lapsi ja seksi

mama82

Eli meillä on 1vuotias lapsi joka näyttää vievän nykyään melkeinpä kaiken yhteisen aikamme, sehän on tietysti normaalia mutta minua itseä on alkanut ahdistaa vähentynyt seksinharrastaminen minun ja kumppanini väliltä.

Ennen lapsen syntymää olimme melkoisia "kaneja" eikä katsottu aikaa eikä paikkaa kun alkoi haluttaa.
Nyt lapsemme on siinä iässä ettei halua millään jäädä hetkeksikään yksin, jos vaikka menemme makkariin ja jätämme lapsen sen aikaa leikkimään niin hän on heti itkemässä oven takana joten ei onnistu ja ei haluta tietenkään lapsen nähdenkään sitä tehdä, eikä se olisi edes kovin kiihottava ajatus että lapsi tapittaisi vieressä..eikä tervettä!!

Joten ainut "köyrimisaika" on perinteisen tylsästi myöhäisillat ennen nukkumaanmenoa. Ei siis enää mitään yllätyksiä päivisin, tylsää. Se on vähentynyt roimasti enkä puhu vain seksistä vaan myös kaikesta yhteisestä ajasta ja toisen hellittelystä. kaipaan sitä :´( Riitojakin on ollut enemmän.

Miten teillä muilla?? Onko lapsen tulo vaikuttanut teidän parisuhteeseen/ seksisuhteeseen ja millai?

27

5311

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ********

      No mitäs lapsen teitte!! Meille tuli kaksoset ja seksiä ei ole ehtinyt aikaan... siihen toki valmistauduttiin eli ei kannata tehdä lapsia jos ei ole valmis uhrauksiin. Vuoden vanhaa lasta ei voi jättää yksin oven taa...jestas... päiväunien aikaan voitte puuhastella tai yöllä mutta huh...

      • samaa pohtiva

        taas rakentava kommentti tuo edellinen. Huh huh. En tajua ihmisiä, joiden pitää vastata noin pilkallisesti toisen asialliseen ja mielestäni ihan ymmärrettävään pohdiskeluun... Alkuperäinen kirjoittaja ei varmaan ole ainoa, joka miettii noita asioita ja jonka parisuhde on hiukan kärsinyt lapsiperheen arjessa. Toki lapset ovat ihania ja paljon heidän eteensä voikin uhrata, mutta en silti ymmärrä, miten on lapselta pois jos pari yrittää pitää huolta samalla myös rakkaussuhteestaan! Päinvastoin: kyllä lapsikin vaistoaa, jos vanhemmilla menee keskenään hyvin, ja kyllä se vaan niin on, että kuihtunut seksielämä ja läheisyyden puute ovat iso riski parisuhteelle.

        Okei, se siitä pitkästä johdannosta. :) Itse olen vasta raskaana, mutta kyllä nyt jo on mielessä välillä käynyt, että mites sitten vauvan synnyttyä... Jo raskaus on vähentänyt seksiä jonkin verran; vähän huolestuttaa, että mites ne halut ja mahdollisuus seksiin sitten pienen lapsen kanssa....?? Kaipa se niin on, että lapsen tulo aina muuttaa elämää ja siihen täytyy vaan yrittää sopeutua, vaikka välillä tiukkaa tekisikin... :/
        Toivottavasti tyttö nukkuu kunnolla päiväunia tai ehkä mummo voi joskus katsoa pari tuntia, ettei ihan kokonaan tuo rakastelun taito pääse unhoittumaan... ;)

        Mites muut, joilla on pieniä lapsia? Oletteko pohtineet asiaa/kärsineet seksin puutteesta...? Tai millaisia ratkaisuja olette ongelmaan keksineet?


      • olla kiperä
        samaa pohtiva kirjoitti:

        taas rakentava kommentti tuo edellinen. Huh huh. En tajua ihmisiä, joiden pitää vastata noin pilkallisesti toisen asialliseen ja mielestäni ihan ymmärrettävään pohdiskeluun... Alkuperäinen kirjoittaja ei varmaan ole ainoa, joka miettii noita asioita ja jonka parisuhde on hiukan kärsinyt lapsiperheen arjessa. Toki lapset ovat ihania ja paljon heidän eteensä voikin uhrata, mutta en silti ymmärrä, miten on lapselta pois jos pari yrittää pitää huolta samalla myös rakkaussuhteestaan! Päinvastoin: kyllä lapsikin vaistoaa, jos vanhemmilla menee keskenään hyvin, ja kyllä se vaan niin on, että kuihtunut seksielämä ja läheisyyden puute ovat iso riski parisuhteelle.

