Perusoppi puhuu selkeästi kolmesta ulottuvuudesta pituudesta, leveydestä ja korkeudesta. Neljäs ulottuvuus onkin sitten hiukan epäselvä. Siksi kysytään mikä on neljäs ulottuvuus.
Neljäs ulottuvuus on aika. Ajalla on kuitenkin subjektiivisuus ominaisuus. Koemme aikaa eri lailla. Tämä sekoittaa sen soveltamista neljänneksi ulottuvuudeksi. Kerron miten aikaa pitäisi käsitellä neljäntenä ulottuvuutena.
Jos liikumme avaruudessa, emme voi käyttää kolmen ulottuvuuden karttaa tai voisimme jos kaikki pysyisi paikallaan. Kaikki taivaankappaleet liikkuvat joten tarvitaan neljäs koordinaatta joka on aika. Löydämme kaukana sijaitsevalle planeetalle vain jos suunnistamme siihen kohtaan missä se on kun olemme matkanneet tietyn ajan. Planeetta on siis kohteessa (x,y,z,t) eikä missään muualla. Aika on siten neljäs ulottuvuus. Voitte miettiä mihin suuntaatte aluksenne jos haluatte päästä Marsiin 16.7.2300 klo 12.00. Tai jos tällä hetkellä joku on tulossa maahan, niin sen suunta on nyt huishiivattiin ellei ymmärrä missä ja milloin kohdataan. Jne.
Psykologinen aika, ihmisen kasvamisen aika, oppimisen aika, ajantaju jne ovat muuta aikaa kuin tieteen täsmällinen aika. Ne ovat epämääräisiä sisällöltään ja kuvaavat vain muutosta ja muistia. Aikaa ei niissä käytetä hahmottamaan tilaa eli ulottovuutta.
Neljäs ulottuvuus on aika. Ajalla on kuitenkin subjektiivisuus ominaisuus. Koemme aikaa eri lailla. Tämä sekoittaa sen soveltamista neljänneksi ulottuvuudeksi. Kerron miten aikaa pitäisi käsitellä neljäntenä ulottuvuutena.
Jos liikumme avaruudessa, emme voi käyttää kolmen ulottuvuuden karttaa tai voisimme jos kaikki pysyisi paikallaan. Kaikki taivaankappaleet liikkuvat joten tarvitaan neljäs koordinaatta joka on aika. Löydämme kaukana sijaitsevalle planeetalle vain jos suunnistamme siihen kohtaan missä se on kun olemme matkanneet tietyn ajan. Planeetta on siis kohteessa (x,y,z,t) eikä missään muualla. Aika on siten neljäs ulottuvuus. Voitte miettiä mihin suuntaatte aluksenne jos haluatte päästä Marsiin 16.7.2300 klo 12.00. Tai jos tällä hetkellä joku on tulossa maahan, niin sen suunta on nyt huishiivattiin ellei ymmärrä missä ja milloin kohdataan. Jne.
Psykologinen aika, ihmisen kasvamisen aika, oppimisen aika, ajantaju jne ovat muuta aikaa kuin tieteen täsmällinen aika. Ne ovat epämääräisiä sisällöltään ja kuvaavat vain muutosta ja muistia. Aikaa ei niissä käytetä hahmottamaan tilaa eli ulottovuutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ulottuvuuksille on ominaista, että niissä voi liikkua kohtuullisen vapaasti. Ajassa ei kuitenkaan voi liikkua vapasti, joten sitä ei sillä tavalla voi laskea ulottuvuudeksi (aika menee jatkuvasti eteenpäin).
Toisaalta fyysisillä ulottuvuuksilla on pituusmitallinen ominaisuus, aikaa ei voi mitata metrimitalla. Nämä ja monet muut tosiasiat puhuvat sen puolesta, että ajan ottaminen neljänneksi ulottuvuudeksi on hevon p****. Kiitos.
Nimimerkistä huolimatta en tietenkään tarkoittanut seikkailukertomusten aikamatkailua, vaan sitä että esimerkiksi avaruudessa paikan määrittäiseen tarvitaan neljän koordinaatta eli aika. Vai pystytkö ilmoittamaan kohteen ilman sitä?
Onko kukaan todistanut ,että ajassa ei voi liikkua vapaasti? Ennen nykypäivää ajateltiin mahdottomaksi ne asiat, jotka ovat nykyään melkein itsestään selviä asioita.
"Ennen nykypäivää ajateltiin mahdottomaksi ne asiat, jotka ovat nykyään melkein itsestään selviä asioita. "
Äärimmäisen huono perustelu. Tuon perusteella aivan kaikkea voi väittää mahdolliseksi, vain sillä verukkeella, ettei siihen vielä uskota. Kannattaa ennemmin perustaa väitteensä siihen mitä nyt todella tiedetään ja mihin suuntaan kehitys näyttää olevan menossa. Jos tähän ei pysty, kannattaa olla hiljaa. Tai antaa edes jotain faktoja pöytään ennen sitä itkupotkuraivaria.
Aika neljäntenä ulottuvuutena tulee merkityksessä, jossa aikaa mitataan johonkin tapahtumaan nähden vaikkapa vuorokautena, jossa on 24 tuntia jne.
Ulottuvuuksissa on yhteistä, että ne eivät ole luonnonilmioinä selitettäviä. Jokainen voi periaatteessa luoda omat vakionsa ja siitä huolimatta ilmiöt olisivat selitettäviä. Aika kuuluu tähän joukkoon samanarvoisena muitten kanssa.
Pituus = suhteellinen arvo = ensimmäinen ulottuvuus
Leveys = suhteellinen arvo = toinen ulottuvuus
Korkeus = suhteellinen arvo = kolmas ulottuvuus
aika = suhteellinen arvo = neljäs ulottuvuus
suhteellisuus = viides ulottuvuus
Jos meillä on kuminauha kädessämme, venytämme sen ja laukaisemme lukuisia kertoja, niin kuminauha kestää ampua vaikka kuinka monta kertaa.
Jos me venytämme kuminauhan tiettyyn pituuteen ja jätämme sen siihen, niin kuinka kauan menee, että nauha ns. katkeaa itsestään?
Jännitys ei sitä katkaise, koska nauha ei katkennut aikaisemmillakaan kerroilla.
Kuormitusten lukumäärä ei sitä katkaise, kuten vaikkapa teräs katkeaa eli murtuu tietyn kuormitusjakson jälkeen.
Tilakäsite 3-ulotteisena on materiaan perustuva, eli voimme liikkua siinä eri suuntiin. Siis olemme jossakin, aivan kuin sisällä ja tämä jotakin on käsillä kosketeltavaa. Lentokone ilmassa on käsillä kosketeltavassa tässä merkityksessä tai avaruusalus matkalla jonnekin.
Pituus - leveys - korkeus.
Aika on aineeton ja samoin suhteellisuus on aineetonta. Kaikessa on kytköspari materia - antimateria.
Ulotteisuuden kytköspari on tilakäsite (materia(ja siihen liittyvä aikakäsite (aineeton)
paine on 10 kg /cm^2.
Paine syntyy vaikkapa vesipatsaasta, joka on materiaa. Pinta-ala on käsitteellinen nimitys, eikä ole käsin kosketeltavaa. Aika on tilavuudelle vastaava aineeton arvo, kuin pinta-ala vesipatsaalle.
Suhteellisuus muodostuu vaikkapa 1-ulotteisesta juoksutapahtumasta 100 m ME-aika 9,77 s. tämä aika määrittää 1500 m ME-juoksuajan ja kaikki ajat 100 m - maratoniin on laskettavaa ME-aikana eli parhaana suorituksena minkä tahansa yhden ajan tuntemalla.
Tilakäsitteen ja ajan ihminen voi muokata oman tahtonsa mukaan, sillä luonto asettaa vähän rajoitteita tähän. Määritettyään yhden, ovat muut samaa tarkoittavat kytkösparit määritettyjä, kuten muut juoksumatkat.
Ulottuvuuksista suhteellisuus on ainoa kiinteä ulottuvuus, sillä ulottuvuuksissakin on parinsa kiinteä - muuttuva.
Pystyn laskemaan lähes mitä tahansa tähän asiaan liittyvää ja kerron mielelläni lisää.
