Miten hyvin insinöörityön pystyisi jakamaan sillä tavalla, että yksi keksii laadulliset ideat ja toinen yrittää laskea optimaaliset luvulliset säädöt kullekin laadullisten ideoiden kokonaisuudelle? Sitten lopulta valitaan se laadullinen kokonaisuus, jolle onnistuttiin optimoimaan numerollisesti paras suorituskyky.
Tietääkseni insinööriopissa käytetään valtavasti aikaa jotta opittaisiin etsimään luvullisia optimeja. Laadullinen luovuus ja kaiken sen matematiikan käyttötaito ovat hyvin erilaisia henkisiä kykyjä. Sitä matematiikkaa ei pääse käyttämään ennen kuin laadulliset ideat ovat koottuna jonkinlaiseksi abstraktiksi rakenteeksi mielessä tai muuten.
Sitten optimointia varten sen abstraktin rakenteen osat ja ominaisuudet pitää yhdistää sopiviin matemaattisiin käsitteisiin näkemällä ne erikoistapauksina niistä matemaattisista käsitteistä.
Kuvitelkaa vaikka vuokaavio laadullisen insinöörin ja optimointi-insinöörin välille.
Voisi kai sanoa, että laadullisen insinöörin ja optimointi-insinöörin välisen rajapinnan kaistanleveys on vähäinen ja hyvässä mielessä kuin pullonkaula.
Tietääkseni insinööriopissa käytetään valtavasti aikaa jotta opittaisiin etsimään luvullisia optimeja. Laadullinen luovuus ja kaiken sen matematiikan käyttötaito ovat hyvin erilaisia henkisiä kykyjä. Sitä matematiikkaa ei pääse käyttämään ennen kuin laadulliset ideat ovat koottuna jonkinlaiseksi abstraktiksi rakenteeksi mielessä tai muuten.
Sitten optimointia varten sen abstraktin rakenteen osat ja ominaisuudet pitää yhdistää sopiviin matemaattisiin käsitteisiin näkemällä ne erikoistapauksina niistä matemaattisista käsitteistä.
Kuvitelkaa vaikka vuokaavio laadullisen insinöörin ja optimointi-insinöörin välille.
Voisi kai sanoa, että laadullisen insinöörin ja optimointi-insinöörin välisen rajapinnan kaistanleveys on vähäinen ja hyvässä mielessä kuin pullonkaula.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.