Eli tytär on 15 vuotta ja seurustelu kumppani 24 vuotta. ollaan tässä miehen kanssa mietitty että mitä ihmettä tässä enään voisi tehdä. en siis hyväksy suhdetta, joku voi pitää pinnallisena ihmisenä mutta ikäeroa on 9 vuotta, ja tuossa vaiheessa minusta liikaa, ja eniten huolestuttaa että mitä mies näkee 15 vuotiaassa nuoressa?
suhde on kestänyt n.4kk,ymmärrän että tuntuu houkuttavalta tms. mutta en voi mitään että pelkään tyttärelleni käyvän jotain!
en tiedä onko minulla mitään oikeuksia romahduttaa tyttäreni elämää. Tytöllä on ollut masentuneisuutta ja itsetuhoisuutta, masentuneisuuden huomasin, mutta viiltely ja itsemurha kuviot on ollu vakaasti vaan tyttären ja miehen välisiä tietoja.
mutta siitä olen ylpeä että mies tuli esittäytymään rohkeasti.kahden kun jäimme niin hän kertoi että on ollut tytön kanssa psykologilla hänen tukenaan. ja ei kuulemma ikinä satuttais tytärtäni ja tietää mikä on suomen laki ja noudattaa sitä!
ehkäpä pelkään turhaa, sitä on vaikea sanoa. mutta en vaan hyväksy suhdetta.
tyttö 15v, ja mies 24v
37
6482
Vastaukset
- Kas näin
Jos kiellät tyttöä tapaamasta miestä, hän tapaa kuitenkin jos haluaa.
Jos harrastavat seksiä, niin rikoshan siinä silloin tapahtuu. Mutta jälleen, jos kiellät, pilaat vain välisi tyttäreen.
24-vuotias mies ei koe pikkutyttöä tasavertaisena kaverina. Ehkäpä heillä on jokin yhdistävä kokemus, esim. juuri sinne mielenterveyskuvioihin liittyvä.
Pikkutyttöä varmasti imartelee aikuisen miehen huomio.
Sinuna ottaisin tarkasti selvää kaverin taustoista sekä kuulustelisin tyyppiä tarkasti hänen motiiveistaan. Oudolta nimittäin vaikuttaa touhu. Vai onko tyyppi semmoisen rääpäleen oloinen, joka ei itsensä ikäisiä naisia kiinnostaisi?- Anonyymi
Minun tytär joutui huostaan vaikka mies oli kaverimme vain.
- ja harkintaa
Eihän tuollaiseen koskaan automaattista ratkaisua kuin apteekin hyllyltä löydykään.
Eniten tuossa häiritsee se, että lakia rikotaan. Toisaalta ainahan on kyse omasta tapauksestaan eikä ole mitenkään selvää, että automaattisesti kyseessä olisi mitenkään suuri vääryys, mikä tapahtuu.
Ainakin teillä on lain kautta 'varmuus' sille, että mies ei voi kohdella tytärtänne väärin. Asianhan voi jälkikäteenkin ilmoittaa viranomaisille, joten sanoisin, että neuvotteluasemat ovat aika erinomaiset, jos asioiden hoito alkaa närästämään.
Muuten koettaisin miettiä, mikä lopulta päätyy kaikkien onneksi. Odottaisin ja katselisin. Kaikkihan voi mennä hyvinkin vaikka asetelma onkin arveluttava. Tekisin selväksi terävästi kaverille, että homma on ok muuten, mutta sen on myös sitten kyllä onnistuttava kunnialla ja että pelaamisesta voi saada helposti nokkiinsa.- Eniten tuossa häiritsee se,...
"Eniten tuossa häiritsee se, että lakia rikotaan".
voi hyvä Sylvi,
et kai tosissasi noin ajattele.
Oletko saanut lapsesi suulta pois viinapullot 18v ikää, niin eihän sulla lapsia olekaan.
- e.s.
”en tiedä onko minulla mitään oikeuksia romahduttaa tyttäreni elämää”.
>>>>>hyvä kun ymmärrät, pitäisi olla hienotunteinen,
sillä
koti siinä "syynäkin on"
-kodissa on joko liikaa oltu yhdessä ja määräilty , eikä lapsi ole löytänyt 6-10v omaa paikkaa kavereittensa ikäistensä kavereiden luota.
- muitakin voi olla, suuri murhe, iskä,äiti riitelee ja luo epävarman tulevaisuuden.
Mitä nyt,
pitäisi olla hienotunteine, rakkaus on suuri asia.
Jotenkin huolehtia ehkäisystä, hyökyä, yrittää että tytär kävisi kouluja,
sillä on se kaikkien etu ja jos hän luottaa, hän kyllä pärjää.
(taisin olla ihan väärässä, maailmassa on 1001 tarinaa)
-----------------------------------
Tunnen juuri samanlaisen tapauksen,
fiksu perhe, vauras ja rikas,
olivat kesällä paljon yhdessä maalla ja matkoilla,
lapset eivät muodostaneet suuria siteitä yhteenkään tyttö ystävään,
eivät olleet useinkaan öitä heidän luonaan.
Vain juttelivat ja tulivat kotiin yöksi.
Oli jopa sukulaismies, jonka avulla tytär haki apua murrosiässä,
päästä kodin kahleista pois.
Menivät naimisiin tenäkesänä, ihan hyvältä näyttää. - Hei.
Perhepiirissä on asiasta kokemusta. Tyttö aloitti seurustelun noin 15-vuotiaana 8 vuotta vanhemman "pojan" kanssa. Suhteeseen ei liittynyt mitään ongelmia ja ovat olleet jo vuosia onnellisesti naimisissa. Poika on alusta asti tuonut tytön elämään sellaisia positiivisia asioita joita tyttö ei muuten olisi koskaan tavoittanut. On ammatti, työ, oma perhe, yhteinen koti ja uusi rakenteilla jne jne. Hyvän parisuhteen lisäksi. Hyväöt välit tytön perheeseen.
Aina vastaavassa tilanteessa ei ole kyse hyväksikäytöstä (en tarkoita vain seksuaalista hyväksikäyttöä). Vastaava ikäero ei tarkoita että "poika" etsii helposti käytettävää nuorta seksilelua vaan ikäeroon on useita aivan normaalejakin syitä. Toisille sopii nuorempi kumppani ja toisille vanhempi. Usein niin päin että miehille nuorempi ja naisille vanhempi.
