Chateaubriand?

Olisikohan siksi että ranskan kirjoitusjärjestelmä on sen verran museo, että s:n katoaminen pitää vieläkin kirjoittaa sirkumfleksinä vokaalin päälle. Castellum -> chasteau -> château.

Chateaubriandin chateau on varmaan eri alkuperää.

Libanonilainen viinitila Chateau Musar (tai kenties sittenkin Château Musar) tuottaa joltisenkin kuuluisaa punaviiniä. Osa tuon arvostetun viinin kuuluisuudesta menee ehkä siihen piikkiin, että tila on ollut pitkään tunnettu epiteetistä ”Chateau sans circonflexe”.

Pullon etiketissä Chateau on yhä vailla sirkumfleksia, mutta tuottajan nettisivulla a on kuin onkin saanut hatun päällensä:
http://www.chateaumusar.com.lb/

Samoin Alko kirjoittaa viinin nimen muodossa Château Musar:
http://alko.fi/tuotteet/fi/447107

Entäpä chateaubriand ilman chateaubriandia? Joskus 1980-luvun alkupuoliskolla tilasimme matkaseuralaiseni kanssa ravintolassa chateaubriandit ja saimme eräänlaista palapaistia! Lautasella ei köllöttänyt naudanseläkekimpale vaan toistakymmentä (kypsäksi paistettua) lihanokaretta. Kun ensi hämmästyksestä toivuttuamme rohkenimme tiedustella edeskäyvältä, josko tilaustemme toimituksessa oli sattunut erehdys, saimme kuulla annostemme olevan talon keittiön näkemys chateaubriandista! Pohjalaista luovuutta?

No, nälkä oli ja matkan piti jatkua, joten annos sai kelvata. En ole tuon aterian jälkeen kyllä eksynyt Lapualle muissakaan asioissa...

Ruokalajin nimi johtuu henkilönnimestä, ja henkilönnimissä saattaa kirjoitusasu poiketa kielen yleisistä säännöistä. Toisaalta ei ole ihan kiistatonta, mikä on oikea asu. Lähdeteoksissa on kuitenkin yleensä ”Chateaubriand” ilman sirkumfleksia. Niin, ”sirkumfleksi” on suomenkielinen nimitys. Ja jos käytetään ranskankielistä nimeä suomenkielisessä tekstissä, ei siihen taivutettaessa tule mitään heittomerkkiä eikä heittomerkinomaista valmistetta, vaan kirjoitetaan esimerkiksi ”circonflexea”.

Varakreivi, kirjailija de Chateaubriandin nimen kirjoitusasua koskeviin kiistoihin viittaa Raholakin Syötävissä sanoissaan:
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/c.html#chat
(Rahola kirjoittaa kyllä varakreivin etunimet väärin; oikea asu on ”René de Chateaubriand” tai pitemmin ”François-René de Chateaubriand”.)

Ilmeisesti kuitenkin nimeen ei kuulu sirkumfleksia, vaan sirkumfleksin ovat joskus jotkut lisänneet juuri sellaisen analogiapäätelmän pohjalta, johon viittaat.

Erisnimissä on usein säilynyt vanhempi ortografia. Tässäkin voi kyse olla siitä, sillä ranskan kielessähän ruvettiin jossain vaiheessa palauttamaan sanojen kirjoitusasua lähemmäs latinankielisiä alkumuotoja. Osittain jopa lisättiin kirjoitusasuun kirjaimia, jotka olivat pudonneet pois aikoja sitten. Joissakin tapauksissa taas lisättiin sirkumfleksi merkiksi siitä, että vokaalin jäljessä oli aiemmin ollut konsonantti. Tosin se sikäli osoittaa ääntämystäkin, että â ääntyy aina [ɑ] (kuten suomen a), kun taas a useimmiten ääntyy [a] (etisempi, lähempänä ä:tä).

Ja yllättävää kyllä, Hagforsin ja Sundelinin ranskalais-suomalaisen sanakirjan mukaan château-sanassa ääntyy [ɑ], chateaubriand-sanassa taas [a].