Itselläni on myös ollut alhainen itsetunto ja ikäänkuin häpeä siitä mikä minä olen. Olen joskus pyydellyt vaimoltakin anteeksi olemassaoloa.
Riitänkö toisten silmissä ja huomaako joku minusta jotain poikkeavaa. Tulla huomatuksi ja hyväksytyksi, se on ihmisen perustarve.
Sanoisin sinulle neuvoksi: Ala puhua itsellesi sitä että olet sellaisenaan arvokas.
Ja puhu itsellesi vaikka peilin edessä kuinka ainutlaatuinen ja mahtava Luojan luoma olet. Sinä olet ainutlaatuinen koska sinä olet arvokas, toivottu, hyväksytty jo sen perusteella, että olet Jumalan kuva.
Saada tämä parantunut itsevarmuus menemään omaan sisikuntaan onkin hieman vaikeampi juttu.
Itselleni suurin löytö parantuneeseen itsetuntoon on ollut Kristus-identiteetin löytyminen.
Mitä tarkoitan.
Sitä että vaikka tunnen itseni välillä vaikka miten heikoksi reppanaksi, voin "pukea päälleni Jumalalalta lainan asun, joka on se arvo, jonka Kristus minulle hankki ristinkuoleman kautta.
Eli mahdollisuuden eheytymiseen ja parantumiseen. Kristuksen kallis-sovinto veri vuosi minun tähteni. Se on minun arvoni. Jumalan elämä minun tähteni. Rakkaus tulee luokseni ja parantaa.
Hei, saan huomata että, minähän olen todella arvokas. Kun olen tämän oivaltanut, ottanut sovituksen ansion elämääni, olen saanut ilmaisen arvon nousun.
Kuulostaa hienolta ja uskomattomalta, mutta joka tapauksessa tämä toimii.
Minulle usko ei ole uskonto, vaan väkevä toimiva sotaase alemmuutta, häpeää. itsevihaa ja mielen tuhoavia ajatuksia vastaan. Olen saanut monta kertaa lyödä häpeän alas elämästäni. Minulla ei ole Kristuksen omana mitään hävettävää.
Esimerkiksi joskus kun olen käynyt ehtollisella, saanut kokea kuinka minuun ikäänkuin virtaa uusi parantunut minuus. Huikea kokemus ja myös totta. Olen saanut tuntea arvonnousun joka solussa. Melkoinen kuoppakorotus tunteissa.
Lopuksi.Sinä rakas lukijani olet HYVÄ ja ARVOKAS ja RIITTÄVÄ ja VOIT parantua ihmiseksi, joka on ilman häpeää, kun oivallat totuuden itseisarvostasi.
Sinäkin voit löytää saman löydön kuin minä. Ja takaan että ilossasi ei ole sen jälkeen rajoja.
Kun huomaat, että minullakin reppanalla on TOIVO.
Riitänkö toisten silmissä ja huomaako joku minusta jotain poikkeavaa. Tulla huomatuksi ja hyväksytyksi, se on ihmisen perustarve.
Sanoisin sinulle neuvoksi: Ala puhua itsellesi sitä että olet sellaisenaan arvokas.
Ja puhu itsellesi vaikka peilin edessä kuinka ainutlaatuinen ja mahtava Luojan luoma olet. Sinä olet ainutlaatuinen koska sinä olet arvokas, toivottu, hyväksytty jo sen perusteella, että olet Jumalan kuva.
Saada tämä parantunut itsevarmuus menemään omaan sisikuntaan onkin hieman vaikeampi juttu.
Itselleni suurin löytö parantuneeseen itsetuntoon on ollut Kristus-identiteetin löytyminen.
Mitä tarkoitan.
Sitä että vaikka tunnen itseni välillä vaikka miten heikoksi reppanaksi, voin "pukea päälleni Jumalalalta lainan asun, joka on se arvo, jonka Kristus minulle hankki ristinkuoleman kautta.
Eli mahdollisuuden eheytymiseen ja parantumiseen. Kristuksen kallis-sovinto veri vuosi minun tähteni. Se on minun arvoni. Jumalan elämä minun tähteni. Rakkaus tulee luokseni ja parantaa.
Hei, saan huomata että, minähän olen todella arvokas. Kun olen tämän oivaltanut, ottanut sovituksen ansion elämääni, olen saanut ilmaisen arvon nousun.
Kuulostaa hienolta ja uskomattomalta, mutta joka tapauksessa tämä toimii.
Minulle usko ei ole uskonto, vaan väkevä toimiva sotaase alemmuutta, häpeää. itsevihaa ja mielen tuhoavia ajatuksia vastaan. Olen saanut monta kertaa lyödä häpeän alas elämästäni. Minulla ei ole Kristuksen omana mitään hävettävää.
Esimerkiksi joskus kun olen käynyt ehtollisella, saanut kokea kuinka minuun ikäänkuin virtaa uusi parantunut minuus. Huikea kokemus ja myös totta. Olen saanut tuntea arvonnousun joka solussa. Melkoinen kuoppakorotus tunteissa.
Lopuksi.Sinä rakas lukijani olet HYVÄ ja ARVOKAS ja RIITTÄVÄ ja VOIT parantua ihmiseksi, joka on ilman häpeää, kun oivallat totuuden itseisarvostasi.
Sinäkin voit löytää saman löydön kuin minä. Ja takaan että ilossasi ei ole sen jälkeen rajoja.
Kun huomaat, että minullakin reppanalla on TOIVO.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta niin vierasta tässä ajassa.
Itse olen pitkän linjan ja alatien kulkija,eli "körtti",joten en puhu kuin tarpeen vaatiessa.Pelkään Raamatulla päähän lyömistä.
Sinä kerrot hyvin kauniisti kokemuksestasi.
Itse olen parantunut terapialla,koska tuntemillani papeilla ei kenelläkään ole psykologin taustaa,sielunhoidossa sitä tietysti on opetettu.
Kuitenkin sisäinen voimani on heikkoudessa,jota Kristus kantaa ja siten minä olen tasavertainen muitten kanssa.
Usko on minulle intiimi asia,kuten rakkaussuhde,siitä ei tarvitse paljon puhua,sen pitäisi näkyä,luin