Joten tutustu "poikaan", pojan perheeseen ja tutustu heidän suhteeseensa ja vasta sitten puutu asiaan jos havaitset että "poika" ei suhtaudu tyttöön oikein ja vastuullisesti.
16-vuotias saa harrastaa seksiä kuinka vanhan henkilön kanssa vain joten älä tee seksikysymyksestäkään isoa numeroa jos kyse ei oikeasti ole seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ikärajaa ei noudateta kirjaimellisesti joten käytännössä 15-vuotias saa harrastaa seksiä 24-vuotiaan kanssa.
Miksi pelkäät tytölle tapahtuvan jotain pahaa? Miksi koet "pojan" iän pahana? Ikä tuo usein hyviäkin asioita. Jos "poika" todella välittää tytöstä niin huolehtii tytöstä ja tukee tyttöä toisin kuin tytön ikäiset pojat tekevät.
Minä pelkään että vaikutat omalla vinoutuneella asennoitumisella ja sen aiheuttamalla käytöksellä suurta vahinkoa tytölle ja myös "pojalle".
Täytyy myöntää että itsekin pelkäsin tytön puolesta, mutta paljon enemmän olisin pelännyt joidenkin nuorempien poikien vuoksi joiden asenne on usein puhdasta hyväksikäyttöä. Ensimmäisessä syytä puuttumiseen ei ole koskaan ollut ja jälkimmäisessä olisi ollut takuulla.- "älä anna väärää tieto...
"Ikärajaa ei noudateta kirjaimellisesti joten käytännössä 15-vuotias saa harrastaa seksiä 24-vuotiaan kanssa."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhdetietoa_ammattilaisille/asiakastyon_lakitietoa/suojaikarajat/ - Hei.
"älä anna väärää tieto... kirjoitti:
"Ikärajaa ei noudateta kirjaimellisesti joten käytännössä 15-vuotias saa harrastaa seksiä 24-vuotiaan kanssa."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhdetietoa_ammattilaisille/asiakastyon_lakitietoa/suojaikarajat/Oikeaa tietoa annoin. Jos kyse ei ole oikeasti seksuaalisesta hyväksikäytöstä niin normaali seksin harrastaminen on käytännössä sallittua myös vanhemman kumppanin kanssa jo vähän alle 16-vuotiaana vaikka suojaikäraja on 16-vuotta.
Ja oleellistahan tässä on nimenomaan suhteen ja mahdollisen seksisuhteen luonne, ei ikäero tai se että toinen on aavistuksen alle suojaikärajan ja toinen jonkin verran vanhempi. - kyllä täsmää
Hei. kirjoitti:
Oikeaa tietoa annoin. Jos kyse ei ole oikeasti seksuaalisesta hyväksikäytöstä niin normaali seksin harrastaminen on käytännössä sallittua myös vanhemman kumppanin kanssa jo vähän alle 16-vuotiaana vaikka suojaikäraja on 16-vuotta.
Ja oleellistahan tässä on nimenomaan suhteen ja mahdollisen seksisuhteen luonne, ei ikäero tai se että toinen on aavistuksen alle suojaikärajan ja toinen jonkin verran vanhempi.Henkilökohtaisesta syystä olen lain lukenut monta kertaa nurin ja oikein, juristin kanssa ja ilman, ja et kyllä nyt ihan kohdilleen ole sitä tulkinnut.
Ei ole olemassa sellaista rikosta kuin "lapsen kanssa normaalin seksin harrastaminen". Alle 16-vuotiaan kanssa seksuaalinen kanssakäyminen on AINA lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, ellei tilanne täytä ehtoa "osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa". Ja tämän ehdon toteen näyttäminen tässä tapauksessa olisi aika haasteellista...
Ei siis auta että tyttö on vain kuukauden tai viikon alle 16-vuotias, johonkin se raja on vedettävä ja se on vedetty tuohon.
Mutta jotta et viestiäni ymmärtäisi väärin, minun henkilökohtainen mielipiteeni ei käy yksiin tuon lain kanssa. Laki on kuitenkin laki.
- Hei.
Nyt vasta huomasin että "poika" on ilmeisesti tukenut tyttöä hyvin vakavissa asioissa nimenomaan tytön eduksi. Suosittelen siis tytön edun vuoksi että tytöltä ei evätä tärkeää tukea joka hänellä on tietyissä vaikeissa asioissa. Nyt jos perusteettomasti puututte suhteeseen niin seuraukset voivat olla hyvin vakavat. Tukenne ja hyväksyntänne nuorten suhteelle on hyvin tärkeää tytölle, tytön hyvinvoinnille ja tytön tulevaisuudelle.
Toki vanhempien täytyy terveellä tavalla valvoa ja suojella, mutta täytyy myös tukea ja antaa hyväksyntä kaikelle mikä on hyvää.- a p
kiitos todella paljon..
ehkäpä minulla piilee suojelukseni takana omat nuoruusiän typeryydet.
ehkäpä kyseessä on ihan fiksu nuorimies. ja kyllähän sitä kypsyyttä ja rohkeutta vaaditaan ilmestyä vanhempien eteen (:
- tyttö...,.
kirjoitin itse tuossa alempana juuri....
mutta minulla jam iehelläni on ikäåeroa 15 vuotta olen 17 ja hän nyt 33. asumme yhdessä ja meillä menee hyvin. uskon että sinulla ei ole syytä huolee. jos tämä 24v mies auttaa tytärtäsi, niin se on vain positiivista. ja uskon että tyttäresi ei halua puhua asiasta sinulle, ja nyt hänellä on joku jolle puhua ja se auttaa äntä. itse en tiedä mitä olisin itselleni tehny, jos en olisi tätä miestä löytänyt.
eikä kannata ottaa ennakkoluuloja siitä, jos mies on vanhempi, jos kaikki on hyvin niin turhaa ruvets muuttamaan mitään =) - tarkkailla
tilannetta pidempään. Jotkut miehet on nuorten tyttöjen kanssa liikkeellä kasvattaakseen itselleen kotiseksiorjan, jotkut on ihan normaaleja ihmisiä, jotka nyt sattuivat ihastumaan nuorempaan ihmiseen. Sano tytölle, että voivat hengailla teillä kotona ja jututa miestä kun tilaisuus tulee. Pyri lähempään jutusteluun myös tytön kanssa. Pikku hiljaa varmasti selviää, jos asiat eivät ole oikealla tolalla.
