keisarinleikkaus vai alatiesynnytys

ja näin jälkikäteen vauvan turvallisuutta ajatellen ilman muuta suunniteltu sektio, ei hätäsektio. Hätäsektiossa riskit lisääntyvät tietysti, joten suunniteltu ja rauhassa suoritettu sektio on paljon turvallisempi sekä äidille että vauvalla, ja myös isälle.

Minulla ensimmäisen hätäsektion jälkeen oli kohtuun jäänyt skalppeli (en tiedä miten kirjoitetaan), luin sen vasta viime vuonna potilaskansiosta, kun olin keuhkotähystyksessä. Potilaskansiossani luki, että hoitaja sai skalppelin alateitse poistettua. Minulle tai miehelleni ei tästä ongelmasta kerrottu synnytyksen jälkeen mitään. Mieheni oli kuitenkin kutsuttu takaisin sairaalaan, poikani synnyttyä yöllä. Mieheni oli saanut kylvettää yms. pojan, mutta henkilökunta oli lähettänyt hänet kotiin lepäämään. Mieheni tuli synnytykseen suoraan armeijasta, joten oli tosi väsynyt oltuaan mukana ensin normaalisynnytyksessä ja sen muuttuessa hätäsektioksi. Hädissään, ikää 19 v.

Vielä enemmän hän oli hädissään kun hänet juostiin parkkialueelta kiinni ja pyydettiin takaisin. Vaimon verenvuoto ei tyrehdykään. Emme ole tilanteesta mieheni kanssa paljon puhuneet, aikaa on jo kulunut vuodesta 80, mutta kokemus oli hänelle tosi paha.

Kun tyttäremme syntyi ja sama toistui, tosin ilman tuota veriongelmaa, totesi mieheni ettei kestä enää yhtään synnytystä. Meillä on kaksi lasta 80 syntynyt poika ja 82 syntynyt tyttö. Varmasti myös isän muisto synnytyksistä olisi toinen, mikäli ne olisivat muuta kuin hätäsektioita. Tosin hyvä edes niin ja kaikki hyvin, vaikka poikani kehitystä seurattiin ihan kouluikään neuvolassa synnytyksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi. Mutta mitään motorista tai muuta alikehittymiseen viittaavaakaan ei ole ollut. Suomalainen lääkäri on loistava ammattilainen hädänkin hetkellä. Vahinkoja sattuu kenelle vain, ja hyvä lääkäri, loistavien hoitajien kanssa klaaraa vaikeankin tilanteen kotiin.

Tämä ei ole tarkoitettu pelotteluksi, vaan on vain kertomus meidän perheen perustamiseksi. Kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi kolmisen vuotta sitten oli mieheni aivan hermona ja hän pelkäsi aivan selkeästi tilannetta poikamme ja tietysti miniämme puolesta. Meille syntyy toinen lapsen lapsi joulukuussa, laskettu aika on 26.12 ja tiedän että miehelleni se on taas hermoja raastava paikka. Hän oli nuorena miehenä yksin, minä autuaasti nukutettuna ja synnytyksen jälkeen tokkurassa.

Mutta mitään parempaa ei elämässä ole kuin lapset ja lapsenlapset. Kuitenkin aina äidin ja vauvan turvallisuus pitää varmistaa 100%:sesti.

f123ly kirjoitti:

ja näin jälkikäteen vauvan turvallisuutta ajatellen ilman muuta suunniteltu sektio, ei hätäsektio. Hätäsektiossa riskit lisääntyvät tietysti, joten suunniteltu ja rauhassa suoritettu sektio on paljon turvallisempi sekä äidille että vauvalla, ja myös isälle.

Minulla ensimmäisen hätäsektion jälkeen oli kohtuun jäänyt skalppeli (en tiedä miten kirjoitetaan), luin sen vasta viime vuonna potilaskansiosta, kun olin keuhkotähystyksessä. Potilaskansiossani luki, että hoitaja sai skalppelin alateitse poistettua. Minulle tai miehelleni ei tästä ongelmasta kerrottu synnytyksen jälkeen mitään. Mieheni oli kuitenkin kutsuttu takaisin sairaalaan, poikani synnyttyä yöllä. Mieheni oli saanut kylvettää yms. pojan, mutta henkilökunta oli lähettänyt hänet kotiin lepäämään. Mieheni tuli synnytykseen suoraan armeijasta, joten oli tosi väsynyt oltuaan mukana ensin normaalisynnytyksessä ja sen muuttuessa hätäsektioksi. Hädissään, ikää 19 v.

Vielä enemmän hän oli hädissään kun hänet juostiin parkkialueelta kiinni ja pyydettiin takaisin. Vaimon verenvuoto ei tyrehdykään. Emme ole tilanteesta mieheni kanssa paljon puhuneet, aikaa on jo kulunut vuodesta 80, mutta kokemus oli hänelle tosi paha.

