banaanikärpäsistä..

Banaanikärpäsellä on, kaikkien monisoluisten tapaan, paljonkin yhteistä perimässään ihmisen kanssa - olemmehan kehittyneet samoista alkumuodoista ja perusbiokemiamme on samanlaista, solut, kudokset, elimetkin - samaa perusdesigniä löytyy.

Perimän samankaltaisuutta voi mitata monin tavoin. Jos kuitenkin tarkastellaan genomia kokonaisuudessaan, sanoisin, että 90 % on hieman liioittelua. Eliöillä voi olla samoja kromosomeja, mutta niissä eri geenejä, samoja geenejä, mutta niistä eri alleeleja - ja erilainen geeniekspressio jne... mitä nyt sitten ollaan vertaamassa?

Annatko lähteesi, niin katsotaan ja mietitään asiaa uudestaan, kun tiedetään, mitä lähteesi tarkoittaa väittäessään noin?

Kärpäsellä ei ole ihmismäistä tunne-elämää. On tietysti mahdotonta sanoa, miltä eläimestä tunutuu, mutta parilla hermosolmukkeella nyt ei vaan kovin kummoisia pysty tekemään. Kärpänen ei hyödy tunne-elämästä. Tunteetkin ovat vain evoluution mukanaan tuomia välineitä, joiden myötävaikutuksella geenimme jatkavat tehokkaammin matkaa. Kärpäsillä ei ole yhteiskuntia, pysyviä parisuhteita, eivätkä ne hoivaa poikasiaan. Niiden elämä on varsin lyhyt joka tapauksessa. Tunteille ei ole käyttöä. Varmasti ne voivat tuntea jonkinlaista peloksi kuvattavaa, varmasti ne kokevat jonkinlaisia mielihyvän tunteiden tapaisia, kipua aivan varmasti - nämä perustunteet auttavat niitä selviytymisessä.

Banaanikärpäsen geeneistä 60% on yhteisiä ihmisten kanssa, ja sekin on eri asia kuin perimä, koska perimässä vaikuttavia osia on muitakin kuin pelkät geenit. Se että ihmisellä ja kärpäsellä on noinkin paljon yhteistä tarkoittaa sitä, että geenit ovat yllättävänkin konservatiivisia, ja ilmeisesti suurempi osa vaikuttavista eroista löytyy säätelyosista ja aktivaatiosta. Voi olla että joku geeni joka vaikuttaa ihmisen tunteisiin on jatkuvasti aktiivinen banaanikärpäsessä, mutta ei tee mitään tunteisiin päin haiskahtavaakaan niissä. Mitään näyttöä siitä, että banaanikärpäsellä edes olisi mitään tunteisiin vivahtavaa ei ole olemassa. Monimutkaisin mitä niiden on todettu pystyvän on tehdä valinta kahden mahdollisen ärsykkeen välillä aiemman kokemuksen pohjalta. Niinkin pienellä hermostokapasiteetilla sekin on jo saavutus.