- Milla.M
itselläni oli ensimmäinen pitkä seurustelusuhde juuri samankaltainen, itse olin 15 ja silloinen poikaystäväni 23, eikä meillä ollut minkäänlaisia paineita ikäerostamme, eikä ne reilut 8 vuotta tuntuneet yhtikäs missään siinä vaiheessa. Olen ollut pienestä asti hyvin itsenäinen ja äitini mukaan ikäistäni kypsempi, joten lienee sillä ollut osuutta asiaan.
Olimme yhdessä lähes 6 vuotta, ja asuimmekin yhdessä, mutta sitten alkoi ikäero tuntua siinä vaiheessa, kun itse tulin "kapakkaikään" ja mies taas tuli siihen vaiheeseen, että puhui jo perheen perustamisesta, kihloihin menosta ym. joihin minä taas en ollut valmis. Näistä asioista alkoi tulla sitten ristiriitoja ja erimielisyyksiä, ja niinpä tiemme lopulta erosivat.
Minusta sinun ei kannata puuttua tyttäresi rakkauselämään, ei se 24-vuotiaskaan välttämättä aina ihan mies ole sanan varsinaisessa merkityksessä, tarkoitan lähinnä sitä, että tuskin hän aikuisena miehenä hamuaa ainoastaan pikkutyttöjä. Ja oikein tarkalla silmällä kun katsot, niin huomaat, että siitä omasta pikkutytöstäsikin on tulossa pikkuhiljaa nainen.
Ehkä kannattaisi ajatella myös niin, että luultavasti tuon ikäisellä nuorella miehellä on hieman enemmän järkeä päässä, kuin jollakin keskenkasvuisella finninaamalla :)
Seksin kannalta jos asiaa ajattelet, niin ei sellaista voi kieltääkään, ja seksi onnistuu myös sen teinipojan kanssa, ikää se ei katso.
Yritä hyväksyä tilanne, ja tyydy tarkkailemaan sivusta. Jos tyttärelläsi on ollut vielä masennusta jne., niin älä missään tapauksessa yritä viedä häneltä sitä ainoata turvaa, joka hänellä nyt on, koska hänelle se todennäköisesti on tällä hetkellä se kaikkein tärkein asia elämässä. - minun korvien välistä
Valitettava tosiasia on, että sinä voit tehdä hyvin vähän.
Minäkin kannan korteni tähän kokemusten kekoon, olen 21-vuotias ja erittäin onnellisessa avoliitossa 30-vuotiaan miehen kanssa - yhteistä taivalta kasassa jo seitsemän vuotta. Äiti ja isä olivat huolissaan kunnes tapasivat miehen, joka sitten osoittautui ihan kelvolliseksi yksilöksi. KIITOS vanhemmilleni, jotka antoivat mahdollisuuden tilanteelle, joka ehkä monien mielestä oli tuhoon tuomittu jo ennen syntyään.
Se on monesti esille nostettu kysymys, mitä aikuinen mies näkee teinitytössä... ja huolestuttavaa onkin, jos aikuinen mies on juuri näiden teinitytön piirteiden perässä, mitä ne sitten ovatkaan - taivuteltavuus, nuoruuden naiivius, miellyttämisen halu, kokemattomuus. Mutta eiväthän aikuiset kysy toisiltaan mitä he näkevät 40-vuotiaassa. Tai vaikkapa hammaslääkärissä. Ihmisesen tärkeimmät ominaisuudet ovat yleensä niitä, joiden perusteella meitä ei voi luokitella. Ehkä tyttäresi on luotettava, lämmin, hyvä keskustelija, huumorintajuinen, pohdiskeleva tai jotain muuta, joka tähän mieheen vetoaa? Minun mieheni sanoi ihastuneensa ensimmäisenä silmiini, sitten ujouteeni ja seuraavaksi pinnan alta paljastuvaan räväkkyyteeni. Ei ikääni.
Seuraava kysymys... pelkäät tyttärellesi käyvän jotain. Pelko on tietysti ikävä juttu, mutta usein ainoa tapa valmistautua. Voit puhua tyttäresi kanssa parisuhteen valta-asetelmista, hänen oikeuksistaan kieltäytyä ja suostua, oikeista motiiveista ryhtyä suhteeseen, terveen parisuhteen pilareista (luottamus, keskustelu, oma tila jne.)... niin, ja ehkäisystä, väitti mies mitä tahansa, varmuuden vuoksi. Voit puhua, vaikka hän ei näyttäisi kuuntelevan. Älä vaadi häntä vastaamaan tai olemaan samaa mieltä, kiittämään tai ymmärtämään, ne voivat olla tehokkaita keinoja pyyhkiä pois tytön mielestä kaikki hänen juuri kuulemansa.
On myös tärkeää, ettei tyttösi tee elämänsä suuria ratkaisuja vielä tämän miehen vuoksi. Toivottavasti mies tajuaa kieltäytyä vastaamasta tytön koulutus- ja ammatinvalintapohdintoihin tai mietiskelyihin kotoa muuton ajankohdasta, ne tytön on aikanaan itse ratkaistava. Voisit ehkä vihjaista miehelle, jos voitte kunnolla keskustella, että hänen tulisi välttää vaikuttamasta suurin ratkaisuihin vielä?
Tyttäresi masentuineisuus ja itsetuhoisuus ovat vakavia asioita, ja oikeastaan ainoita, jotka tekevät tilanteesta aidosti tulenaran. Mutta jos tyttösi käy jo psykologilla, se on hyvä suunta. Tyttäresi tarvitsee sinua nyt ja huomenna, ja jos pelkosi toteutuvat (toivottavasti ei) niin entistä enemmän, joten on erityisen tärkeää pitää välinne avoimina.
Kukaan ei voi saada sinua hyväksymään suhdetta, eikä sinun tarvitsekaan. Mutta sinun tulee hyväksyä se, että tyttärelläsi on oma tahto, ja hän tekee jo valintoja johon sinä et voi vaikuttaa. Sinun suurin vaikutusvaltasi on nyt siinä, oletko syli avoinna häntä varten, kävi miten kävi. Voit sanoa tytölle suoraan, ettet hyväksy suhdetta. Kunhan muistat sanoa, että hyväksyt kuitenkin hänet ja että rakastat häntä!
