Onko kenelläkään varmaa tietoa tai linkkejä henkisten ominaisuuksien periytymisestä (älykkyys yleensä, matemaattisuus, musikaalisuus jne.)?
Poikaystäväni väittää ettei missään ole voitu osoittaa että nuo ominaisuudet periytyvät. Itse olen koko elämäni elänyt siinä uskossa, että älykkyydestäkin n. puolet on perittyä, puolet ympäristön aiheuttamaa. Ainakin mielestäni kaikissa psykologian kirjoissa jne. väitetään näin. Itselleni tuo on ollut aina niin selvä väite (että se periytyy) että olin pudota tuolilta kun kuulin tällaisen väitteen!
Olisin kiitollinen linkeistä luotettaville sivuille, mistä saisi asianmukaista tutkimustietoa!
Poikaystäväni väittää ettei missään ole voitu osoittaa että nuo ominaisuudet periytyvät. Itse olen koko elämäni elänyt siinä uskossa, että älykkyydestäkin n. puolet on perittyä, puolet ympäristön aiheuttamaa. Ainakin mielestäni kaikissa psykologian kirjoissa jne. väitetään näin. Itselleni tuo on ollut aina niin selvä väite (että se periytyy) että olin pudota tuolilta kun kuulin tällaisen väitteen!
Olisin kiitollinen linkeistä luotettaville sivuille, mistä saisi asianmukaista tutkimustietoa!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Päivää.
Nämä ovat semmoisia asioita, joita ei ole ainakaan tähän mennessä vielä pystytty kovin tarkasti todistelemaan, mutta kyllä olet oikeassa: älykkyys ja sen eri osa-alueet kuten mm. matemaattisuus ja musikaalisuus, ovat tietyssä määrin perinnöllisiä.
Perimän ja ympäristön funktio on toistaiseksi tuntematon, mutta toki monipuolinen ja kannustava ympäristö saa henkilön älykkyyden paremmin tuotua esiin, koska onnistumisien yhteydessä itsetuntokin paranee.
Toisaalta taas ympäristö, jossa esimerkiksi musikaalisesti lahjakkaalle ei tarjota mahdollisuuksia laulaa, soittaa tai harjoittaa musiikkia muuten, tai matemaattisesti lahjakkaalta vaaditaan jatkuvasti vain parempia suorituksia, ihminen helposti lannistuu ja kynttilä jää vakan alle. Matematiikassa saattaa yhä olla hyvä, kun vain jaksaa yrittää, mutta kiinnostus menee ja sehän vaikuttaa tietenkin osaltaan tuloksiin.
Älykkyyttään on mahdollista myös kehittää ja pitää yllä. Jos testiälykkyydestä puhutaan, pistemääräänsä voi erilaisilla harjoituksilla parantaa jopa n. 20.
En ole näistä asioista aivan takuuvarma, mutta kannattaa lukea Kai Hakkaraisen (ja parin muun, joiden nimiä en nyt tietenkään muista) kirja "Tutkiva oppiminen - älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen". Luin kirjan vajaa vuosi sitten ja siinä kerrottiin etenkin älykkyyden kehittämisestä ja eri osa-alueista mainiolla tavalla. Yleensä alan kirjat ovat aivan liian vaikeatajuisia, mutta ko. kirjassa on käytännön esimerkkejä, jotka auttavat sisäistämään selitetyn asian.
Minulla on kauhea kiire enkä edes ehdi tarkistaa kirjoitustani, mutta tässä kuitenkin jotain, mitä asiasta tiedän ja oletan tietäväni. Korjatkaa vain, jos löydätte mielestänne jotakin väärää, mutta tämän asian suhteen ei kannata ottaa liian jyrkkiä kantoja. Älykkyys ei ole niin yksinkertainen asia, että siihen pätisi vain yksi totuus.
