Mistä tietoa

Juuri nuo muunnellut perinneruoat ovat usein niitä "sotkuja"
joita ei todellakaan kannata vieraille tarjota. Miksi ne pitäisi olla yleismaailmallisia, kun meillä on todella korkeatasoisia kansallisia perinteisiä ruokalajeja. En jaksa käsittää asennetta joka vähättelee omia ruokiamme ja nostaa jalustalle usein yhdentekeviä ulkolaisia. Eivät nuo Italialaiset ja Ranskalaiset eväät ole sen kummempia mutta kyseiset kansalaiset osaavat ylpeillä niillä. Jaska teki aikoinaan Vanamon kanssa hyvää työtä, mutta J.Kolmonen sekoili sitten myöhemmin terveysintoilijana, jolloin ruokien maku ja tavallaan koko imago sai takapakkia. Hyvän kokin tehtävä on tehdä hyvää ja maistuvaa ruokaa, terapeuttien tehtävänä on pitää ihmiset siitä loitolla uhkailemalla kaikenlaisilla sairauksilla. Kirjastot ovat tulvillaan perinneruokakirjoja, mutta kannattaa lukea tarkkaan ettei niissä esiinny kirjoittajana yksikään julkkis. Olkaamme kiitollisia vanhojen pitokokkien herkullisista resepteistä joita on noudatettu kenties satojakin vuosia. Kyllä meidän kirkas siikakeittomme hakkaa Ranskalaisen Boullabaissen mennen tullen, selkeä hyvä maku vastaan tomaattiin sotketut kalat ja äyriäiset.
Tai karjalanpaisti vastaan joku Italialainen lihahöystö, missä on kaikenmaailman ruohot ja juurekset ja tomaattipyreet pastan ja parmesanin kera, seurauksena makujen kakofonia. Selkeys ja puhtaat maut ovat meidän valttejamme ja voimme olla niistä ylpeitä.

vanha kokki kirjoitti:

Juuri nuo muunnellut perinneruoat ovat usein niitä "sotkuja"
joita ei todellakaan kannata vieraille tarjota. Miksi ne pitäisi olla yleismaailmallisia, kun meillä on todella korkeatasoisia kansallisia perinteisiä ruokalajeja. En jaksa käsittää asennetta joka vähättelee omia ruokiamme ja nostaa jalustalle usein yhdentekeviä ulkolaisia. Eivät nuo Italialaiset ja Ranskalaiset eväät ole sen kummempia mutta kyseiset kansalaiset osaavat ylpeillä niillä. Jaska teki aikoinaan Vanamon kanssa hyvää työtä, mutta J.Kolmonen sekoili sitten myöhemmin terveysintoilijana, jolloin ruokien maku ja tavallaan koko imago sai takapakkia. Hyvän kokin tehtävä on tehdä hyvää ja maistuvaa ruokaa, terapeuttien tehtävänä on pitää ihmiset siitä loitolla uhkailemalla kaikenlaisilla sairauksilla. Kirjastot ovat tulvillaan perinneruokakirjoja, mutta kannattaa lukea tarkkaan ettei niissä esiinny kirjoittajana yksikään julkkis. Olkaamme kiitollisia vanhojen pitokokkien herkullisista resepteistä joita on noudatettu kenties satojakin vuosia. Kyllä meidän kirkas siikakeittomme hakkaa Ranskalaisen Boullabaissen mennen tullen, selkeä hyvä maku vastaan tomaattiin sotketut kalat ja äyriäiset.
Tai karjalanpaisti vastaan joku Italialainen lihahöystö, missä on kaikenmaailman ruohot ja juurekset ja tomaattipyreet pastan ja parmesanin kera, seurauksena makujen kakofonia. Selkeys ja puhtaat maut ovat meidän valttejamme ja voimme olla niistä ylpeitä.

"Miksi ne pitäisi olla yleismaailmallisia, kun meillä on todella korkeatasoisia kansallisia perinteisiä ruokalajeja."

Niimpä korkeatasosia, ennemminkin puhtaista ja korkeatasosista raaka-aineista tehtyjä mauttomia sotkuja.

Tässäpä ehdotelma Suomalaisia herkkuja häissä tarjottavaksi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mykyrokka
Tai Klimppisoppa

Jälkiruuaksi ehdottomasti Mämmiä siinä kuvastuu koko Suomalaisen ruokakulttuurin kauneus ja lisäksi voisi harkita vielä http://fi.wikipedia.org/wiki/Pullamössö

Tuolla ehdotelmalla ruokaa ei tarvitsisi paljoa tehdä kun syömättä monelta jäis.


