Nimenomaan ilmeisesti puutiinussa suolatusta lihasta. Mummoni oli kotoisin Käkisalmesta,josta kulkeutui ns. kuningaskuntaan.
On ollut poissa jo 35v. Teki mahtavaa kastiketta joka jopa rouskui hampaissakin ja söi himoonsa.
Jopa sitä söi 10v. pikkutyttökin.
mutta äitini ei tätä osannut,eikä häneltäkään enään voi kysyä.eli olisiko kyse omateurastuksesta ja sen ajan säilytystavoista.
saisinpa vielä maistaa moista,odottelen
On ollut poissa jo 35v. Teki mahtavaa kastiketta joka jopa rouskui hampaissakin ja söi himoonsa.
Jopa sitä söi 10v. pikkutyttökin.
mutta äitini ei tätä osannut,eikä häneltäkään enään voi kysyä.eli olisiko kyse omateurastuksesta ja sen ajan säilytystavoista.
saisinpa vielä maistaa moista,odottelen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ennenvanhaan sanottiin "Missäs paska, jos ei rattailla".
Tirripaistia olen tehnyt seuraavasti: Hyvää "viljasian" kylkeä, jossa todella kunnon läskin lisäksi myös lihaa. Sipulia pilkottuna pieneksi ja suolaa. Paistoastiana minulla on vanha musta valurautapannu. Sianlihan viipaleet tiputellaan kuumalle pannulle vähitellen, jotta ne paistuvat eli tiristyvät rapeiksi, sen jälkeen lisätään sipulia, joka kuullottuu sianlihasta irronneessa rasvassa, lisätään suolaa maun mukaan. Itse suosin hienoa merisuolaa yleensäkin ruoan laitossa. En osaa sanoa, onko minun tapani mukaan valmistettu aivan samaa kuin mummosi tekemä. Ainakin suolatun lihan asemasta käytän tuoretta suolaamatonta, se saattaa aiheuttaa tarkkamakuiselle erilaisen makuelämyksen. Any way, tämän jälkeen herkuttelen "toppaamalla" jälkiuunileipää pannulla olevaan kuumaan rasvaan ja nostelen haarukalla rapeita läskinpaloja leivän päälle tai suoraan "kitusiini". Jotkut keittävät perunoita kyytipojaksi, minulle riittää pelkkä leipä. Toivottavasti tästä oli kysyjälle apua, edes hieman.
olisiko se todellakin pannusta kiinni? Ei aina tule otettua esiin kun on aina, jotenkin hankala rasvauksineen jne.. ja on tottunut tefloniin,paitsi pippuripihvit paistelen.
kylkeä olen kyllä ruskistellut ja nauttinut samoin kuin sinäkin, mutta paljaaltaan kuten tekee myös vanhin tyttöni ja tykkää.
En kuitenkaan ole katsonut onko viljasikaa, joten ehkä sekin vaikuttaa, mut teenpä tänä suvena vielä siitä ja katson mitä lapsen lapseni sanovat ovat onneksi kaikkiruokaisia.
kiitos kun vastasit, jos mieleesi juolahtaa uutta niin ilmoita ihmeessä...
että nykyisin sianlihan rasva on minimaalisen vähäistä ja ikäänkuin sulamatonta. Kutsunkin kyseistä tuotetta "sporttipossuksi" koska se urheilijamaisesti pyrkii hyppimään pois pannulta, eikä siitä tunnu irtoavan rasvaa edes paistamiseen, saati sitten liemeksi.
Valurautapannun etu on tefloniin verrattuna, sen kuumemmaksi saaminen. Teflon pinta ei oikein siedä vahingoittumatta korkeita lämpöjä. Mitä kuumempi pannu sen rapeampia sianlihaviipaleista tulee.
Kannattaa muistaa lihan pikkuhiljaa lisääminen, ettei paistinpannu jäähdy.
Tuosta tiinusuolauksesta, meillä oli aikoinaan mummolassa tapana pitää muutamaa lammasta ja sika, jotka sitten syksyn tullen päästettiin päiviltä. Nämä lihat suolattiin puutiinuihin ja osa palvattiin. Mummolla oli aina jotakin hyvää tarjota kellaristaan. Sika syötettiin aina sillä ruoalla mitä ihmisiltä jäi, sekä omenilla ja perunoilla. Tästä sianruoasta käytettiin nimeä "laski". Laskiämpäri tyhjennettiin aina siankaukaloon.
Todellakin tiedän laskiastian, johtunet siitä että aikoinaan kaupunkilaisena löysin itseni maajussin morsiamena.
meillä oli tässä ennen lampaita, lehmiä, sikoja, kanoja ja välis, vaikka mitä ennen eu:ta,
Lopun jo tiedätkin että hyvään suuntaan mennään.
Mutta eipä silloin ehtinyt ajattelemaan ruoka asiota, niin perusteellisesti, vaikka liha itseltä tulikin.
Eli kaks kertaa päivässä syötiin ja välis eilistä lämmiteltiin. mutta siinä olet oikeassa ettei edes joulukinkku maistu sille mille pitäisi edes kommervenkkien kautta, vaikka sen paistankin leivinuunissa.
ei hyvä malli tänäpäivänä mikään ei vaikka voissa paistais.lightia riittää ja uusav...
näin ajatuksen kanssa, mutta totta mitä kerroit.
eipä saa olla puhdasta paitaa päällä, kun paistelee.
joku tässä jollakin palstalla myös sanoi marinoidusta lihasta joka präiskii eikä ruskistu, mutta siitä huolimatta onko se "sportti" niin kiinteetä lihaa että se saa heikommankin lenkkeilijän hyppimään hellan vierestä? Eipä mitään, täälä länsisuomessa lämmintä 28 ja jälleen ukkosta odotellaan..kunhan ei tekisi pahojaan onneksi tuli eilenkin vettä 22mm..
että vanhempi kollega tarkottaa nykypossujen pienen rasvapitoisuuden tähän "sporttipossu"-vertaukseen. joulunaikaan mielen täyttää kaihontunne, kun ei leivän päälle löydykkään enää sitä "yökynttilän sydäntä", eli kunnon läskikerrosta kinkun päällä. onneksi sukulaisilla on vielä maatila, johon olen hommannut pari syöttösikaa. jos vaikka ensi jouluna sais kunnon kinkun, eikä mitään rasvatonta sporttipossua.