Käsitykseni mukaan kukaan ei ole syntyessään hyvä tai paha. Mikä sitten ohjaa toiset hyvyyden tielle toiset pahuuden? Ymmärrän, että osa johtuu kasvatuksesta ja ympäristöstä, jossa elää ja joka antaa elämälle suunnan.
Mutta miksi toisista tulee hyviä, toisita pahoja? Samassa perheessäkin kasvaneet lapset, voivat joutua eri teille.
En usko, että hyvyys on pelkkää epäitsekkyyttä. En usko, että äiti Teresa oli vain niin hyvä, että teki laupeuden työtä pelkästä tekemisen ilosta. Uskon, että äiti Teresa oli hyvä ja teki todella paljon hyvää, mutta aina myös tekijä saa siitä jotain. Jos ei muuta niin ainakin hyvän mielen.
Entä sitten pahuus? Onko paha ihminen todella niin paha, niin vastakkainen kuin hyvä, vai saakö hänkin jonkun "palkinnon", siitä että tekee pahaa? Vähän samaan tapaan kuin hyväntekijä? Esimerkkinä sarjamurhaaja, hänkin saa hetkeksi hyvän olon teostaan.
Tästä tulee mieleen, että ovatko hyvyys ja pahuus tavallaan "rinnakkain" kulkevia ominaisuuksia? Jos ei olisi hyvyyttä, ei olisi myöskään pahuutta ja päinvastoin. Aina tarvitaan toinenkin puoli, että pystytään tunnistamaan toinen, esim. ilo-suru, viha -rakkaus ym. ym.
Mutta miksi toisista tulee hyviä, toisita pahoja? Samassa perheessäkin kasvaneet lapset, voivat joutua eri teille.
En usko, että hyvyys on pelkkää epäitsekkyyttä. En usko, että äiti Teresa oli vain niin hyvä, että teki laupeuden työtä pelkästä tekemisen ilosta. Uskon, että äiti Teresa oli hyvä ja teki todella paljon hyvää, mutta aina myös tekijä saa siitä jotain. Jos ei muuta niin ainakin hyvän mielen.
Entä sitten pahuus? Onko paha ihminen todella niin paha, niin vastakkainen kuin hyvä, vai saakö hänkin jonkun "palkinnon", siitä että tekee pahaa? Vähän samaan tapaan kuin hyväntekijä? Esimerkkinä sarjamurhaaja, hänkin saa hetkeksi hyvän olon teostaan.
Tästä tulee mieleen, että ovatko hyvyys ja pahuus tavallaan "rinnakkain" kulkevia ominaisuuksia? Jos ei olisi hyvyyttä, ei olisi myöskään pahuutta ja päinvastoin. Aina tarvitaan toinenkin puoli, että pystytään tunnistamaan toinen, esim. ilo-suru, viha -rakkaus ym. ym.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Uskon, että äiti Teresa oli hyvä ja teki todella paljon hyvää, mutta aina myös tekijä saa siitä jotain. Jos ei muuta niin ainakin hyvän mielen."
Tämä ajatus on hyvin tyypillinen taloustieteissä, joissa pyritään "mallintamaan" ihmisten käyttäytymistä; taloustieteissä ei uskota altruismiin vaan oletetaan, että ihmisten kaikki tekemiset ovat tietyssä mielessä vaihtokauppaa, eli kumpikin vastapuoli saa aina vaihdossa jotain vastikkeeksi. Joissain tapauksissa se ei sitten ole muuta kuin hyvä mieli tai hyvä omatunto, mutta näille ihmisille subjektiivinen kokemus "hyvästä teosta" tuottaa samanlaisen (euforisen) olon kuin vaikkapa shoppaajalle, joten näin ajatus kaupankäyntistä tai transaktiosta voidaan siirtää kätevästi myös mallintamaan ihmisten käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa ;)
Monille taloustieteiden opiskelijoille onkin yksi vaikeimmista asioista hyväksyä ajatus ihmisestä perustavanlaatuisesti itsekkäänä olentona, jolle jopa hyväntekeväisyys on kauppaa. Ekonomistien mietelause: "There ain't no such thing as a free lunch." sopii myös tähänkin tilanteeseen. Tätä (ihmis)mallia kutsutaan myös nimellä Homo Oeconomicus. Homo Oeconomicukselle jopa avioliitto on kauppaa ja Oeconomicuksen nihilismin valossa vaimokin näyttäytyy huorana... Mikäli koskaan liikut sellaisilla foorumeilla, joissa on keskiluokkaisia, nuorehkoja miehiä, joilla on kauppa/luonnotieteellinen/lakikoulutus, tulet väistämättä törmäämään tällaisiin rinnastuksiin. Idea Homo Oeconomicuksesta on nimittäin itseänsä toteuttava profetia.
Tämä malli istuu sopivasti ultrapositivistiseen luonnontieteelliseen ajatteluun, jossa tunteet kuten rakkaus tai yleensäkin ihmistä ohjaava halu tuntea mielihyvää toiminnastaan voidaan redusoida pelkiksi kemiallisiksi reaktioiksi aivoissa. Ja laajemmassa mittakaavassa ihmispopulaation toimintaa voidaan ajatella kilpailuna rajallisista resursseista (taloustieteet) ja vastaavasti darwinistisena eloonjäämiskilpailuna (biologia). Näin päästäänkin mukavasti yhdistämään sekä sosiaali- että luonnontieteet ristiriidattomasti.