        Okei, se siitä pitkästä johdannosta. :) Itse olen vasta raskaana, mutta kyllä nyt jo on mielessä välillä käynyt, että mites sitten vauvan synnyttyä... Jo raskaus on vähentänyt seksiä jonkin verran; vähän huolestuttaa, että mites ne halut ja mahdollisuus seksiin sitten pienen lapsen kanssa....?? Kaipa se niin on, että lapsen tulo aina muuttaa elämää ja siihen täytyy vaan yrittää sopeutua, vaikka välillä tiukkaa tekisikin... :/
        Toivottavasti tyttö nukkuu kunnolla päiväunia tai ehkä mummo voi joskus katsoa pari tuntia, ettei ihan kokonaan tuo rakastelun taito pääse unhoittumaan... ;)

        Mites muut, joilla on pieniä lapsia? Oletteko pohtineet asiaa/kärsineet seksin puutteesta...? Tai millaisia ratkaisuja olette ongelmaan keksineet?

        mutta noin se on! Lapsen tarpeet menee rakasteluan edelle ja sen asian työstöminen kannattaa aloittaa jo raskautta suunniteltaessa.

        Olisiko tämäkin sitä nykyaikana tavallista "kaikki-tänne-mulle-heti" -asennetta! Vain minä ja minun tarpeeni ovat tärkeitä, muista viis.

        Rakastelu on tärkeää, mutta se ei ole ainoa hellyyden muoto. Ja niitä muita voi harrastaa myös lapsen läsnäollessa.


      • qwertyuix
        samaa pohtiva kirjoitti:

        taas rakentava kommentti tuo edellinen. Huh huh. En tajua ihmisiä, joiden pitää vastata noin pilkallisesti toisen asialliseen ja mielestäni ihan ymmärrettävään pohdiskeluun... Alkuperäinen kirjoittaja ei varmaan ole ainoa, joka miettii noita asioita ja jonka parisuhde on hiukan kärsinyt lapsiperheen arjessa. Toki lapset ovat ihania ja paljon heidän eteensä voikin uhrata, mutta en silti ymmärrä, miten on lapselta pois jos pari yrittää pitää huolta samalla myös rakkaussuhteestaan! Päinvastoin: kyllä lapsikin vaistoaa, jos vanhemmilla menee keskenään hyvin, ja kyllä se vaan niin on, että kuihtunut seksielämä ja läheisyyden puute ovat iso riski parisuhteelle.

        Okei, se siitä pitkästä johdannosta. :) Itse olen vasta raskaana, mutta kyllä nyt jo on mielessä välillä käynyt, että mites sitten vauvan synnyttyä... Jo raskaus on vähentänyt seksiä jonkin verran; vähän huolestuttaa, että mites ne halut ja mahdollisuus seksiin sitten pienen lapsen kanssa....?? Kaipa se niin on, että lapsen tulo aina muuttaa elämää ja siihen täytyy vaan yrittää sopeutua, vaikka välillä tiukkaa tekisikin... :/
        Toivottavasti tyttö nukkuu kunnolla päiväunia tai ehkä mummo voi joskus katsoa pari tuntia, ettei ihan kokonaan tuo rakastelun taito pääse unhoittumaan... ;)

        Mites muut, joilla on pieniä lapsia? Oletteko pohtineet asiaa/kärsineet seksin puutteesta...? Tai millaisia ratkaisuja olette ongelmaan keksineet?

        ...kyllä minustakin aika lapselliselta tuo aloitus. Niin se nyt vaan menee, että lapsen tultua ei seksiä voi enää harrastaa milloin vain. Luulisi, että tämän jokainen aikuinen ihminen ymmärtää. Se aika palaa sitten, kun lapsi muuttaa kotoa ja sen kanssa on vaan elettävä. Mitä tuossa on ihmettelemistä? Enemmän minäkin ihmettelen, ettei tuollainen asia ole äidiksi hankkiutuneelle itsestäänselvyys. Valitettavasti tilaisuudet saattavat hyvinkin vain vähentyä jatkossa, kun lapsi aikanaan lopettaa esimerkiksi päiväunien nukkumisen... On vain hyväksyttävä, että ne ainoat saumat ovat lapsen nukkuessa tai ollessa hoidossa.


      • Nuoriäittä
        olla kiperä kirjoitti:

        mutta noin se on! Lapsen tarpeet menee rakasteluan edelle ja sen asian työstöminen kannattaa aloittaa jo raskautta suunniteltaessa.

        Olisiko tämäkin sitä nykyaikana tavallista "kaikki-tänne-mulle-heti" -asennetta! Vain minä ja minun tarpeeni ovat tärkeitä, muista viis.

        Rakastelu on tärkeää, mutta se ei ole ainoa hellyyden muoto. Ja niitä muita voi harrastaa myös lapsen läsnäollessa.

        On tässä taas näitä... Siis eikö tuoreella äidillä saisi edes seksihaluja olla?