Enpä minä tuohon muuta osaa sanoa. - masukasmamma.
Minä olen sitä mieltä että jos he rakastavat toisiaan niin miksi ei? Eihän rakkauskaan ennenkään ole katsonut ikää, sukupuolta, ihonväriä ym...
Itsellä senverta kokemusta että olin juuri täyttänyt 15, kun tapasin ihanan miehen, joka oli 21-vuotias.
Rupesimme aika pian seurustelemaan ja nykyään hän on aviomieheni ja lapseni isä.
Vanhempani eivät koskaan yrittäneet toppuutella suhdettamme. Äiti sanoikin minulle kerran että luottaa mieheeni ja onkin parempi että jos ja kun esimerkiksi lähdemme vähän viihteelle ( johon silloin ehdottomasti kuului alkoholin juominen ) Niin olisin varmasti paremmassa turvassa jo aikuisen miehen kanssa kun jonkun omanikäiseni teinipojan jolla saattaisi olla mitä typerämpiä ja lapsellisimpia ideoita...
Minun mielestäni sinulla ei ole mitään syytä eikä edes oikeutta ( vaikka oletkin vanhempi ) puuttua tyttösi rakkauselämään jos lapsesi asiat näyttävät olevan hyvin ja kirjoituksesi perusteella mies vaikuttaa oikein reippalta ja rehdiltä, onhan hän itse tullut esittäytymään.
Kerroit myös että hän on puhunut sinulle tyttäresi ja hänen asioistaan, mikä on hyvä. Ymmärtää että äitinä haluat tietää miten lapsesi voi. On myös kunnioitettavaa että mies on ollut tytön tukena vaikeissa asioissa.
Ehkä tämä mies tekeekin tyttärellesi vain hyvää. Ehkei hänellä ennen ole ollut ketään kenelle puhua pahasta olostaan ja nyt sekin tie on auennut hänelle.
Anna tyttäresi elää myös omaa elämäänsä.
Et voi aina suojella häntä, jos ero tulee, niin se tulee ( saattaisi se tulla myös aikuisenakin ) vaikka pettymys ja suru voi olla suuri, mutta jos näin käy, silloin tyttösi tarvitsee sinun tukeasi.
Mutta ei missään nimessä saarnoja siitä että siinäs näit ja minähän sanoin ettei tästä mitään hyvää seuraa.
Tyttäresi on löytänyt itselleen rakkaan, ole iloinen hänen puolestaan ja elä heidän mukanaan.- a p
kiitos sinulle!
- siitä äijästä
Minun mielestäni suhde ei kuulosta terveeltä. Oletko tietoinen, mistä tyttäresi masennus johtuu? Voisiko olla mahdollista, että hän on aikaisemmin joutunut hyväksikäytetyksi esim. jonkun vanhemman miehen taholta, mikä aiheuttaisi epätervettä kiinnostusta tuohon vanhempaan mieheen? Jos et ole ennen tuota "poikaystävää" edes tiennyt tyttäresi masennuksesta, on mahdollista, että masennus voi jopa johtua itse miehestä. Ehkä hän uhkailee ja painostaa tyttöä olemaan kanssaan, mutta tekee sen kierosti "tämä on sinun parhaaksesi"-tyylillä, vie psykologille, ym. että tyttö luulee että hänessä on jotain vikaa, eikä suhteessa. Näin minulle kävi, vaikka olin itse jo 18-vuotias. Mies oli 33, enkä minä osannut arvostaa itseäni niin että olisin edes yrittänyt sanoa ei. Viiltelin itseäni, koska en osannut muulla tavoin päästä pakoon suhteesta.
Ja tosiaan, jos vähän yli 18v. mies on kiinnostunut 15v. tytöstä, niin se on jo väärin. 24v. täytyy olla sairas, että pystyy edes katselemaan sen ikäistä (yläastelaista) sillä silmällä.
Jos olisin sinä, tonkisin jutun pohjia myöden, ja jos löytäisin pienintäkään vihjettä siitä, että he harrastavat seksiä, ilmoitus poliisille välittömästi. Voisin myös kertoa miehelle, että hän tietää mitä seuraa jos jotain tekee. Jos mikään muu ei auta, niin muutto Lappiin tai ulkomaille. Lapsen viattomuuden säilyttämiselle ei ole liian korkeaa hintaa.- a p
annan miehelle mahdollisuuden, ja tahdon että tyttäreni on onnellinen. mutta sen olen tehnyt miehelle harvinaisen selväksi, että jos hän kajoaa tyttäreeni, niin hän maksaa siitä kovan hinnan. Laki on aina laki, ja sitä meidän perheessä noudatetaan. ja jos sitä rikotaan niin siitä laitetaan vastuuseen! Jos mies rikkoo lakia millään tavalla niin asia on välittömästi poliisiasia. silloin en neuvottele enkä armahda.
Lapset on aina tärkeysjärjestyksessä 1. ja heidän puoliaan pidän, ja heitä suojelen, aina!
muutan vaikka indokiinaan. Mutta jos jotain selviää mitä minulta salataan niin lapsen huoltajana minulla on oikeus puuttua asiaan, ja sen teenkin!
mutta mahdollisuuden miehelle annan, ja jos hän nyt tekee väärän liikkeen niin asia ei jää vain perheen ja hänen välilleen! - mistä planeetalta olet?
Nykyään 15 vuotias tyttö on jo ihan aikuisen naisen näköinen, jotkut myöskin henkisesti sillä tasolla.
Ei ole mitään ihmeellistä jos mies katselee naista.
Ja miksi lietsot asiaa niin että varmasti on kaikki huonosti? Kaikkihan kuulosti olevan hyvin.
Tytöllä jo ennen miestä ollut ongelmia ja miehen tultua kuvioihin, on hän saanut tukea terapiaan.
Jos sinulle on käynyt huonosti, ei se tarkoita että kaikille muillekkin niin kävisi.
Tällaisista tapauksista suurinosa sujuu kuten mikätahansa normaali seurustelusuhde, joskus suhteet kariutuvat, yllättävän usein tällaisilla ikäeroilla ( kun toinen on nuori ) maustetut suhteet kestävätkin todella pitkään, hyvässä tapauksessa koko loppuelämän. - Nimetön
Miten kundi voi kiinnostua 15-vuotiaasta tytöstä tai mitä se näkee hänessä... En halua nyt antaa palautetta tai provosoitua. Kylmä fakta vaan tulee viestin myötä ilmi..
