Luin tuonnimisen Michael Polanyin (UK:n kunink tiedeakatemian jäsen, kemisti & fyysikko, myöhemmin kirjoittanut kirjoja myös esim. linguistiikan puolelle ja keksi tacit knowledge käsitteen) 40-luvulla kirjoittaman kirjan.
Michael pistää aika loogisesti, että tieteentekijän ja tiedeyhteisön on jaettava yhteinen usko siihen, että on olemassa totuus, josta voi ainakin sanoa jotain mielekästä.
Samalla tiedeyhteisön on oltava vapaa liiallisesta autoritärismista ja toisaalta myös liiallisesta skeptisyydesta, jotta tiede voisi mennä eteenpäin.
Samalla Polanyi toteaa sitten, että kun ihminen on rajallinen, niin sitten tiede on pitkälti aina myös aikansa sosiologinen ilmiö. (Hän siis sanoo näin myös luonnontieteistä, siinä missä Giddens sanoo näin vain sosiaalitieteistä).
Mielenkiinnosta kysyisin, kun en ole mikään kunnon filosofi:
1. onko muita filosofeja, jotka toteavat, että tiedeyhteisön pitää uskoa totuuteen, joka on olemassa kulloisenkin "ihmisviisauden" tuolla puolen?
2. mitä klassinen/antiikin filosofia sanoo totuuden olemuksesta ja alkuperästä - ja mitkä ovat tässä tärkeimmät koulukunnat.
Mielestäni on maino havainto, että luonnontieteiden parista on löytynyt 1900-luvullakin vielä filosofeja, jotka eivät ole keskimääräisen ateisimi-positivismin asteella, vaan ovat päässeet eteenpäin.
Toinen suosikkifilosofini tällä alueella on GH von Wright, tietysti, joka kritisoi ihmisen näennäistä ja harjaista rationalismia... mutta tuollainen keskustelu on aina piristävää, kun usein ihmiset heittelevät vielä aika positivistisia kommentteja aika perusteetta ja omaavat naivin kuvan tieteestä ja sen tekemisestä.
Michael pistää aika loogisesti, että tieteentekijän ja tiedeyhteisön on jaettava yhteinen usko siihen, että on olemassa totuus, josta voi ainakin sanoa jotain mielekästä.
Samalla tiedeyhteisön on oltava vapaa liiallisesta autoritärismista ja toisaalta myös liiallisesta skeptisyydesta, jotta tiede voisi mennä eteenpäin.
Samalla Polanyi toteaa sitten, että kun ihminen on rajallinen, niin sitten tiede on pitkälti aina myös aikansa sosiologinen ilmiö. (Hän siis sanoo näin myös luonnontieteistä, siinä missä Giddens sanoo näin vain sosiaalitieteistä).
Mielenkiinnosta kysyisin, kun en ole mikään kunnon filosofi:
1. onko muita filosofeja, jotka toteavat, että tiedeyhteisön pitää uskoa totuuteen, joka on olemassa kulloisenkin "ihmisviisauden" tuolla puolen?
2. mitä klassinen/antiikin filosofia sanoo totuuden olemuksesta ja alkuperästä - ja mitkä ovat tässä tärkeimmät koulukunnat.
Mielestäni on maino havainto, että luonnontieteiden parista on löytynyt 1900-luvullakin vielä filosofeja, jotka eivät ole keskimääräisen ateisimi-positivismin asteella, vaan ovat päässeet eteenpäin.
Toinen suosikkifilosofini tällä alueella on GH von Wright, tietysti, joka kritisoi ihmisen näennäistä ja harjaista rationalismia... mutta tuollainen keskustelu on aina piristävää, kun usein ihmiset heittelevät vielä aika positivistisia kommentteja aika perusteetta ja omaavat naivin kuvan tieteestä ja sen tekemisestä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kovin laajoja kysymyksiä. Mutta hieman alustavaa vastausluonnostelua kuitenkin:
> 1. onko muita filosofeja, jotka toteavat, että tiedeyhteisön pitää uskoa totuuteen, joka on olemassa kulloisenkin "ihmisviisauden" tuolla puolen?
