Kuinka ennen tehtiin ja jossain vieläkin lampaasta herkkua, johon eivät pizzeriat eivätkä monet muutkaan kykene. Ja miten yksinkertaisesti syntyy todella maittavaa ruokaa. Näistä olen yrittänyt kertoa, kun puolustan Suomalaista perinneruokaa, joka on aivan kilpailukykyistä minkä muun maan keittiön tuotosten kanssa. Harrastakaa hyvät ihmiset oman kotimaanne hyviä ruokia, eivät vieraan maan eväät ole meidän omiamme, vaikka väliin tuntuu että Italian vitello tonnata ja tiramisu ovat yleisempiä kuin kaalisoppa.
Katsokaa ja ihailkaa os. yle.fi/elavaarkisto
Katsokaa ja ihailkaa os. yle.fi/elavaarkisto
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hakekaa Lemin särä.
Ja niistä perinnesafkoista senverran että jos on lompsassa kymppi rahaa niin sillä ei lähdetä syömään ravintolaan kummosia perinneruokia saati tehdä kotona. Eikä niitä vois jatkuvasti vedelläkkään. Perinteet on perinteitä ja kun maailma muuttuu niin ihmiset ja tavat muuttuu mukana. Perinteitä noudatan jouluna ruokien osalta. Se riittää.
nam.pari kertaa vuodessa tulee käytyä syömässä kyseistä herkkua.
Ne joita asia kiinnostaa, varmasti viitsivät noudattaa kehoitustani ilman linkkiäkin.Toisaalta ymmärrän kyllä Sinua, pikkurahallahan ei saa kuin Saarioisten roiskeläppiä. Minä en voisi kuvitellakaan meneväni ravintolaan syömään, jo pelkästään kalliiden hintojen vuoksi, toisekseen, olen riittävän monta kertaa aikoinani saanut sellaista ruokaa, jota ei alansa osaava keittiö saisi ylipäätään päästää asiakkaalleen. Valitettavasti näin on käynyt jopa ns. gourmet paikoissa. Kannattaisi kenties käydä kirjastossa ja etsiskellä sieltä vanhempia keittokirjoja ja katsella niistä, miten voi todella pikkurahalla valmistaa maittavia ruokia, ilman italialaisia tai thaimaalaisia venkoiluja. Omapahan on asiasi, jos ei perinteiset kiinnosta, mutta kun meitä on muitakin, kuin Sinä ja minä, mietippä sitä.
Muuten, perinneruokaa ovat niinkin yksinkertaiset eväät kuin kuorineen keitetyt perunat ja niiden päällä haudutetut suolasilakat ( Satakunnassa ruoka kulkee nimellä Suolamollot) ei maksa paljon ja on hyvää.
Joo, ei perinneruuat maistu kuin jouluna, hyvin harvoin saatan lounaaksi syödä Salvessa silakat ja muusin, näin on. Mutta jos ei tykkää, minkäs teet. Wokkailen ja kokkailen pastaa mielummin, ja kun oikein ehtii ja jaksaa laittaa kunnolla, meillä syödään naudanpihvit lisukkeina milloin mitäkin. Tuon kympin heitin tuohon kun tänään käytiin syömässä pizzat ja juomana jäävesi ja lasku oli 8,50 euroa/tyyppi. Ei hirveesti kiinnostanut alkaa kokkailemaan kun koko päivän ollut rannalla, ei hirveesti siinä mieleen tule perinneruuat kun nopsaan jotain haluaa. Hyvä pizza on mielestäni ok aina sillointällöin, nopeaa, edullista ja hyvää.
"Harrastakaa hyvät ihmiset oman kotimaanne hyviä ruokia, eivät vieraan maan eväät ole meidän omiamme"
Niimpä, mitä sillä ruuan/reseptin alkuperämaalla on merkitystä?
Tärkeintähän on, että ruoka on maistuvaa syöjän mielestä. Kun itse teen ruokaa, niin en ajattele että tänäämpäs syödeen Suomalaista ja huomenna sitten Italialaista ruokaa. Vaan teen sitä mitä mieleen pälkähtää ja usein tuloksena on sekasoppa jossa yhdistyy erimaiden ruokalajeja.
Mielestäni tärkeämpää on käyttää kotimaisia raaka-aineita, vaikka niistä valmistaisikin ulkomaalaisia ruokia. Tosin nykyään kotimaisuudella rahastetaan ja ulkomaalaiset raaka-aineet ovat Suomessakin todella laadukkaita. Varsinkin uusien perunoiden kohalla hintaero on huima 15€ ja 1.2€ kilo muutama viikko sitten. Nyt tosin hintaero tasoittunut aika paljon.
Suurin syy kotimaisten ruokalajien vieroksuntaan on kouluruokailu, jossa kaikki tehdään nopeasti ja halvalla. Ja vieläpä usein niin, että ulkomaalainen ruoka on paremman makuista kuin kotimaisena mielletyt, se osaltaan johtuu siitä, että makarooneista jne... on helppo/nopea valmistaa ja ovat kohtalaisen halpojakin.
Esim nuoret inhoaa usein laatikoita koska ne ovat vetisiä, mauttomia ja kitkerän makuisia ja tarttuvat kitalakeen kiinni. Ja kun lapsuudessa ei kotona saa kunnolla tehtyä, joten luulevat että kaikki laatikot ovat samanlaisia/makusia, ja sitten myöhemmin eivät omia lapsia niitä opeta syömään.
Suurin syy kotimaisen ruoan vierastamiseen uskoisin olevan juuri mainitsemasi kouluruoka ja sen lisäksi einestehtaiden järkyttävät ruokaimitaatiot, joita "kiireiset" perheenemännät hyödyntävät.
Myönnän syyllistyneeni aikoinaan samaan ulkolaisen ruoan lähes varauksettomaan ihailuun. Onneksi minulle järjestyi aikojen kuluessa tilaisuudet tutustua monen euroopan maan ruokakulttureihin ja huomasin vihdoin sen tosiasian, että meidän omat vanhatkin ruokamme ovat varsin kilpailukykyisiä minkä tahansa maan keittiön kanssa. Valitettavasti vain monet kokit haluavat sen Eskon puumerkkinsä jättää ja muuntelevat reseptejä, antaen silti niille sen vanhan nimen. Valitettavasti näin menetellään usein vielä oiottaessa ja yksinkertaistattaessa valmistusta. Kyllä ne tekotavat on aikanaan hyviksi havaittu, ei niitä tarvitse muutella. Valitettavasti juuri julkkiskokit ovat näitä oikojia aika pitkälti. Jos on välttämättä muutettava ohjetta, annettakoon ruokalajille sitten uusi nimikin.