Osaisiko joku vastata seuraavanlaiseen ongelmaan.
Olen naimaton ja lapseton 34-vuotias nainen joka tällä hetkellä työttömänä. Töitä olen kyllä aina tehnyt lapsesta lähtien ja aina töiden ohella ja opiskellut AMK tasolla, mutta nyt jo pari vuotta työtön siis.
Minua on kiusattu lapsesta lähtien; harrastin ratsastusta, jossa 'isommat tytöt' kiusasivat niin että harrastus oli loppua kokonaan. Sen jälkeen koulussa kiusattiin, lukiossa minusta ei pidetty, AMK:ssa ei pidetty ja nyt mitä moninaimmissa tilanteissa joihin ihmisiä liittyy, niin minua haukutaan 'lehmäksi, huoraksi, läskiksi, ääliöksi' ja lesboksi vaikka olen täyshetero ja elänyt saman miehen kanssa jo 3 vuotta parisuhteessa. Ja jopa entisessä työpaikassani 8vuotta työkaverit haukkuivat selän takana, kuulin että minua inhotaan ja kaikki asiani pengottiin.
Myös likkakaverit nuorempana ryhmittyivät minua vastaan ja nykyisinkin kun ollaan naistuttujen kanssa kaljalla niin yht'äkkiä he muodostavat 'rintaman' minua vastaan.
Luonteeltani olen hieman ujo ja syrjäänvetäytyvä, mutta ne harvat läheiseni jotka tuntevat sanovat vahvaksi ja mukavaksi ihmiseksi. Olen aina pyrkinyt olemaan tasapuolinen, mutta olen elänyt niin kovan elämän (menettänyt niin paljon ihmisiä kuoleman vuoksi) että olen opetellut selviytymistaktiikan ja en ihan vähästä luovuta. En mielelläni puhu pahaa kestään ja yritän yleensä asettua toisten ihmisten asemaan ja monasti auttaa ja tukea. Tosin viime vuosina olen vähän kiristänyt luonnettani, etten mikään 'jätemylly' ole vain johon kaikki paska tungetaan.
Miksi en kelpaa kellekään?? Miksi minua haukutaan, lähinnä miespuoleiset tietyssä yhteisössä puhuvat ihan kokoajan pahaa. Viimeksi viime viikolla haukuttiin että 'onko se raskaana..', onhan minulla aina ollut pömppömaha. Näille ihmisille en ole mitään pahaa tehnyt, enkä heidän elämäänsä puuttunut. Erään miehen kanssa olen todella hyvä ystävä, joka kuuluu noihin porukoihin.
Ulkonäöllisesti olen 'iso vaalea', en XXL kokoa, mutta aika roteva ja ihan normaalin näköinen nainen, jolla kyllä tietyissä paikoissa on läskiä.
Tuntuu, että koko elämäni olen vain ollut 'ei kelpaamaton' kaikkiin porukoihin, kuppikuntiin, yhtään minnekään. Olenko todella vain tuollainen läski imbesilli vai mikä helkkari siinä on etten minnekään kelpaa??!
Voisiko joku kertoa, että mistä moinen johtuu..
Eräs diakoni sanoi aikanaan kun kerroin tästä ongelmasta, että 'hyvähän se on kun puhutaan..', mitähän tällä tarkoitti?
Pliis auttakaa ennenkuin lähden täältä maailmasta muita kiusaamasta ja aiheuttamasta läsnäolollani vain edellä mainitun kaltaisia reagtioita!!!
Olen naimaton ja lapseton 34-vuotias nainen joka tällä hetkellä työttömänä. Töitä olen kyllä aina tehnyt lapsesta lähtien ja aina töiden ohella ja opiskellut AMK tasolla, mutta nyt jo pari vuotta työtön siis.
Minua on kiusattu lapsesta lähtien; harrastin ratsastusta, jossa 'isommat tytöt' kiusasivat niin että harrastus oli loppua kokonaan. Sen jälkeen koulussa kiusattiin, lukiossa minusta ei pidetty, AMK:ssa ei pidetty ja nyt mitä moninaimmissa tilanteissa joihin ihmisiä liittyy, niin minua haukutaan 'lehmäksi, huoraksi, läskiksi, ääliöksi' ja lesboksi vaikka olen täyshetero ja elänyt saman miehen kanssa jo 3 vuotta parisuhteessa. Ja jopa entisessä työpaikassani 8vuotta työkaverit haukkuivat selän takana, kuulin että minua inhotaan ja kaikki asiani pengottiin.