Käsittääkseni tässä on pohjimmiltaan kyseessä klassinen käsitys objektiivisesta totuudesta. Sitä edustivat mm. Sokrates (sen verran kuin hänestä tiedeämme),Platon, Aristoteles, stoalaiset, keskiajan käsiterealistit (nominalistien kanta ongelmallisempi), Tuomas Akvinolainen, Descartes, Locke (Humen kanta ongelmallisempi), Leibniz, Kant ja yleensäkin valistusfilosofit, ainakin osa klassisista (1800-luvun loppupuolen) positivisteista ja 1900-luvun uuspositivisteista. Käsitystä ovat problematisoineet antiikin skeptikot, ainakin osa keskiajan käsitenominalisteista, mahdollisesti Pascal, Hume, fenomenologit ja eksistentialistit siinä mielessä, että he korostivat näkökulmien ja intressien merkitystä. Ehkä voimakkaimmin tätä käsitystä ovat kritisoineet ns. "postmodernistit" ja joidenkin tulkintojen mukaan myös Wittgenstein myöhäisfilosofiassaan.
> 2. mitä klassinen/antiikin filosofia sanoo totuuden olemuksesta ja alkuperästä - ja mitkä ovat tässä tärkeimmät koulukunnat.
Huh huh. Tähän on oikeastaan mahdotonta vastata. Käsityksiä on esitetty niin monenlaisia, että niiden luetteloiminen on melko mahdotonta käytettävissä olevassa tilassa. Sitäpaitsi johtaisi helposti veriseen riitaan toisten filosofien kanssa siitä, onko tullut tulkittua oikein antiikin/klassisia käsityksiä totuuden olemuksesta ja alkuperästä.
...Polanyissa oli mielenkiintoista se, että hän totesi, että jotta tiede ja sen tekeminen olisi mielekästä yleensäkään, on sen tekijän uskottava, että totuudesta voidaan saada jotain selville...
(ts. muuten se olisi VAIN mielipiteitä, tunteita tai muuten mieletöntä hommaa...)
Toisaalta hän sitten painiskeli sen kanssa, että ihminen on rajallinen olio havaitsemaan ja tulkitsemaan sitä...
Eli hän teki eron siinä, että tieteenteon mielekkyys vaatii uskoa totuuden olemassa oloon absoluuttisesti, mutta samalla ihminen on sen verran rajallinen, että tieteellä on väistämättä sosiologinen luonne (jopa ns. "kovilla" tieteillä), joissa on erehtymisen riski...
Hän niputteli noita 1800-luvun kavereita aika kivasti ja kritisoikin tuossa kirjassa.
Hän hyökkäsi nimenomaan skepsismiä vastaan, samaten kuin esim. katolisen kirkon harjoittamaa "autoritärismia" (tai minkä tahansa tieteellisen "paradigman" tai vallitsevan selitysmallin edustamaa autoritärismia) vastaan.
Itselleni tuntuu jotenkin loogiselta, että johonkin on uskottava, että voi tiedettä tehdä - ainakin siihen, että totuudesta voi sanoa jotakin mielekästä (tai ainakin luulla sanovansa...).
merkki, joka mielestäni viittaa vähän siihen, että "suuret kertomukset" todellakin olisivat tulossa takaisin, on kotimaisen kirjoittajan S. Oikkosen (??täysin tuntematon suuruus), totuuksia tykittävä tekstikokoelma "Narkissos-esseet", jota omat, filosofiaa opiskelevat lapseni monien muiden opiskelijoiden tapaan lukevat kuin raamattua. Ko. kokoelmaa on kuulemma jaeltu monisteena yliopistoilla, mutta myös netissä on luettavissa joku valikoima:
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen
Asenne noissa on mielenkiintoinen juuri siksi, että kaikki postmoderni näyttää nyt saavan jonkinlaisen luonnollisen vastavoiman.
...vaikutti todella mielenkiintoiselta - pitääpä alkaa tankkaamaan.