        Rakastelu ON tärkeää, kuten jo sanoit. Ei se ole kaikki-tänne-mulle-heti-ajattelua, jos tahtoo nauttia miehensä kanssa seksistä vaikka lapsi vielä pieni ja aikaavievä olisikin. Minä tahdon nauttia ihanista lapsistani ja ihanasta miehestäni enkä kiduttaa niin itseäni kuin miestänikään seksin puutteella. Mitä paremmin asiat minun ja mieheni välillä ovat, sitä paremmin me hoidamme lapsiamme.

        Me hankimme säännöllisesti aikaa toisillemme, ei aina seksin merkeissä, joskus on ihana arjen pyörityksen keskellä syödä ihan kahdestaan tai käydä yhdessä suihkussa. Ei se pitkää aikaa vaadi, sinä aikana voi lapsi käydä vaikka sukulaisen tai ystävän tai kummin luona leikkimässä, moni mielellään katsoo lasta tunnin tai pari silloin tällöin. Tai joku voi käydä lapsen kanssa kävelyllä tai isomman kanssa leikkipuistossa. Jos lapsia on useampia, eivätkä he nuku päiväunia samaan aikaan, niin laittakaa hoitoon ne lapsista tai se lapsi joka ei nuku. Usein ihmiset ovat haltioissaan saadessaan pikkuisen hetkeksi hoitoon ja se parituntinen vierähtää lapsenkin kanssa ihanissa merkeissä, täysin huomion keskipisteenä olemisena. Tämä on hyvä etenkin silloin kun lapsia on useampia, hoidossa oleva lapsi saa hetkeksi kaiken huomion.

        Kun meillä esikoinen oli pieni, hetken pieneen lemmenleikkiin sai varastettua lapsen leikkiessä pinnasängyssä (onnistuu tietenkin vain, jos lapsi tosiaan viihtyy hetken yksikseen), kunhan vain pysyy tarpeeksi lähellä makuuhuonetta, että kuulee jos pienellä tulee hätä.

        Meillä lapset laitetaan ajoissa nukkumaan, että sitä kahdenkeskistä aikaa jää illalla. Jo pelkästään se, että saa sylikkäin katsoa lempisarjaa, tekee ihmeitä suhteelle=)

        Sitten tietenkin päivittäin pusutellaan ja halitellaan ja kerrotaan toisillemme että rakastamme. Ja arjen kiireiden keskellä on hyvin tärkeää keskenäinen kunnioitus, pidetään huolta siitä että vastuuta on molemmilla tasaisesti ja ettei toinen väsy liikaa. Ollaan ystävällisiä, kohteliaita ja huomaavaisia, kiitetään ja pyydetään anteeksi, keskustellaan asiallisesti ja riidellään rakentavasti.

        Älkää laiminlyökö suhdettanne pikkulapsi
        aikanakaan!!! Teidän parisuhteenne on lapsen koti, pitäkää huolta siitä!!! Aivan liian moni hyvä suhde kaatuu kun lapset ovat pieniä... Juuri siksi että lapsi vie 100% kaiken ajan eikä aika enää riitä edes puolison kuuntelemiseen!

        Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne, niin takaatte lapsellenne parhaan äidin ja isän koko maailmassa, iloisen, rennon ja läsnäolevan.

        Hyvää alkavaa syksyä kaikille!


      • tuo järkipäähän tms..
        samaa pohtiva kirjoitti:

        taas rakentava kommentti tuo edellinen. Huh huh. En tajua ihmisiä, joiden pitää vastata noin pilkallisesti toisen asialliseen ja mielestäni ihan ymmärrettävään pohdiskeluun... Alkuperäinen kirjoittaja ei varmaan ole ainoa, joka miettii noita asioita ja jonka parisuhde on hiukan kärsinyt lapsiperheen arjessa. Toki lapset ovat ihania ja paljon heidän eteensä voikin uhrata, mutta en silti ymmärrä, miten on lapselta pois jos pari yrittää pitää huolta samalla myös rakkaussuhteestaan! Päinvastoin: kyllä lapsikin vaistoaa, jos vanhemmilla menee keskenään hyvin, ja kyllä se vaan niin on, että kuihtunut seksielämä ja läheisyyden puute ovat iso riski parisuhteelle.

        Okei, se siitä pitkästä johdannosta. :) Itse olen vasta raskaana, mutta kyllä nyt jo on mielessä välillä käynyt, että mites sitten vauvan synnyttyä... Jo raskaus on vähentänyt seksiä jonkin verran; vähän huolestuttaa, että mites ne halut ja mahdollisuus seksiin sitten pienen lapsen kanssa....?? Kaipa se niin on, että lapsen tulo aina muuttaa elämää ja siihen täytyy vaan yrittää sopeutua, vaikka välillä tiukkaa tekisikin... :/
        Toivottavasti tyttö nukkuu kunnolla päiväunia tai ehkä mummo voi joskus katsoa pari tuntia, ettei ihan kokonaan tuo rakastelun taito pääse unhoittumaan... ;)

        Mites muut, joilla on pieniä lapsia? Oletteko pohtineet asiaa/kärsineet seksin puutteesta...? Tai millaisia ratkaisuja olette ongelmaan keksineet?

        yritti kait sanoa että seksi ei ole henki ja elämä.. niinkun joillekkin tuntuu olevan. läheisyydelläkin voi hoitaa parisuhdetta:) täällä ainankin:D

        jotenkin ihmiset ei tunnu tajuavan sitä että seksi vähenee lapsen myötä.. ja se on heti katastrofi ja parisuhteen kriisin paikka..