älykkyys ei ole perimän tai ympäristön VAIKUTUSTA vaan se on näiden kahden asian välinen SUHDE.olennaisesti on muuttunut se,miten älykkyys ylipäänsä määritellään.kun älykkyyttä ennen pidettiin yksilön pysyvänä,muuttumattomana ominaisuutena ja tietoa jonakin jonka voi siirtää valmiina päähän,sillä oli tuhoisia ja itseääntotteuttavia vaikutuksia...jos lasta vain pidetään luonnostaan vaikka tyhmänä eikä sille edes anneta mahdollisuuksia kehittää itseään,on kyllä hyvin mahdollista että ennuste toteutuukin.
nykyään älykkyyden määritelmä on muuttunut.älykkyyttä voi kehittää.älykkäässä toiminnassa on paljolti kyse siitä ,kuinka pystyy voimavaransa käyttämään kulloiseenkin tehtävään,ja soveltamaan jossain muualla hankittua tietoa muissakin tilanteissa(esim.koulussa opittu asia sisäistetään toimimaan myös tosielämässä...)
toivottavasti tekstini ei ole liian korkealentoista.
minäkin suosittelen kai hakkaraisen ja kumppanien kirjaa tutkiva oppiminen-älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen.luen sitä juuri pääsykoetta varten ja se on avannut silmäni monessa asiassa
S
Se ei kerro yhtään mitään että missään ei ole onnistuttu todistamaan että älykkyys tai muut ominaisuudut periytyisivät. Yhtä hyvin voisi väittää että missään ei ole onnistuttu todistamaan että ominaisuudet EIVÄT periydy.
Asia voi olla tosi vaikkei sitä vielä/tai ehkä koskaan osata todistaa. Se on varma että älykkyys ja muut ominaisuudet jollain tavalla liittyvät vanhemminta perittyihin ominaisuuksiin. Se miten ja kuinka suuressa osassa on vielä hämärän peitossa.
Jos puhutaan testiälykkyydestä, jotakin kertonee se, että älykkyystestien yleistä pistetystä on pitänyt nostaa.
Kun kansa on tänä päivänä koulutetumpaa kuin ennen, älykkyystestit täten myös sujuvat paremmin. Tämä kertoo älykkyystestin sopimattomuudesta mittaamaan tarkasti yksilön älykkyyttä.
Eri älykkyyden lajeja tunnustetaan n. seitsemän.
Yhteiskuntamme valitettavasti arvostaa joitakin älykkyyden lajeja enemmän kuin toisia.
Keräämällä viisautta ja pitämällä aivonsa vireessä, älykkyyttään pystyy todella nostamaan. Huom! Älykkyysosamäärä voi myös alentua, jos ei käytä aivojaan. Tällöin nimittäin turhat (käyttämättömät) hermoverkot karsiutuvat pois, eikä uusia liiemmin synny. Aivoverkosto järjestäytyy kokoajan uudelleen. Älyjumppaa on esim. kaikki lukeminen, ristikoiden täyttäminen, ja opiskelu. Opiskellahan voi myös itsenäisesti asioita jotka kiinnostavat.
Perimä antaa kuitenkin reunaehdot. Suurimmasta osasta ihmisistä ei tule alansa neroja.
hmm...mulla taitaa aivot olla kohta rapakunnossa ainakin opiskelun kautta tulevalla ei-innostuksella;)
mutta toisaalta teen siluettiristareita ja luen aika reippaasti, joten toivottavasti se vähän tasottuu että on jälkipolville ehkä joskus jotain hyötyä;)
:D mitäköhän mun oli tarkotus tällä ilmentää?
jesh! avatkaa simmunne! ja mitä mä sillä tarkotan? ei aavistustakaan! :D hauskaa kesää!
En aivan päässyt perille siitä, mitä loppujen lopuksi ajoit takaa kirjoituksellasi. Halusin kuitenkin oikaista muutamaa kohtaa kirjoituksessasi.
