Kun raskaus ei tunnu miltään...

Juu, oli kyllä aina niissä väleissä kun ei miltään tuntunut niin epäilys sikiön elossa olosta. Np-uä helpotti kun näki sen pienen huiskivan ja sitten taas rv 15 lääkäri katsoi. Siinäpä onkin olemista kun mitään ei tunnu, muttei ole merkkejä muustakaan tilanteesta. Pakko vaan odottaa seuraavaa tarkastusta. Nyt kun vauva potkii niin pakko joka päivä saada jokin merkki että on ok. Ja mitä raskauden uskomiseen tulee niin itselle se valkeni vasta kun tunsin jonkun liikkuvan mahassa.

Mulla oli samoin alkuraskaudessa, vielä ekassa ultrassakaan ei asia "kolahtanu" vaikka masukin näki. Mulla tosin oli pahoinvointia viikolle 12 asti ja sen jälkeen niin kamalaa ummetusta, että sen puolesta ei asiaa voinu millään tapaa unohtaa.

Välillä tuntuu vieläkin (nyt rv 26 5) oudolta ja en todellakaan pysty kuvittelemaan itseäni vauvanvaateosastolle vaatteita hypistelemään. Raskaus on odotettu ja toivottu ja kyllähän täs jo syksyä odotellaan kärsimättömänä, mut siltikin välillä tuntuu todella hassulta ja oudolta, hyvässä mielessä.

Liikkeet on tuntunu jo kauan aikaa, mut silti tuntuu jotenkin uskomattomalta, et siellä mahassa oikeesti on omaa elämäänsä aloitteleva pikkuinen (=

Ympärillä sitten anoppi ei mistään muusta puhukaan ja hössöttää kaikesta vauvaan liittyvästä koko ajan ja itsestäni tuntuu lähinnä oudolta, kun en kato muiden vauvoja "oikunneonihaniajasuloisia" tai muutenkaan kiinnitä pahemmin huomiota mihinkään vauvajuttuihin.

Kaippa nuo tunteet vaihtelee aika laidasta laitaan, siltikään en vaihtais "tilaani" mihinkään ja malttamattomana odotan sitä aikaa kun se masukki on ulos pullahtanut =P

Joo nauti nyt ihmeessä ajasta, kun ei kolota/särje/vituta :) Mulla 35-viikko menossa ja olo on kuin elefantilla. Maha on iso ja niinkin arkiset asiat, kuin kenkien laittaminen jalkaan ei tahdo onnistua.. Sängyssä kääntyminen on vaikeaa ja vessassa pitääkin rampata monta kertaa yön aikana. Potkut tuntuu joo, ja on kiva kun vauveli tunkee kylkiluihin varpaitansa (ei kivaa) :)

Lisäksi on noita hermosärkyjä, välillä menee jalat alta kun vihloo niin pirun lujaa. Närästys myös, sama mitä syöt.. Unohtamatta tietysti ihanaa turvotusta, jalat kuin ilmapallot..

Mulla oli raskaus helppo ekan ja toisen kolmannneksen. Ei mitään vaivoja, ei huonoja oloja..nyt niitä sitten on vaikka muille jakaa.. Vaatteita ja muita vauvan tarvikkeita ostettiin toisella kolmanneksella ihan siitä syystä, ettei sitten näin loppusuoralla tarvis mennä ostoksille, rahankin takia..pikkuhiljaa kaikki tarvittava on tullut osteltua.

Nauti nyt vain tuosta helppoudesta ja toivottavasti säästyisit kaikenmaailman vaivoilta lopussakin :) toisaalta, tässä kyllä on sellanen tunne, että vois jo varsin mainiosta pullauttaa tämän pihalle, että ehkä nämäkin vaivat on hyvä vain kärsiä.

Mietin itsekin täta oireettomuutta. Kovin alussahan tässä vasta mennään, mutta jo ovulaatiosta saakka oli menkkamaista kipua jota kesti viimeviikkoon. Sitten loppui. Eka virallinen ultra vasta viikon päästä eikä malttaisi odottaa. Mulla ollut viimeiset pari viikkoa vähän väliä pieniä vuotoja, jotka tietty pelotti. Kävin tarkistuttamassa tilanteen puolitoista viikkoa sitten oli kaikki ok. Sitten oli taas rusehtavaa vuotoa ja nyt oireet alkaa loppumaan..Tissit on vielä arat, mikä vähän helpottaa..Selkäsärky ja vatsakivut, nivus-ja munasarjapolttelut loppuneet täysin.
Olisi kiva kuulla onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia! Aika tarkkaan 7 rvn alussa tyssäsi ikävät tuntemukset. Tavallaan kiva, mutta...niinkuin aloittajakin sanoi, olisi tämä enemmän totta kaikkien juilimisten kanssa!!!

Minullakaan ei ole ollut pahempia oireita yms. ja välillä unohdan olevani raskaana. En ihastele toisten vauvoja tai mieti vielä mitään vauva vaatteita ja tavaroita. Miestäni se ärsyttää suunnattomasti, hänen mielestään minua ei kiinnosta lapseni ollenkaan. Vaikka lapsi on toivottu niin minä en mahda tunteilleni mitään, toisaalta myös tuntuu että tunnen väärin. Olen vieläkin aika hämmentynyt ja tavallaan myös epävarma tästä kaikesta.

Mulla on vk8 menossa ja kuvittelin aina, että kun olen raskaana, olen onnesta pilvissä! Nyt kun olen raskaana, raskaus ei tunnu ns. miltään. Vaikka on pahoinvointia, väsymystä ja rintakipua, en osaa yhdistää asioita toisiinsa. Jatkuva pahoinvointi ja väsymys vaikeuttaa kaiken tekemistä ja kaikki aiemmin normaali vaatii paljon enemmän ponnisteluja. Hyvä kunto romahti ihan muutamassa päivässä, kaikki tekeminen hengästyttää ja huimaa herkästi. Ennen raskautta olin energian ja liikuin paljon, en todellakaan ajatellut alkuraskauden vaikuttavan näin suuresti!