        TOKI parisuhdettakin pitää hoitaa totta totta:) mutta sitäkin on niin monta tapaa hoitaa ja pitää toinen muutenkin tyytyväisenä ja näyttää voi ihan muutenkin että välittää.


    • meitä on

      siunattu kohtuullisella libidolla. Eli ennen lasta ja lapsen jälkeen on hyvin riittänyt sekstailut ennen nukkumaanmenoa. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun on kesken päivän ruvettu hommiin ja yhdessä on oltu pennusta saakka, kohta 15 vuotta. Tylsääkö? Ehkä, mutta toimivaa=)

      • mutta iltaisin

        Meillä 1vee poika ja sopivin ajankohta nykyään rakastelulle on tietty pojan mentyä illalla nukkumaan. Joko heti pojan nukahdettua tai sitten siinä vaiheessa, kun itse mennään nukkumaan. Tai sitten pojan päiväunien aikaan (mikä ei tietty toimi kuin viikonloppuisin, kun mies arkisin töissä). Toki on sitten nämä keskellä yötä kerrat... ;) Kyllä nuo ajankohdat meille riittää. Ei sitä joka päivä jaksa, mutta mahikset kyllä olisi.


    • jo sanoakin

      Laittakaa lapsi ennemmin nukkumaan! 1v. lapsen voi hyvinkin laittaa yöunille klo 20.00. Sen jälkeen on hyvin aikaa rakastelulle, vaikka pitempi kestoisellekin. Me ollaan tehty ainakin niin, ja hyvin on toiminut. Tuskin olette itse vielä kahdeksan aikaan illalla niin väsyneitä että uni pääsee seksin edelle!

      Me viedään lasta säännöllisesti isovanhemmille hoitoon, silloin on hyvää aikaa vanhempien hoitaa parisuhdetta valitsemallaan tavalla. Joskus se on seksiä, joskus lenkkeilyä tai leffan katsomista. Ihanaa joka tapauksessa että saa hetken olla ihan kahdestaan. Tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta viedä isovanhemmille lasta, mutta jos on - käyttäkää tilaisuus hyväksi!! Isovanhemmat ovat haltioissaan kun saavat muutaman tunnin pikkuista vahtia!

      Suukottelua ja halimisia voi tehdä vaikka lapsi ääressä olisikin! Ei kai lapsi traumoja saa jos isi ja äiti muutaman suukon vaihtaa??! Nyt kuule ota itseäsi niskasta kiinni ja hellittele miestäsi päivällä, ja illalla laitat lapsen hyvissä ajoin nukkumaan ja leikitte sitten niitä "kaneja"!

    • se menee

      että seksi jää siihen kun lapsi nukkuu, iltaunilla, päiväunilla, aamulla aikasin, kun lapset vielä unten mailla. Tai silloin kun lapset kylässä vaikka isovanhemmilla.

    • Mitä luulet

      lapsen ajattelevan, kun jätät sen yksin olohuoneeseen ja menette miehesi kanssa makuuhuoneeseen, josta kuuluu outoja ääni. Lapsi pelkää tietenkin. Nyt järki käteen ja seksiä silloin kun lapsi nukkuu toisesa huoneessa tai on hoidossa. Hellyyttä ilman seksiä voi olla lapsenkin aikana. Etkö yhtään miettinyt näitä ennen lapsen tekoa?

    • ihan oikeesti...

      Miten noin itsestäänselvä asia ei näytä monelle edes juolahtavan mieleen, että TOTTA KAI kolmanne (ja täysin avuttoman) osapuolen hankkiminen parisuhteeseen syö aikaa ja resursseja siltä "alkuperäiseltä" suhteelta?!

      Ei voi tajuta... Onko kaikki käsitys lapsista lähtöisin jostain oman lapsuuden vauvanukesta, jonka saattoi tökätä vaikka komeroon kun huvitti tehdä jotain muuta??

    • perhepetien

      harrastajat luuraa?!? Niillähän on aina niiiin loistava seksielämä siitä huolimatta/sen takia että koko lapsikatras nukkuu samassa sängyssä. Aina ollaan hehkuttamassa, että seksin harrastamiseen voi käyttää mielikuvitusta. Kertokaapa nyt ihan konkreettisia neuvoja näille pikkulapsien "mielikuvituksettomille" vanhemmille!