"Eivät nuo Italialaiset ja Ranskalaiset eväät ole sen kummempia mutta kyseiset kansalaiset osaavat ylpeillä niillä."

Miksi sitten ulkomailla ei pahemmin ole Suomalaisia ravintoloita joista saisi vain Suomalaisia herkkuja? Koska Suomalainen ruoka kelpaa lähinnä vain Suomalaisille jotka ovat tottuneet mauttomaan.


Ja yleensä kun häissä tai muissakin juhlissa halutaan tarjota Suomalaista ruokaa niin ne ovat kala/liha/herne keittoa tai sitten sitä Karjalanpaistia, siis arkiruokaa. Jos välttämättä haluaa Suomalaista tarjota niin ehdottomasti pitää nähdä vaivaa ruuan tekoon eikä tarjota mitään jokapäiväistä arkiruokaa. Hääthän on kuitenkin tärkeät juhlat joita toivonmukaan juhlitaan vain kerran.

Ja kannattaa miettiä myös muidenkin maiden herkkuja tarjottavaksi eikä kangistua pelkästään Suomalaiseen.

Mitähän ajattelitte hääkakun tilalle?
Hääkakku ei nimitäin kuulu Suomalaiseen perinruokakulttuuriin varsinkaan nykymuodossa.

Toki joistakin Suomalaisista perinneruuista saa ihan hyvää kunhan vain käyttää muitakin mausteita kuin suolaa ja pippuria. Ja muutenkin aineksia hieman vaihteleepi. Tosin tällöin ei enään voida puhua perinneruuasta.


Martoilla on joitakin hyviä reseptejä http://www.martat.fi/neuvonta/ruoka_ja_ravitsemus/ruokaohjeita/ sieltä voisit katsella.

Sekä sen Huomenta Suomen naiskokin kirjoissa on myös hyviä reseptejä, Kaarina jokin (en tähän hätään muista sukunimeä.)

Hejoaje kirjoitti:

"Miksi ne pitäisi olla yleismaailmallisia, kun meillä on todella korkeatasoisia kansallisia perinteisiä ruokalajeja."

Niimpä korkeatasosia, ennemminkin puhtaista ja korkeatasosista raaka-aineista tehtyjä mauttomia sotkuja.

Tässäpä ehdotelma Suomalaisia herkkuja häissä tarjottavaksi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mykyrokka
Tai Klimppisoppa

Jälkiruuaksi ehdottomasti Mämmiä siinä kuvastuu koko Suomalaisen ruokakulttuurin kauneus ja lisäksi voisi harkita vielä http://fi.wikipedia.org/wiki/Pullamössö

Tuolla ehdotelmalla ruokaa ei tarvitsisi paljoa tehdä kun syömättä monelta jäis.


"Eivät nuo Italialaiset ja Ranskalaiset eväät ole sen kummempia mutta kyseiset kansalaiset osaavat ylpeillä niillä."

Miksi sitten ulkomailla ei pahemmin ole Suomalaisia ravintoloita joista saisi vain Suomalaisia herkkuja? Koska Suomalainen ruoka kelpaa lähinnä vain Suomalaisille jotka ovat tottuneet mauttomaan.


Ja yleensä kun häissä tai muissakin juhlissa halutaan tarjota Suomalaista ruokaa niin ne ovat kala/liha/herne keittoa tai sitten sitä Karjalanpaistia, siis arkiruokaa. Jos välttämättä haluaa Suomalaista tarjota niin ehdottomasti pitää nähdä vaivaa ruuan tekoon eikä tarjota mitään jokapäiväistä arkiruokaa. Hääthän on kuitenkin tärkeät juhlat joita toivonmukaan juhlitaan vain kerran.

Ja kannattaa miettiä myös muidenkin maiden herkkuja tarjottavaksi eikä kangistua pelkästään Suomalaiseen.

Mitähän ajattelitte hääkakun tilalle?
Hääkakku ei nimitäin kuulu Suomalaiseen perinruokakulttuuriin varsinkaan nykymuodossa.

Toki joistakin Suomalaisista perinneruuista saa ihan hyvää kunhan vain käyttää muitakin mausteita kuin suolaa ja pippuria. Ja muutenkin aineksia hieman vaihteleepi. Tosin tällöin ei enään voida puhua perinneruuasta.


Martoilla on joitakin hyviä reseptejä http://www.martat.fi/neuvonta/ruoka_ja_ravitsemus/ruokaohjeita/ sieltä voisit katsella.

