Mitä mieltä ootta ihmiset kuinka vahvasti lapsuuden traumat voi vaikuttaa elämään??Mun kaveri on kokenut aika pahoja asioita lapsuudessa ja nyt elää aika villiä elämää ja syyttää lapsuuttaan. Olen yrittänyt sanoa et meinaako se elää loppu elämänsä niiden koukussa. Miten voisin auttaa häntä??
voiko lapsuuden traumat??
utelias
111966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän elämää voi elää ottamatta siitä minkäänlaista vastuuta ja syyttää lapsuutta kaikesta.
Kaikki, mitä nyt tapahtuu, on ihan hänen omia tekosiaan, ei enää kannata vedota
lapsuuteen.
Eli hän ei ole kasvanut aikuiseksi, eikä semmoista voi neuvoa. Tahto pitää tulla
itsestä.
Hän joutuu todennäköisesti kasvamaan omien mokiensa kautta, niinkuin muuten
suurinosa muistakin ihmisistä.
Älä sinä turhaan itseäsi rasita hänen elämällään, et voi toista kasvattaa väkisin.
Jokaisella on oma elämänsä. Sinulla omasi, ota siitä vastuu. Jos ystäväsi on jättäytymässä syöksykierteen vietäväksi, älä mene mukaan.
Mutta ihan niin kuin sinäkään et mahdolisesti ota onkeesi meidän kukkasten neuvoja ei ehkä hänkään.
Olen "pitänyt käsissäni" kymmeniä lapsia, joiden mielessä on jo varhain niin suuri sekasorto, ahdistus, etteivät pysty keskittymään oikein mihinkään. Nuorena heistä tulee päämäärättömiä koheltajia. Jos koti ei ole antanut kokemusta siitä, että elämä on arvokasta, sillä voi tehdä mitä vaan.
Sanot että syyttää. Onko se vihaa. Olisi hyvä jos oikein tietoisesti kävisi läpi esimerkiksi vääryyksiä, joita on joutunut kohtaamaan. Kun aikansa vihaa, se kypsyy eikä enää paina. Näitä hommia kyllä olisi viisainta tehdä ammattilaisen kanssa. Tai kypsän aikuisen.
Parasta mitä sinä voit tehdä on osoittaa kaverillesi hänn parhaita ominaisuuksiaan.
Pidä sinä huoli itsestäsi.
Sillähän ne asiat tosiaan selviää kun ei välitetä toisesta....kun minun kaverit jättivät ollessani holtiton ja masentunut en huolinut heitä enää takaisin kun sain taas normaali-elämästä kiinni. Olen ikuisesti kiitollinen niille uusille ja tukeville ystäville joita sain masennuksen aikana!
Usein aikuiset, jotka ovat kokeneet lapsena alkoholismia, väkivaltaa, turvattomuutta ym. ovat aikuisina ahdistuneita ja elävät kuin viimeistä päivää, koska he eivät ole lapsuudessaan oppineet luottamaan ihmisiin eikä elämään.
Jos lapsuuden traumat ovat kovat eikä niitä ole käsitelty loppuun, olisi hyvä käydä juttelemassa ne jonkun kanssa läpi.
Käsittelemättömät traumat voivat vaikuttaa todella tuhoisastikin ihmisen elämään.
Viidenkymmenen vuoden elämänkokemuksella voin vakuuttaa että kaikki mikä tapahtuu pienelle lapselle tulee vaikuttamaan hänen koko loppuelämäänsä! Sekä tiedostamattomat, että jo vähän tiedostetutkin tapahtumat. Ilman asiantuntija apua pahoista traumoista ei parane. Mistä sitä apua saa, en tiedä, ehkäpä Roosen-terapiasta. Alice Miller on kirjoittanut aiheesta paljon ja selkeästi mm. Kätketty avain. Salattu tieto. jne.
Yx hemmetin hyvä lukemisen arvoinen kirja on "Suden lapset. Lukitut muistot" kirjoittajan nimeä en muista, eikä sitä kyllä varmasti löydy kirjastoista ihan helposti ainakaan. SAmoten Torey Haydenin "Tiikerin lapsi" ja "Sähkökissä" on oivia tapoja avartaa omaa näkemystään siitä mitä pieni lapsi kestää ja mitä ei. Selväähän on, ettei lapsia voi kusettaa ihan miten vaan, aikuiset ajattelee ihan liian usein, että "Se nyt on noin pieni, ei se vielä mitään tajua" Siinäpä se kamalin vaara lieneein kun ei täysin ymmärretä. Lapsi muodostaa tietyn ajattelukaavan asioiden ympärille ja lukkiutuu tulevaisuudessakin samoihin kaavoihin.
Tottakai traumat vaikuttaa, mutta ei ole sanottu, että toivo on täysin menetetty jos on ollu paska lapsuus. Kaikesta voi selvitä tavalla tai toisella. Meidät ihmiset on vaan luotu siten, että toiset kestää jostain syystä toisia paremmin. Toiset selviytyy toiset ei, muuta en osaa loppujen lopux sanoa.