Opiskeluun liittyen mainitsin, että opiskella voi myös itsenäisesti. Asioista joista on kiinnostunut, voi ottaa selvää myös itse ilman koulua. Jos väittää ettei ole niin kiinnostunut mistään, että siitä jaksaisi lukea tms., voisin sanoa että on vähän yksinkertainen.
Jos ihminen päättää olla käyttämättä aivojaan (jolloin hänen aivohermostonsa karsiutuu), kyseinen älykkyyttä alentava vaikutus ei siirry sukusoluihin, eikä näin ollen myöskään periydy. Ja sama pätee päinvastoin. Eli jos luet paljon, jälkipolville ei siitä ole hyötyä.
Otitkos huomioon sitä että koulutus nostaisi älykkyyttä ? Kaikenlainen aivojumppa ja ylipäätänsäkin virikkeellinen ympäristö nostaa älykkyyttä. Se että sanoit älykkyystestien olevan huonoja mittaamaan älykkyyttä nykyaikaisen paremman koulutuksen "valheellisesti" nostaneen älykkyyttä, on väärä johtopäätös. Sen sijaan älykkyyttä on mielestäni "virheellisesti" ( jos näin haluaa ajatella ) ÄO:ta multimedian ja tekniikan takia, sillä älykkyystestien kaltaisia tehtäviä harjoitellaan netissä ja ylipäätänsäkin tietokoneet peleineen parantavat selviytymistä älykkyystesteissä. Kuitenkaan sosiaalinen ja kielellinen älykkyys ei ole parantunut, mutta sehän ei näy Mensan testeissä varsinkaan, mitkä käsittääkseni on parhaimmat älykkyyden yleimittareita. ÄO- lukuhan on lähinnä loogista päättelyä mittaava testi, jonka katsotaan olevan sitä perusälykkyyttä, joka näkyy monilla muillakin "älykkyysalueilla". Ei siis voida tehdä sellaistakaan johtopäätöstä että miehet, jotka ovat YLEENSÄ matemaattisempia, tai ainakin luullaan näin, pärjäisivät älykkyystesteissä paremmin. Oikeastaan miesten ÄÖ- hajonta on suurempi kuin naisilla, joka tarkoittaa sitä että älykkyysvaihtelu on suurempaa. Eli toisin sanoen miesneroja on naisia enemmän, mutta on myös niitä tyhmiäkin miehiä enemmän :)
Koulutustasolla on todettu olevan merkitystä älykkyystesteissä suoriutumisen kannalta.
On fakta, että älykkyysosanmäärän pisteitä on jouduttu nostamaan, jolloin tämän päivän keskiverto pisteillä olisi saattanut olla 50 vuotta sitten keskimääräistä älykkäämpi.
Tämä on nostettu esiin psykologian luennoilla.
Ja mielestäni nimenomaan sanoin, että koulutus nostaa älykkyyttä, tähän kategoriaan luen siis kaiken itseopiskelusta kouluopiskeluun. Mainitsin myös esimerkkinä ristikoiden täyttämisen, joka on vain yksi monista aivojumppamuodoista. Aivojumppa tunnetusti ylläpitää synapsiyhteyksiä.
Olemme siis kuitenkin asiasta samaa mieltä. :)
Nykyisn käsittääkseni enemmän tutkitaan sitä, mitkä erityiset tekijät haittaavat koulussa oppimista ja menestymistä. Älykkyyshän on käytännössä opiskelussa menestymistä.
Uusilla eiryismenetelmillän opetuksessa voidaan kiertää vajavuuksia, jotka voivat johtua perinnöllisistä tekijöistä, mm neuropsykologista omintakeisuuksista.
Ulrike Neisser (kova luu psykologiassa) on sitä mieltä, että nykyiset tietokonepelit ja tietokoneen käyttö yleensäkin on nostanut nykynuorten älykyysosamäärää jopa 20 pistettä.