Sekä sen Huomenta Suomen naiskokin kirjoissa on myös hyviä reseptejä, Kaarina jokin (en tähän hätään muista sukunimeä.)

on nähtävästi jokin alemmuuskompleksi omaa perinnettämme kohtaan. En viitsi ilkeillä sinulle, mutta ehkä olet sitä ikäpolvea joka nimeää lapsensakin Lolaksi tai Luluksi ja poikansa Johniksi
tai Charlesiksi ja sukunimi on sitten vaikkapa Kemppainen.
Karjalanpaistista sen verran, että kyseessä ei todellakaan ole arkiruoka, vaan pyhäpäiviin tähdätty ateria, valmistusaikakin sen kertoo. Mutta sinä varmaan teet senkin mikrouunissa.
Kyllä Suomalaisia ravintoloita on paljonkin maailmalla, mutta ne eivät suuremmin pidä kotimaisia ruokia esillä, osin jo raaka-aineiden saannin takia. On merkillistä ettei arvosteta esim. sienistä tatteja, joita Italialaisetkin kilvan hakevat, tai kylmäsavustettua kalaa, jota viedään Japanin markkinoille. Esimerkiksi Espanjassa leivoin hapanta ruisleipää ja tein kylmäsvukalaa sekä graavia, kaikki meni kuin kuumille kiville, ostajina ei ollut Suomalaiset vaan Engelsmannit ja muut turistit, mukaan mahtui jopa joitakin Espanjalaisia, jotka ovat hyvin fakkiutuneita. Esim. poceronistani sanoivat, että pitikö Suomalaisen tulla tekemään parempaa kuin he osaavat, kyseisiä tuotteita oli silloin maailman näyttelyssä. Ne kalat tein ihan tavalliseen mausteliemeen.
Suomalaisen perinteisen ruoan puolesta liputan edelleenkin, sillä olen ollut niin monessa maassa harjoittamassa ammattiani, että kykenen vertailemaan. Ei meillä ole todellakaan mitään syytä väheksyä perinteitämme.
Henkilökohtaisesti syön mieluimmin kunnolla savustettua palvikinkkua, kuin tunkkaisen makuista
Jamon Serranoa, olkoon vaikka Patanegraa, Tai vastaavaa Italialaista ilmakuivattua. En kiellä, etteikö muuallakin olisi todella kielen vieviä herkkuja, en minä niin patavanhoillinen ole, mutta kysyjä halusi tietää mistä saisi tietoa.
Eräs kirja muistui mieleeni ja se on "Riitta Pojanluoman Perinneruokia maakunnista", tai jotain sinnepäin, siitä kirjasta pitäisi olla melkoisesti apua. Toinen neuvoni on, että yritätte löytää paikkakuntanne pitokokin, jos sellaista siellä on, en tarkoita juhlapalveluita, ne ovat yleensä muilla linjoilla kuin haettava. Lopuksi, kyllä niitä outoja herkkuja löytyy muualtakin.Esimerkkinä Skotlantilainen Hackis tai
Espanjalainen mahakeitto, puhumattakaan tuhatvuotisista munista, kyllä ennen popsin ropposellisen mämmiä, kuin pistelen suuhuni edellämainittuja.

vanha kokki kirjoitti:

on nähtävästi jokin alemmuuskompleksi omaa perinnettämme kohtaan. En viitsi ilkeillä sinulle, mutta ehkä olet sitä ikäpolvea joka nimeää lapsensakin Lolaksi tai Luluksi ja poikansa Johniksi
tai Charlesiksi ja sukunimi on sitten vaikkapa Kemppainen.
Karjalanpaistista sen verran, että kyseessä ei todellakaan ole arkiruoka, vaan pyhäpäiviin tähdätty ateria, valmistusaikakin sen kertoo. Mutta sinä varmaan teet senkin mikrouunissa.
Kyllä Suomalaisia ravintoloita on paljonkin maailmalla, mutta ne eivät suuremmin pidä kotimaisia ruokia esillä, osin jo raaka-aineiden saannin takia. On merkillistä ettei arvosteta esim. sienistä tatteja, joita Italialaisetkin kilvan hakevat, tai kylmäsavustettua kalaa, jota viedään Japanin markkinoille. Esimerkiksi Espanjassa leivoin hapanta ruisleipää ja tein kylmäsvukalaa sekä graavia, kaikki meni kuin kuumille kiville, ostajina ei ollut Suomalaiset vaan Engelsmannit ja muut turistit, mukaan mahtui jopa joitakin Espanjalaisia, jotka ovat hyvin fakkiutuneita. Esim. poceronistani sanoivat, että pitikö Suomalaisen tulla tekemään parempaa kuin he osaavat, kyseisiä tuotteita oli silloin maailman näyttelyssä. Ne kalat tein ihan tavalliseen mausteliemeen.
Suomalaisen perinteisen ruoan puolesta liputan edelleenkin, sillä olen ollut niin monessa maassa harjoittamassa ammattiani, että kykenen vertailemaan. Ei meillä ole todellakaan mitään syytä väheksyä perinteitämme.
Henkilökohtaisesti syön mieluimmin kunnolla savustettua palvikinkkua, kuin tunkkaisen makuista
Jamon Serranoa, olkoon vaikka Patanegraa, Tai vastaavaa Italialaista ilmakuivattua. En kiellä, etteikö muuallakin olisi todella kielen vieviä herkkuja, en minä niin patavanhoillinen ole, mutta kysyjä halusi tietää mistä saisi tietoa.
Eräs kirja muistui mieleeni ja se on "Riitta Pojanluoman Perinneruokia maakunnista", tai jotain sinnepäin, siitä kirjasta pitäisi olla melkoisesti apua. Toinen neuvoni on, että yritätte löytää paikkakuntanne pitokokin, jos sellaista siellä on, en tarkoita juhlapalveluita, ne ovat yleensä muilla linjoilla kuin haettava. Lopuksi, kyllä niitä outoja herkkuja löytyy muualtakin.Esimerkkinä Skotlantilainen Hackis tai
Espanjalainen mahakeitto, puhumattakaan tuhatvuotisista munista, kyllä ennen popsin ropposellisen mämmiä, kuin pistelen suuhuni edellämainittuja.

haggis eikä Hackis, tuo skottilainen vatsalaukkuruoka.

Skotlantilaisten kansallisruoka, jota muut kauhistellen ihmettelevät, ei ole ollenkaan kauheaa. Se on lähes samaa kuin Pohjoismaissa tunnettu pylsy tai meikäläinen ryynimakkara. Se maistuukin lähes samalta kuin hyvät "vanhanajan ryynimakkarat", joita ei ole pilattu savustamisella. Ruotsalais-suomalainen maksalaatikko, jota kaikki ulkomaalaiset meillä aina kauhistelevat, on paljon kauheampaa syötävää kuin haggis, siinä kun on jopa siirappia ja rusinoita! Monen muunkin maan kansalliseen keittiöön kuuluvat samanlaiset muhennokset, joihin usein käytetään eläimen suoletkin hienoksi leikattuina.

Oikea haggis on lampaan vatsalaukku, joka täytetään keitetyistä lampaan elimistä, kuten maksasta, keuhkoista ja sydämestä sekä sipulista ja mausteista tehdyllä hakkeluksella. Joukkoon on sekoitettu munuaisrasvaa ja hyvin karkeaa kaurajauhoa. Umpeen ommeltu ja pyyhkeeseen varmuuden vuoksi paketoitu haggis keitetään runsaassa vedessä kolmisen tuntia ja tarjotaan perunan, lanttusoseen ja mallasviskin kanssa. Kuuluisa skotlantilainen runoilija Robert Burns, "Skotlannin Aleksis Kivi", kirjoitti 26-vuotiaana runon To a Haggis, jossa hän kunnioittaa haggista "piirakoiden suvun suurena päällikkönä". Ruokapöytään haggis kannetaan ainakin Burnsin syntymäpäivänä, tammikuun 25:enä, säkkipillimusiikin tahdissa ja jotkut sekoittavat siihen vielä viskiä.

Nykyisin ei edes skotlantilainen perheenäiti vaivaudu hankkimaan puhdistamatonta lampaan vatsalaukkua. Kun perheetkin ovat pienentyneet, on kokonaisessa haggispallossa aivan liikaa ruokaa. Niinpä haggis tehdään "patahaggiksena" - "pot haggis" tai "pan haggis". Lampaan maksaa ja ehkä sydäntä keitetään sipulin kanssa ja hienonnetaan. Joukkoon sekoitetaan hiukan hienonnettua munuaisrasvaa, mausteet, pannulla paahdetut kaurajauhot ja tilkka maksan keitinvettä. Sose keitetään voidellussa vuoassa vesihauteessa.

Meillä ei saa skottien karkeaa kaurarouhetta "pinhead oatmeal", joten tulee mieleen käyttää kauraryynejä. Mutta ne ovat höyrytettyjä ja kypsyvät paljon nopeammin kuin rouhe, joten haggis ei onnistu. Rakennekin olisi aivan väärä. Siksi voi käyttää liotettuja ohrahelmiä tai ohrarouhetta.

Kuten arvata saattaa, sana haggis tulee useimpien selitysten mukaan samasta juuresta kuin suomen hakata, germaanisesta verbistä hacken. Samaa sukua ovat ranskan hachis ja varsinkin Amerikan puolella paljon käytetty hash. USA:n hotellien suosittu aamiaisruoka on pyttipannua muistuttava "potato hash" eli paistettu perunasilppu.

Mutta hakkelus ei ole ainoa selitys. Kielimies-gastronomi John Ayto kertoo, että haggis esiintyy ensimmäisen kerran kirjoituksissa jo 1400-luvun alkupuolella. Hän johdattelee lukijansa ajatukset piirakkaan alkaen harakkaa tarkoittavasta vanhasta sanasta haggess, joka tulee ranskan sanasta agace. Harakan toinen muinainen nimi on pie, nykyään muodossa magpie. Piirakka taas voi olla pie, koska se on sekalainen kokoelma erilaisia (syötäviä) asioita samoinkuin keräilyvaiston omaavan harakan pesässä on kokoelma pikkutavaroita. Kovin haetulta tuntuu...

vanha kokki kirjoitti:

on nähtävästi jokin alemmuuskompleksi omaa perinnettämme kohtaan. En viitsi ilkeillä sinulle, mutta ehkä olet sitä ikäpolvea joka nimeää lapsensakin Lolaksi tai Luluksi ja poikansa Johniksi
tai Charlesiksi ja sukunimi on sitten vaikkapa Kemppainen.
Karjalanpaistista sen verran, että kyseessä ei todellakaan ole arkiruoka, vaan pyhäpäiviin tähdätty ateria, valmistusaikakin sen kertoo. Mutta sinä varmaan teet senkin mikrouunissa.
Kyllä Suomalaisia ravintoloita on paljonkin maailmalla, mutta ne eivät suuremmin pidä kotimaisia ruokia esillä, osin jo raaka-aineiden saannin takia. On merkillistä ettei arvosteta esim. sienistä tatteja, joita Italialaisetkin kilvan hakevat, tai kylmäsavustettua kalaa, jota viedään Japanin markkinoille. Esimerkiksi Espanjassa leivoin hapanta ruisleipää ja tein kylmäsvukalaa sekä graavia, kaikki meni kuin kuumille kiville, ostajina ei ollut Suomalaiset vaan Engelsmannit ja muut turistit, mukaan mahtui jopa joitakin Espanjalaisia, jotka ovat hyvin fakkiutuneita. Esim. poceronistani sanoivat, että pitikö Suomalaisen tulla tekemään parempaa kuin he osaavat, kyseisiä tuotteita oli silloin maailman näyttelyssä. Ne kalat tein ihan tavalliseen mausteliemeen.
Suomalaisen perinteisen ruoan puolesta liputan edelleenkin, sillä olen ollut niin monessa maassa harjoittamassa ammattiani, että kykenen vertailemaan. Ei meillä ole todellakaan mitään syytä väheksyä perinteitämme.
Henkilökohtaisesti syön mieluimmin kunnolla savustettua palvikinkkua, kuin tunkkaisen makuista
Jamon Serranoa, olkoon vaikka Patanegraa, Tai vastaavaa Italialaista ilmakuivattua. En kiellä, etteikö muuallakin olisi todella kielen vieviä herkkuja, en minä niin patavanhoillinen ole, mutta kysyjä halusi tietää mistä saisi tietoa.
Eräs kirja muistui mieleeni ja se on "Riitta Pojanluoman Perinneruokia maakunnista", tai jotain sinnepäin, siitä kirjasta pitäisi olla melkoisesti apua. Toinen neuvoni on, että yritätte löytää paikkakuntanne pitokokin, jos sellaista siellä on, en tarkoita juhlapalveluita, ne ovat yleensä muilla linjoilla kuin haettava. Lopuksi, kyllä niitä outoja herkkuja löytyy muualtakin.Esimerkkinä Skotlantilainen Hackis tai
Espanjalainen mahakeitto, puhumattakaan tuhatvuotisista munista, kyllä ennen popsin ropposellisen mämmiä, kuin pistelen suuhuni edellämainittuja.

"Kaltaisillasi ihmisillä on nähtävästi jokin alemmuuskompleksi omaa perinnettämme kohtaan."

Miksi jokaisen pitäisi hehkuttaa oman maansa ruokakulttuuria?

Luulisi sinun kokkina tietävän ja tajuavan, että kaikki eivät arvosta samoja ruokia ja perinteitä.

Usein vain vanhat ihmiset kehuvat Suomalaista ruokakulttuuria, ja sinä ainakin nimimerkin perusteella kuulut juurikin niihin. Kai se on niin, jos lapsena syö paljon vain Suomalaisia "herkkuja" niin oppii pitämään niiden mausta ja muut herkut maistuu aluksi pahalta.


"En viitsi ilkeillä sinulle, mutta ehkä olet sitä ikäpolvea joka nimeää lapsensakin Lolaksi tai Luluksi ja poikansa Johniksi
tai Charlesiksi ja sukunimi on sitten vaikkapa Kemppainen."

Niimpä niin. Miksi pitää lapsien nimiä tähän sotkea jos joku ei arvosta Suomalaista ruokakulttuuria?

Iältäni olen hitusen alle 30v joten en taida ihan kuulua tuohon ikäpolveen mitä tarkoitat.

Vastataan kuitenkin tuohon nimiasiaan, itselleni on aivan sama miksikä lapsensa nimeää, kunhan se on jollaintavalla sopusoinnussa sukunimen kanssa tai muuten sopii. Sekä monet ns. Suomalaiset nimet ovat alkujaan olleet ulkomaalaisia nimiä, mutta sitten ne on törkeesti omittu Suomalaisiksi. Ja juuri noihin omittuihin nimiin monet nimistä valittajat vetoaa.

Aikoinaankin kauhisteltiin ja valitettiin sillähetkellä annetuista ns uusista nimistä, mutta nykyään jopa nämä samaiset valittajat ovat antaneet näitä lapsillensa.


"Karjalanpaistista sen verran, että kyseessä ei todellakaan ole arkiruoka, vaan pyhäpäiviin tähdätty ateria, valmistusaikakin sen kertoo. Mutta sinä varmaan teet senkin mikrouunissa."

Kyllä tuota monessa paikkaan syödään ihan arkiruokanakin, tehdään kerralla isompa annos ja syödään monta päivää. Sekä kaupasta saa valmiina karjalanpaisti lihaa joten käytännössä vain ne uuniin jossa ruoka tulee lähes itsestään. Ehkä ennenvanhaan saattoi olla juhlaruokakin, tosin silloin lähes kaikki lihaa sisältävä oli jollain tapaa juhlallista.


"On merkillistä ettei arvosteta esim. sienistä tatteja, joita Italialaisetkin kilvan hakevat, tai kylmäsavustettua kalaa, jota viedään Japanin markkinoille."

Onhan nuo hyviä, riippuu tosin mitä niistä tekee. Hyvän raaka-aineen voi nimittäin pilatakkin.


"Ei meillä ole todellakaan mitään syytä väheksyä perinteitämme."

Ei niin, mutta ei mitään syytä tuputtaa sitä muillekkaan.


"Lopuksi, kyllä niitä outoja herkkuja löytyy muualtakin"

Toki löytyy sitä en ole väittänytkään. Mutta se ei ole mielestäni vieraita kohtaan oikein, että menu rakennetaan näistä oudoista herkuista, varsinkin jos vieraita on ulkomailta tulossa. Häämenu kannattaa mielestäni rakentaa niin, että jokaiselle löytyy jotakin syötävää, tämä on nykyään aika vaikeeta kun on vaikka mitä vegaaneja, allergioita, rasva/hiilari -nipoja jne...

Joten kannattaa miettiä niille jotain syömistä ketkä eivät oikein tykkää Suomalaisista perinneruuista.

se on kirjoitti:

haggis eikä Hackis, tuo skottilainen vatsalaukkuruoka.

Skotlantilaisten kansallisruoka, jota muut kauhistellen ihmettelevät, ei ole ollenkaan kauheaa. Se on lähes samaa kuin Pohjoismaissa tunnettu pylsy tai meikäläinen ryynimakkara. Se maistuukin lähes samalta kuin hyvät "vanhanajan ryynimakkarat", joita ei ole pilattu savustamisella. Ruotsalais-suomalainen maksalaatikko, jota kaikki ulkomaalaiset meillä aina kauhistelevat, on paljon kauheampaa syötävää kuin haggis, siinä kun on jopa siirappia ja rusinoita! Monen muunkin maan kansalliseen keittiöön kuuluvat samanlaiset muhennokset, joihin usein käytetään eläimen suoletkin hienoksi leikattuina.

