Olenko ihan väärässä väittäessäni, että Idässä on joskus toiminut jonkin sortin taistelukouluja, joihin jotkut munkit olisivat olleet yhteyksissä? Muistan vain hämärästi jonkun dokkarin jossa olisi ollut näin, mutta jospa te muut tiedätte paremmin...
idän taistelukoulut?
joskus kuullut
4713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei pahalla, mutta olisikohan väärä palsta?
En nyt suoraan mene väittämään etteikö tuollaisista taistelukouluista olisi voinut löytyä arkeologista ainesta, mutta suosittelisin kokeilemaan ensin historiapalstaa taikka sitten jos noilla itämaisilla lajeilla on omia palstoja niin sitten niitä.
Shaolin-munkeilla on vieläkin noita taistelukouluja. Ne on siis buddhalaisia ja kungfuta tai jotain vastaavaa siellä opetetaan. Muttei se mitään arkeologiaa ole.
Shaolinin luostari, jonka hän perusti, muodostui myös budo-kouluksi jossa munkit saivat mäiskiä toisiaan jiujitsu-otteilla osana henkistä valmennustaan. Yksi syy tähän oli ollut munkkien velttous joka harmitti Bodhidharmaa.
Vaikka kysymys ei kuulukaan suoraan arkeologiaan, niin voihan sitä vielä löytyä joitakin muinaisia kadoksissa olevia kirjoituksia taistelutyyleistä ja opeista.
Joo, mutta asia on todellakin niinkuin epäilitkin. Asiaa tuossa tulikin, eli Bodhidharma on Shaolinin munkkiluostarista tuttu häiskä.
Taistelutyylit kulkivat perheittäin ja olivat erityisessä suojeluksessa, siten että niitä harjoiteltiin öisin muilta katseilta piilossa. Taistelutekniikoita hiottiin ja hiottiin vuodesta toiseen ja erityisen tehokkaita niistä tuli silloin kun niitä käytettiin oikeassa taistelussa. Taisteluissa vain tehokas tekniikka toimi.
Vaikka Kiinaa on yleensä pidetty taistelulajien kotimaana, nimenomaan suositun Kung-fun vuoksi, taistelutyylejä on pitkin kaukoitää, aina Pohjois-Koreasta Jaavan saarille.
Pohjoisten tyyleille oli ominaista korkeat potkut, hyppypotkut ja yleensäkin potkuvoittoinen tyyli taistella. Kiinan ja Japanin paikkeilla käytössä olivat käsitekniikat ja sidontatekniikat. Etelämmäksi mentäessä tulivat käyttöön erilaiset matalat potkut, sekä puukkokäsi, eli se Karatesta tuttu kämmensyrjälyönti. Tuo luokittelu on kuitenkin erittäin karrikoiva, ja matalia ja korkeita potkuja, sekä erilaisia käsitekniikoita löytyy ihan joka puolelta, puhumattakaan asetekniikoista.
Vaikka Eurooppaa yleisesti pidetään taistelutaidottomana maankolkkana, oli kuitenkin jo antiikin aikaan käytössä Pancration niminen paini ja taistelutyyli. Myös keskiajan miekkailutyyleissä oli eri koulukuntia Euroopan alueella. Näistä tekniikoista ja koulukunnista on kuitenkin suhteellisesti vähemmän säilynyttä tietoa, kun taas Kaukoidän alueella tietoja on säilytetty sukupolvelta toiselle.
Munkit eivät sinällään keksineet mitään taistelutyylejä, vaan he omivat ja kehittivät niitä hiljakseen sen vuoksi että pystyivät tekniikoillaan puolustautumaan pyhiinvaellusmatkoillaan maantierosvoja vastaan. Bodhidharma oli muistaakseni jonkinlainen silloisen armeijan johtaja (johtajan poika?), joka tunsi näitä tekniikoita. Hän kehitti muutaman liikkeen jolla sai munkkien heikon kunnon voimistumaan. Liikkeiden tarkoitus ei alkuun ollut taistelu tai itsepuolustus. Näistä liikkeistä kehittyi sitten hiljakseen Shaolin Kung-fu.
Itseasiassa "itsepuolustus"-sanan käyttö on noille muinaisille taistelutyyleille hieman harhaanjohtava, koska tekniikoiden tarkoituksena oli tehdä vastustaja kerralla ja nopeasti puolustuskyvyttömäksi, eli lähinnä kuoliaaksi, tai vähintäänkin pahasti vammautuneeksi. Vasta kun Karate, Judo ja Kung-fu levisivät Eurooppaan ja Amerikkaan ja tuli poliisien ja armeijan käyttöön, alettiin puhumaan itsepuolustustekniikoista. Virkavallan tarkoituksena kun ei ollut tappaa yhteiskuntarajoja koettelevaa henkilöä, vaan ottaa hänet säilöön.