Minulla on aivan ihana terapeutti. Olen tainnut rakastua häneen! Kyse ei ole mistään tavallisesta ihastumisen tunteesta, vaan aidosta rakastamisesta ja kiintymyksestä. Enhän tietenkään tunne terapeuttiani ihmisenä lainkaan. Mutta rakastan sitä miten hän kohtelee minua: on minua varten, kuuntelee ja on aidosti läsnä ja auttaa minua parhaan kykynsä mukaan. Ajattelen terapeuttiani jatkuvasti ja erossa oleminen hänestä on vaikeaa.
Eräs ihminen sanoi minulle, että on täysin normaalia rakastua terapeuttiinsa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Eräs ihminen sanoi minulle, että on täysin normaalia rakastua terapeuttiinsa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Saakos arvata? Olet lapsena jäänyt vaille jommankumman vanhemman rakkautta?
.
Transferenssi kehittyy aina (vaikka olisi rakkautta lapsena saanutkin).
.
...osui valitettavasti aivan oikeaan. Rakkaudettomuutta molempien vanhempien taholta. NYYH! Erityisesti suhde isään todella vaikea ja täynnä odotuksia joihin ei koskaan vastattu ja jouduin kerta toisensa jälkeen pettymään. Ehkä nyt sitten olenkin löytänyt jonkinlaisen isän korvikkeen?
myös molemminpuolista - myös terapeutti voi ihastua potilaaseensa.
Liian syvä molemminpuolinen ihastuminen ja kiintyminen ei ole hyväksi itse terapialle, silloin kannattaa vaihtaa terapeuttia.
Mutta onko tästä mielestäsi haittaa terapialle? Oman terepeuttini mukaan haittaa ei ole. Hän jopa sanoi että jonkinasteinen kiintymys on suorastaan välttämätöntä toimivalle terapiasuhteelle.
.
"myös molemminpuolista - myös terapeutti voi ihastua potilaaseensa." - Kyllä.
"Liian syvä molemminpuolinen ihastuminen ja kiintyminen ei ole hyväksi itse terapialle, silloin kannattaa vaihtaa terapeuttia."
Kiintyminen ja ihastuminen ovat ovat eri asioita (ja höpö höpö muuten).
.
ihastumisesta, ei kiintymisestä.
Terapeutitkin ovat ihmisiä joilla ihmisen tunteet,silloin jos terapia alkaa mennä liian henkilökohtaiseksi myös terapeutin puolelta ja itse terapia jäädä taka-alalle, on todellakin parempi vaihtaa terapeuttia.
Ja liian syvä kiintyminen jos alkaa olla läheisriippuvuutta joka tuo enemmän ahdistusta kuin terapeuttista hyvää oloa, silloin sekin voi olla liian voimakasta.
jonkun asteinen kiintyminen on luonnollista ja auttaa luottamuksellisen terapiasuhteen luomisessa. Ammattilaisena terapeuttisi osaa pitää tilanteen sellaisena, ettei ihastumisesi haitanne itse terapiaa vaan tasaantuu aikaa myöden sopivalle tasolle.
ei ole hyväksi kiintyä koska jos mä kiinnyn johokin ihmiseen liikaa ja sit tapahtuu se mitä vähiten toivoo ja on odottanut ni sit oon niin maassa ku joku voi olla mä en kahteen ja puoleen viikkoon lähtenyt kotoota mihinkään soitin kavereille että jos tulisivat käymään ja käyvät kaupas oli niiden mielest liin kovas masikses...mut taas lankesin ja pahasti nyt jo pankki virkailiaan joka on vielä mun henk kohtainen......KÄÄÄÄÄK..MITÄ OLEN TEHNYT APUA ANTAKAA NEUVOJA....
Onko terapeuttisi nuori ja kaunis ?
Ehkä 45-50 vuotias, eikä edes komea... Mutta sinun terapeuttisi muistaakseni on!
Hän pyhä JANE. Olemme toistemme tuki-ihmisiä vaikka kummatkin olemme perheellisiä.
Meillä on wahva henkinen side. Pidämme tätä aivan välttämättömänä kasvaaksemme ihmisinä.
Ei ole vitsi: Jumaloimme toisiamme. Molemmat olemme kokeneet paljon pahoja menetyksiä.
Uskomme, että tällaisia salasiteitä on myös muilla uskonnollisten yhteisöjen jäsenillä.
Anteeksi vain mutta en ymmärtänyt kirjoituksestasi mitään... Ehkä voisit muotoilla asiasi jotenkin uudella tavalla?
Että ihmiset toimivat tietämättään toistensa terapeutteina jopa paremmin kuin ammattiveijarit.
Sen ammattiauttajatkin tunnustavat "parhaaksi terapiaksi".
Tiedätkö aloittaja, että terapiamahdollisuus on vain ehkä 10% ihmisistä.
Olit sivistynyt kun et provosoitunut kirjoituksestani. Jatkoja.
Tiedän kyllä olevani etuoikeutettu päästessäni terapiaan. Tosin myös sairastuin akuutisti ja vakavasti sairaalajaksoineen.