Kun tyttäremme syntyi ja sama toistui, tosin ilman tuota veriongelmaa, totesi mieheni ettei kestä enää yhtään synnytystä. Meillä on kaksi lasta 80 syntynyt poika ja 82 syntynyt tyttö. Varmasti myös isän muisto synnytyksistä olisi toinen, mikäli ne olisivat muuta kuin hätäsektioita. Tosin hyvä edes niin ja kaikki hyvin, vaikka poikani kehitystä seurattiin ihan kouluikään neuvolassa synnytyksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi. Mutta mitään motorista tai muuta alikehittymiseen viittaavaakaan ei ole ollut. Suomalainen lääkäri on loistava ammattilainen hädänkin hetkellä. Vahinkoja sattuu kenelle vain, ja hyvä lääkäri, loistavien hoitajien kanssa klaaraa vaikeankin tilanteen kotiin.

Tämä ei ole tarkoitettu pelotteluksi, vaan on vain kertomus meidän perheen perustamiseksi. Kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi kolmisen vuotta sitten oli mieheni aivan hermona ja hän pelkäsi aivan selkeästi tilannetta poikamme ja tietysti miniämme puolesta. Meille syntyy toinen lapsen lapsi joulukuussa, laskettu aika on 26.12 ja tiedän että miehelleni se on taas hermoja raastava paikka. Hän oli nuorena miehenä yksin, minä autuaasti nukutettuna ja synnytyksen jälkeen tokkurassa.

Mutta mitään parempaa ei elämässä ole kuin lapset ja lapsenlapset. Kuitenkin aina äidin ja vauvan turvallisuus pitää varmistaa 100%:sesti.

Eikös se ole vähän niinkun äiti joka siinä synnytyksessä eniten kärsii? Tai ehkä olen ymmärtänyt ihmisen anatomian ihan väärin...

:D

f123ly kirjoitti:

ja näin jälkikäteen vauvan turvallisuutta ajatellen ilman muuta suunniteltu sektio, ei hätäsektio. Hätäsektiossa riskit lisääntyvät tietysti, joten suunniteltu ja rauhassa suoritettu sektio on paljon turvallisempi sekä äidille että vauvalla, ja myös isälle.

Minulla ensimmäisen hätäsektion jälkeen oli kohtuun jäänyt skalppeli (en tiedä miten kirjoitetaan), luin sen vasta viime vuonna potilaskansiosta, kun olin keuhkotähystyksessä. Potilaskansiossani luki, että hoitaja sai skalppelin alateitse poistettua. Minulle tai miehelleni ei tästä ongelmasta kerrottu synnytyksen jälkeen mitään. Mieheni oli kuitenkin kutsuttu takaisin sairaalaan, poikani synnyttyä yöllä. Mieheni oli saanut kylvettää yms. pojan, mutta henkilökunta oli lähettänyt hänet kotiin lepäämään. Mieheni tuli synnytykseen suoraan armeijasta, joten oli tosi väsynyt oltuaan mukana ensin normaalisynnytyksessä ja sen muuttuessa hätäsektioksi. Hädissään, ikää 19 v.

Vielä enemmän hän oli hädissään kun hänet juostiin parkkialueelta kiinni ja pyydettiin takaisin. Vaimon verenvuoto ei tyrehdykään. Emme ole tilanteesta mieheni kanssa paljon puhuneet, aikaa on jo kulunut vuodesta 80, mutta kokemus oli hänelle tosi paha.

Kun tyttäremme syntyi ja sama toistui, tosin ilman tuota veriongelmaa, totesi mieheni ettei kestä enää yhtään synnytystä. Meillä on kaksi lasta 80 syntynyt poika ja 82 syntynyt tyttö. Varmasti myös isän muisto synnytyksistä olisi toinen, mikäli ne olisivat muuta kuin hätäsektioita. Tosin hyvä edes niin ja kaikki hyvin, vaikka poikani kehitystä seurattiin ihan kouluikään neuvolassa synnytyksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi. Mutta mitään motorista tai muuta alikehittymiseen viittaavaakaan ei ole ollut. Suomalainen lääkäri on loistava ammattilainen hädänkin hetkellä. Vahinkoja sattuu kenelle vain, ja hyvä lääkäri, loistavien hoitajien kanssa klaaraa vaikeankin tilanteen kotiin.

Tämä ei ole tarkoitettu pelotteluksi, vaan on vain kertomus meidän perheen perustamiseksi. Kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi kolmisen vuotta sitten oli mieheni aivan hermona ja hän pelkäsi aivan selkeästi tilannetta poikamme ja tietysti miniämme puolesta. Meille syntyy toinen lapsen lapsi joulukuussa, laskettu aika on 26.12 ja tiedän että miehelleni se on taas hermoja raastava paikka. Hän oli nuorena miehenä yksin, minä autuaasti nukutettuna ja synnytyksen jälkeen tokkurassa.

Mutta mitään parempaa ei elämässä ole kuin lapset ja lapsenlapset. Kuitenkin aina äidin ja vauvan turvallisuus pitää varmistaa 100%:sesti.

annetaan, suurin osa sektioista tapahtuu epiduraalilla.