Uusin Kielikello lainaa, että ruotsi-lähtöisyys ei olisi riittävä peruste suomen tulla-futuurin hylkäämiseen.
Jotkut muutkin svetisismit on aivan turhaan kielletty meillä: vanhaa kielipolitiikkaa. Suomi on saanut kielenä niin paljon muista kielistä, että rajapoliisina oleminen alkaa mennä manian puolelle.
Kaikki kielet lainaavat toisiltaan, luonnostaan. Ja kelpo lainat hyväksyttäköön suomeenkin mutisematta.
Jotkut muutkin svetisismit on aivan turhaan kielletty meillä: vanhaa kielipolitiikkaa. Suomi on saanut kielenä niin paljon muista kielistä, että rajapoliisina oleminen alkaa mennä manian puolelle.
Kaikki kielet lainaavat toisiltaan, luonnostaan. Ja kelpo lainat hyväksyttäköön suomeenkin mutisematta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perfekti ja pluskvamperfekti kuuluvat myös suomen kielen germanisismeihin. I have/had done, ym.
Ne ovat kyllä mahdollisesti, jopa todennäköisesti germanismeja (ei: germanisismeja). Mutta esikuvaksi on kai ajateltava ilmaus, jossa on suomen olla-verbiä vastaava apuverbi, ei have-tyyppinen verbi. Englannin ilmausta ”I have done” vastaisi suomessa ”minulla on tehty(nä)”. Sen sijaan saksan sein-verbiä käyttävät ilmaukset kuten ”ich bin gekommen”, tai oikeammin tietysti niiden muinaiset edeltäjät, sopivat suomen perfektin ja pluskvamperfektin malleiksi.
Toinen syy - ruotsin vaikutuksen ohella - "tulla-futuurin" torjumiselle on rakenteen kaksimerkityksellisyys.
Tulen kirjoittamaan voi tarjoittaa sitä, että asianomainen on tulossa kirjoittamaan, tai sitä, että hän joskus vastaisuudessa kirjoittaa (omasta mielestään varmasti). - Samahan on tilanne muuten ruotsissa.
Suomen kielessä on hyvin tultu toimeen ilman tulla-rakenteista "futuuria". Tulevaisuuden paljastavat muut seikat asiayhteydestä. Kyseinen rakenne on siksi tarpeeton.
Kaikki aikamuodot ovat tarpeettomia. Etenkin vierasperäiset (germaaniset) aikamuodot, joita kutsutaan perfektiksi ja pluskvamperfektiksi.
"Teen sen eilen." Imperfektikin on turha.
Ironialla sävytettyä tekstiä on aina nautinnollista lukea. Ikävä kyllä näin ei tule olemaan enää pitkään, sillä suomen kieli näivettyy niin ettei siitä enää pian irtoa mitään, ei ironian poikastakaan.
"Näin ajattelen viime vuonna ja ajattelin huomennakin." Terve mieheen!