      • Äippä70

        Meillä on nukuttu vuosia perhepedissä, mutta kertaakaan emme ole harrastaneet seksiä lasten ollessa samassa sängyssä. TIETENKÄÄN! Sen sijaan esimerkiksi olohuoneen sohva on ollut ahkerassa käytössä. Päiväsaikaan voi joskus panna videot pyörimään ja makkarin oven lukkoon. Tosin jotain yksivuotiasta ei todellakaan voi eikä saa jättää yksin oven taakse!


      • ihmeessä
        Äippä70 kirjoitti:

        Meillä on nukuttu vuosia perhepedissä, mutta kertaakaan emme ole harrastaneet seksiä lasten ollessa samassa sängyssä. TIETENKÄÄN! Sen sijaan esimerkiksi olohuoneen sohva on ollut ahkerassa käytössä. Päiväsaikaan voi joskus panna videot pyörimään ja makkarin oven lukkoon. Tosin jotain yksivuotiasta ei todellakaan voi eikä saa jättää yksin oven taakse!

        nukutte perhepedissä??! Miksei lapsia nukuteta omiin sänkyihinsä? Lapsi kyllä oppii pidemmän päälle nukkumaan omassa sängyssään (pieni kitinä ei ketään tapa), mutta myös sen, että mankumalla pääsee äipän ja iskän viereen. Mun mielestä perhepetiin "opettaminen" on silkkaa laiskuutta vanhemmilta.

        Eri asia on tietenkin SILLOIN TÄLLÖIN ottaa lapsi viereen, jos näkee esim. painajaista ja herää keskellä yötä tms. Kunnon yöunet ovat tarpeellisia niin lapsille kuin aikuisille, ja uskallan väittää, että ainakin aikuiset taatusti nukkuvat paremmin ilman vieressä nukkuvaa "pikkupotkijaa".

        Ap. kirjoittaja on oikeassa siinä, että parisuhdetta ei todellakaan sovi unohtaa jälkikasvun ilmaannuttuakaan. Ihan aiheesta hän siis täällä mielestäni neuvoja kyselee..


      • sängyssä
        ihmeessä kirjoitti:

        nukutte perhepedissä??! Miksei lapsia nukuteta omiin sänkyihinsä? Lapsi kyllä oppii pidemmän päälle nukkumaan omassa sängyssään (pieni kitinä ei ketään tapa), mutta myös sen, että mankumalla pääsee äipän ja iskän viereen. Mun mielestä perhepetiin "opettaminen" on silkkaa laiskuutta vanhemmilta.

        Eri asia on tietenkin SILLOIN TÄLLÖIN ottaa lapsi viereen, jos näkee esim. painajaista ja herää keskellä yötä tms. Kunnon yöunet ovat tarpeellisia niin lapsille kuin aikuisille, ja uskallan väittää, että ainakin aikuiset taatusti nukkuvat paremmin ilman vieressä nukkuvaa "pikkupotkijaa".

        Ap. kirjoittaja on oikeassa siinä, että parisuhdetta ei todellakaan sovi unohtaa jälkikasvun ilmaannuttuakaan. Ihan aiheesta hän siis täällä mielestäni neuvoja kyselee..

        on perhepedistä??? Ei kenellekkään mitään. Miksi pienen lapsen pitäisi nukkua yksin? Kyllä ne tosiaan oppii ajallaan nukkumaan omassa sängyssä, mutta ihan omasta halusta. Missä menee laiskuuden raja. eikö ole parasta tehdä niin kuin mukavammalta tuntuu... Meillä ollaan nukuttu hyvin aina. Ja sitä perhepetiäkään ei enää ole vain nuorimmainen hiipailee aamuyöllä viereen, mutta mitä siitä on haittaa? Emme edes herää siihen. Jos haluaa rakastella sängyssä niin lapset voi kantaa omaan sänkyyn. Ei kaikesta kannata tehdä ongelmaa. Kyllä ne lapset siitä kohta kasvaa.


      • Äippä70
        ihmeessä kirjoitti:

        nukutte perhepedissä??! Miksei lapsia nukuteta omiin sänkyihinsä? Lapsi kyllä oppii pidemmän päälle nukkumaan omassa sängyssään (pieni kitinä ei ketään tapa), mutta myös sen, että mankumalla pääsee äipän ja iskän viereen. Mun mielestä perhepetiin "opettaminen" on silkkaa laiskuutta vanhemmilta.

        Eri asia on tietenkin SILLOIN TÄLLÖIN ottaa lapsi viereen, jos näkee esim. painajaista ja herää keskellä yötä tms. Kunnon yöunet ovat tarpeellisia niin lapsille kuin aikuisille, ja uskallan väittää, että ainakin aikuiset taatusti nukkuvat paremmin ilman vieressä nukkuvaa "pikkupotkijaa".

