Gelsingforskaja Gazetan (HS) tämänaamuisen numeron Elämä ja terveys -osiossa oli puhetta maustetuista pöytävesistä. Ovat kuulemma vahingollisia hampaille ”hapokkuutensa ja alhaisen happamuusasteensa” johdosta.
Johan on näkevinään tuossa jotakin ristiriitaista. Jos on tavarassa hapokkuutta, niin kuinka ihmeessä sen happamuusaste voi olla alhainen?
Johan muistelee koulun kemiantunneilla puhutun jotakin sellaisesta kuin pH-arvosta. Mitä alhaisempi jonkin liemen pH-arvo on, sitä happamampaa se on. Neutraalin aineen pH-arvo on 7. Sitä pienemmät lukemat merkitsevät happamuutta, sitä suuremmat puolestaan emäksisyyttä eli alkalisuutta.
Jos juoman pH-arvo on luokkaa 3,3, on se varsin hapanta. Johanin mielestä happamuusaste on silloin jo mitä melkoisin eli jotakin vallan muuta kuin alhainen!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Happamuus
Johan on näkevinään tuossa jotakin ristiriitaista. Jos on tavarassa hapokkuutta, niin kuinka ihmeessä sen happamuusaste voi olla alhainen?
Johan muistelee koulun kemiantunneilla puhutun jotakin sellaisesta kuin pH-arvosta. Mitä alhaisempi jonkin liemen pH-arvo on, sitä happamampaa se on. Neutraalin aineen pH-arvo on 7. Sitä pienemmät lukemat merkitsevät happamuutta, sitä suuremmat puolestaan emäksisyyttä eli alkalisuutta.
Jos juoman pH-arvo on luokkaa 3,3, on se varsin hapanta. Johanin mielestä happamuusaste on silloin jo mitä melkoisin eli jotakin vallan muuta kuin alhainen!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Happamuus
Vastaukset 7
Vanhimmat
Alhaisesta happamuusasteesta puhuminen on ihan normaalia ja oikein. Happamuusaste on kemiallinen suure, joka ilmaistaan pH-yksiköllä. Asteikon luonteeseen kuuluu, että alhaisempi happamuusaste merkitsee happamempaa.
Epäloogista on tietysti puhua hapokkuudesta ja alhaisesta happamuusasteesta eri asioina. Mutta tekevälle sattuu ja toimittajalle vielä useammin.
Puhe nesteen pH:sta tai pH-arvosta on sekin oikeastaan epäloogista, koska pH on yksikkö, ei suure. Emmehän puhu esimerkiksi W-arvosta (wattiarvosta) vaan tehosta, emme s-arvosta (sekunnista) vaan ajasta (ajallisesta kestosta) jne. Yleisyytensä ja tuttuutensa takia on puhe aineen pH:sta kuitenkin hyväksyttävä. Sen sijaan ”pH-arvo” on tarpeeton mutkistus.
Virheellinen on myös kirjoitusasu ”pH -arvo”. Terminä se siis on epälooginen, mutta jos sitä käytetään, ei siihen kuulu välilyöntiä.
jännitettä mitataan volttimittarilla, vetyionikonsentraatiota pH-mittarilla jne.?
Tuo ei päde ainakaan jännitteen mittaamiseen:
http://www.googlefight.com/index.php?lang=en_GB&word1=j%E4nnitemittari&word2=volttimittari
Ja osaatkin varmaan arvata, miksi ei puhuta ”vetyionikonsentraatiomittarista”?
Johan Jotakinin mielestä ”alhainen happamuusaste” joka tapauksessa kuulostaa aivan muulta kuin voimakkaasti happamalta.
Jos opin ilmauksen noine merkityksineen hyväksymään, teen sen happamana!
Missä kohdassa puheenvuoroani esiintyi ”pH - arvo” välilyöntien kera? Itse en ainakaan omassa selaimessani sellaisia huomaa vaan uskon yhä kirjoittaneeni ”pH-arvosta”.
Olen pahoillani välilyöntisekoilustani. Ei kylläkään kirjoittanut välilyönneistä vaan välilyönnistä. Mutta näin ilmauksessa ”pH-arvo” yhdysmerkin jäljessä välilyönnin, jota siinä ei ole. En ymmärrä, miksi sitten kirjoitin kirjoitusasusta ”pH -arvo” eli panin välilyönnin eri paikkaan kuin missä luulin sen nähneeni! Kenties siksi, että yhdysmerkilliset yhdyssanat niin usein kirjoitetaan sillä tavoin väärin.
Typografia taisi tehdä minulle tepposet. Olen sen verran tottunut katsomaan merkkien välistystä, että ilmauksessa ”pH-arvo” näytti olevan välilyönti yhdysmerkin ”-” ja kirjaimen ”a” välissä. Kun käytössä on Verdana-fontti, siinä on _väliä_ sen verran, että siinä näyttää olevan välilyönti tai ainakin välilyönnin puolikas. Hyvässä kirjapainotypografiassa säädettäisiin välistystä niin, että väli pienenee. No, hyvässä kirjapainotypografiassa ei kylläkään käytetä Verdanaa...
On hyvä, että ”jännitemittari” on noinkin selvästi yleisempi kuin ”volttimittari”.
Mutta ”volttimittari” ei sinänsä ole välttämättä epälooginen sana. Vaikka olennaista toki on, että mittari mittaa jännitettä, voitaisiin voltti-sanalla ilmaista, että mittari _näyttää_ jännitteen voltteina eikä muina yksiköinä. Tosin jännitteen ilmaisemisessa ei juuri ole vaihtoehtoja. Varsinaisestihan esimerkiksi kilovoltti ei ole yksikkö vaan yksikön kerrannainen (monikerta).
Edes ”kilovolttimittari” – joka on onneksi harvinainen sana – ei ole täysin epälooginen. Kun mittari näyttää jännitteen – numeroina tai kohtana asteikolla –, se yleensä esittää sen pelkkänä lukuna, paljaana lukuna. Yksikkö on usein käyttäjän pääteltävä. Jopa etuliite kuten ”k” saatetaan joutua päättelemään. Jos jännitemittarissa on esimerkiksi asteikko 1:stä 100:aan ja asteikon lukema on tulkittava kilovolteiksi, vaikka tätä ei kerrota mittaritaulussa, niin saattaa olla aivan asiallista ja jopa informatiivisempaa kutsua sitä kilovolttimittariksi eikä yleisnimityksellä jännitemittariksi.
Tietenkään kyseessä ei ole mittari, jolla mitataan kilovoltteja, vaan mittari, jolla mitataan jännitettä ja joka ilmaisee sen kilovoltteina. Kilovolttiahan ei mitata, vaan se on kertakaikkisesti määritelty.
Vastaavasti voidaan esimerkiksi mittanauhaa, johon on merkitty mitat vain tuumina, kutsua tuumamitaksi. Sillä ei tietenkään mitata tuumia vaan pituuksia tuumina.
Jos kyseessä on mittari, joka esittää jännitteen millivoltteina, voltteina, kilovoltteina tms. sen suuruusluokan mukaan, on ”jännitemittari” tietysti ainoa oikea nimitys.
kerta