Miten löydän minuuteni?

Jos ihminen löytää minuutensa, tuskinpa hän sen enää kadottaa!
"Joillakin psykedeelit ovat auttaneet minuuden löytämisessä". Huh huh - pitkäksikin aikaa??

Veikkaan, että olet kaltaiseni ikuinen etsijä.
Kirjallisuudesta opin, että kannattaa juoksun sijasta pysähtyä rauhoittumaan.
Kun tämän ottaa tavaksi, seitin ohut polku voi löytyäkin.
Minullakaan varaa terapioihin; meditaatioon on.
Liikaa tressaantuneena voi vilahdella uhkakuviakin, mut ne voi torjua.

Olen melko skitsoidityyppinen mies.
Päivittäisten valintojen on oltava suht. koht. hyviä. Nimittäin: Tällä tiellä ei ole auttajia!

Miten määrittelet minuuden ja miten olet sen menettänyt? Eli mitä siis olet menettänyt, ja minkä siis haluat takaisin? Ja kuka on määritellyt menetyksesi, sinä vai joku muu? Lääkitäänkö sinua?

Olen omalla kohdallani päättänyt, että en yritä määritellä mikä olen, sikäli mikäli se minuus on jotain sellaista ydinminää, jonka voin määritellä. Välillä on hyvä olla, välillä huono. Ehkä olen menettänyt minuuteni, koska en ehdottomasti suostu määrittelemään, mikä olen tai mikä en ole.

Oletko ajatellut, että myös tämä yhteiskunta määrittää ihmistä, eli voi tavallaan viedä häneltä minuuden? Ihminen määritellään tässä yhteiskunnassa tulojen, varakkuuden ja sosiaalisen aseman mukaisesti. Kun sitten esim. menettää työkykynsä ainoaan ammattiin, jota on koskaan tehnyt, ja joutuu sitä kautta työttömäksi, (vaikka olisi pitänyt päästä sairaslomalle), niin oleellinen osuus minuutta on viety. Näin kävi minun kohdalla. Ihminen määrittelee itse itseään tekemisensä kautta ja yhteiskunta määrittelee vielä voimakkaammin.

Onnelassamme vallitsee piilokastijärjestelmä. Ei riitä, että ihminen on ihminen, vaan on oltava tuottava ihminen. Jos ei ole tuottava ihminen, on oltava hiljainen ihminen, jotta tuottavat ihmiset eivät häiriinny. Tuottamaton ihminen saadaan hiljaiseksi ihmiseksi erilaisilla kemikaaleilla. On paljon nopeampaa tarjota pillereitä kuin oikeaa apua.

Huvittavia iltalehtien lööpit, joissa se ja se JOUTUU terapiaan. Yhteiskunnallisesti luuseriksi ja sosiaalipummiksi määritelty ihminen ei PÄÄSE terapiaan. Arvokkaat terapiaeurot säästetään tuottaville arvoyksilöille.

Oletteko muuten miettineet terapiattomuuden kääntöpuolta? Meitä ei päästä uudelleen ohjelmoitaviksi valtion hyväksymällä ainoalla ja oikealla ajattelutavalla! Saamme ajatella vapaasti ja myös kritisoida vapaasti tätä yhdenmukaistavaa ja medikalisoitunutta yhteiskuntaa. (Tosin kun köyhä ilmaisee vapaan ajatuksensa, niin siitä saa nopeasti pakkohoitopassituksen ja rikossyytteen - osattomalla ei ole lainsuojaa. kokemusta on tästäkin puolesta.)

Anteeksi katkeruuteni. En pyydä anteeksi tältä maailmalta, vaan ainoastaan kovia kokeneilta kansalaisilta. Kultalusikka suussa syntyneet hukkukoot paskaansa.