Älykkyys ei tarkoita käytännössä koulussa oppimista. Neuropsykologisissa tutkimuksissa lapsi voidaan havaita normaaliälykkääksi, mutta siltä hänellä saattaa olla oppimisen erityisvaikeuksia, joihin erityistoimet mm. erityisopetus auttaa.
Lukivika.
Lukivikaiset lapset voivat olla todella älykkäitä, paitsi he eivät opi samoin menetelmin lukemaan kuin "normaalit lapset"
Oppimisvaikeuksien syyt saattaa olla tunne-elämässä. Kouluopiskelua varmasti haittaa jos joutuu vaikka yksikseen muista porukoista ( Oma mielipide ) ja kiusatuksi. No silloin tietenkin ei koululainen välttämättä vaan opiskele, mutta voi se oppiminenkin suoranaisesti huonontua, näin uskoisin. Oppimiskyky ja muisti on kuitenkin vaan yksi älykkyyden osa, musta ennen kaikkea älykäs ihminen kykenee ennen kaikkea sopeutumaan tilanteisiin. Sopeutuminenkin on tavallaan oppimista, mutta koulumenestyksestä kun on kyse niin oppiminen on lähinnä sitä kirjatiedon sisäistämistä. Sosiaalisesti älykäs ihminen voi vaikka olla tunneälyltään nero, joka on ihmissuhteissa ja niiden selvittelemisessä moneen verrattuna ylivertainen, mutta kehno oppimaan vaikka vieraita kieliä. Tällöin voi myös katsoa hänen olevan käytännöllisesti älykäs, kuten Sternberg on jakanut tutkimusainestonsa perusteella älykkyyden kolmeen osa-alueeseen: käytännollinen, luova, analyyttinen älykkyys.
Se on totta, mun ikäiset n. parikymppiset ( puhumattakaan nuoremmista ) ovat älykkyysosamäärältään n. 15-20 korkeammalla. Tämä käsittääkseni ei ole vaan yhden tutkijan mielipide vaan yleisesti havaittu ja hyväksytty fakta. Tämähän on tietenkin osittain valheellinen seikka, jos ajattelee meidän nykynuorten olevan jollain tavalla kehittyneempiä kokonaisuudessaan, sillä tuskin sosiaalinen älykkyys tai tunne-äly ovat parantuneet samassa mittakaavassa. Toisinaan tuntuu että on käynyt päinvastoin, mutta se tunne taas johtuu tästä entistä egoistisemmasta kilpailuyhteiskunasta, joka on alkanut pyöriä entistä vinhaampaan vauhtiin. Heikoimpia hirvittää :)
"Se on totta, mun ikäiset n. parikymppiset ( puhumattakaan nuoremmista ) ovat älykkyysosamäärältään n. 15-20 korkeammalla."
Tämä liittyy olennaisesti Flynnin-efektiin eli älykkyysosamäärä on kasvanut siitä asti, kun testejä alettiin suorittamaan. Tämä äo:n kehittyminen ei ole suinkaan tapahtunut yhtäkkisenä hyppäyksenä vaan on hitaasti kasvanut.
Oli muuten eräässä tiede-lehdessä artikkeli, että eurooppalaisilla tämä Flynnin-efekti on alkanut hidastua ja jopa joissakin maissa pysähtynyt.
Täs päivällä kuulin, että useiden ekaluokkalaisten kouluun menoa lykätään vuodella, koska lapset on nykyään "tyhmempiä"
Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, onko mitään tutkimuksia tehty nuorten keskittymiskyvyn kehityksestä. Ainakin tuntuu siltä, että nuorilla keskittymiskyky on heikentynyt ja keskittymiskykyähän eivät nykyiset äo-testit testaa juurikaan. Ongelmanratkaisuhan vaatii juuri keskittymiskykyä, kykyä pohtia pitempään asioita ja kykyä yhdistellä tietoa.
