Nyt näyttää ulkona kadun varsilla olevan etanoita runsaasti, niin voiko niitä syödä(keitettynä valkosipulinapin kera). Jos ei voi, niin miksi ei ja mikä ero niillä on Stocmannilta saataviin kalliisiin etanoihin vai onko mitään?
Onko etanoissa joku tietty lajike joka on syötäviä jne. Kaikki tieto olisi tervetullutta. Olisi niin mukava kerätä itse etanat ja tehdä suurelle seurueelle niistä ruokaa illanistujaisiin.
Onko etanoissa joku tietty lajike joka on syötäviä jne. Kaikki tieto olisi tervetullutta. Olisi niin mukava kerätä itse etanat ja tehdä suurelle seurueelle niistä ruokaa illanistujaisiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleensä etana-nimikkeellä ravintoloissa (ja herkkuliikkeissä) myytävät ovat kotiloita. Eli niitä joilla on kuori.
Ellen ihan väärin muista niin luonnossa elävä viinimäkikotilo on sellainen jota myös ihmisten ruuaksi kasvatetaan. Luonnossa elävät syövät mm. raatoja etten oikein tiedä niiden mausta...
suosittele kummiskaan keräämään tienvarsilta suomalaisia etanoita. jos suomalaiset etanat olisivat syötäviä, olisi niitä varmaan myynnissä. eräs kaverini, jonka veli asuu ranskassa, oli kerännyt etanoita isäntäperheen kanssa n. kilon verran. samana iltana etanat laitettiin vehnäjauhoihin, jotta miiden suoli puhdistuisi. sitten keiteltiin seuraavana päivänä 2 tuntia. sitten rapsuteltiin jalka pois etanasta. sitten taas keitettiin kypsäksi asti. sit paistettiin valkosipulivoissa tarjottavaksi koko poppoolle, n. 300g etanoita 15 hengelle. 3-4/henki... paree kun käyt ostaa kaupasta ne ranskan etanat...
Kotilot laittamalla ne muutamiksi päiviksi raa`an riisin joukkoon, jolloin ne söivät itsensä puhtaaksi. Sen jälkeen ne keitettiin suolalla maustetussa vedessä. Sitten etanat kaivettiin pois kotiloistaan ja kotilon pohjalle "spritsattiin"
maustevoita, jossa oli valkoviiniä, suolaa ja valkosipulia, sekä persiljaa. Sitten etana työnnettiin takaisin kotiloon ja kotilo täytettiin ed.mainitulla maustevoilla. Voin pinnalle ripoteltiin hieman korppujauhoja. Sen jälkeen kotilot asetettiin karkeaan suolaan, kotilon aukko ylöspäin ja pellillinen uuniin 175 asteeseen, kunnes pinta sai kauniin värin.
En myöskään minä usko, että tienvarsietanat ovat aivan syöntikelpoisia. Mutta enemmän asiallista tietoa uskoisin sinun saavan Merja Tammen Timbaali ravintolasta, olisiko ollut Porvoossa. Hänhän on erikoistunut kyseiseen herkkuun.
eipä nyt sitten kuitenkaan viitsi siis kerätä niitä etanoita tienlaidalta. Aika työlästäkin ruoaksi niitä laittaa vaikka oliskin syötäviä.