Kauheaa huomata ajattelevansa aamukahvipöydässä töissä että olen täysin korvattavissa eikä sanomisistani välitetä eikä juuri arvostetakaan, en oikein kuulu sinne enkä mihinkään. Ihan sama, istunko vai enkö siellä, vai ihan missä tahansa. Olen aina toisten tiellä. Töissä olen kyyristelijä pätkätöissäni, hiljaa kuin hiiri. Kotona olen maksumies ja pomo, jota narutetaan ja kyykytetään hoitamaan kaikkia asioita, maksamaan ja passaamaan. Komennustani ei juuri uskota, vaikka kuinka huutaisin ja käyttäisin mielikuvitusta ynnä psykologiaa, on otettava tosi kovia otteita liian usein. Silloinhan onkin yhtäkkiä vika siirtynyt minuun, kun olen "noin hirveä".. vaikka kyse on omasta kodistani jossa haluan elää rauhallisessa olotilassa. Olen tajunnut sen jo ajat sitten että ihmiset muuttuvat omituisiksi kanssani, vaikka en sanoisi edes sanaakaan. Jokin kohta tiedostamattomassa elekielessäni on kauhea synnynnäinen erehdys..Olen erakoitunut tämän laajan ja kirjavan epäonneni myötä täysin. Saan kärsiä kotonani muiden takia, ajan heitä pois ja teen vaikka millaisia sotasuunnitelmia ja yhteydenottoja jotta pääsen voitolle ongelmista joita alituiseen ilmenee; juopot, rahankerjääjät ja psykopaattiset narsistit sekä tietenkin ainainen selviytymistaistelu itse elämästä ja terveydestä. Ei ihme jos koen elämäni turhaksi kaikesta yrittämisestä huolimatta, koska ne toisetkaan eivät yritä muuttua, eikä onni ja aurinko minun risukasaani liikaa paista. Tämä pistää kyllästyttämään ja äärimmäinen raivo (vert. etna) kiehuu pinnan alla, kun mikään ei oikein suju..
toisten tiellä
erakko x
5339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin se ain menee, ettei syntymässä saada tasavahvoja pahveja kätösiimme.
Sitten vielä miten niitä saatuja ominaisuuksia päästään toteuttamaan.
Onhan se omalla tavallaan helpottavaa todeta, ettei paskan väliä onko muonavahvuudessa vai ai.
Väliaikaista kaikki on vaan.
Viestitämme kai lajikumppaneimmille ehkä enmmän kuin itse tiedämme, mut
onhan tämä tietty omasta tunnetilastakin kii.
Omaan erakkomaisuuteni johtaneet syyt löytyvät
myös tautiluokitusluettelosta.
Itsetuhoisuuden piirteiden pompsahtaminen pintaan kertonee asiantuntijoille, että
jotain olis lähteny vikaraiteille pikkukersasta alkaen.
Kyllähän se kyrsii - mut jälleen helpottavaa elämää kokeneiden ihmisten aivoituksista:
Luonto hoitelee ajanmittaan nämäkin ongelmat vähin äänin.
Sua ei siis noteerata?
Mistä se johtuu?
Muuta kiireesti taktiikkaa, enkä tarkoita, että rupeaisit pommia kasaamaan tai ihmisiä teilaamaan.
Opettele olemaan uskottava ja avaamaan suusi ihmisten keskuudessa. Osallistu keskusteluun äläkä luimistele vieressä itseksesi puhisten.
Minuakin ärsyttää hiirulaiset!
Vuorovaikutusta pitää treenata.
Pidetäänkö sua kotonakin kynnysmattona? Itse olet porukat siihen opettanut. Miksi? Miellyttääksesi toisia, vai...
Lue vielä kerran tuo otsikko, ja ala ajatella.
Sanon vain omalta kohdaltani: Jos kasvatus on mennyt syystä tai toisesta mynkään, ei
se komentamalla tai "itseään niskasta kii ottamalla" tokene.
Meinaan, jos 50v. on opittu kaikessa vain alistumaan, syitä on ns. sysissä ja sepissä.
Meidän suurkatrasta valmistettiin vain taivaspolkua varten.
NO! Juoppoja ja mielenterveystoimiston asiakkaiksi asti kaksi meistä on edennyt.
itseään paremmin ja vaatia muitakin ihmisiä kohtelemaan itseään paremmin.
Itsekin olen keski-iässä näitä asioita korjaillut omassa elämässäni ja tulosta on näkyvillä.
Kesäisin sandaalit jalkaan ja vyölaukku vyötärölle.
Heinähattu pään yli ja cowboy-tyylinen herrasmies-asenne, kyllä naisia piisaa usko pois.
Talvisin sitten jotain lämmintä päälle ja töistä tullessa kotona odottaakin jo kuumaa lämmintä piirakkaa ja iloisia varpusia oman lautansa päällä.
Syksy ja kevät meneekin jo sitten vähän odottelun puolelle, mutta kuten vanha sanonta kuuluu:
"Hyvää kannattaa odottaa."