Niin, en oikeastaan keksi tähän mitään järkevää kysymystä, kerron vain tällaisesta ihmisestä:
Nainen, melko nuori, haluaa tosissaan olla mies ja elämä on sen takia omasta mielestään pilalla (en jaksa selittää miksi haluaa olla mies), tykkää kuitenkin miehistä, joskus itseään paljon vanhemmista (ihastuu aina ensisijaisesti persoonallisuuteen ja älyyn, sitten vasta ulkonäköön), ja miehenä olisi homo, mutta tälla naisella on seksuaalisia väkivaltafantasioita jotka kohdistuu nuoriin tyttöihin tai ihan pikkulapsiin, tyttöihin, toisin sanoin kaikkein avuttomimpiin ja hyväuskoisimpiin ihmisiin. Fantasioi siis miehenä pikkulasten raiskaamisesta ja kiduttamisesta.
En ole minä.
Kommentoikaa...
Nainen, melko nuori, haluaa tosissaan olla mies ja elämä on sen takia omasta mielestään pilalla (en jaksa selittää miksi haluaa olla mies), tykkää kuitenkin miehistä, joskus itseään paljon vanhemmista (ihastuu aina ensisijaisesti persoonallisuuteen ja älyyn, sitten vasta ulkonäköön), ja miehenä olisi homo, mutta tälla naisella on seksuaalisia väkivaltafantasioita jotka kohdistuu nuoriin tyttöihin tai ihan pikkulapsiin, tyttöihin, toisin sanoin kaikkein avuttomimpiin ja hyväuskoisimpiin ihmisiin. Fantasioi siis miehenä pikkulasten raiskaamisesta ja kiduttamisesta.
En ole minä.
Kommentoikaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
olipa kuka hyvänsä,niin psykiatrille ja pian.
Onko tytöllä takanaan rankka lapsuus tai jotain rankkoja lapsuusaikaisia kokemuksia joista fantasiat saavat vaikutteita. Fantasiointi ei ole mitenkään epätavallista tytöilläkään, pojille kai se onkin paremmin sallitumpaa.
Päin vastoin kuin usein luullaan pelkkä fantasiointi ei sinänsä ole merkki jostain sairaanloisesta käytöksestä, päinvastoin.
Ongelmia syntyy jos ei kykene erottamaan fantasioitaan todellisuudesta.
Fantasioiden perimmäinen tarkoitus on käsitellä niitä ikäviä asioita joita on kokenut ja jotka aiheuttavat ahdistusta.
Jos fantasiointi aiheuttaa ongelmia ympäristölle on tietysti syytä ottaa yhteyttä ammattiauttajiin ja mielellään todella asiansa osaaviin auttajiin!
Olettaisin psykologiaa lukeneena ihmisenä ja terveysalalla työskennelleenä kyseisen henkilön kokeneen lapsena hyväksikäyttöä todennäköisesti vanhemman naisen taholta, sillä hän itse alitajuisesti toistaa tapahtumia mielessään ollen itse pahan tekijä..
Myös se että hän haluaisi olla mies, tukee ajatusta siitä että hän häpeää naisellisuuttaan..
Iäkäs mies taasen luo oletettavasti turvaa verratessa naissukupuoleen jonka taholta hän on kokenut oletettavasti seksuaalista hyväksikäyttöä..
Kyseisen ihmisen psyyke ei ole täysin tasapainossa ja neuvoisin hakeutumaan ammattiauttajalle.. Selvästi hänen seksuaalinen kehitys on häiriytynyt mahdollisen hyväksikäytön vuoksi ja hän etsii edelleen seksuaalisuuttaan..
Tälläisessa tapauksessa ammattiauttajalta saisi ohjeita ja neuvoja työskentelyyn ja tutustumiseen oman seksuaalisuutensa ja minäkuvansa kanssa..
Ei hän välttämättä ole pedofiili, pelkät fantasiat eivät tee hänestä pedofiiliä, sillä harvoin fantasioita toteutetaan, mutta parempi ottaa yhteyttä ammattilaiseen ennen kuin mahdollisesti tapahtuu jotain peruuttamatonta, sillä kyseinen henkilö ei selvästikään pidä itsestään, sukupuolestaan tai minäkuvastaan..
Toivon että kyseinen henkilö saa apua ja löytää itsensä..
Vaikea lapsuus hänellä on varmaan ollutkin, mistäpä muustakaan tollainen voi johtua, mutta hän ei itse arvioi sitä erityisen vaikeaksi, vaan että tuollaista lapsuutta hänen arvion mukaan viettää varmaan monetkin lapset.
Häntä ei ole käytetty seksuuaalisesti hyväkseen, ei miehet eikä naiset. Hän asui koko lapsuutensa kahdestaan äitinsä kanssa, ja äiti tuskin on vaikuttanut häneen mitenkään negatiivisesti, ihan kohtalaista "perhe-elämää". Sen sijaan hän oli koko lapsuuden kiusattu. Kuten hän sanoo, hän ei ole kertaakaan elämänsä aikana ollut pitkäaikaisesti onnellinen, ja tähänastisen elämänsä aikana enemmän onneton kuin onnellinen. Hän oli koulussa juuri sellainen luokan erakko-oppilas, jota kiusataan ja oudoksutaan mutta joka ei kuitenkaan näytä tunteita jos häntä loukataan. Hän on aina vihannut itseään, hänen mukaansa. Hän on kokenut vain hetkellisiä onnen hetkiä ainoan ystävänsä kanssa, silloin kun he ovat viettäneet aikaa yhdessä, mutta toisaalta kun he ovat olleet kolmen porukassa (saman ystävän kanssa) niin he ovat kiusanneet häntä aina, eikä väkivallalla, ei edes haukkumalla suoraan, vaan paljon kierommalla tavalla alistaen, ns. vihjaillen, eikä sellaiseen kiusaamiseen voi ihan niin helposti sanoa mitään, kun sitä ei niin helposti voi edes todistaa kiusaamiseksi. Luokallaan hänellä ei ollut kavereita ja jotkut jotkut oppilaat kiusasivat sielläkin. Hänelle siis välitunnit olivat yhtä tuskaa, hän joko seisoi 15 min. putkeen tuijottaen tyhjyyteen odottaen välitunnin loppua, tai sitten oli (useimmiten) näiden kiusaajakavereiden kanssa.
Noihin aikoihin hän siis halusi ystäviä, ja oli onneton ja yksinäinen, nykyään puolestaan hän ei enää edes halua niitä, ja sanoo elävänsä mielummin erakkona. Se, kun sanoin että hän jos johonkuhun ihastuu, niin aikuisiin fiksuihin -harvinaisen fiksuihin siis- miehiin, niin se ei tarkoita että hän koskaan aikoo kaan solmia suhteita sellaisten kanssa. Hän naisena on naistenvihaaja, ja sattuu myös luulemaan että lähes kaikki miehet ovat enemmän tai vähemmän naistenvihaajia, jai vähintäänkin pitävät naisia itseään tyhmempinä, ja pitävät heitä lemmikkieläiminä, (ehkä siksi että yksi hänen vakituinen kiusaajapoika oli juuri tuollainen) ja naisena hän ei tule koskaan suostumaan kenenkään miehen huoraksi lemmikkieläimeksi. Ja vaikka haluaisikin, niin on liian epäsosiaalinen, täysin kyvytön luomaan ihmissuhteita (nyt siis myös haluton) ja puhuu ihmisten kanssa ainoastaan kirjoittamalla, esim juuri tietokoneen välityksellä kuin minun kanssa. Koska hän on naistenvihaaja, hän siis vihaa juuri samanlaisia kuin itse on eli nainen ja vieläpä nuori, siksi mahtaa olla onneton itsenään kun on juuri sellainen. Hän ei ole edes kertonut nimeään minulle siltä varalta että hän päättää joskus toteuttaa jotain väkivaltaisia unelmiaan . Pikkutyttöjä hän siis vihaa yhtä paljon kuin aikuisiakin. Tietysti ei saa yleistää, kyllä hän ainakin tietää että on poikkeuksia (naisten suhteen). Hän on siis todella skitsoidi pernoona, hänellä on myös hänen mukaan on viimeiset kolme vuotta alkanut olla jo todella kuollut olo. Hän ei halua elää eikä halua kuolla. Hän sanoo nykyään olevan onnellinen tuollaisena puolionnettomana kuin on.
Hän on kieltämättä vihannut itseään ja pelkkää nimeäänkin jo ihan 3-vuotiaasta asti. Ja sekin että hänestä tuli epäsosiaalinen jo lapsena, kyllähän sekin on seurausta jostain eikä pelkästään syy. Hän on erityisen kiinnostunut psykologiasta, ja harkitsee ryhtyvänsä psykologiksi.
En kylläkään saisi puhua hänestä tällaisella varmuudella koska en voi tietää hänestä kaikkea, mutta ainakaan hänellä ei kuulema ole tapana valehdella eikä taida olla syytäkään... En siis ole nähnyt häntä koskaan, ainoastaan jutellut netissä.
toivottavasti hän ei ainakaan satu minun kohdalleni jos todellakin ryhtyy psykologiksi!
Kertomasi perusteella hänellä on todellakin vaikeuksia hahmottaa omaa persoonaansa ja omaa asemaansa ylipäänsä yhtisössä.
Väittäisin kuitenkin edelleen että jotkin ikävää hänelle on lapsuudessaan tapahtunut. On hyvin tyypillistä että sellaiset ikävät asiat painetaan johonkin mustaan pimeään unohdukseen, koska kukapa niitä ny haluaisi muistella, ei ainakaan ilman mitääns syytä.
Tytön olis hyvä päästä keskustelmaan tuntemuksistaan luotettavan terapeutin kanssa ja mahdollisimman pian.
..defenssimekanismitkö ne oli joita tarkoitat.. Päättää tiedostamattomasti unohtaa ikävät asiat.
Tietysti on ollut hänellä ikävä lapsuus, mutta mistä sitten johtuu että hän oli lapsena tuollainen kuin kerroin, että on altistunut ikäville asioille. Lapsuudessa voi varmaan sanoa että hän oli vain tavallinen ujo tyttö, missä ei ole mitään epätavallista, mutta onkohan siihen vaikuttanut jotkin aikaisemmat traumat joita hän ei muista. Kenties se vanhempien ero. Hänhän oli silloin ihan vauva, jotain 1-2 jos muistan oikein. outoa kuitenkin että moniin tuollainen lapsuus ei vaikuta mitenkään näin pahasti. Olen lukenut jossain että suurin osa heistä joilla oli vaikea lapsuus, tulee kuitenkin tasapainoisia aikuisia suht tervejärkisiä. Ehkä hän oli vain jotenkin herkempi tapaus.
Mutta psykiatrille hänellä ei ole aikomustakaan mennä. Hänen mukaan kukaan ei tiedä hänen nykyisestä luonteesta ja muusta paljoakaan, ei edes vanhemmat, tai kukaan kenet hän tuntee henkilökohtaisesti.
Nyt tämä menee todella lapselliseksi ja ohi aiheen mutta sinulla on sitten ongelmia. kun kerran psykologia kiinnostaa ja olet täällä...
No niin kyllä on minullakin siinä tapauksessa. Itse asiassa jos ei olisi, en olisi varmaan koskaan edes päätynyt puhumaan tuon kuvailemani henkilön kanssa. Ymmärrän häntä osittain. Minäkin olen lueskellut psykologiaa, ja on pakottava tarve analysoida ihmisiä.
Nyt kyllä anteeksi. Tyhmä minä.
Niin siis joo, miten se ongelma nyt määritellään. Psykologin juttusillehan voi joutua vaikkei olis mitään ongelmia, esimerkiksi työhön oton yhteydessä tai jos on osana jotain jonkun muun ongelmaa. Tämä nyt vain selvityksenä että aina ei kannata niin yksoikoisesti tehdä johtopäätöksiä. Tuo edellinenhän ei siis todista että minulla olisi tai ei olisi psykologisia ongelmia.
Äläkä nyt sano että olet tyhmä, tyhmyys ja se, että ei tiedä on kaksi aivan eri asiaa!
kyllä minä sen tiedän... unohdin vain. Olin ilmeisesti puoliunessa :/
Minun mielestäni trannseksuaalisuudessa ei sinänsä itsessään ole mitään pahaa, mutta jos siihen liittää pedofilian niin se on jo todellakin niin sairasta että oikein oksettaa, en siis voi käsittää kuinka joku ihminen kykenee edes ajattelemaan mitään tollasta, tollanen ihminenhän pitäis laittaa vanki mielisairaalaan ja pitää se siellä koko lopun ikäänsä. Mä olen jyrkästi sitä mieltä enkä varmaankaan ole ainoa ja mulla itselläni on kaks pientä lasta six noin jyrkkä mielipide.