"Pituus = suhteellinen arvo = ensimmäinen ulottuvuus
Leveys = suhteellinen arvo = toinen ulottuvuus
Korkeus = suhteellinen arvo = kolmas ulottuvuus
aika = suhteellinen arvo = neljäs ulottuvuus
suhteellisuus = viides ulottuvuus"
AInakin suhteellisuusteorian mukaan paikka ja aikakoordinaatit (x,y,z,t) määräävät yksikäsitteisesti "missä" tapahtuma tapahtui. Koordinaatit eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia, koska esimerkiksi nelinnopeuden pituuden neliö on aina vakio c^2, jossa c on valonnopeus tyhjiössä. Siispä koordinaatteja ei voi venyttää vapaasti, koska valonnopeus sitoo niitä toisiinsa. Toisin sanoen eikös tuon skaalan määrää nimenomaan valonnopeus eikä se tässä mielessä ole ulottuvuus ollenkaan?
ns.ulottuvuuksia on tietenkin kolme. Vois ajatella, että tuo käsite jossain muodossa on ollut olemassa jo ennen mitään geometriaoppeja. Matematiikan alkukehitys on ollut hyvin käytäntöä lähellä, on ollut tarvis merkitä jotenkin pituus, pinta-ala, tilavuus. Talonpoikaisjärki johdattaa tästä heti 1, 2 ja 3-ulotteisuuteen.
Loogista mutta ihan käytännön kannalta joutavaa saivartelua olisi johtaa tästä esim. 0-ulotteisuus (geom.piste). Mitä sillä tekee..
Kun todellisuutta aletaan mallintaa ja yleistää, niin kuitenkin on vähitellen hyväksyttävä (oppijärjestelmän vuoksi) erinäisiä hassuja asioita, esim. nolla-käsite (ei mitään), ja vieläkin hassumpia kuten miinus (suorastaan vähemmän kuin ei mitään). Miten jotain konkreettista (esim.nauriita) voi olla vähemmän kuin ei mitään.
Kun geometrian analysointi on kehittynyt, tllavuutta on voitu hallita 3:lla määreellä (x,y,z). Olemassa olevaan kieleen ja käytäntöön nähden on ollut luontevaa, että nuo tekijät ovat nimeltään ulottuvuuksia. Näin staattisessa tilanteessa, kappa kauroja on sama kappa aamulla ja illallakin.
Kun ajan mukana muuttuvia asioita mallinnetaan (teor.fysiikka erityisesti), kolmella koordinaatilla pelaaminen on epäkäytännöllistä tällöin. Ottamalla matikkasapluunaan mukaan (x,y,z:n jatkeeksi) vielä t muodollinen käsittely yksinkertaistuu. Ja kun 3-ensimmäistä oli kielessä ulottuvuuksia niin samaa vauhtia neljännellekin tuli sama nimi! Mutta yhtä vähän kuin mitään konkreettista repussa kannettavaa voi olla vähemmän kuin ei mitään, niin yhtä vähän tämä t on ulottuvuus siinä mielessä kuin mitä pit.lev.ja korkeus ovat. Se on matematiikan teoriamaailmassa ulottuvuus, koska jotakin nimiähän siellä täytyy käsitteille olla. Fysiikkasidonnaisuuden kautta sattuu vain olemaan "neljäs" ja nimeltään "ulottuvuus". Näitä ulottuvuuksia mat.teorioissa voi olla vaikka kuin.. ei ne siellä mitenkään neljään ole rajoitettu. Näin tämä maalikko ajattelee :)
Tapahtuman kuvaamiseksi tarvitaan neljä koordinaattia, mitat x, y, z, ja ajanhetki. Pitää kuitenkin ottaa huomioon että nuo kaikki ovat vain kunkin havaitsijan omia käsityksiä asiasta. Toinen havaitsija saa samalle tapahtumalle eri koordinaatit.
Se on kumminkin muistettava että kvanttimakankiikkaa ja suhtellisusteoriaa ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistuttu sujuvasti solmimaan yhteen ja voi olla että sitten kun se joskus onnistuu, ollaankin tekemisissä useampien ulottuvuuksien kanssa.