Rumuus.

"Näkeekö ihminen itsensä aina rumana? Jos on huono itsetunto."

Ei aina mutta taipumusta tällaiseen on. Toinen trendi on "kohtuuton" vaihtelu mielikuvien välillä kauniista rumaan. Luultavasti Marilyn Monroella oli tällaista.

"voiko ihminen nähdä itsensä kauniina/komeana, mutta tosiasiassa on "ruma" (yleisessä käsityksessä, tavallaan)."

Voi, mutta ihminen voi tällöin olla harhainen.

minusta suunnilleen näin, (olen mies)

jos itse tunnet, (sitä voi harjoitella, treenata, oikeastaan ihan vain uskotella itselleen, eikä siihen muitten apuja edes tarvita)itsesi vahvaksi, TERVEEKSI ja alkavat muutkin nähdä sinut juuri sellaisena, se on vastavuoroista.

jos haluat, voit mielestäni olla VAHVA, TERVE, JA KUNNOLLINEN, se on mielestäni maksimi.

sitä ei tietenkään voi 101% tuoda tässä esille

pitäisi...siihen kuuluu kehon kieli, kaikki, koko persoona, se mitä hiljattain esitin tuolla skeptismipalstalla, (olen luvannut, etten enää vieraile siellä), on tietenkin vain puoli totuutta, kaikki on vastavuoroista, lisäksi ihmiset ovat minusta ikään kuin verkosto, kuuluvat siihen eläimetkin.

jos muut näkevät sinut rumana, muutut rumaksi, jos muut näkevät sinut kauniina muutut kauniiksi,
mutta kaikkein ensiksi, sinun pitää itse tuntea itsesi kauniiksi.

se ei ehkä ole kiellettyä, kuinka pitkälle haluat mennä on kai kiinni itsestäsi.

----------------------------------------------

se mitä esitttelin tuolla jossain toisella palstalla, se on jotain sellaista...suurin synti mitä voi tehdä toiselle on tiputtaa hänet niin alas, ettei sieltä tahdo päästä pois, se voi olla vaikeata siksi, että joudut tiputtamaan tiputtajasi, sen huomaa vasta sitten, kun on ollut kerran itse tilanteessa, näin on ainakin sanoisinkos viimepäiviin asti ollutten. vielävaikeammaksi sen tekee, että he ovat entisiä ystäviäsi, tasarvo on vaikeaa...

if their substitute

Otukset ovat hauskoja, otukset ovat kivoja, kaikki pitävät otuksista.

Minä pidän keltaisista omenista tai oikeastaan omenoista, minä ainakin....?

Tosi hyvä kysymys!Ja vaikeakin, jos sitä alkaa perusteellisesti miettimään kauneuden ja rumuuden olemusta ja kuka ne käsitteet määrittelee (minä vai muut?).

Kun olin pahimman masennukseni syövereissä näin itseni hyvin hyvin rumana ihmisenä ja voidessani nyt hyvin saatan ääneen ihmetellä voinko tosiaankin olla noin mukavan näköinen ihminen. Etten minä todellakaan tiedä olenko kaunis vai ruma, mutta selvääkin selvempää on että niin synkkä kuin on ihmisen mieli on myös hänen näkemänsä yhtä synkkää.

Ihmisen rumuus on hänen mielessään ja sielussaan tai mihin sen oman henkisen minänsä haluaakin sijoittaa. Rumuudella tarkoitan pahansuopuutta, ilkeyttä ja katkeruutta yms negatiivista, jolla koko ajan viestittää ympäristölleen ettei pidä kenestäkään eikä mistään. Iän myötä negatiivisuus piirtyy kasvoille ja paljastaa ihmisestä enemmän kuin hän tahtoisi, joten jos voisin haluaisin näyttää sinulle oikeasti ruman ihmisen jota joudun katselemaan joka päivä. En ole ikinä tavannut sellaista rumuutta ja se tulee häneltä suoraan sydämestä.Kauniitkin kasvot voivat vääntyä rumiksi, jos ihminen pilaa elämänsä pohtimalla kaikesta pahaa.

Minun mielestäni ulkonäkö on vain fyysinen olemus.

Ja olen sitä mieltä, että käyttäytyminen, asenne ja kokonaisuus ratkaisee.