Voisikohan tämä lasten "tyhmyys" johtua juuri keskittymiskyvyn puutteesta?
on myös mahdollinen neurologinen oire, jota voidaan ohjata tietyin menetelmin. Saattaahan se olla myös paljon, paljon muuta. Isot luokkakoot, vähäinen uni, liian salliva kasvatus jne jne. Mutta pitää muistaa myös diagnoosi keskittymishäiriö. Silläkään ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Mutta neurologinen vikan kyllä voi olla periytynyt.
Henkinen suorituskyky laskee kun olosuhteet kurjistuvat. Joissakin Afrikan maissa km. ÄO on vain 60:n luokkaa. Ovatko niiden maiden ihmiset siis kehitysvammaisia? Eivät, he eivät pysty saamaan hyviä tuloksia, koska pahoinvointi estää keskittymisen ja kouluttamattomuus johtaa ongelmien ratkaisumallien puutteeseen. Lisäksi muisti paranee kun sitä käyttää, joten kouluttamattomalle ihmiselle on vaikeampaa oppia uusia asioita. Länsimaissa vanhemmat eivät nykyään uhraa lapsilleen aikaa. Seurauksena on pahoinvointia, joka johtaa henkisen suorituskyvyn puutteeseen.
tuossa on järkeä. opiskelu aina kannattaa
mutta on samalla hyvä muistaa että tekee muutakin kuin opiskelee että antaa aivoilleen tilaa rentoutua.
Opiskelemalla aivosi kehittyvät ja toisten aivot kehittyvät myöhemmin, minä oon esimerkki siitä.
Olin pikkupoikana vähän kehityksestä jäljessä muita, olin pienempi enkä tajunnut asioita niin hyvin kunnes Yläasteen lopussa ja Amiksessa aivokapasiteettini kohosi paremmaksi.
Minullahan on hieman erikoinen äly, tajuan ja en tajua.
Kumpa 50% voisi parantaa.
Älykkyys ja muut ominaisuudet selittyvät sillä, että elämme useamman kerran jolloin tietyt ominaisuutemme kehittyvät tai taantuvat. Myös Karma vaikuttaa siihen millaiseksi elämämme muodostuu ja miten koemme elämämme. On myös Dharmaa joka on positiivista luonteeltaan. Käytöksellämme luomme jompaa kumpaa, Karma ei ole rangaistus vaan aneettu mahdollisuus kehittyä. Näin asia on minun mielestäni ja tarjoaa erilaisen näkökulman käsiteltyyn asiaan.
Älykkyys ei voi periytyä, jos se periytyisi niin se olisi rasistista.
Esimerkiksi afrikan mustat olisi silloin älyltään valkoihoista heikompia myös koulutuksen jälkeen eikä niin voi olla. Jonain päivänä somali voi olla uusi Albert Einstein. Asian on vain pakko olla niin. Joten älykkyys ei riipu perintötekijöistä.
Mun vanhemmat on perusälykkäit, ei mitään tyhmiä suinkaan.
Äitini on tehnyt virheitä toki, aika pahojakin mutta on silti hyvä ihminen, oikein sydämellinen rakas äitini jota mä rakastan hirveen paljon.
Kiltti ihminen nykyään.
Ja on myös älykäs, osaa ajatella eikä oo mikhään turha hihittelijä jne.
Isäni on erittäin nerokas jossain asioissa koska pystyy mm kehittelemään keksintöjä ja on hyvä käyttämään ns maalaisjärkeä.
joskus isän kanssa ollaan muutamissa jutuissa vähän tolloja, mutta se menee enemmänkin keskittymiskyvyn puutteeseen että sattumoisin ei ajatella asiaa tarpeeksi vaan sanotaan äkkiä jokin asia, vaikkei tarkoitetakaan niin.
minähän sain siitä ISOT TRAUMAT
kun ne haukkui mua tyhmäksi koulussa, ylä-ja ala-aste.
Se oli jatkuvaa.
Siitä syntyi sellainen PEIKKO minulle jota tänäkin päivänä kannan mukanani.
Taakkaani kannan.
Ohan se aika raskas.