Tässä on itseasiassa nähtävissä uuden vuosituhannen ideologia, joka on nousemassa uskonnon väistymisen ja sosialismin haipumisen jälkeen esille. Se ei perustu dogmeihin tai valvontaan, vaan ajatukseen siitä, että se on "totta", eikä sitä näin tarvitse sen enempää todistella. Mikäli seuraat sanomalehtiä, internettiä, televisiota, tai ylipäätänsä mitään medioita, näet aina siellä nämä samat rationaaliset ajatuskulut, vaikka niitä ei suoraan sanota. Niistä on tullut jo osa meidän tajuntaamme, tapaamme ajatella ja hahmottaa maailmaa.
"Tässä on itseasiassa nähtävissä uuden vuosituhannen ideologia, joka on nousemassa uskonnon väistymisen ja sosialismin haipumisen jälkeen esille."
Uuden vuosituhannen ideologia Euroopassa on ISLAM, joka perustuu dogmeihin ja valvontaa. Islam ei voita järkiperustein, vaan musliminaisten kohtujen hedelmällisyyden ansiosta. Mietipä sitä. Elämä voittaa aina.
Määrittele ensin hyvyys ja pahuus ennenkuin niiden mukaan alat luokitella.
antavat näytteitään raamatussa.
ja ainoastaan heidän näkemyksensä.
ei sovi myöskään unohtaa "toisen kategorian" puolta; psykologiaa.
Kognitiivisen psykologian puolesta; miksi kysymyksesi?
En tiedä, osaanko selittää tarkalleen, mitä ajan takaa. Minua vain on aina kiinnostanut eritoten paha. Eli miksi jostakusta tulee paha, toisesta ei, vaikka lähtökohdat elämälle voivat olla samat tai hyvin samanlaisia.
Onko olemassa "puhdasta pahuutta", johon ei löydy mitään osoitettavissa olevaa syytä. Jos on, niin mistä se kumpuaa? Vai onko todella niin, että jotkut syntyvät pahoina, kasvaessaan pahuus vain lisääntyy?
Mikä on pahan palkinto? Voiko pahaa parantaa esim. psykiatrisin keinoin? Pahana voisi ajatella psykopatiaa, joka on luonnehäiriö ja eritäin vaikeaa jos ollenkaan mahdollista parantaa. Narsismisa en tähän kategoriaan laskisi, koska narsitilla on huono itsetunto, vaikka siltä ei päällepäin näyttäisikään.
Vai tarvitaanko pahaa, että maailmassa huomaa hyvän. En tiedä, mutta haluaisin tietää. Tarvitaanko pahaa ja jos tarvitaan niin mihin? Vai onko olemassa aina syy, jonka seurauksena ihmisestä tulee paha? Tavallaan kuin hakisi korvausta omiin käsimyksiinsä. Mutta onko sekään loppujen lopuksi pahuutta?
"miksi jostakusta tulee paha"
Miten tämä pahuus ilmenee?
Tämä tosin taitaa olla hiemen väärä palsta.
"Onko olemassa "puhdasta pahuutta", johon ei löydy mitään osoitettavissa olevaa syytä. Jos on, niin mistä se kumpuaa? Vai onko todella niin, että jotkut syntyvät pahoina, kasvaessaan pahuus vain lisääntyy?"
Ei tuota mainitsemaasi "puhdasta pahuutta" ainakaan ole kukaan tähän päivään mennessä määritellyt. Eli voidaan sanoa, että se on määrittelemätön.
Mutta oletuksesi johdantona ;"Vai onko todella niin, että jotkut syntyvät pahoina, kasvaessaan pahuus vain lisääntyy?"
Tuo on vähintään hassu oletus.
Paljonko oletuksia haluat?
Hyvyys ja pahuus ovat vektoreita jotka kiinnittyy materiaalisiin ilmiöihin. Tietyssä tilanteessa kylmempää säätä voidaan pitää vältettävänä eli pahana ja lämpimämpää ilmaa tavoiteltavana eli hyvänä. Jos jollain henkilöllä on poikkeuksellisesti vastakkainen vektori, häntä pidetään muiden keskuudessa pahana. Hyvyysvektori on eläimille välttämätön päätöksiä tehdessä.
Voidaan vaikkapa listata joukko hyviä tekoja ja pahoja tekoja. Lista tietenkin riippuu sen laatijasta, aikakaudesta ja monista muista tekijöistä. Joten ei puututa sen sisältöön.
Nyt sinä voit tehdä joko hyviä tekoja taikka pahoja tekoja (edellisen listan puitteissa).
Tyhmällekkin on selvää, että tavoite on karsia pahoja teokoja (mielellään kaikki) ja lisätä hyviä tekoja. Tämä on täysin järkeenkäypää ja yksinkertaista.
Lisäisin vielä sen, että hyvyydellä ei ole ylärajaa, jos pelkäät tulevasi liian hyväksi. Aina voidaan keksiä lisää hyviä tekoja joita voit tehdä.... (onnea vaan niiden puitteissa)
Joo tässähän on se pulma, että ois kiva määritellä "hyvyys" ja "pahuus".
Turha sitä raamattua on ottaa esille etsiessä noita sanoja, koska kirkkohan sen raamatun teki. Yli 40 kappaletta oli niitä evankeliumeita mistä sitten kirkko valitsi "parhaat palat". Kirkon ja "Jumalan" nimessähän tapettiin naisia ja lapsia vaikka kuinka paljon ristiretkillä. Sellasesta "syntien" kirjasta on turha mitään ratkaisua tähän pulmaan etsiä.
Raamattu on toiselta nimeltä verinen valheiden kirja.
Niin tahdon vielä lisätä, että yksinkertaisesti "hyvyys" ja "pahuus" ovat sanoja missä ihmiset vain näkevät eri merkityksiä. Joten tuosta on turha puhua. Puhutaan mielummin onko kissat kivoja eläimiä? Samaan palstaanhan se menee.