Oikeasti tänä päivänä ei voi tietää minkä ikäinen tyttö/poika todellisuudesta on. Itse olen päälle parikymmentä ja nähnyt useita nuoria kundeja/tyttöjä yökerhossa(KAVEREIDEN HENKKARIT TOIMII) Onhan se ärsyttävää, kun selviää, että se olikin siinä, koska oletkin, niin nuori, mutta parempi niin.. EI TULE ONGELMIA!
- ......
Lähipiirissäni on pariskunta (tyttö 18 juuri täyttänyt, mies 27) Kihlat on ostettu, avoliittoa heillä takana lähes 3 vuotta ja seurutelun alkamisesta on kulunut jo 4 vuotta. Ja hyvin menee :) Kyllä nämäkin suhteet voi onnistua. Ja huominenhan sen näyttää, mitä sillä tulevaisuudella on meidän varalle. Jaksamista ja ymmärrystä teille :) Hyvä asenne kyllä teillä asiaan.
- ????
Meidän tytteli on 19 v ja "poikaystävä" 32 v.
Ihmettelen, että mitä aikuinen mies, jolla jo kaiken järjen mukaan pitäisi olla perhe, keikkuu tuollaisen teinin kanssa?
Mutta mitäs teet? Tyttöhän on täysi-ikäinen, vaikka mielestäni 19 v on kyllä ihan lapsi.- ei maha mittään
Itse heiluin kolmikymppisenä seitsentoistiaan tytön kanssa. Olihan se epärealistista, mutta minkäs teit. Se ken ei ole koskaan ihastunut epärealistisesti, heittäköön ensimmäisen herjan.
Suuteluastetta pidemmälle ei menty, mutta se ei johtunut yrityksen puutteesta. Tyttö asetti selvät rajat. Vasta seuraava yli-ikäinen poikaystävä sai hänet kellistettyä, mutta en oikein tohdi kadehtia äijää. Epärealistisen rakkauden hedelmää kun kerran on maistanut, ei realistinen enää maistukaan. Olisin iloisesti syöksynyt hornaan jos olisin saanut ja vasta jälkikäteen kiitin onneani tytön tiukasta linjasta.
Omien lapsien seurusteluista ei tarvitse huolta kantaa vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. - kohdallani
minullakin oli tuo ikä, kun menin naimisiin,
miksi,
siksi, kun halusin mennä vasta sitten kun se oikea löytyy, ja niin se löytyikin.
Lapset ovat nyt 29 ja 30, 30 ja onni näyttää riittävästi kukoistavan joten luulen että jatketaan loppuun saakka.
(hieman kyllä riideltiin, lasten ollessa 5-10v, mutta sitten rauhoituttiin, johtui kiireen ja suuren työmäärän väsymyksestä)
Tosin yksi tapaus minä 28 tyttö 17v oli,
kaikki tosiasiat puolsivat onnistumiseen,
tytön vanhemmatkin halusivat minua,
mutta en uskaltanut ottaa riskiä.
- hhmmm
Kyllä minullakin oli tuossa iässä reippaasti yli kaksikymppinen poikaystävä, joku voisi tosin sano että olin muutenkin kehittynyt hirmu aikaisin... Suhde oli normaali ja nyt vuosia myöhemmin meillä on lapsi. Yhdessä emme enää ole, mutta en koe suhdetta virheeksi, tai millään lailla omituiseksi ikäeron johdosta. Mutta enpä kyllä antaisi oman tyttären heilastella noin paljon vanhemman kanssa, myönnän, hieman tekopyhää...
- i-isi48
",,,,,meillä on lapsi.
Yhdessä emme enää ole,
mutta en koe suhdetta virheeksi,,,,,,,,"
> tuntuu melko hurjilta ajatuksilta, meikäläisen korvissa,
miten voit koskaan kasvattaa lastasi, kun noin ajattelet.
Et varmaan tajua, kuinka erikoisessa kodissa lapsi joutuu kasvamaan.
Viisastuminen alkaa, kun tajuaa virheet joita on tehnyt. - Nimetön
i-isi48 kirjoitti:
",,,,,meillä on lapsi.
Yhdessä emme enää ole,
mutta en koe suhdetta virheeksi,,,,,,,,"
> tuntuu melko hurjilta ajatuksilta, meikäläisen korvissa,
miten voit koskaan kasvattaa lastasi, kun noin ajattelet.
Et varmaan tajua, kuinka erikoisessa kodissa lapsi joutuu kasvamaan.
Viisastuminen alkaa, kun tajuaa virheet joita on tehnyt.Siis selitätkö mitä tarkoitit kommentillasi? Kuinka niin erikoisessa kodissa joutuu lapsi kasvamaan? Nykypäivänä ei ole mikään harvinaisuus että isä ja äiti ovay eronneet, ennemminkin ydinperhe on harvinaisuus...
Ja mitä virheitä olen tehnyt sinun mielestäsi? En kadu päivääkään suhdettani sillä kiitos sen saimme aivan ihanan lapsen joka saa rakkautta niin paljon kuin vain voi pieni ihminen saada. Pitäisikö minun sinun mielestäsi katua suhdetta ja siis näin ollen lapseni saamista? olisiko kotimme normaali jos sanoisin tuolle pienelle viattomalle ihmiselle että kadun suhdetta isääsi ja sen takia myös sinun saamistasi...??!! - i-isi48
Nimetön kirjoitti:
Siis selitätkö mitä tarkoitit kommentillasi? Kuinka niin erikoisessa kodissa joutuu lapsi kasvamaan? Nykypäivänä ei ole mikään harvinaisuus että isä ja äiti ovay eronneet, ennemminkin ydinperhe on harvinaisuus...
Ja mitä virheitä olen tehnyt sinun mielestäsi? En kadu päivääkään suhdettani sillä kiitos sen saimme aivan ihanan lapsen joka saa rakkautta niin paljon kuin vain voi pieni ihminen saada. Pitäisikö minun sinun mielestäsi katua suhdetta ja siis näin ollen lapseni saamista? olisiko kotimme normaali jos sanoisin tuolle pienelle viattomalle ihmiselle että kadun suhdetta isääsi ja sen takia myös sinun saamistasi...??!!"Nykypäivänä ei ole mikään harvinaisuus että isä ja äiti ovay eronneet,"
Jos tuolta pohjalta ajattelet, mikä on yleistä,
ei ole pahasta, nykyään alkaa olla yleistä vanhempien juopottelu ja huumekokoilutkin.
