Kaikki lapsena koettu vaikuttaa tiedostamattakin persoonallisuuteen ja jokin voimakas kokemus voi jäädä paremmin muistiin,toisaalta liian traumaattiset pyyhkiytyvät itsesuojelun vuoksi pois.
Mutta mikä on keskimääräinen ikä josta alkaen elämänsä tapahtumia voi kelata mielessään ?
Tässä lienee suurtakin vaihtelua,mistä johtuu ?
Mutta mikä on keskimääräinen ikä josta alkaen elämänsä tapahtumia voi kelata mielessään ?
Tässä lienee suurtakin vaihtelua,mistä johtuu ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kognitiivinen muistiprosessointi alkaa vähitellen n. 2-4 vuoden iässä. Sitä on hieman vaikea määritellä, koska lapsi ei välttämättä puhu. Suuret hyvinkin varhain lapsuudessa tapahtuneet traumat voivat jäädä muistiin jopa 3-vuotiaana, mutta suurin osa ns. tavallisista tapahtumista painuu unholaan. Muistia hallitsee metakognitiiviset taidot ja näin ollen tapahtuman mielekkyys vaikuttaa siihen onko aivojen tärkeää muistaa se vai ei.
Varhaislapsuuden tapahtumat vaikuttavat persoonan kehitykseen mm. varhaisenvuorovaikutussuhteen kautta. Näin ollen sillä ei ole mitään tekemistä itse muistamisen kanssa, vaan yksinkertaistettuna voitaisiin vaikka sanoa, että se on eräänlaista refleksiivistä oppimista, ts. lapsi oppii, että hymyilemiseen vastataan hymyllä ja itkemällä saa ruokaa. Jos tämä vuorovaikutus häiriintyy esim. äidin päihteiden käytön takia, niin lapselle ei kehity normaalia vuorovaikutussuhdetta, vaan hän oppii muita keinoja, joiden avulla selvitä. Tämä varhainen vuorovaikutus siis vaikuttaa ihmisellä läpi koko elämän alitajuisesti, eikä sillä siis ole mitään tekemistä muistamisen kanssa.
Ei liene tapahtunut silloin muistamisen arvoista.
Myöhemminkin olen jättänyt tallentamatta kestomuistiin asiat joilla todennäköisesti ei ole jatkossa mitään merkitystä,esim henkilö jota en oleta tapaavani enää koskaan toista kertaa.
Aiheutuu joskus outoja tilanteita kun en yhtään muista mistä yhteydestä toinen minut tuntee.
Toisaalta mieleen tarttuu joutavaa nippelitietoa jolla ei ole mitään hyötykäyttöä.
Itse muistan tapahtumat ainakin siitä saakka kun olen ollut 2-vuotias. Saatan muistaa jo aiemmaltakin ajalta, ainakin muistan maanneeni pinnasängyssä jota en käyttänyt enää 2-vuotiaana. Muistan tekstiilejä vauva-ajalta, jotka on kaivettu oman vauvaikäni jälkeen esiin vasta pikkusiskojen syntymän myötä.