5- vuotiaan lapseni syömättömyys

Meidän lapsella on koko hänen ikänsä ollut syömisongelma johtuen elimellisestä viasta, joka on korjattu leikkauksella.

Niin kauan, kuin pituus ja painokäyrät eivät tee jyrkkää pudotusta ei kukaan muu, kuin vanhemmat reagoi syömättömyyteen.

Hyvinkin voi kuopuksen tulo perheeseen vaikuttaa lapsesi ruokailuun. Meillä, jos on jotain tavallisuudesta poikkeavaa menossa voi lapsi olla kuukauden syömättä juoden vain maitoa. Mutta sen jälkeen syöttämisellä, leikeillä ja tempuilla saamme taas jotain menemään.

Mitä verikokeet sanoivat? Huonollakin syömisellä niissä on yleensä normaalit arvot.

Jos mahdollista, lisää lapsen ruoassa proteiinin ja rasvan osuutta sillä hedelmämehut jne antavat kyllä hiilareita huomaamatta.

Ensimmäisen lapseni kanssa murehdin juuri sitä, että lapsi söi kovin vähän. Puhuin lastenlääkärille ja hän sanoi että toiset lapset nyt syövät vähän, eikä se haittaa. Käski huolehtia että saa rasvaa esim puurolusikalisessa tai leivänpäältä. Sanoi, että neuvolassa sitten sanotaan jos on liian laiha. Sen jälkeen en ole murehtinut! Minulla on nyt neljä laihaa lasta eikä kukaan heistä syö paljoa. Toiset kaksi kyllä enemmän kuin esikoinen ja kuopus.Meillä tarjotaan viisi normaalia ateriaa. Koskaan en pakota syömään! Väliaikoina saa ottaa hedelmää tai vihannesta, ei muuta. Jos ovat päivän syömättä, niin yleensä iltapuuro sitten jo laskee.

Tuputtaminen on vihoviimeistä! Tai se että istuttaa lasta pyörittelemässä perunavihollista lautasella! Se vie viimeistään halun syödä yhtään mitään!

Meillä sanotaan että ruoka-aikana istutaan ruokapöydässä, mutta pakko ei ole syödä. Lapset sanovat usein "kiitos, en syö". Minä sanon "selvä". Mutta kun he istuvat pöydässä niin yksi kuitenkin tekee leivän ja toinen huomaa että äidin ja isän ruoka näyttääkin ihan hyvältä. Joku voi sitten ottaakin vähän ruokaa. Taistelutilanteita en tahdo ruokahetkistä tehdä! Minä haluan nauttia ruuastani ja näytän näin esimerkkiä lapsilleni. Kyllä hekin aina joskus innostuvat syömään ainakin joitakin ruokia. Meillä ainakin ruokahetket ovat näin ollen mukavia kun ketään ei pakoteta syömään. Ja terveinä lapsemme ovat pysyneet!

Eli sinulle sanoisin että banaani, karjalanpiirakka ja lasi mehua/maitoa on jo ihan hyvä saldo! Ei huolta ellei neuvolassa painokäyrä ala laskea. Ei kannata ressata, lapset ovat erilaisia. Ja pakottamisella et kyllä minun mielestäni saa kuin teidän molempien mielet pahaksi ja ruokahetket entistä ongelmallisemmiksi. Anna lapsen päättää paljonko hän syö tarjolla olevaa ruokaa. Joudut komentamaan lasta niin monesta asiasta että ruokailusta se kannattaa poistaa, sitäpaitsi ruokailusta kehittyy helposti valtataistelu teidän kahden välille ja se ei ole hyvä juttu !

Eli ihan jäitä hattuun, neuvolassa puututaan jos on aihetta!

suolaa/sokeria/mahaan sattuu...
Mun lapsi ei syönyt jos maistui liika suola, eikä syö vielä'kään. Jättää lautaselle. Samoin liian makea jää lautaselle, ei voi sietää imelää.
JA saattaa saada vatsavaivoja,mutta ei osaa sanoa (siis sun lapsi tarkoitan)Saattaa vaikka olla, että perunaa kun syö,vääntää vatsassa.
Mä vaihdoin maitolaatua kun ei juonut maitoa.Rupes menemään.
Tee sellainen leikki (ei ruokapöydässä)että:
Jos saisit valita jonkun ruuan,mitä nyt ottasit,sitten muka teet sitä ruokaa...koko perhe voi olla siinä mukana. Saahan sitä hassutella. Leikin varjolla pääsisit vähän sisään miksi ei syö,saattaa jopa lipsauttaa, että "sattuu suuhun kun syön". Meillä kävi tomaatin kanssa näin!

Oma poikani on ollut aina vähäruokainen ja valikoiva, mutta niin olen ollut minäkin. Sokerista ja muista imelistä sekä lihasta hän ei piittaa enkä ole piitannut koskaan minäkään.

Nyt 6-vuotiaana hänessä epäillään vahvasti Asperergerin syndroomaa (ja oireet sopivat minuunkin). Kysymyksessä on lievä autismin muoto, joka ei välttämättä rajoita normaalia elämää, vaan voi olla hyödyksikin. (Epäillään mm. Einsteinillakin olleen.)

Aspergerin syndrooma on vain yksi mahdollinen selitys valikoivuuteen ja vähäruokaisuuteen, mutta otin sen esille lähinnä sen takia, että mikäli jollakulla on Aspergerin syndrooma, sen diagnosoiminen on suureksi eduksi.

Kannattaa tutkia googlettamalla, sopisivatko oireet. Elleivät, silloin sen vaihtoehdon voi sulkea pois, koska tuskin oireista näkyisi vain tuo ruokailuun liittyvä.

kun minun tyttäreni oli tuossa iässä, oli samankaltainen ongelma. Aluksi yritin moittimalla, mutta sitten tein niin, että kun lautanen oli edessä, maistoin siitä ja totesin "Ah kuinka herkullista" jolloin ikäänkuin syntyi kilpailutilanne, kumpi kerkiää voittajaksi. Kun hän sitten oli vanhempi, tuli päinvastainen ongelma; tytär söi aivan liikaa ja jouduin vetoamaan hänen naiselliseen kauneuteensa, ettei olisi syönyt itseään päärynän muotoiseksi. Se olikin helpompaa, koska ruokaa pistettiin lautaselle vain kohtuullisesti.

Koeta kestää, ole rauhallinen ja määrätietoinen.

Jokainen lapsihan on yksilö, toiset pärjää vähemmillä syömisillä kuin toiset. Rauhallisesti vain! :)

Ehkä uusi isoveljen rooli on saanut poikasi vähän hämmentymään, hermostumaan... Olethan ottanut hänet mukaan uuden vauvan hoitamiseen, sekä huolehtinut siitä että teillä kahdella on myös omia hetkiä, ilman vauvaa?

Ruokailusta ei pitäisi tehdä stressaavaa tilannetta, syömisen kyttääminen ja tuputtaminen ei stressaa pelkästään aikuista, vaan myös lasta. Lapsi vaistoaa herkästi nämäkin asiat.

Leikkikää että lapset tulevat syömään hienoon ravintolaan jossa tarjoilijat ottavat tilaukset! Näin minun sisaren perheessä tehtiin ja siitä asti on pikkuhiljaa ongelmat lähteneet selviämään. Ruokavaihtoehtoja ei tarvitse olla kuin ehkä 2-3, esim sisarellani oli pasta TAI perunasose sekä jauhelihakastike, lihapullat TAI kala, tästähän saa jo kuusi erilaista kokonaisuutta! :) Ruokalistan voi tehdä vaikka piirtämällä tai lehdistä kuvia leikkaamalla, näin pienikin lapsi voi valita ilman isompien apua vaikka ei osaakaan lukea. Tarjoilija voi myös suositella jotain hyvää... Lapsilla on tietysti leikkirahaa tai ehkä "maksu" olisikin yhdessä lausuttu KIITOS! Tätä ei tietenkään tehdä kovinkaan usein, siinähän se juju on että on vähän erilaista.

