Psykologin omat mielenterveysongelmat

Asia voi pohtia. Seuraavassa blogissa on joitakin näkökohtia asiaan:

http://www.bloggen.fi/VeckansTips/

.
Voi saada.
.

varmasti voi. Sehän on tärkeintä, että pystyy työnsä ja opintonsa hoitamaan. Itsellänikin on ollut yhtä sun toista häikkää, ja olen varmaan ensi keväänä hakemassa Helsingin yliopistoon lukemaan psykologiaa. Ei sitä kuitenkaan mielestäni kannata liiemmin julistaa, olen huomannut, että kaikkien suhtautuminen ei ole puhdas ymmärtäminen..

Jos hakeudut sinne omien kokemuksiesi pohjalta, niin en suosittele. Onhan niitä kuulemma sellaisia ammattiauttajia, joilla on vahvat lääkitykset. Sanoisin silti, että "terveenä" ne hommat ovat helpompia. Tuo rajatila voi terapiasuhteissa tulla esiin mm. siten, että sinuun on potilaan vaikea luottaa. Kysyisin myös, että miten autat masennusta potevaa pääsemään irti masennuksesta, kun et ole siitä itsekään päässyt.

Mä itse mietin aikoinaan myös suuntautuvani mielenterveyspuolelle, kun oma kiinnostus on niihin vedättänyt. Kyllähän mä olenkin jo lapsesta saakka ollut erilaisten mt-ongelmaisten kanssa tekemisissä, joten siinä mielessä se ei olisi ollut mulle vieras maaperä. Mulle entinen traumaterapeuttini suositteli mielenterveyspuolen hommia. Mutta omien ongelmieni ratkettua terapiassani olin saanut niin kylliksi, että hakeuduin toisiin hommiin. Mua ei kaduta oma ratkaisuni yhtään. Mulla on taipumusta joutua stressaaviin elämäntilanteisiin ja jos mulle ei niitä järjesty, niin järjestän niitä itse. Lisäksi minulla on taipumusta nukkua liian vähän, joten en henkisesti raskasta työtä jaksaisi tehdä. Mä jo omalla vapaa-ajallani saan välillä hoitaa mt-ongelmaisia.

Sanoisin siis sinulle, että harkitse vielä. Tosin, jos nyt päätät ryhtyväsi psykologiksi, niin siitä hommastahan toki voi jättäytyä pois (kuten mistä tahansa muustakin), jos ei oma psyyke kestä. Lähinnä sun kannattaisi kuunnella itseäsi ja miettiä sitä, että millaisessa tilanteessa itse elät ja mitkä ovat sun motiivisi hakeutua alalle. Olet varmaan kuullut sellaisen sanonnan, että jotku mt-ongelmaiset hakeutuvat alalle hoitaakseen itseään. Oletko itse nyt hoidon piirissä vai heitteillä?

soveltuvuustesteistä.

Perinteisesti psykologia kiinnostaa kovasti mielenterveysongelmaisia ihmisiä. Olen törmännyt psykologian opiskelijoihin, psykologeihin ja psykiatreihin jopa jotka ovat mielenterveysongelmaisia itse.

Siinä on puolensa ja puolensa. Asia koetaan vahvasti omaksi ja kokemuspohjaakin löytyy enemmän kuin raivoterveillä ihmisillä. Mutta onko se sitten tulevien asiakkaiden kannalta paras mahdollinen juttu.. en sitten tiedä. Ihan varmasti pääset psykologiksi jos vain kykenet opinnot loppuun saattamaan. Siitähän se kiinni on eikä muusta.

niin sitä paremmin ymmärrät potilaitasi!

Jollet ole suoranaisesti vaarallinen ympäristöllesi, niin olet varmaan erinomainen psykologi.

Jos neuvosi masennuksesta kärsivälle ihmiselle on sama, kuin erään tuntemani epävakaan; "masennuksesta pääsee, jos haluaa päästä".

En voi tietää, oletko juuri sinä alalle sopiva, mutta psykologeilla, terapeuteilla ja psykiatreilla on ongelmia, kuten kaikilla muillakin. Sanotaan monien hakeutuvan alalle juuri omia kokemustensa motivoimina. Ongelmat voivat pulpahtaa esiin missä elämänvaiheessa tahansa, ennen tai jälkeen ammatinvalinnan tai keskeillä upeinta uraa.

Mun psygologi on skitsofreenikko, että kyllä se on mahdollista varsinkin, jos työskentee koulussa.

kuten moni jo edellä, niin puolensa ja puolensa, et ainakaan olisi ylhäältä katsova.
toisaalta, rankkaa duunia se on. psykologin puoliso saa olla sitten kotipsykologina kuuntelemassa psykologia ja kaikkia reaktioita....


eka kirjoitus oli jo muutama vuosi sitten joten pääsikohän hän? :)

On myös sellainen näkökanta, että masentunut ihminen näkee asiat rehellisemmin kuin ns. terve ihminen. Eli masennus on realistisuutta, ja siihen nähden terveys ylioptimismia ja monen valheen uskomista. Siksi voikin olla, että lievästi masentunut terapeutti voi auttaa mielenterveyspotilasta jopa paremmin kuin ns. terve.

Ne soveltuvuuskokeet kai karsivat monta, monta pois joukosta. Mutta sellaisilla on vielä mahdollisuus mennä Mieli maasta ry:n vertaistukiohjaajan kurssille. Heidän vertaisukiohjaajikseen kelpaavatkin vain ihmiset, jotka ovat itse sairastaneet masennusta, koska kokemus on, että vertaistuki voi auttaa enemmän kuin ammattiapu.

Tuota persoonallisuushäiriötä tässä vaan mietin, kun he (/me) ajattelevat asiat niin eri tavalla ja tulkkaavat monet jutut aivan päälaelleen tunne-elämässä on kaikenlaista hankaluutta.
Uskoisin psykologin homman olevan rankkaa, joten kannattaa tosiaan varmaan miettiä asiaa. (Myös potilaan kantilta.. Persoonallisuushäiriöön kun ei lääkkeitä ole)

Yritin googlata mihin ammatteihin ei kannata lukea jos on mielenterveysongelmaa. Lähipiirissäni on yksi nuori joka miettii mikä hänestä tulee isona ja kun on mielenterveysongelma ja maanis depressiivinen niin yritän hakea niitä ammatteja joissa se ei ole este. Häntä kiinnostaisi terapeutin sekä psykologin ala, mutta mietin kouluttautuuko turhaan jos ei pääse sitten ammattiin noiden esteiden vuoksi ? Haluaisin faktatietoa ..onko jollain kokemusta asiasta ?

Kyllä varmaan voi jos hoidat opintosi kunnolla. Työssäsi sinun kuitenkin pitäisi pystyä auttamaan potilaitasi mt-ongelmissa, et saisi alkaa hoitaa omia ongelmiasi potilaiden avulla.