Vertaus virheensiedosta

Mahtaako tämä olla oikea vertaus mielen kaatumattomuuden (osa)syystä (tai siis useimpien mielien):

Vielä ei tiettävästi ole tehty robottia, joka pystyisi kävelemään kahdella jalalla pusikkoisessa kivilouhikossa tai osittain romahtaneessa kaivoskuilussa. Tai 2 robottikäden ohjausjärjestelmää, joka osaisi solmia solmuja sykkyränarusta tai oikoa mytyssä olevia kankaita.

Mitä jos mielen alitietoiset tasot selvittävät kaatumis-/virhe-tilanteen jotenkin samalla tavalla kuin tietoinen taso voi selvittää narusykkyröitä tai myttykankaita. Ja vastaavasti (nyky)ohjelmistot ovat yhtä kyvyttömiä selvittämään kaatumisiaan ym. bugeja kuin nykyohjelmistot ovat kyvyttömiä ohjaamaan robottia kivikko-pusikossa tai narujen setvimisessä?

Onko tämä hyvä analogia?

Virheistä täytyy erottaa loogiset virheet ohjelmakoodissa ja fyysiset bittivirheet suorituksen aikana. Mielen täytyy kestää paljon enemmän fyysisiä bittivirheitä kuin useimpien ohjelmistojen.
2280
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Usein on parempi että ohjelma keskeytyy bittivirheeseen, jolloin virhetoiminta tulee korjattua käsin tai ainakin huomattua.

Äänestä
  • Vanhana ohjelmoijakonkarina tiedän kyllä että ohjelman kuin ohjelman saa helposti sellaiseksi ettei se "kaadu" koskaan.
    Ongelmaksi tosiaan muodostuu, että mitäs sitten tehdään?
    Virhe kun voi esiintyä miten ja missä vain.

    Useimmiten pienin vahinko tulee kun annetaan käyttäjälle virheilmoitus ja annetaan ohjelman kaatua.

    Esim. weppiselaimessa virheet ovat usein "ei kohtalokkaita" jotain fonttien/värien/tekstien sekoamisia joten ne eivät usein kaadukaan; ohjelmaan on vain laitettu että skipataan vähän virheen sattuessa. Samasta syystä weppiselain sietää (tunnetusti) melko hyvin huonoa koodia.

    Jonkun kirjanpito-ohjelman ei taas voi sallia
    heitellä euroja miten sattuu ollenkaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Aetix3 kirjoitti:

Mahtaako tämä olla oikea vertaus mielen kaatumattomuuden (osa)syystä (tai siis useimpien mielien):

Vielä ei tiettävästi ole tehty robottia, joka pystyisi kävelemään kahdella jalalla pusikkoisessa kivilouhikossa tai osittain romahtaneessa kaivoskuilussa. Tai 2 robottikäden ohjausjärjestelmää, joka osaisi solmia solmuja sykkyränarusta tai oikoa mytyssä olevia kankaita.

Mitä jos mielen alitietoiset tasot selvittävät kaatumis-/virhe-tilanteen jotenkin samalla tavalla kuin tietoinen taso voi selvittää narusykkyröitä tai myttykankaita. Ja vastaavasti (nyky)ohjelmistot ovat yhtä kyvyttömiä selvittämään kaatumisiaan ym. bugeja kuin nykyohjelmistot ovat kyvyttömiä ohjaamaan robottia kivikko-pusikossa tai narujen setvimisessä?

Onko tämä hyvä analogia?

Virheistä täytyy erottaa loogiset virheet ohjelmakoodissa ja fyysiset bittivirheet suorituksen aikana. Mielen täytyy kestää paljon enemmän fyysisiä bittivirheitä kuin useimpien ohjelmistojen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu