Mistä kielen säännöt tulevat, ja miten perusteellaan, että jokin ilmaisu on oikea tai väärä? Pitäisikö sääntöjen kehittyä kielen mukana, vai onko kielen seurattava sääntöjä?
Jos aiheesta on kirjallisuutta, ottaisin mielelläni kesälukemiseksi. Kielitieteilijät varmaan tietävät asiasta yhtä ja toista, mutta mistä minä maallikko aloittaisin lukemiseni?
Jos aiheesta on kirjallisuutta, ottaisin mielelläni kesälukemiseksi. Kielitieteilijät varmaan tietävät asiasta yhtä ja toista, mutta mistä minä maallikko aloittaisin lukemiseni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tähän kysymykseen liittyen, mikä on se "reaaliaikainen" mekanismi, joka tuottaa nykysuomen kielioppisäännöt?
Olen tainnut joskus kyselläkin minua oudoksuttaneesta ilmaisusta "lappilainen", joka ei tunnu hyvältä suomelta. Keitä sitten ovat (tai tulevat olemaan) "suomilaiset". Ennen puhuttiin yksinkertaisesti lappalaisista.
Toinen mysteeri on "suhuässän" välttäminen. Itse en halua saada sokkia muuten kuin vaikkapa remontin yhteydessä. "Seikki sai sokin kun hävisi sakissa kasan sillinkejä, mutta maksoi sekillä".
Olen ollut huomaavinani että HS on ainakin suhuttoman ässän edelläkävijä. Ettei vaan olisi lappilaistenkin levittäjä.
Lieneekö itse sylttytehdas silti jossain tarunomaisen "Kielitoimiston" nurkissa.
Suhuässistä olen paljolti yhtä mieltä kanssasi. En ymmärrä, miksi ne pitäisi karsia pois. Hattu, vai mikä se korpraalin natsa onkaan, on toki hieman vieras merkki suomen kieleen suhuässän merkiksi, mutta sh:ssa ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Lappilainen puolestaan on keksitty erottamaan lapin (läänin) asukkaat saamelaisista. Tässä merkityksessä lappalainen = saamelainen ja lappilainen = kuka tahansa lapissa asuva henkilö. Noh, onhan se vähän keinotekoista, mutta silti perusteltavissa.
Ei kielen oikeellisuudesta olekaan yksimielisyyttä. Suomessa Kielitoimisto kertoo mielestään oikeita muotoja, mutta senkin jäsenet saattavat olla eri mieltä.
Kun itse kävin koulua, oli väärin sanoa: matka tuli tehtyä. Piti sanoa: matka tuli tehdyksi. Nykyisin molemmat ovat kuulemma oikein.
1970-luvulla Kielitoimisto äänesti onko oikein sanoa: alkoi satamaan. Muoto todettiin 'vääräksi' yhden äänen enemmistöllä.
Kaikissa maissa ei ole kielitoimistoa. Jokin aika sitten eräällä englannin kieltä käsittelevällä sivulla joku purnasi like-sanan konjunktiokäyttöä vastaan: Do like I say. Se oli hänen ja joidenkin 'asiantuntijoiden' mielestä ohimenevä muotioikku, jota piti vastustaa.
Arvostetut kirjailijat ovat käyttäneet like-sanaa konjunktiona lähes 500 vuotta. Sitä alettiin vastustaa noin 150 vuotta sitten. Vastustaminen on siis uudempi muotioikku kuin konjunktiona käyttäminen.
Ei kielenkäyttäjiä siis välttämättä saada noudattamaan kaikkia ylhäältä tulevia määräyksiä. Kieli elää omaa elämäänsä, mutta monet yhtenäisyyden kannattajat noudattavat ainakin jossakin määrin ammattilaisten antamia ohjeita.