        Ap. kirjoittaja on oikeassa siinä, että parisuhdetta ei todellakaan sovi unohtaa jälkikasvun ilmaannuttuakaan. Ihan aiheesta hän siis täällä mielestäni neuvoja kyselee..

        ...ihmeessä sinua niin vaivaa, että muut elävät eri tavalla kuin sinä? Miksi turhaan kuunnella pimeänpelkoisen, turvattoman ja yksinäisen lapsen "pikku kitinöitä", jos kerran koko ongelmaa ei synny, kun koko perhe saa olla mukavasti yhdessä. Se muuten on kyllä ihan se alkuperäinen tapakin. Omat huoneet ovat nuori keksintö.

        Entäpä jos onkin laiskuutta haluta heti siirtää lapsi mahdollisimman kauas itsestä? Olemme aika vakuuttuneita, etteivät lapset kuitenkaan enää parikymppisinä nuku vanhempiensa vieressä. Heille on koko ajan nytkin tarjolla mahdollisuus siirtyä myös omaan sänkyyn.

        Lapset kyllä itsenäistyvät aikanaan. Nykymaailmassa se suurempi ongelma kyllä on, että vastasyntyneet pannaan omaan huoneeseen, yksikuiset vieroitetaan rinnasta kun imetys on niin sitovaa, yksivuotiaat jätetään tarhaan, 8-vuotiaat syövät yksin mikroaterioita ja 13-vuotiaat saavat itse päättää kotiintuloaikansa. Samaan kategoriaan kuuluu, että ap ihmettelee, ettei voi harrastaa seksiä, kun taapero on paikalla!

        Lapset ovat pieniä vain ohikiitävän hetken. Minä ainakin ihan mielelläni elän nyt lasten ehdoilla niin päivin kuin öin, enkä koe edes kärsiväni. Aikansa kutakin.


      • osua
        Äippä70 kirjoitti:

        ...ihmeessä sinua niin vaivaa, että muut elävät eri tavalla kuin sinä? Miksi turhaan kuunnella pimeänpelkoisen, turvattoman ja yksinäisen lapsen "pikku kitinöitä", jos kerran koko ongelmaa ei synny, kun koko perhe saa olla mukavasti yhdessä. Se muuten on kyllä ihan se alkuperäinen tapakin. Omat huoneet ovat nuori keksintö.

        Entäpä jos onkin laiskuutta haluta heti siirtää lapsi mahdollisimman kauas itsestä? Olemme aika vakuuttuneita, etteivät lapset kuitenkaan enää parikymppisinä nuku vanhempiensa vieressä. Heille on koko ajan nytkin tarjolla mahdollisuus siirtyä myös omaan sänkyyn.

        Lapset kyllä itsenäistyvät aikanaan. Nykymaailmassa se suurempi ongelma kyllä on, että vastasyntyneet pannaan omaan huoneeseen, yksikuiset vieroitetaan rinnasta kun imetys on niin sitovaa, yksivuotiaat jätetään tarhaan, 8-vuotiaat syövät yksin mikroaterioita ja 13-vuotiaat saavat itse päättää kotiintuloaikansa. Samaan kategoriaan kuuluu, että ap ihmettelee, ettei voi harrastaa seksiä, kun taapero on paikalla!

        Lapset ovat pieniä vain ohikiitävän hetken. Minä ainakin ihan mielelläni elän nyt lasten ehdoilla niin päivin kuin öin, enkä koe edes kärsiväni. Aikansa kutakin.

        arkaan paikkaan, kun noin älähdit?! Minua ei "niin vaivaa", jos toiset elävät eri tavalla kuin minun perheeni. Sinua sen sijaan taitaa vaivata, kun heti nousit noin puolustuskannalle.

        Ja ihan käsittämätöntä kärjistystä tuo "yksikuiset vieroitetaan rinnasta jne.jne." -kappale, ei liene IHAN rinnastettavissa oleva asia perhepedissä nukkumisen kanssa. Sitäpaitsi ap. ei minun nähdäkseni "ihmetellyt, kun ei voi harrastaa seksiä lasten nähden". Omituisesti luettu sinulta.

        Miksi lapsi pelkää pimeää ja kokee turvattomuutta? Olisiko syytä miettiä, mitä asioita lapsen elämässä päivisin tapahtuu, jos tämä niin kovasti pelkoaan kitisee öisin. Ja entäpä ne pelkotilat, jos lapsi jostain syystä ei joskus pääsekään vanhempien viereen? Mietipä siitä seuraavaa turvattomuuden tunnetta?

        Miksi vanhempien keskinäinen suhde pitää jättää paitsioon lasten synnyttyä? Älä ihmettele, jos teillä ei ole lasten kasvettua puhuttavaa keskenänne. Parisuhdetta nimittäin hoidetaan päivittäisessä arjessa, ei vain pari kertaa vuodessa tapahtuvilla Ruotsin risteilyillä.