On hyvä keksiä ruokalajeille hauskoja nimiä: Nallemummon lihapullalautanen, Kala-Kallen Saalis... Minkähänlaista ruokaa voisi olla esim. Keijukastike? Myös erilaiset dippilautaset on hyviä, keksii sellaisia ruokia mitä voi syödä sormin. Coctailtikut tuli tässä mieleen, olen jostain kaupasta ostanut muovisia coctailtikkuja joihin lapset voivat itsekin napsia vaikka lautaselta jotain.

Tosiaan kannattaa kysyä lapselta mitä hän haluaisi syödä jos saisi ihan mitä vain. Ja ehkä, sitten kun hän istuu pöydässä muiden kanssa, hän saattaa halutakin jotain. Sisareni perheessä oli myös näitä ongelmia, heillä ihan ensimmäinen askel oikeaan suuntaan ennen tuota ravintolaleikkiä oli se kun lapsi pyysi juustoa ja ketsuppia. Sillä kerralla hän ei syönyt muuta. Lasta kannattaa kehua mutta ei tehdä asiasta isoa numeroa. Sekin vaihe oli että kun syötiin leipää iltapalaksi, leipä leikattiin ihan pieniksi palasiksi, houkuteltiin syömään muutama, niitä menikin sitten ihan mukava määrä, ehkä noin 1,5 leipäviipaletta.

Sekin voisi olla ihan hyvä jos tekisi "pirtelöä", jäätelöähän siinä ei välttämättä tarvitse käyttää. Maitoa ja banaania, ehkä mansikkaakin tai valmiiseen Piltti- tms. purkilliseen sekoittaa maitoa tai mehua.

Toivottavasti tästä löytyi edes jotain kokeilemisen arvoista! :)

Rauhallisia ruokailuhetkiä!

"Tänään on syöty banaani, yksi karjalanpiirakka ja puolikas ruisleivän siivu...muutama lasi maitoa ja mehua...siinä kaikki!"

Meidän tyttö söi jokin aika sitten useamman kuukauden tuolla tyylillä (paino pysyi samana eikä laskenut) ennen kuin keksin toimivan ruokailutavan. Lapsi pelkäsi ruokaa, koska pureskellessa poskeen jäi aina isohko sitkeä ruokamälli liiallisen pureskelun takia, ja tästä syystä ruokailu venyi ja tietenkin hermostuimme lopulta ennen kuin tajusimme syyn.

Poistin hetkeksi "syödään ruokapöydän ääressä" -säännön ja annoin lapsen katsella telkkaria syödessään, ruokaa meni napaan ihan huomaamatta, tosin aikaa kului tunnista kolmeenkin. Laitoin ruuan valmiiksi nätiksi annokseksi lautaselle ja kerroin ruokien nimet (lapsen mielestä kivaa oppia uusia sanoja). Aluksi lupasin yllätyksen syömisen jälkeen (keksi, herkkujälkkäri, pillimehu tms) ja lapsi söi innoissaan. Myöhemmin jätin vähitellen "jälkkärit" pois ja selitin, että nyt kun syödään tällaista herkkuruokaa niin se ruoka ei tarvitse mitään jälkkäreitä pilaamaan makua. Aloin myös kysymään lapselta haluaako hän syödä pöydässä vai katsella telkkaria, hyvin usein valinta osui pöytään ja nykyisin voin ihan hyvin kattaa lapsellekin pöydän ääreen ilman riitaa. Lapsi syö nyt suht nopeasti ja mielellään ja pyytää usein tekemäänkin entisiä inhokkiruokiaan.

Toiset lapset ovat pieniruokaisia, mutta olen ymmärtänyt, että tällaiset lapset käyttävät myös saamansa ravinnon tehokkaammin. Tuttavaperheen tytär saattoi syödä esim puolikkaan pienen perunan ruokailulla ja siihen vähän kastiketta, eikä läkärissä tai neuvolassa koskaan tullut "mutkia" kasvukäyriin.