Oikea haggis on lampaan vatsalaukku, joka täytetään keitetyistä lampaan elimistä, kuten maksasta, keuhkoista ja sydämestä sekä sipulista ja mausteista tehdyllä hakkeluksella. Joukkoon on sekoitettu munuaisrasvaa ja hyvin karkeaa kaurajauhoa. Umpeen ommeltu ja pyyhkeeseen varmuuden vuoksi paketoitu haggis keitetään runsaassa vedessä kolmisen tuntia ja tarjotaan perunan, lanttusoseen ja mallasviskin kanssa. Kuuluisa skotlantilainen runoilija Robert Burns, "Skotlannin Aleksis Kivi", kirjoitti 26-vuotiaana runon To a Haggis, jossa hän kunnioittaa haggista "piirakoiden suvun suurena päällikkönä". Ruokapöytään haggis kannetaan ainakin Burnsin syntymäpäivänä, tammikuun 25:enä, säkkipillimusiikin tahdissa ja jotkut sekoittavat siihen vielä viskiä.

Nykyisin ei edes skotlantilainen perheenäiti vaivaudu hankkimaan puhdistamatonta lampaan vatsalaukkua. Kun perheetkin ovat pienentyneet, on kokonaisessa haggispallossa aivan liikaa ruokaa. Niinpä haggis tehdään "patahaggiksena" - "pot haggis" tai "pan haggis". Lampaan maksaa ja ehkä sydäntä keitetään sipulin kanssa ja hienonnetaan. Joukkoon sekoitetaan hiukan hienonnettua munuaisrasvaa, mausteet, pannulla paahdetut kaurajauhot ja tilkka maksan keitinvettä. Sose keitetään voidellussa vuoassa vesihauteessa.

Meillä ei saa skottien karkeaa kaurarouhetta "pinhead oatmeal", joten tulee mieleen käyttää kauraryynejä. Mutta ne ovat höyrytettyjä ja kypsyvät paljon nopeammin kuin rouhe, joten haggis ei onnistu. Rakennekin olisi aivan väärä. Siksi voi käyttää liotettuja ohrahelmiä tai ohrarouhetta.

Kuten arvata saattaa, sana haggis tulee useimpien selitysten mukaan samasta juuresta kuin suomen hakata, germaanisesta verbistä hacken. Samaa sukua ovat ranskan hachis ja varsinkin Amerikan puolella paljon käytetty hash. USA:n hotellien suosittu aamiaisruoka on pyttipannua muistuttava "potato hash" eli paistettu perunasilppu.

Mutta hakkelus ei ole ainoa selitys. Kielimies-gastronomi John Ayto kertoo, että haggis esiintyy ensimmäisen kerran kirjoituksissa jo 1400-luvun alkupuolella. Hän johdattelee lukijansa ajatukset piirakkaan alkaen harakkaa tarkoittavasta vanhasta sanasta haggess, joka tulee ranskan sanasta agace. Harakan toinen muinainen nimi on pie, nykyään muodossa magpie. Piirakka taas voi olla pie, koska se on sekalainen kokoelma erilaisia (syötäviä) asioita samoinkuin keräilyvaiston omaavan harakan pesässä on kokoelma pikkutavaroita. Kovin haetulta tuntuu...

Kirvesmies englantini on hirveätä, se myönnettäköön, mutta aina on löytynyt oikaisija, niin nytkin.
Kiitos myös selvityksestä mitä kyseinen eines sisältää, tosin se oli tiedossani, mutta saavathan muutkin laajentaa tajuntaansa. Olen yksinomaa kiitollinen, jos joku vaivautuu oikaisemaan, en ole erehtymätön minäkään.

Hejoaje kirjoitti:

"Kaltaisillasi ihmisillä on nähtävästi jokin alemmuuskompleksi omaa perinnettämme kohtaan."

Miksi jokaisen pitäisi hehkuttaa oman maansa ruokakulttuuria?

Luulisi sinun kokkina tietävän ja tajuavan, että kaikki eivät arvosta samoja ruokia ja perinteitä.

Usein vain vanhat ihmiset kehuvat Suomalaista ruokakulttuuria, ja sinä ainakin nimimerkin perusteella kuulut juurikin niihin. Kai se on niin, jos lapsena syö paljon vain Suomalaisia "herkkuja" niin oppii pitämään niiden mausta ja muut herkut maistuu aluksi pahalta.