Kuvittele itsesi lapsen asemaan,
jos on samanlainen koti muuten, haluatko että vanhemmat eroavat, montako kertaa on ihanne?
"Pitäisikö minun sinun mielestäsi katua suhdetta ja siis näin ollen lapseni saamista? olisiko kotimme normaali jos sanoisin tuolle pienelle viattomalle ihmiselle että kadun suhdetta isääsi ja sen takia myös sinun saamistasi...??!!"
Mistähän sanoistani päädyit tuollaiseen kysymykseen.
En kyllä yhtään ymmärrä ajatuksenkulkuasi.
Jos sanoisit edes itsellesi, asiat niin kuin ne ovat, mieti sitten lisää. - Nimetön
i-isi48 kirjoitti:
"Nykypäivänä ei ole mikään harvinaisuus että isä ja äiti ovay eronneet,"
Jos tuolta pohjalta ajattelet, mikä on yleistä,
ei ole pahasta, nykyään alkaa olla yleistä vanhempien juopottelu ja huumekokoilutkin.
Kuvittele itsesi lapsen asemaan,
jos on samanlainen koti muuten, haluatko että vanhemmat eroavat, montako kertaa on ihanne?
"Pitäisikö minun sinun mielestäsi katua suhdetta ja siis näin ollen lapseni saamista? olisiko kotimme normaali jos sanoisin tuolle pienelle viattomalle ihmiselle että kadun suhdetta isääsi ja sen takia myös sinun saamistasi...??!!"
Mistähän sanoistani päädyit tuollaiseen kysymykseen.
En kyllä yhtään ymmärrä ajatuksenkulkuasi.
Jos sanoisit edes itsellesi, asiat niin kuin ne ovat, mieti sitten lisää.Minä ja lapseni isä olemme osanneet hoitaa asiat sillä tavalla että lapsi ei kärsi siitä että emme enää ole isän kanssa yhdessä. Lapselle se sopii ja hän osaa käsitellä asian ja näkee ratkaisun hyvätkin puolet (toisin kuin eräät...) .
Minun isä ja äitini erosivat kun olin pieni, ja en nähnyt asiaa pahana. Mielestäni olin onnekas, kun isä ja äiti asuivat silti lähekkäin ja näin minulla oli kaksi rakastavaa kotia johon mennä. Meillä oli aika taulut ja sekaannuksia ei ollut. Isä kävi kylässä kun asuin äitillä, ja sitten taas viikonloput olin yleensä isän luona.
Eiköhän lapsi saisi siitä pahemmat traumat jos isä ja äiti olisi yhdessä vain lapsen takia? ja näin lapsi näkisi vain kaksi aikuista jotka eivät kykenisi olemaan onnellisia yhdessä.
Lapsella voi olla aivan onnellinen ja hyvä koti vaikka molemmat vanhemmat eivät asuisi saman katon alla. - i-isi48
Nimetön kirjoitti:
Minä ja lapseni isä olemme osanneet hoitaa asiat sillä tavalla että lapsi ei kärsi siitä että emme enää ole isän kanssa yhdessä. Lapselle se sopii ja hän osaa käsitellä asian ja näkee ratkaisun hyvätkin puolet (toisin kuin eräät...) .
Minun isä ja äitini erosivat kun olin pieni, ja en nähnyt asiaa pahana. Mielestäni olin onnekas, kun isä ja äiti asuivat silti lähekkäin ja näin minulla oli kaksi rakastavaa kotia johon mennä. Meillä oli aika taulut ja sekaannuksia ei ollut. Isä kävi kylässä kun asuin äitillä, ja sitten taas viikonloput olin yleensä isän luona.
Eiköhän lapsi saisi siitä pahemmat traumat jos isä ja äiti olisi yhdessä vain lapsen takia? ja näin lapsi näkisi vain kaksi aikuista jotka eivät kykenisi olemaan onnellisia yhdessä.
Lapsella voi olla aivan onnellinen ja hyvä koti vaikka molemmat vanhemmat eivät asuisi saman katon alla." Lapselle se sopii ja hän osaa käsitellä asian ja näkee ratkaisun hyvätkin puolet (toisin kuin eräät...) . "
>totuus kuitenkin on, valehtelet vain itsellesi, lapsen on pakko sopeutua, pakko elää, kun ei ole mitään muuta ratkaisua,
ei voi mennä ehjään kotiin vai voiko?
lapsi ei saa mitään isän ja äidin mallia,
saa mallia vain hieman miehestä ja naisesta.
Kun hän aloittaa oman elämän, mielessä on pelko kauanko oma liito kestää,
eikä ole kovin hyviä mahdollisuuksia kun ei mallia ole saanut siitä.
Enempää ei tarvinne yrittää selvittää,
aika näyttää kun ovat 25v. - Nimetön
i-isi48 kirjoitti:
" Lapselle se sopii ja hän osaa käsitellä asian ja näkee ratkaisun hyvätkin puolet (toisin kuin eräät...) . "
>totuus kuitenkin on, valehtelet vain itsellesi, lapsen on pakko sopeutua, pakko elää, kun ei ole mitään muuta ratkaisua,
ei voi mennä ehjään kotiin vai voiko?
lapsi ei saa mitään isän ja äidin mallia,
saa mallia vain hieman miehestä ja naisesta.
Kun hän aloittaa oman elämän, mielessä on pelko kauanko oma liito kestää,
eikä ole kovin hyviä mahdollisuuksia kun ei mallia ole saanut siitä.
Enempää ei tarvinne yrittää selvittää,
aika näyttää kun ovat 25v.Tunnen monia tasapainoisia ja fiksuja ihmisiä joiden vanhemmat ovat eronneet. Oletko aivan tosissasi kun väität että avioero lapset kärsivät ja heidän koko loppuelämä on pilalla vanhempien eron takia?? Mieti nyt hiukan itsekin mitä suustasi päästät. Sille asialle et voi mitään että heistäkin kasvaa aivan normaaleja ihmisiä.