Myös likkakaverit nuorempana ryhmittyivät minua vastaan ja nykyisinkin kun ollaan naistuttujen kanssa kaljalla niin yht'äkkiä he muodostavat 'rintaman' minua vastaan.
Luonteeltani olen hieman ujo ja syrjäänvetäytyvä, mutta ne harvat läheiseni jotka tuntevat sanovat vahvaksi ja mukavaksi ihmiseksi. Olen aina pyrkinyt olemaan tasapuolinen, mutta olen elänyt niin kovan elämän (menettänyt niin paljon ihmisiä kuoleman vuoksi) että olen opetellut selviytymistaktiikan ja en ihan vähästä luovuta. En mielelläni puhu pahaa kestään ja yritän yleensä asettua toisten ihmisten asemaan ja monasti auttaa ja tukea. Tosin viime vuosina olen vähän kiristänyt luonnettani, etten mikään 'jätemylly' ole vain johon kaikki paska tungetaan.
Miksi en kelpaa kellekään?? Miksi minua haukutaan, lähinnä miespuoleiset tietyssä yhteisössä puhuvat ihan kokoajan pahaa. Viimeksi viime viikolla haukuttiin että 'onko se raskaana..', onhan minulla aina ollut pömppömaha. Näille ihmisille en ole mitään pahaa tehnyt, enkä heidän elämäänsä puuttunut. Erään miehen kanssa olen todella hyvä ystävä, joka kuuluu noihin porukoihin.
Ulkonäöllisesti olen 'iso vaalea', en XXL kokoa, mutta aika roteva ja ihan normaalin näköinen nainen, jolla kyllä tietyissä paikoissa on läskiä.
Tuntuu, että koko elämäni olen vain ollut 'ei kelpaamaton' kaikkiin porukoihin, kuppikuntiin, yhtään minnekään. Olenko todella vain tuollainen läski imbesilli vai mikä helkkari siinä on etten minnekään kelpaa??!
Voisiko joku kertoa, että mistä moinen johtuu..
Eräs diakoni sanoi aikanaan kun kerroin tästä ongelmasta, että 'hyvähän se on kun puhutaan..', mitähän tällä tarkoitti?
Pliis auttakaa ennenkuin lähden täältä maailmasta muita kiusaamasta ja aiheuttamasta läsnäolollani vain edellä mainitun kaltaisia reagtioita!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin olen aina miettinyt miksi en kelpaa muille ihmisille ja miksi minua aina kiusataan niin kouluissa kuin työpaikoissakin... Yhtään koulua ja työpaikkaa ei ole ollut, missä en olisi ollut syrjitty ja kiusattu, ihan totaalisen yksin.
Minäkin olen luoteeltani hiljainen ja ujo ja ehkä koulukiusaaamisesta johtuen en uskalla lähestyä muita ihmisiä ja tehdä aloitteita. Jotenkin se hiljaisuus ja ujous kai aiheuttaa sen että aletaan syrjimään ja jätetään ulkopuoliseksi, ei puhuta minulle mitään.
Ihmiset on varmaan niin pinnallisia ja haluavat olla vain sosiaalisten, kauniiden ihmisten kanssa, että sitten hiljaisempia aletaan kiusata. Ulkonäkö varmaaan vaikuttaa myös. Minulla on aina ollut paha akne kasvoissa ja varmaan sekin on osaltaan vaikuttanut siihen että en "kelpaa" porukoihin, vaikka siitä ongelmasta olen nyt aikuisena jo päässyt eroon on minulla "muistoina" arpia kasvoissani.
