Perinneruuan

jo aika paljon mistä on kysymys. Kenties vanhimpana Suomalaisena perinneruokana tunnetaan Lemiläinen särä. Sitä on tiettävästi valmistettu puisessa kaukalossa osapuilleen 1000 vuotta. Menetelmä on edelleen samankaltainen, ainoastaan nauriiden tilalle on myöhemmin ilmaantuneet perunat.
Kaiketi voimme jo kutsua Saarioisten maksalaatikkoakin perinteiseksi, koska sitäkin on valmistettu samalla reseptillä jokseenkin viisikymmentä vuotta, ainakin sinnepäin.
Eivät kaikki perinteiset ruokalajit ole todellakaan herkkuja, eivätkä ainakaan nykynuorten ja vähän vanhempienkaan mielestä, joskus tuskin edes aikalaistensa mielestä. Eivät myöskään lähestulkoonkaan kaikki perinneruoat ole kotoisin pula-ajalta. Lisäksi perinteiset ruoat jakaantuvat vielä paikkakunnittain, joskus jopa kylittäin. Toisinaan saatetaan samaa ruokaa nimittää aivan eri nimillä eripuolella maatamme. Perinteisiä ruokia valmistivat entisaikaan hyvin arvostetut pitokokit, jotka vaalivat vanhoja tapoja, joskus hiukan omiaankin lisäillen, mutta silti aina siten, että ruokalajit tunnistettiin.
Tietääkseni ainakin Martat vaalivat jossainmäärin nykyään tuota ruokaperinnettä.
Suomalainen kulttuuri on nuori, verrattuna useisiin muihin maihin ja se on imenyt vaikutteita naapurimaista kaikilla aloilla. Näistä se on pikkuhiljaa "jalostunut" meidän omaksi perimäksemme. Nykyajan ihmiset eivät oikein osaa arvostaa omaa kansallista identiteettiään, koska ihailu näyttää suuntautuvan yleensä muihin maihin miltei kritiikittä. En tarkoita tällä sitä, että pitäisi olla yltiöisänmaallisia, vaan ,että kokisimme olevamme maailman ainoita Suomalaisia vikoinemme ja etuinemme. Ei meillä ole mitään syytä kulkea nöyristelemässä, muka sivistyneempien maiden edessä. Aikoinaan nämäkin "sivistysmaat" ovat omaksuneet tapojansa naapureiltaan, sulattamalla niitä omiin tapoihinsa, näin se vain menee.