Tuon tuttavaperheen esimerkin vuoksi en ole osannut olla hirveän huolissani, vaikka omat lapseni, 2, 4 ja kuusi vuotiaat ovat kaikki olleet pieniruokaisia, ja varsinkin vanhimman kanssa välillä tosiaan menee hermot, kun mikään ei kelpaa. Hänkään ei silti ole koskaan jäänyt omalla käyrällään jälkeen, vaan kasvu- ja painokäyrät ovat tasaisia, samoin veriarvot hyvät. Pakko kai niitä on uskoa.

Yksi joka aiheuttaa päänvaivaa, ovat isovanhemmat, joiden mielestä lapselle ei yksi peruna ruokailulla riitä, ja kun nämä syövät tuskin sitäkään, jokainen heillä käyty ruokailu on sitten sitä sanasotaa - eihän tuon vertainen riitä! Lapsen pitäisi olla "kauniin" pyöreä. Tarkoitan tällä esimerkillä, että ympäristön paineesta vanhempi saattaa mennä enemmän sekaisin siitä, mikä on sitten riittävästi. Kannatata ehkä kuunnella niitä lääkäreitä. Tuttavalääkäri sanoi, että laihuuden kanssa tulee aina paremmin toimeen, kuin lihavuuden. Nykyään on lihavuutta ongelmaksi asti, ja lapsuuden ajan lihavuus on terveysriski aikuisena.

Noihin syömistilanteisiin sanoisin, että leikinvarjolla syöminen on parempi konsti kuin pakottaminen. Lapsi reagoi vihamielisyyteen sulkeutumalla entistä enemmän. Tuolla ylhällä esitettiin mm. cocktailtikkuja, ja olen itsekin huomannut, että kun lapset saavat napsia ruokaansa, sitä kuluu huomaamatta paljon enemmän, kuin jos se täytyisi syödä lautaselta haarukalla. Ainahan ei voi dippipöytää tehdä, mutta silloin tällöin. Esim. kaikki vähänkin juhlapäivän tapaiset meillä ainakin hyödynnetään.

Lapset keksivät kerran ihan itse, muumeja katsottuaan, että ruokapöydän antimet ovatkin muumimamman tekemiä kurpitsaherkkuja ja pannukakkuja. Poikakin ahmi "pannukakkuja" innolla siskojen perässä! Hoksasin siitä, että onkin hyvä idea antaa ruoille nimiä lasten tuntemien ohjelmien mukaan, ja olen sitä käyttänyt viime aikoina menestyksellä ü

Ylempänä joku antoi myös menu ja ravintola-vinkin, sehän on vähän vastaava, vain pidemmälle viety. Pitää itsekin kokeilla ü

Kiitos teille kaikille ,,,alkaa olo huojentua, nyt kun lääkärikin sanoi että verikokeet ovat kaikki normaleja. Siten ei ainakaan huolta... kasvua on tullut 10 cm lisää ja painoa ei yhtään lisää...mutta toivotaan että käänne parempaan tapahtuu!!! Nyt kun poikani aloitti esikoulun siellä ainakin sanoi syövänsä lautasen tyhjäksi! Joten kerran päivässä ainakin syö hyvin, kun näkee muidenkin luokkakavereiden syövän. hyvä huomata etten ole asian kanssa yksin...jäitä koitan laittaa hattuuni, kun olen hiukan tulil.uontoinen ja temperamenttinen hih!!!
Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!!!

Tehkää retkieväät ja lähtekää "retkelle" vaikka olohuoneeseen! Tutkikaa ruokia yhdessä! Kyllä ne jutut aina jotenkin selviää!!

No jo on ihmisillä ongelmat.........!!

Kehitysmaissa ei edes olisi noin paljon pennulle syöttää!!

Pidä päivä tai pari ilman ruokaa
Johan alkaa taas maistumaan
H*elvetin typerää nirsoilua... Kyllä meillä on syöty silloin kun on ruoka pöydässä, jos ei maistu niin olkoot ilman..!!!!