        Yö olkoon sitä vanhempien keskinäistä hellimis- ja nukkumisaikaa. Mutta onnea teille valitsemallanne tiellä.


      • Äippä70
        osua kirjoitti:

        arkaan paikkaan, kun noin älähdit?! Minua ei "niin vaivaa", jos toiset elävät eri tavalla kuin minun perheeni. Sinua sen sijaan taitaa vaivata, kun heti nousit noin puolustuskannalle.

        Ja ihan käsittämätöntä kärjistystä tuo "yksikuiset vieroitetaan rinnasta jne.jne." -kappale, ei liene IHAN rinnastettavissa oleva asia perhepedissä nukkumisen kanssa. Sitäpaitsi ap. ei minun nähdäkseni "ihmetellyt, kun ei voi harrastaa seksiä lasten nähden". Omituisesti luettu sinulta.

        Miksi lapsi pelkää pimeää ja kokee turvattomuutta? Olisiko syytä miettiä, mitä asioita lapsen elämässä päivisin tapahtuu, jos tämä niin kovasti pelkoaan kitisee öisin. Ja entäpä ne pelkotilat, jos lapsi jostain syystä ei joskus pääsekään vanhempien viereen? Mietipä siitä seuraavaa turvattomuuden tunnetta?

        Miksi vanhempien keskinäinen suhde pitää jättää paitsioon lasten synnyttyä? Älä ihmettele, jos teillä ei ole lasten kasvettua puhuttavaa keskenänne. Parisuhdetta nimittäin hoidetaan päivittäisessä arjessa, ei vain pari kertaa vuodessa tapahtuvilla Ruotsin risteilyillä.

        Yö olkoon sitä vanhempien keskinäistä hellimis- ja nukkumisaikaa. Mutta onnea teille valitsemallanne tiellä.

        Vaivasi kuitenkin niin paljon, että piti ryhtyä ihmettelemään, vaikka se asian vierestä olikin.

        Kaikki lapset kokevat turvattomuutta joutuessaan eroon vanhemmistaan. Se on osa normaalia kehitystä, eikä mikään häiriön merkki. Toiset toki ovat herkempiä kuin toiset.

        Nykyään lapsen lohduttamisessa "normaaleina" asioina pidetään tuttia tai lelua. Sen sijaan läheisyydestä on tullut se epänormaali vaihtoehto, jota muka pitäisi perustella. Minusta voisi mieluummin perustella sitä, miksi opettaa lapsen riippuvaiseksi jostain "unituutusta" tai tunkee sille kuminpalan suuhun, jotta se olisi hiljaa siellä omassa sängyssään.

        Minun parisuhteeni ei muuten ole missään paitsiossa. Meillä on oikein mukavaa sekä perheen kesken että kahdestaan. Heh, jos vanhempien avio-onni olisi taattu sillä, että lapset nukkuvat jo vauvoista asti omissa huoneissaan, eihän meillä Suomessa olisi eroja laisinkaan!


    • vielä soppaan

      Ymmärrän ap:tä hyvin. Kurjaa, että keskustelun taso on taas mitä on.

      Kyllä minäkin tiesin jo ennen lapsen tuloa, että tottakai lapsi vaatii aikaa ja se on jostain pois, mutta kyllä silti vähän joskus kiusaa se, että yhteistä aikaa miehen kanssa on niin vähän. Meillä sitä syö vielä erilaiset työajat, kun toisella on viikonloppu vapaata, niin toisella voi olla iso osa siitä töitä.

      Joku sanoi tuolla, että laittakaa lapsi aikaisemmin nukkumaan. Ei se ole ihan helppoa, jos kyse ei ole ihan vauvasta. Meillä saatetaan mennä kasilta sänkyyn ja kaikista saduista ja muista huolimatta kello on joskus jopa kymmenen ennen kuin lapsi oikeasti nukkuu. Ja meillä kyllä ulkoillaan paljon ja syödään terveellisesti, siitä ei ole kyse. Joskus ei vain lapsellekaan se uni tule heti.

      Meillä vaikuttaa asiaan vielä sekin, että niitä hoitopaikkoja ei juuri ole. Joku tuossa sanoi, että aina on joku, joka ilomielin ottaa lapsen hoitoon, mutta ei kyllä meillä. Isovanhemmat alkavat olla liian vanhoja ja huonokuntoisia ja kummeillakin on ihan täys työ omien pienten lastensa kanssa.

      Jos lapsi nukahtaa illallan kymmeneltä ja seuraavana aamuna soi kello kuudelta, niin eipä siinä ole muita vaihtoehtoja kuin mennä itsekin nukkumaan, että jaksaa taas seuraavan päivän.

    • mama82

      Kiitti vastauksista, joita tulikin melko monelta näkökulmalta. Ei se mitään.. mut ihmetyttää vaan eräiden hyökkäävä asenne.
      Ensinnäkin haluan sanoa että OLEN kyllä ajatellut asiaa jo ennen lapsen syntymää ja lapsemme on ERITTÄIN odotettu ja rakas, kaikkikaikessa meille. Mutta en silti koe olevani itsekäs jos ajattelen myös itseäni, miestäni ja parisuhdettani. Meilläkin on tarpeemme. Kuten eräs vastanneesta sanoikin että "kun parisuhde on kunnossa niin lapsikin/ koko perhe voi paremmin."
      Kysynkin, miksiköhän niin moni pienten lasten vanhemmat päätyvät kriiseihin ja eroon..?! --Juuri siksi, koska kun lapsi syntyy niin parisuhde jää monilta taka alalle eikä siihen jakseta enää panostaa kun kaikki pyörii vaan lapsen ympärillä.

      Minä en halua että meille käy niin ja panostan sen eteen.
      Vaikka olenkin äiti, hyvä äiti lapselleni, niin SILTI haluan olla myös NAINEN miehelleni.

      • aijemmin kommentoin

        tuon järkikäteen juttua. se on totta että parisuhdetta pitää hoitaa mutta se käy niin monella tapaa:) ja jos kumminkin haluaa seksiä harrastaa niin ei pidä nirsoilla ajan suhteen.. ottaa mitä saa.

        se on totta että joistain tulee hössö äitejä ja mies on tehtävänsä tehnyt mutta!! sekään ei niin mustavalkoista ole jotkut on voineet tehdä lapsen "paikatakseen suhteen" eli kaikki muutoinkin jo pepullaan..


    • forumpriest

      Sellasta se on. Lapsen tulo vähentään seksiä ja sillä siisti. Lapsi on loistava ehkäisyväline. :D Mutta kyllä se siitä ajan kanssa, kuivan kauden jälkeen sitten maistuu petipuuhat sitä paremmalta. Ei voi olettaa että kaikki jatkuisi aina samanlaisena köyrimisenä kuolemaan saakka. d:

    • tosiväsy

      meillä kolme lasta, kaikki alle kouluikäisiä.
      molemmat ollaan töissä ja riidellään enempi kun taas seksiä on vastaavasti vähempi.
      illalla ollaan poikki ja varsinkin vaimo nukahtaa
      valoa nopeammin.

      mekin oltiin joskus kaneja....ainakin muistaakseni oltiin. ainoa mahdollisuus taitaa olla että saa lapset hoitoon, tosin yksi ilta tai edes päivä ei riitä koska ensin pitää nukkua univelat pois ja sitten vois jo jaksaakkin.

    • mamitsu83

      Eli meillä on 2 lasta 3v ja 6kk!

      seksiä meillä on ollu enne lapsia päivittäin ja nyt lasten syntymien jälkeen on seksiä ollut melkein jokapäivä...joskus on oikeesti niin väsy ettei jaksa tai tyydytän pelkän miehen nopeasti.(nautin siitäkin paljon)

      mut siis pointtihan on siinä,et meil seksi on pysyny samana miltei,tsin päivisin ei olla paljoo pystytty harrastelee muuta ku pikkutuhmia ja sit ku muksut on yö unilla noin 20.30 on meidän aikaa...se on järjestely kysymys.
      kai teilläkin vuoden ikänen päikkärit nukkuu??

      meillä seksi on parantunu vaa lasten myötä vaik väsymystäkin löytyy,mut seksiin olen miltei aina valmis!
      kaikenlisäks toi vaihe menee lapseltasi pian ohi,on katos näitä tietynlaisia kausia lapsilla ja ne on ohi meneviä.lue lapsen kehityksestä faktaa,niin tiedät missä mennään.

      Eli tehkää enemmän perheenä kaikkee kivaa ja sit välil viette lapsen hoitoon yöks ja kanittelette koko yön,näin toimii meillä hyvin sen lisäks et seksiäkin on melkein päivittäin.

      • mamitsu83

        siis päikkäreistä sen verran et viikonloppusin kun miehelläkin on vapaata,niin muksu päikkäreille ja ja ai kuinka piristävää on ottaa pikaset!!kokeilkaa jos ette ole vielä kokeilleet.

        ja kun lapsi kasvaa on seksi ja suhde paremmalla puolelle jo,tosin ei kaikilla!säälin niitä ketkä elävät esim. tahtomattaan selibaatissa johtuen esim.hoitamattomana olevasta vaimon haluttomuudesta syitähän löytyy paljon,mutta naiset harvemmin ovat valmiita tekemään asialle mitään.


    • Ninni76

      Voi, että näitä iänikuisia seksijuttuja, eikö teille ole mitään muuta elmässä kun toi vitun seksi ?? Älkää niin ällötää, kun joka tuutista toitotetaan pelkkää seksiä ja orgasmeja. Ihan oikeesti, elämässä on muutakin kun jatkuva paneminen !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4192
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3423
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1785
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1640
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1417
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      923
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      855
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      822
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      785
    Aihe