Miten kalat ovat aikoinaan onnistuneet levittäytymään lähes jokaiseen maailman järveen, vaikka kaikki järvet eivät varmastikaan ole olleet "yhteyksissä" toisiinsa jokien välityksellä? Suomessakin on yli 150 000 järveä joista monet ovat kaukana erillään muista järvistä mutta silti niissä elää kaloja siinä missä muissakin järvissä.
Koska kaikki järvet eivät ole yhteyksissä toisiinsa, niin eikö "eristyksissä" oleviin järviin olisi pitänyt kehittyä miljoonien vuosien aikana muista poikkeavia kalalajeja? Ainakin Suomessa tuntuu elävän samat kalalajit jokaisessa järvessä.
Entä miten pohjoisen pallonpuoliskon makeanvedet kalat onnistuivat selviytymään hengissä viime jääkaudesta kun kaikki vesistöt olivat umpijäässä?
Koska kaikki järvet eivät ole yhteyksissä toisiinsa, niin eikö "eristyksissä" oleviin järviin olisi pitänyt kehittyä miljoonien vuosien aikana muista poikkeavia kalalajeja? Ainakin Suomessa tuntuu elävän samat kalalajit jokaisessa järvessä.
Entä miten pohjoisen pallonpuoliskon makeanvedet kalat onnistuivat selviytymään hengissä viime jääkaudesta kun kaikki vesistöt olivat umpijäässä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan joka vesistöä on vähän vaikea selittää (jos ei laske jonkun pyörremyrskyn ympäriinsä heittelemiä fisuja) mutta suuri osa selittyy aika varmaan sillä, että monia yhteyksiä joita oli ennen ei enää ole (esim. Suomestahan oli suurin osa ennen veden alla, joten kalat senkun uivat paikasta toiseen maannousemaa odotellessa) tai että niitä yhteyksiä on muttei niitä monikaan huomaamattomina noteeraa (vuosittain kuivuvat ojat ja purot).
Kyllähän noita uusia kalalajeja syntyy kun eristys on tarpeeksi totaalista ja pitkäaikaista, mutta niin kauan kun uutta verta siirtyy jokia ja puroja myöten edes ajottain, eipä sellaista pääse tapahtumaan. Aikajana täytyy kanssa muistaa, Suomessa ei mitään semmoista eristynyttä järveä olekaan, joka ei olisi ollut 10 000 vuotta sitten jään alla.
Ja mitä siihen jääkauteen muuten tulee, niin eihän koko pohjoinen pallonpuolisko koskaan ihan umpijäässä ollut. (Jäätikön allakin on muuten sulaa vettä, vaikka siellä tuskin kala viihtyy.)
Ihmisillä on ollut jo ammoisina aikoina kyky tehdä astioita. Näillä on ollut hyvä kantaa kaloja sellaisiin vesiin missä niitä ei ole ennestään ollut, jos sellaisia vesistöjä siis on ollut.
Käypä selitys?
jossa kala on ollut tärkeä osa ravintoa. Kaloja on istutettu siksi pieneenkin kotitöllin lähellä olevaan lampeen. Sieltä niitä on sitten pyydydtetty kun muu ravinto, etenkin keväällä, on ollut vähissä. Ja jos ei suoraan ruuan vuoksi, niin täkykaloiksi ja lasten okikaloiksi niitä ainakin on istutettu pikkulampiin.
Ja tosiaan - kaikki Suomen järvet, lammet ja poterot ovat jääkauden jälkeen olleet osa isompaa vesistöä jossa kalat ovat levinneet ja jääneet lähes joka lampeen, joka tarjoaa riittävästi ravintoa ja talvella happea.
Kyllähän lajiutumista tapahtuu edelleenkin jos eristys on riittävän pitkäkestoinen. Afrikan suurten järvien (Tangajika, Viktoria) kirjoahvenpopulaatiot ovat tästä mainio esimerkki.
Valitettavasti Viktoriajärveen ihmiset istutti Niilinahventa, joka on aiheuttanut melkoisen ekokatastrofin ahmimalla kotoperäiset lajit isoon kitaansa. Me sitten ahmitaan Niilinahventa omaan kitaamme työmaaruokaloissa samaan aikaan kun afrikkalaiset näkee nälkää Viktorian rannoilla :)
hahahaaa,buhaahahaahaa