Olisi mukavaa saada ystäväkseni kaltaisesi ihminen, joka on joutunut kokemaan niin paljon samaa kuin minäkin. Minulla ei ole yhtään ystävää.
minkäänlaista apua jos pääsisit juttelee asioistasi jonkun kanssa? Esim. psykologin tms
Toivon sinulle mukavia kokemuksia kaltonkohtelun sijaan, Paljon voimia ja oisko vara heti kysyä kauniisti pahaa puhuvilta miksi he näin tekevät.
Parikin ajatusta...
Joko sinussa on jotain mistä muut ovat sietämättömän kateellisia, siksi tyly kohtelu, tai sitten jotain millä tahtomattasi onnistut ärsyttämään muita, ilmeisesti jokin piirre tai muu koko läpi elämän mukana seurannut juttu.
Paras olisi kun voisit kysyä tuota joltakin sellaiselta ihmiseltä joka ei kaunistele vaan sanoo asiat suoraan kuitenkaan tarkoittamatta loukata. Jos joku sellainen juttu tulee mieleen, niin sitten on hyvä lähteä siitä eteenpäin.
Pelkän tekstisi perusteella, ja saatan olla väärässä koska tarkoituksenasi oli varmastikin kuvailla itseäsi, tuli kuitenkin minulle mieleen yksi seikka jonka perusteella minäkin inhoaisin sinua: itsekeskeisyys.
Jos tarkoitit todellakin vain kuvailla itseäsi ihmisenä etkä tunnista itseäsi em. sanasta, olen pahoillani, en tarkoittanut loukata.
Jos taas hiukkasen kolahti niin tässä syyt miksi niin sanoin:
- yleensä ei tuntemattomille kerrota heti alkuun millä "tasolla" on opiskeltu, korkeintaan kerrotaan millä alalla ollaan töissä.
- et kertonut olivatko "isommat tytöt" myös ratsastuksen harrastajia, mutta jos eivät olleet, ratsastuksen kaltaisella harrastuksella ei parane leveillä niiden silmille joiden vanhemmilla ei ole varaa sellaista kustantaa
- luettelit loistavia luonteenpiirteitä (empatia, et panettele ketään, autat ja tuet ystäviä...), mutta toivottavasti et luettele niitä heti kun tapaat uusia ihmisiä? Minulla ainakin nousisi karvat pystyyn välittömästi jos tapaisin ihmisen joka alkaisi välittömästi kehua itseään, varsinkin jos se tulisi samaan hengenvetoon "miksi mua kiusataan" kysymyksen kanssa.
Itselläni on ollut kaksi tuttavaa jotka toimivat juuri kuten luettelin noilla rasnkalaisilla viivoilla, ja tekstisi todellakin muistutti heistä. Molemmat kokivat koko maailman ja kaikkien muiden ihmisten kohtelevan heitä väärin ja epäoikeudenmukaisesti, minkä itsekin uskoin kaiken kunnes tajusin mistä kiikastaa. Mikä tahansa puheenaihe olikin, jotenkin juttu aina kääntyi heihin ja heidän asioihinsa, ja kaikki minuun tai muuhun maailmaan liittyvät asiat olivat korkeintaan hyviä aasinsiltoja kääntää juttu taas ex-tuttujeni erinomaisuuteen, tai vaihtoehtoisesti epäoikeudenmukaiseen kärsimykseen.
Todellakin, kysymys on ex-tutuistani. En viitsinyt jäädä vierelle teeskentelemään ystävää, koska olisin saanut kuulla samaa minäminäminä -virttä loputtomiin, ja koska tilanne ei olisi siitä miksikään muuttunut. Molemmat olivat todellakin sen verran itsekeskeisiä, että sanomisestakin olisi tullut vain riita, ja he olisivat saaneet siitä taas yhden kärsimyksen sulan hattuunsa. Mainittakoon, että niin lyhyitä kuin nuo tuttavuudet olivatkin, inhoan molempia edelleen.
Korjaan, ei niinkään pelkkä itsekeskeisyys, vaan pätemisen tarve. Se antaa ylimielisen vaikutelman ja kukaan ei pidä ylimielisestä käytöksestä, sillä saa ainoastaan vihamiehiä. Jos et mielestäsi ole sellainen, mieti onko mahdollista että annat sellaisen vaikutelman, ja mitä voisit tehdä muuttaaksesi asian.