- i-isi48
Nimetön kirjoitti:
Tunnen monia tasapainoisia ja fiksuja ihmisiä joiden vanhemmat ovat eronneet. Oletko aivan tosissasi kun väität että avioero lapset kärsivät ja heidän koko loppuelämä on pilalla vanhempien eron takia?? Mieti nyt hiukan itsekin mitä suustasi päästät. Sille asialle et voi mitään että heistäkin kasvaa aivan normaaleja ihmisiä.
Oletko aivan tosissasi kun väität että avioero lapset kärsivät ja heidän koko loppuelämä on pilalla vanhempien eron takia?? Mieti nyt hiukan itsekin mitä suustasi päästät. Sille asialle et voi mitään että heistäkin kasvaa aivan normaaleja ihmisiä.
------------------------
En halua väittää että aina ja aivan kaikki kärsivät, ja/tai vain avioerolapset.
Mutta väitän että useat, kärsivät loppuelämän,
jos on olut poikkeava elämä/lapsuus.
On puhuttu että koulukiusatut kärsivät, loppuelämän.
Tässä viimeisen 10v aikana on moni ja kertonut murheitaan ja kun enää ei tarvitse "esittää jotain".
Eräs korkea virkamies, kertoi että hänellä oli kaunis äiti ja kaksi kilpa kosijaa.
Hänellä oli tosi kurja lapsuus, mutta kodissa oli oltava, ja aina tarina päättyy siihen kun herra kertoo, omien lapsien menestyksestään ja 4000 € eläkkeestään.
Kovin haluaa kertoa tarinaa, mutta lopuksi pitää kehua itseään.
Ja mitä minun mielessäni,
aivan lopun jättää pois tarinasta, kaikki 4 herran lasta ovat eronneet.
MINUN tarinani on päällepäin karehdittava,
on kaikkea mitä rahalla saa,
mutta kun lapseni seurustelevat, näen puolison vanhempia, huomaan kuinka heillä on ihanat iskät ja äidit,
jotka osaavat toimia asiallisesti minunkin lapsileni iskänä ja äitinä.
Onkin käynyt niin, mistä moni olisi hyvin vihainen.
Lapseni ovat muuttaneet puolisoittensa kodin lähistölle ja meillä käydään vain vähäsen.
Mutta en ole kateellinen, kun tiedostan tilanteen ja olen jopa hieman selvittänytkin sitä,
olen onnellinen, kun nyt on lapsillani oikea koti,
minä/me rahoitamme mielellämme, annamme turvaa, mutta muuta tarpeellisia kodin eväitä emme osaa antaa.
-----------------
TÄMÄ on mielipiteeni, kun on elämän elänyt ja nähnyt,
mitään tämänlaista en olisi tunnustanut, nimettömänä netissäkään, silloin kun oli lapset kotona.
Jokainen tapaus on erilainen,
mutta kyllä lapsuus on aikaa jota takaisin ei saa.
Ei kaikki joilla on koti-auto ja pitkä aviosuhde ole mitenkään 100 % onnellisia,
mutta kyllä silti on avioliittomme mielestäni paras ratkaisu elää ja toimia.
Me vaan ei osata olla niin erityisen onnellisia, ei sitä tuo uusi puolisokaan, arvelen. - olisi sitten
i-isi48 kirjoitti:
Oletko aivan tosissasi kun väität että avioero lapset kärsivät ja heidän koko loppuelämä on pilalla vanhempien eron takia?? Mieti nyt hiukan itsekin mitä suustasi päästät. Sille asialle et voi mitään että heistäkin kasvaa aivan normaaleja ihmisiä.
------------------------
En halua väittää että aina ja aivan kaikki kärsivät, ja/tai vain avioerolapset.
Mutta väitän että useat, kärsivät loppuelämän,
jos on olut poikkeava elämä/lapsuus.
On puhuttu että koulukiusatut kärsivät, loppuelämän.
Tässä viimeisen 10v aikana on moni ja kertonut murheitaan ja kun enää ei tarvitse "esittää jotain".
Eräs korkea virkamies, kertoi että hänellä oli kaunis äiti ja kaksi kilpa kosijaa.
Hänellä oli tosi kurja lapsuus, mutta kodissa oli oltava, ja aina tarina päättyy siihen kun herra kertoo, omien lapsien menestyksestään ja 4000 € eläkkeestään.
Kovin haluaa kertoa tarinaa, mutta lopuksi pitää kehua itseään.
Ja mitä minun mielessäni,
aivan lopun jättää pois tarinasta, kaikki 4 herran lasta ovat eronneet.
MINUN tarinani on päällepäin karehdittava,
on kaikkea mitä rahalla saa,
mutta kun lapseni seurustelevat, näen puolison vanhempia, huomaan kuinka heillä on ihanat iskät ja äidit,
jotka osaavat toimia asiallisesti minunkin lapsileni iskänä ja äitinä.
Onkin käynyt niin, mistä moni olisi hyvin vihainen.
Lapseni ovat muuttaneet puolisoittensa kodin lähistölle ja meillä käydään vain vähäsen.
Mutta en ole kateellinen, kun tiedostan tilanteen ja olen jopa hieman selvittänytkin sitä,
olen onnellinen, kun nyt on lapsillani oikea koti,
minä/me rahoitamme mielellämme, annamme turvaa, mutta muuta tarpeellisia kodin eväitä emme osaa antaa.
-----------------
TÄMÄ on mielipiteeni, kun on elämän elänyt ja nähnyt,
mitään tämänlaista en olisi tunnustanut, nimettömänä netissäkään, silloin kun oli lapset kotona.
Jokainen tapaus on erilainen,
mutta kyllä lapsuus on aikaa jota takaisin ei saa.
Ei kaikki joilla on koti-auto ja pitkä aviosuhde ole mitenkään 100 % onnellisia,
mutta kyllä silti on avioliittomme mielestäni paras ratkaisu elää ja toimia.
Me vaan ei osata olla niin erityisen onnellisia, ei sitä tuo uusi puolisokaan, arvelen.parasta elää kodissa, jossa aikuisten parisuhde on rakkaudeton tai pahimmassa tapauksessa riitainen?
- i-isi48
olisi sitten kirjoitti:
parasta elää kodissa, jossa aikuisten parisuhde on rakkaudeton tai pahimmassa tapauksessa riitainen?
"Ja lapselleko
olisi sitten parasta elää kodissa, jossa aikuisten parisuhde on rakkaudeton tai pahimmassa tapauksessa riitainen?"
