaa tätä puhdasta tietoisuutta. Ajattelu on lisäksi luonteeltaan jakavaa, se ei kykene näkemään kokonaisuuksia, jakaminen minään ja ulkopuoliseen on sen yksi perusluonteisimmista virheistä. Minän vahvistaminen on keskinkertaisuuden ja korruption vahvistamista, ja tähän suuntaan länsimainen filosofia näyttää olevan suuntautunut.

Griff kirjoitti:

Jotenkin tämä keskustelu vaikuttaa siltä kuin Olli S. puhuisi itselleen.. Vai kiinnostaako suomalaisia ajattelijoita ainoastaan keskinkertainen ajatusten pyörittely?

Nähdäkseni keskustelu käsityksestä: "ajatuksen olemassaolo todistaa olemassaoloni" on länsimaisen filosofian häpeäpilkku, muttei mikään yksittäinen, vaan se kertoo koko länsimaisen kulttuurin tietämättömyydestä. Olemassaoloa ei tarvitse todistaa ajatuksin, ajatuksen rooli on toinen. Pelkkä tietoisuus olemassaolosta riittää, ajattelu voi vain hämärtää ja sekoittaa tätä puhdasta tietoisuutta. Ajattelu on lisäksi luonteeltaan jakavaa, se ei kykene näkemään kokonaisuuksia, jakaminen minään ja ulkopuoliseen on sen yksi perusluonteisimmista virheistä. Minän vahvistaminen on keskinkertaisuuden ja korruption vahvistamista, ja tähän suuntaan länsimainen filosofia näyttää olevan suuntautunut.

Ei Descartesin väläyksessä pääasia ole se, että on kysymys juuri ajattelusta. Yhtä hyvin voisi sanoa, että "tunnen, siis olen", "näen, siis olen" jne.

Pääasia on se, että D:n mielestä tämä oli varmaa tietoa, sitä hän ei voinut enää epäillä.