Minulla oli suht vakava masennuskausi tuossa muutama vuosi sitten. Työterveyslääkäriltä sain tuskailun jälkeen ajan psykologille (tai psykoterapeutille, en tiedä mitä eroa niillä on vai onko edes) ja miten kävikään!
Tämä psykologi oli kovin kiireisen oloinen ja aloitti sanomalla "Et oikeastaan kuulu minun potilaspiiriini" (kuulemma hoitaa yleensä nuoria äitejä synnytyksenjälkeisessä masennuksessa). Sitten toteaa, että jos et nyt ittelles tee mitään - kuten viillä ranteita tms.- niin voit mennä kotiin. Siis mitä helvettiä?
No, mitään apua tästä minulle ei ollut. En osaa olla vaativa missään tilanteissa, joten annoin asian olla ja itku kurkussa sanoin pärjääväni. Sovittiin kontrolliaika parin viikon päähän, jonka psykologi perui ja tilalle ehdotettiin, että soittaisin jonnekin kriisipuhelimeen. Just joo.
Tämä katkeroitti minut lopullisesti, ja vihaan lääkäreitä entistä enemmän. Miten ihmeessä yleensä saa hoitoa mielenterveysasioissa?
Olen selvinnyt masennuksesta omin neuvoin, luulisin. Mitä nyt minusta on tullut katkera ihmisvihaaja, pelokas ja kyvytön luottamaan oikeastaan kehenkään.
Tämä psykologi oli kovin kiireisen oloinen ja aloitti sanomalla "Et oikeastaan kuulu minun potilaspiiriini" (kuulemma hoitaa yleensä nuoria äitejä synnytyksenjälkeisessä masennuksessa). Sitten toteaa, että jos et nyt ittelles tee mitään - kuten viillä ranteita tms.- niin voit mennä kotiin. Siis mitä helvettiä?
No, mitään apua tästä minulle ei ollut. En osaa olla vaativa missään tilanteissa, joten annoin asian olla ja itku kurkussa sanoin pärjääväni. Sovittiin kontrolliaika parin viikon päähän, jonka psykologi perui ja tilalle ehdotettiin, että soittaisin jonnekin kriisipuhelimeen. Just joo.
Tämä katkeroitti minut lopullisesti, ja vihaan lääkäreitä entistä enemmän. Miten ihmeessä yleensä saa hoitoa mielenterveysasioissa?
Olen selvinnyt masennuksesta omin neuvoin, luulisin. Mitä nyt minusta on tullut katkera ihmisvihaaja, pelokas ja kyvytön luottamaan oikeastaan kehenkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ahdistuksineen ja todella pahoine paniikkeineen. Tunsin ennestään bentsot ja ajattelin käyttää niitä mahdollisimman pieninä annoksina että löytäisin ne ahdistusta aiheuttavat asiat elämästäni ja voisin koettaa poistaa niitä.
Käytin Xanoria 3½-5 mg/vrk ja laskin annostusta kahden vuoden kuluessa 2 mg:n vuorokaudessa, en halunnut SSRI-kemiaa, koska minulla oli vahva taipumus itsetuhoisuuteen ja ne voimistavat sitä.
Tervbeyskeskuslääkäri rähjäsi minulle joka käynnillä todella vihaisena ja uhkasi lopulta pakkolähetteellä mielisairaalaan lääkeaineiden väärinkäyttäjänä ellen lopeta Xanoria seinään ja ota hänen tyrkyttämiään pillereitä.
Onneksi sain psykiatrilta ajan ja hän vahvisti hoitosuunnitelmani. Ajoin Xanorin niin alas kuin se on mahdollista ja siirryin sitten Diapamiin, joka on helpompi lopettaa pitkän puoliintumisajan vuoksi. Lopetin lääkityksen lopulta kokonaan noin 2 vuotta sitten.
Tuo lääkärien suhtautuminen sai aikaan sen, että joka kerta kun resepti piti uusia, kärsin 2-3 päivää todella ankaraa ahdistuneisuutta ja enää en usko sanaakaan lääkärien jutuista, enkä heidän jutuilleen mene kuin pää kainalossa.
On mulla ollut aikamoinen ongelmakenttä. Erittäin paha masennus lapsesta asti. Mitään ei saanut puhua, lääkärit kirjoitti vaan lääkkeitä. Kävin 18-23-vuotiaana psykologin luona noin 50 kertaa, akka väänsi ja käänsi joka asian. Lapsuus oli niin hirveä että hyvä että selvisin hengissä, (äiti väkivaltainen, insestiä jne..)
Mun kokemus näistä ns. ammattiauttajista on että ne voi olla itte sairaampia kuin autettavat. Olen kuntoutunut paljon vertaistuen avulla. Erittäin varauksella suhtaudun tämän alan ammattikuntaan.
Olen suorastaan järkyttynyt luettuani näistä viesteistä, kuinka asiattomasti lääkärit ovat ihmisiä kohtaan käyttäytyneet. Ja sitäkin enemmän sen vuoksi, että itse en ole pitkään terapiassa jo käyneenäkään milloinkaan kohdannut vastaavanlaista suhtautumista. Tässä vaiheessa minun on kai todettava, että ilmeisesti minulla on sitten käynyt melkoinen tuuri, kun en ole vastaavaan törmännyt.
Mutta kyllä tuollaiset yhdentekevät ja suorastaan ylimieliset ja ilmeisen ammattitaidottomat lääkärit ja mukamas "psykologian ammattilaiset" pitäisi viralta panna, jos minulta kysytään. Heidän tehtävänäänhän pitäisi olla auttaa ihmisiä eikä pahentaa näiden oloa. Täyden myötätuntoni kyllä saa jokainen, joka on tullut kaltoin kohdelluksi lääkäreiden puolelta.