Ihmiset hyvät jotka olette perehtyneet psykologiaan, tai muutkin,
miten voi erottaa milloin on vainoharhainen ja milloin vain tarpeellisen epäluuloinen eikä liian hyväuskoinen ja pahaa aavistamaton? Miten ylipäätänsä määritellään kuka on sairaalloisella tavalla epäluuloinen/harhaluuloinen eli vainoharhainen, ja milloin ei? Missä menee se raja?
Mulla käy todella usein niin että jos jokin asia on pyörinyt mielessä jonkun aikaa, ollut siis jonkun aikaa yleisimpänä ajattelunaiheena, tai vaivannut mieltä, niin alan nähdä kaikkialla "merkkejä" jotka muistuttaa mua mielessä pyörivästä aiheesta, mikä sinänsä on tietääkseni ihan tavallista kaikilla ihmisillä. Mutta esimerkiksi jos olen tehnyt jotain "pahaa", esim valehdellut jollekin, niin sen jälkeen alan tosi nopeasti epäillä että kyseinen henkilö tietää että olen valehdellut, alan päätellä sellaista hänen käytöksestään, vaikka tarkemmin ajatellen tämä henkilö käyttäytyy ehkä ihan samalla tavalla kuin yleensä. Tai jos alan pitää jostain henkilöstä, enkä ikinä halua paljastaa sitä ihmisille, niin alan sellaisissakin tapauksissa aina pian epäillä, että henkilö tietää.
Vielä yksi hyvä käytännön esimerkki on se, että ensinnäkin en ikinä käytä täällä S24.keskustelupalstalla viestejä kirjoittaessani samaa nimimerkkiä kahteen kertaan, koska en halua että ihmiset lukevat useampia viestejäni tietäen että olen kirjoittanut sen jonkun toisenkin jonka he ovat lukeneet, ja on kuitenkin aika epätodennäköistä että kukaan tutuistani löytäisi viestejäni täältä, heitä kun on niin vähän, mutta kun alan vielä epäillä että joku aiempiin viesteihini kommentoinut tuntematon henkilö näkee muutkin nimettömät viestini, ja osaa tunnistaa niistä minut sen jonkun edellisen viestin kirjoittajaksi pelkän kirjoitustyylin perusteella! Ihan eri palstoilla kaiken lisäksi. Järkevästi ajatellen tänne kirjoittaa miljoonia, tai tuhansia ihmisiä, ja tuskin kukaan osaa yhdistää 2 ihan erilaista viestiä yhdelle ja samalle henkilölle, ja vaikka jostain syystä ajattelisikin että viesti on kirjoitettu aika samalla tavalla kuin joku toinen viesti, niin kyllä sen kirjoittaja voi olla kuka tahansa muu miljoonista ihmisistä. Vältänkin toistuvaa oman "tyylini mukaista" kirjoittamista, nytkin pelkään että joku tunnistaa minut tästä vaikka kirjoitan aika neutraalisti, jos oikein tajuan...
Sitten vielä aina jos jossain kodin ulkopuolella joku nauraa minulle, niin heti ekaksi epäilen että he nauravat minulle.
Tietääkseni kuitenkin tällainen on ihan yleistä, eikä tästä voi päätellä minun olevan mitenkään... paranoidi EPÄnormaali henkilö.
En ole mielestäni "vainoharhainen", ainoastaan epäluuloinen ja saatan kieltämättä pelätä aina pahinta, turhaan, mutta en voi tietää milloin pitää pelätä pahinta, milloin ei.
Usein käy niin että joskus aliarvioin ihmisiä, joskus taas päin vastoin yliarvioin. Mutta eihän ventovieraista voi ikinä tietää millaisia he ovat. Ensivaikutelmaan ei kannata koskaan luottaa koska jotkut ovat kieroja ihmisiä ja hyviä näyttelijöitä, eikä koskaan tiedä kuinka paljon tälläisiä ihmisiä ylipäätänsä on.
Haluaisin vain että joku todistaa minulle että epäilen liikaa, ja tässä tapauksessa siis yliarvioin ihmisiä, ja ettei ole syytä "huoleen", tai on toki, mutta vähemmän. Ihmettelen todella miten psykologit voisivat perustella jonkun olevan -Liiallisen- epäluuloinen...
miten voi erottaa milloin on vainoharhainen ja milloin vain tarpeellisen epäluuloinen eikä liian hyväuskoinen ja pahaa aavistamaton? Miten ylipäätänsä määritellään kuka on sairaalloisella tavalla epäluuloinen/harhaluuloinen eli vainoharhainen, ja milloin ei? Missä menee se raja?