Ja varmasti olet myös oikeassa siinä, että toiset ihmiset toimivat terapeutteina ehkä jopa ammatti-ihmisiä paremmin. Mutta kun kaikilla ei ole olemassa niitä ihmissuhteita. Monille terapiassa käyville terapeutti on se ainoa ihminen johon luottaa ja jolle asioistaan voi puhua...
Jatkoja myös sinulle!
Mikä oli tämän viestisi merkityksellisyys? Nykymaailmassa ei muuta ole kuin merkityksettömyyttä.
Viestini merkityksen jokaisen täytyy löytää itse. Niin kuin kaikissa asioissa elämässä muutenkin. Asioilla on vain ja ainoastaan se merkitys, jonka itse niille annamme.
Ohessa lainaus Thomas J. Chalkon kirjasta Freedom of Choice selventämään tätä asiaa:
"Imagine a dog. Suppose that you present a dog with two items to choose from: a beautiful diamond and a piece of shit. Guess what would interest the dog? Surely NOT the diamond. The dog may even piss on it. Why is a dog perfectly HAPPY about its choice? Simply because dog´s limited intellect doesn´t allow appreciation of the beauty of a diamond."
Tämä ei sitten ollut mitään vittuilua!
Hyvää jatkoa sinulle! :)
terapiasuhteita on käsitelty amerikkalaisissa
elokuvissa. varmaan hyvin tavallista arkielämässäkin.
itse ihastuin aikoinaan ammatinvalinnanohjaajaan. ko. henkilö ei edes kunnolla suostunut keskustelemaan asiasta, vaikka asiakassuhde oli jo ohi.
Jos potilas kokee terapiakäynnit jännittyneeksi, sillä terapiassa on tärkeää, että olo on turvallinen näin ollen on helpompaa puhua.
Monet meistä varmasti ihastuessaan ajattelevat mitä päästävät suustaan, ettei vaikuta tyhmältä ihastuksen edessä.
Tästä johtuen toisille voi olla helpompaa vaihtaa terapeuttia, ettei omat asiat sotkeentuisi enempää.
Toisekseen vaikka ihastumisen/rakastumisen tuo positiivisia tunteita, on haaveilun lopputulos usein päinvastainen, (joka kylläkin yleensä tiedostetaan haaveilu vaiheessa) laitonta on potilaisiin sekaantuminen.
Eli jos sama homma jatkuu terapiaan loppuun asti, voimme usein vain huokaista turhamaisuuden huokaisun sen päätteeksi.
Olihan meillä kuitenkin pieni toive ja olisimme voineet myös päästä enemmän selville omista muista henk. koht. asioista.
no mul on henk kohtainen pankki neuvoja aiktias ja mä sekosin ku näin hänet menin lukkoon ja hiljaseksi hetki meni ni se kysy on kaikki ok sit mä nopee vastasin joo on.se on huomannut että oon kattonut sitä ku se hoitaa mun asioita koneel kerran se hymyili koneelle tais huomata ku katoin ni menin vähän vaikeeks. voisin juosta vaik joka ikinene päivä sil mut ei viiti häiritä työ rauhaa...hih hih
Voih, täällä ihan sama tilanne, ajattelen terapeuttiani koko ajan. Olen tuntenut hänet jo vuosia ja tunteeni ovat pysyneet koko ajan samoina. Olen totaalisen rakastunut häneen.
Elämä on julmaa...
Skitsofreenikot rakastuvat yleensä terapeuttiinsa, sanotaan.
Täällä eräs koulupsykologiin ihastunut... (:
kyse on transferenssista kuten jo mainittiin. kyse ei ole oikeesta rakastumisesta, vaan siitä että projisoit jotain tunteita alitajunnastasi terapeuttiin. näet hänessä jotain jota hänessä ei oikeasti ole.
projektiossa on se jännä juttu että se toimii parhaiten "tyhjälle kankaalle", kuten jo sanoit, et oikeasti tunne terapeuttiasi kovin hyvin. hän tekee vain työtään koska saa siitä rahaa. periaatteessa sama kun rakastuisi huoraan koska rakastelit hänen kanssaan..
Mielestäni parempi ja terveempi kokemus kuin että herättäisi vihan ja yhteistyöstä ei tulisi mitään, mutta kun olet terve, joudut hyväksymään eron terapeutistasi ja ilmeisesti myös on monen muun käytettävissä, olisitko mustasukkainen vai suosittelija?
Se kuuntelee sua vaan saadakseen palkkansa.
aika voimakkaita ovat nuo transferenssi tai projisointituntemukset terapeuttia kohtaan, voin todeta ainakin omalta kohdaltani.
taisin tehdä virheen kun valitsin terapeutin, jonka kanssa on kiinnostava jutella. saan huoniota, jonka sitten tahtomattani tulkitsen imartelevaksi.
olen kyllä täysin tietoinen siitä, että terapeutti tekee vain työtään, mutta ihme juttu että tunne-elämä kääntää jonkinlaiseksi ihastukseksi sen että joku kuuntelee.