"En viitsi ilkeillä sinulle, mutta ehkä olet sitä ikäpolvea joka nimeää lapsensakin Lolaksi tai Luluksi ja poikansa Johniksi
tai Charlesiksi ja sukunimi on sitten vaikkapa Kemppainen."

Niimpä niin. Miksi pitää lapsien nimiä tähän sotkea jos joku ei arvosta Suomalaista ruokakulttuuria?

Iältäni olen hitusen alle 30v joten en taida ihan kuulua tuohon ikäpolveen mitä tarkoitat.

Vastataan kuitenkin tuohon nimiasiaan, itselleni on aivan sama miksikä lapsensa nimeää, kunhan se on jollaintavalla sopusoinnussa sukunimen kanssa tai muuten sopii. Sekä monet ns. Suomalaiset nimet ovat alkujaan olleet ulkomaalaisia nimiä, mutta sitten ne on törkeesti omittu Suomalaisiksi. Ja juuri noihin omittuihin nimiin monet nimistä valittajat vetoaa.

Aikoinaankin kauhisteltiin ja valitettiin sillähetkellä annetuista ns uusista nimistä, mutta nykyään jopa nämä samaiset valittajat ovat antaneet näitä lapsillensa.


"Karjalanpaistista sen verran, että kyseessä ei todellakaan ole arkiruoka, vaan pyhäpäiviin tähdätty ateria, valmistusaikakin sen kertoo. Mutta sinä varmaan teet senkin mikrouunissa."

Kyllä tuota monessa paikkaan syödään ihan arkiruokanakin, tehdään kerralla isompa annos ja syödään monta päivää. Sekä kaupasta saa valmiina karjalanpaisti lihaa joten käytännössä vain ne uuniin jossa ruoka tulee lähes itsestään. Ehkä ennenvanhaan saattoi olla juhlaruokakin, tosin silloin lähes kaikki lihaa sisältävä oli jollain tapaa juhlallista.


"On merkillistä ettei arvosteta esim. sienistä tatteja, joita Italialaisetkin kilvan hakevat, tai kylmäsavustettua kalaa, jota viedään Japanin markkinoille."

Onhan nuo hyviä, riippuu tosin mitä niistä tekee. Hyvän raaka-aineen voi nimittäin pilatakkin.


"Ei meillä ole todellakaan mitään syytä väheksyä perinteitämme."

Ei niin, mutta ei mitään syytä tuputtaa sitä muillekkaan.


"Lopuksi, kyllä niitä outoja herkkuja löytyy muualtakin"

Toki löytyy sitä en ole väittänytkään. Mutta se ei ole mielestäni vieraita kohtaan oikein, että menu rakennetaan näistä oudoista herkuista, varsinkin jos vieraita on ulkomailta tulossa. Häämenu kannattaa mielestäni rakentaa niin, että jokaiselle löytyy jotakin syötävää, tämä on nykyään aika vaikeeta kun on vaikka mitä vegaaneja, allergioita, rasva/hiilari -nipoja jne...

Joten kannattaa miettiä niille jotain syömistä ketkä eivät oikein tykkää Suomalaisista perinneruuista.

Mielipiteesi on täysin sinun omasi, mutta toki kunnioitan sitä. Kaupan karjalanpaistilihat ovat juuri sitä uusavuttomille pakattua perinneruoan irvikuvaa. Oikessa karjalanpaistissa kun tulee olla myös lammasta ja sitähän
ei valmiiksi leikatuissa paketeissa ole koskaan. Joissain tapauksissa siihen lisätään myös maksaa ja munuaisiakin, mutta ne ovat harvinaisempia.
Ehkä kuitenkin kunnioitamme kysyjän toivetta saada selville perinneruokien ohjeita ja annamme hänen päättää mitä hän haluaa tarjota vierailleen, tuputtamatta omia erinomaisen viisaita käsityksiämme mitä hänen tulee vierailleen tarjota tai mitä kenties ei. Hämmästelen vain asennetta jolla suhtaudutaan omiin kotoisiin asioihin. Kyllä se monesti on kuitenkin vielä niin että oma maa mansikka, muu maa mustikka. Kummasti nuo kauankin ulkomailla asuneet kaipaavat milloin mitäkin kotoista makua, jota ei voi unohtaa. Olkoon se sitten vaikka hapankorppu, tämän olen henkilökohtaisesti kuullut monesta suusta haikeasti lausuttuna maapalloa kolutessani.