---------------------------
Mikä se toinen vaihtoehto olisi ?? kerro ?
Täydellisiä tai riidattomia koteja on hyvin vähän.
Eniten sittenkin riidellään avioeroperheissä,
eron jälkeen.
Jos se toinen vaihtoehto on,
- vain yksi aikuinen kotona, välillä töissä, välillä väsynyt ja sairas jne.
- äiti/iskä etsii uutta ystävää, eli kuluttaa sitä vähää aikaansa ja voimiansa,
mitä voimia on lapselle ja kyllä lapsi siitä hiljaisesti kärsii.
- lapsi joutuu vanhempien ohjeiden mukaan menemään sen toisen vanhemman luo, silloin kun aikuinen vaatii, eli lapsi joutuu keskeyttämään leikit ja kaverisuhteet, palvelemaan toisen vanhemman vaatimuksia jne.
Kyllä minusta on lapsen parempi olla kodissa, kun näyttää suurimmalta osalta kodilta,
saada isä/äidinmalli, tuntea se
SUURI TURVALLISUUS,
että TÄSSÄ SAA AINA ASUA JA NUO KAKSI HOITAA AINA.
En ole nähnyt täysin onnellisia yksinhuoltajaperheitä,
osa-onnellisia olen nähnyt, kun lapsi on menestynyt opinnoissaan,
mutta valitettavasti se menestys ei ole taannut mm. aina ehjää avioliittoa lapselle.
Yksinhuoltajavanhemmalla
on myös suuri vastuu ja paineet lähes joka päivä.
Aina tulee asioita, joita pitäisi puhua aikuiselle,
tai kysyä neuvoa.
Jos sellaisia puhuu lapselle, ei siitä hyvää seuraa.
Usein, aikuinen kaipaa aikuista seuraa,
aivan joka päivä,
kuten lapsikin ikäistänsä, aivan joka päivä.
Toki eroja tulee,
mutta puolet turhaan.
Pitäisi puhua, kuunnella ja puhua,
vaikka samasta asiasta, niin kauan kuin jompi kumpi haluaa.
Eikä sanoa pahasti, "taasko sitä samaa puhut" - tyttön vanhemmat erosi
i-isi48 kirjoitti:
"Ja lapselleko
olisi sitten parasta elää kodissa, jossa aikuisten parisuhde on rakkaudeton tai pahimmassa tapauksessa riitainen?"
---------------------------
Mikä se toinen vaihtoehto olisi ?? kerro ?
Täydellisiä tai riidattomia koteja on hyvin vähän.
Eniten sittenkin riidellään avioeroperheissä,
eron jälkeen.
Jos se toinen vaihtoehto on,
- vain yksi aikuinen kotona, välillä töissä, välillä väsynyt ja sairas jne.
- äiti/iskä etsii uutta ystävää, eli kuluttaa sitä vähää aikaansa ja voimiansa,
mitä voimia on lapselle ja kyllä lapsi siitä hiljaisesti kärsii.
- lapsi joutuu vanhempien ohjeiden mukaan menemään sen toisen vanhemman luo, silloin kun aikuinen vaatii, eli lapsi joutuu keskeyttämään leikit ja kaverisuhteet, palvelemaan toisen vanhemman vaatimuksia jne.
Kyllä minusta on lapsen parempi olla kodissa, kun näyttää suurimmalta osalta kodilta,
saada isä/äidinmalli, tuntea se
SUURI TURVALLISUUS,
että TÄSSÄ SAA AINA ASUA JA NUO KAKSI HOITAA AINA.
En ole nähnyt täysin onnellisia yksinhuoltajaperheitä,
osa-onnellisia olen nähnyt, kun lapsi on menestynyt opinnoissaan,
mutta valitettavasti se menestys ei ole taannut mm. aina ehjää avioliittoa lapselle.
Yksinhuoltajavanhemmalla
on myös suuri vastuu ja paineet lähes joka päivä.
Aina tulee asioita, joita pitäisi puhua aikuiselle,
tai kysyä neuvoa.
Jos sellaisia puhuu lapselle, ei siitä hyvää seuraa.
Usein, aikuinen kaipaa aikuista seuraa,
aivan joka päivä,
kuten lapsikin ikäistänsä, aivan joka päivä.
Toki eroja tulee,
mutta puolet turhaan.
Pitäisi puhua, kuunnella ja puhua,
vaikka samasta asiasta, niin kauan kuin jompi kumpi haluaa.
Eikä sanoa pahasti, "taasko sitä samaa puhut"Olin 6 vuotias kun vanhempani erosi.
itseasiassa se oli helpotus silloin, ne jatkuvat tappelut loppui. enään ei tarvinnut herätä huutoon, mutta piti herätä siihen, kun isän paikka oli tyhjä!
nyt 8 vuoden jälkeen voin sanoa että, oli erossa hyvätkin puolensa ja huonot. silloin ei mietitty missä lasten on hyvä olla, vaan äidille jäi kaikki. ja se oli virhe, antaisin vaikka käteni jos voisin muuttaa isän luokse!!
mutta kyllä näin loppujen lopuksi on helpompi olla, isällä uusi vaimo ja kaksi suloista lasta. nyt olen onnellisempi kuin 8 vuotta sitten (:
molemmilla on hyvät mielipiteet.
kannatan asiaa, eniten lapsia satutetaan sillä että parisuhteessa eletää ja jatkuvasti tapellaan ja huudetaan. se satuttaa eniten!
- 16 vuotta
Olin 16v kun rakastuin itseäni 16 vuotta vanhempaan mieheen. Muutettiin heti yhteen, sain ensimmäisen lapsemme ollessani 17, tulin heti uudestaan raskaaksi, sain toisen lapsemme 18 vuotiaana. Raskausaikana mies jätti minut. Jäin yksin kahden alle vuoden ikäisen kanssa. Rankkaa oli, mutta kunnialla selvisin. Nyt pojat jo täysi-ikäisiä, isäänsä eivät ole nähneet. Niinkuin en minäkään. Koskaan en ole lapsiani katunut, mutta jälkeenpäin on käynyt mielessä, että mitähän se 32 vuotias mies 16 vuotiaassa tytössä oikeen näki...mitäköhän...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664459Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142229- 251744
- 121488
- 281420
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51288- 101217
- 131136
- 221076
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911004