Mulla käy todella usein niin että jos jokin asia on pyörinyt mielessä jonkun aikaa, ollut siis jonkun aikaa yleisimpänä ajattelunaiheena, tai vaivannut mieltä, niin alan nähdä kaikkialla "merkkejä" jotka muistuttaa mua mielessä pyörivästä aiheesta, mikä sinänsä on tietääkseni ihan tavallista kaikilla ihmisillä. Mutta esimerkiksi jos olen tehnyt jotain "pahaa", esim valehdellut jollekin, niin sen jälkeen alan tosi nopeasti epäillä että kyseinen henkilö tietää että olen valehdellut, alan päätellä sellaista hänen käytöksestään, vaikka tarkemmin ajatellen tämä henkilö käyttäytyy ehkä ihan samalla tavalla kuin yleensä. Tai jos alan pitää jostain henkilöstä, enkä ikinä halua paljastaa sitä ihmisille, niin alan sellaisissakin tapauksissa aina pian epäillä, että henkilö tietää.
Vielä yksi hyvä käytännön esimerkki on se, että ensinnäkin en ikinä käytä täällä S24.keskustelupalstalla viestejä kirjoittaessani samaa nimimerkkiä kahteen kertaan, koska en halua että ihmiset lukevat useampia viestejäni tietäen että olen kirjoittanut sen jonkun toisenkin jonka he ovat lukeneet, ja on kuitenkin aika epätodennäköistä että kukaan tutuistani löytäisi viestejäni täältä, heitä kun on niin vähän, mutta kun alan vielä epäillä että joku aiempiin viesteihini kommentoinut tuntematon henkilö näkee muutkin nimettömät viestini, ja osaa tunnistaa niistä minut sen jonkun edellisen viestin kirjoittajaksi pelkän kirjoitustyylin perusteella! Ihan eri palstoilla kaiken lisäksi. Järkevästi ajatellen tänne kirjoittaa miljoonia, tai tuhansia ihmisiä, ja tuskin kukaan osaa yhdistää 2 ihan erilaista viestiä yhdelle ja samalle henkilölle, ja vaikka jostain syystä ajattelisikin että viesti on kirjoitettu aika samalla tavalla kuin joku toinen viesti, niin kyllä sen kirjoittaja voi olla kuka tahansa muu miljoonista ihmisistä. Vältänkin toistuvaa oman "tyylini mukaista" kirjoittamista, nytkin pelkään että joku tunnistaa minut tästä vaikka kirjoitan aika neutraalisti, jos oikein tajuan...
Sitten vielä aina jos jossain kodin ulkopuolella joku nauraa minulle, niin heti ekaksi epäilen että he nauravat minulle.
Tietääkseni kuitenkin tällainen on ihan yleistä, eikä tästä voi päätellä minun olevan mitenkään... paranoidi EPÄnormaali henkilö.
En ole mielestäni "vainoharhainen", ainoastaan epäluuloinen ja saatan kieltämättä pelätä aina pahinta, turhaan, mutta en voi tietää milloin pitää pelätä pahinta, milloin ei.
Usein käy niin että joskus aliarvioin ihmisiä, joskus taas päin vastoin yliarvioin. Mutta eihän ventovieraista voi ikinä tietää millaisia he ovat. Ensivaikutelmaan ei kannata koskaan luottaa koska jotkut ovat kieroja ihmisiä ja hyviä näyttelijöitä, eikä koskaan tiedä kuinka paljon tälläisiä ihmisiä ylipäätänsä on.
Haluaisin vain että joku todistaa minulle että epäilen liikaa, ja tässä tapauksessa siis yliarvioin ihmisiä, ja ettei ole syytä "huoleen", tai on toki, mutta vähemmän. Ihmettelen todella miten psykologit voisivat perustella jonkun olevan -Liiallisen- epäluuloinen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
.
Joku voi ajatella, että yllä olevat ovat saman dimensiot ääripäitä. Luultavasti vainoharhainen on kuitenkin eri dimensiota.
Olennaista on, pystyykö korjaamaan käsitystään saadessaan lisä-informaatiota. Myös fiksi-ideamainen ennakko-käsitys voi krusiaalista sekä se, tarttuuko detaljeihin vai näkeekö kokonaisuuden.
.