Ai niin. Tosta terapiastakin vielä. Siitä ei ole kovin suurta hyötyä, jos sinne ei ite halua......ja on todistettu moneen moneen kertaan, että Suomessa terapia ja psygologinen ylitseymmärtäminen vie asioita silloin tällöin entistä pahempaan suuntaan.......kokemusta löytyy.....
Ajattelin vaa antaa vähä lisätietoa tapauksesta. Sen äiti on tietojeni mukaan ollut aika "huora" kun se on ollut pieni se on nähny kun se toi muita miehiä kotiinsa ja tästä johtuen hänen vanhempansa erosivat. Pitää siis pitkälti äitiänsä syyllisenä omiinkun tekoihinsa.
Noniin, siis jos joku vaikuttaa ihmisen muuhun elämään, niin lapsuus. Olettaisin, että hänen äitinsä ei ole antanut pienelle lapsellee sitä tukea ja hoivaa mitä lapselle pitäisi antaa. Perusluottamus jää syntymättä. Tämä taas vaikuttaa tulevien ihmissuhteiden rakentumiseen. Usein ilmenee esimerkiksi takertumista tai sitoutumiskyvyttömyytä.
Kannattaa tutustua Margaret Mahlerin psykologisen syntymän teoriaan. Hän pitää varhaislapsuutta ihmisen tärkeimpänä aikana ihmisen koko elämässä, samoin kuin Freud.
Tosin, ei ole asiaa, minkä läpi ei pääsisi. Kaikkea ei voi sysätä huonon lapsuuden tai huonon äidin syyksi. Jossakin vaiheessa elämää ihmisen on huomattava, että vastuu on hänellä itsellään.
Älä missään tapauksessa väheksy ystäväsi mainitsemia lapsuden traumoja, mutta yritä puhua ja ymmärtää. Tai ole vaikka ymmärtänäväsi.
Jokaisella ihmisellä on Eriksonin mukaan omat kriisivaiheensa, ja jos yhdestä ei pääse kunnialla läpi, on seuraavan läpikäyminen sitäkin vaikeampaa...
Mutta, no...Tästä olisi niin kauheasti puhuttavaa, eiköhän tämä riitä tältä erää.
voi syyttää äitiä isää lapsuutta opettajia jne.
Jossain vaiheessa syyttely tätyy uskaltaa lopettaa ja alkaa elää. Jokainen on kuitenkin loppujen lopuksi oman onnensa seppä ja se läksy kannattaisi oppia jo nuorena.
Vanhanaikainen psykologia painottaa lapsuutta mutta uudempi näkemyksen mukaan ei se mitä on tapahtunut vaan se mitä sä siitä ajattelet vaikuttaa enemmän.
Eli huonosta lapsuudesta voi yhtä hyvin ajatella. "Mitäs sitten, huonoista asioista voi oppia mutta ei järkevä ihminen niiden anna pilata elämäänsä."
Taito on osata luopua huonoista muistoista tai laittaa ne omaan arvoonsa ja kiinostua muusta.
Laittaa asiat tärkeysjärjestykseen eikä olla niiden armoilla on elämän pituinen oppi. Sitä kannattaa kuitenkin harjoitella.
Onpi aika selkeä asia, että lapsuudenajan kokemukset muokkaavat mielenlaatua. Jos vuodenikäistä vauvaa on seksuaalisesti hyväksi käyttänyt ihminen jonka vauvasta kuuluisi huolta pitää, niin on syntynyt neuroosi tai trauma, jota ei voi unohtaa, koska sitä ei edes muista. Terapeutit saavat turhaan kaivella, mikä ihmisessä on vikana, ellei satu kohdalle henkilö, joka kykenee tunnistamaan "oireet". Ei se ole älystä kiiini, kun se on tunne asia ja jos tunne on vammautettu vauvana, ei sitä äly paikkaa, olkoon äo vaikka 200. Tunnevammoja ei hoideta, laittamalla "asiat tärkeysjärjestykseen" ja alkamalla "elää", kun jotain on pielessä, eikä tiedä mikä? Eihän syyttely ketään auta. Mutta jos ihmiselle on tehty väärin, ihminen saa olla vihainen. Jos vanhemmat vie lapselta "maton jalkojen alta", ei lapsen tarvi antaa anteeksi, eikä unohtaa, vanhempien (väärintekijöiden) on tunnustettava tekonsa ja pyydettävä anteeksi, jonakin päivänä voivat saadakin.
olen samaa mieltä. asiat tulee selvittää jos vain voi. Ja ihannetapauksessa voi odottaa että joku pyytää anteeksikin. Yleensä kukaan ei pyydä anteeksi vaan vielä saattaa jatkaa ikävää käytöstään.
Tarkoitan että siitä huolimatta tartis koittaa kasvaa asian yli jossain vaiheessa jos vain voi. Itse on ainoa joka viime kädessä voi oman elämänsä laatua parantaa. Monet jää piehtaroimaan nuoruuden traumoihin ja se usein vain pahentaa asiaa. Kannattaa hakea edes jotain ryhmiä jossa aiheesta voi puhua ne on hyviä eikä ole ihan helppoakaan puhua ryhmässä mutta sekin on parempi kuin hautoa asioita yksin.