Miten toimia tilanteessa, jossa toinen henkilö käyttäytyy todella tuttavallisesti ja läheisesti ihan ensimmäisestä tutustumiskerrasta lähtien?
Törmäsin yhteen tyyppiin tässä jonkun aikaa sitten joka pyysi puh.numeroani. Olinpa sitten pientä vipinää vailla, ja annoin hälle numeroni. Tyyppi vaikutti ihan ok-kaverilta. Noh, kävipä sitten niin, että tuo henkilö soitteli jo samana iltana ja jätti vastaajaankin viestin, kun en ollut kuullut puhelinta. Soittelin sitten takaisin, ja ehdotti tapaamista samalle päivälle joko hänen tai minun luonani. Estelin siinä sitten, kun ajattelin et hällä on tietyt jutut mielessä, mitä en halunnut. Sanoin ties miten moneen kertaan että se ei nyt sovi, että nähdään ensin jossain muualla ja katellaan sitte, mutta tyyppi vain jatkoi vinkumistaan. Lopulta sitten suostuin. Oltiin meillä, ja ilta venyi ja venyi. Ei meinannut lähteä sitten millään, vaikka aloin jo kelloakin vilkuilee. Lähti sitten joskus myöhään yöllä pois, ja soitti välittömästi uudelleen jo lähdettyään ja pisti viestiäkin.
Noh, nykyään tämä tyyppi on tulossa aina kattoo mun luo leffaa, tai nettiä tai millon mitäki eikä näytä kunnioittavan ollenkaan mun omaa ajankäyttöäni ja yksityisyyttäni. Unohtelee välillä tavaroita luokseni, joita sitten tulee hakemaan. Ei auta vaikka miten sanoisin, että mun on päästävä siihen ja siihen kellon aikaan lähtemään että kerkiän toiseen paikkaan, ku hän jää jatkaa juttuaan eikä elettäkään että päästäis mua lähtemään. Soittelee sitten muutaman tunnin kuluttua uudelleen, joko olen palannut kotia.
Tuolla henkilöllä on myös tapana soitella työpaikalleni, vaikka TIETÄÄ etten voi työaikana puhua KENENKÄÄN kanssa. Olen moneen kertaan sen hänelle sanonut, ja senkin, milloin pääsen töistä, mutta saattaa soitella joskus monta kertaa työpäivän aikana, ja jätellä vastaajaan viestiä.
En pidä yhtään siitä tunteesta, että mun kotiin tullaan ku yleiseen olohuoneeseen kuluttamaan omaa ylimääräistä aikaa, jota minulle ei ole paljoa suotu! Hän myös tuppautuu mukaan, jos olen näkemässä muita, samaa sukupuolta olevia kavereitani ja näyttää loukkaantuvan, jos haluankin nähdä heitä yksin.
Syy miksi olen ollut tekemisissä ko henkilön kanssa, on se että hänessä on paljon hyviäkin puolia. Hän saa minut nauramaan ja hänen kanssaan voi tehdä kaikenlaisia hassuja juttuja. Mutta tuo liimautuminen on todella epäkunnioittavaa ja häiritsevää. Joten onko täs tilanteessa muuta ulospääsyä kuin välien katkaisu?
Törmäsin yhteen tyyppiin tässä jonkun aikaa sitten joka pyysi puh.numeroani. Olinpa sitten pientä vipinää vailla, ja annoin hälle numeroni. Tyyppi vaikutti ihan ok-kaverilta. Noh, kävipä sitten niin, että tuo henkilö soitteli jo samana iltana ja jätti vastaajaankin viestin, kun en ollut kuullut puhelinta. Soittelin sitten takaisin, ja ehdotti tapaamista samalle päivälle joko hänen tai minun luonani. Estelin siinä sitten, kun ajattelin et hällä on tietyt jutut mielessä, mitä en halunnut. Sanoin ties miten moneen kertaan että se ei nyt sovi, että nähdään ensin jossain muualla ja katellaan sitte, mutta tyyppi vain jatkoi vinkumistaan. Lopulta sitten suostuin. Oltiin meillä, ja ilta venyi ja venyi. Ei meinannut lähteä sitten millään, vaikka aloin jo kelloakin vilkuilee. Lähti sitten joskus myöhään yöllä pois, ja soitti välittömästi uudelleen jo lähdettyään ja pisti viestiäkin.
Noh, nykyään tämä tyyppi on tulossa aina kattoo mun luo leffaa, tai nettiä tai millon mitäki eikä näytä kunnioittavan ollenkaan mun omaa ajankäyttöäni ja yksityisyyttäni. Unohtelee välillä tavaroita luokseni, joita sitten tulee hakemaan. Ei auta vaikka miten sanoisin, että mun on päästävä siihen ja siihen kellon aikaan lähtemään että kerkiän toiseen paikkaan, ku hän jää jatkaa juttuaan eikä elettäkään että päästäis mua lähtemään. Soittelee sitten muutaman tunnin kuluttua uudelleen, joko olen palannut kotia.
Tuolla henkilöllä on myös tapana soitella työpaikalleni, vaikka TIETÄÄ etten voi työaikana puhua KENENKÄÄN kanssa. Olen moneen kertaan sen hänelle sanonut, ja senkin, milloin pääsen töistä, mutta saattaa soitella joskus monta kertaa työpäivän aikana, ja jätellä vastaajaan viestiä.
En pidä yhtään siitä tunteesta, että mun kotiin tullaan ku yleiseen olohuoneeseen kuluttamaan omaa ylimääräistä aikaa, jota minulle ei ole paljoa suotu! Hän myös tuppautuu mukaan, jos olen näkemässä muita, samaa sukupuolta olevia kavereitani ja näyttää loukkaantuvan, jos haluankin nähdä heitä yksin.
Syy miksi olen ollut tekemisissä ko henkilön kanssa, on se että hänessä on paljon hyviäkin puolia. Hän saa minut nauramaan ja hänen kanssaan voi tehdä kaikenlaisia hassuja juttuja. Mutta tuo liimautuminen on todella epäkunnioittavaa ja häiritsevää. Joten onko täs tilanteessa muuta ulospääsyä kuin välien katkaisu?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Mikäs pakko sinun on niihin puheluihin ja viesteihin vastata? Mikäs pakko sinun on laskea häntä sisälle kotiisi, silloin kun et sitä itse halua? Mikäs pakko sinun on kertoa hänelle, ketä menet tapaamaan ja milloin, tai ylipäänsä kertoa, mitä aiot tehdä? Itsehän sinä sen päätät, kuinka paljon annat hänen seuraasi tuppautua.
val...
Kiva nähdä suakin täällä välillä. Oliskohan kyseessä kuitenkin sellainen juttu, että olet hiukan ylistressaantunut?
Vai oletko alkanut projisoimaan omaa läheisyydenpelkoasi siten, että näet hänet läheisriippuvaisena?
Kuvaamasi käyttäytyminen ei oikein matsaa läheisriippuvuuden kanssa.
Saanko tehdä sulle(aloittajalle) muuten psykoanalyysin ihan äkkiä?
Ihminen vihaa toisissa sitä, mitä ei tiedosta itsessään.
Pelkäät riippuvuutta toisiin ihmisiin ja siksi näet "pahana" ihmisen, joka osoittaa olevansa sinusta riippuvainen.
Olet samaistanut pahuuden riippuvuuteen. Olet lapsena kokenut sietämätöntä riippuvuutta vanhemmistasi ja syyttänyt tästä itseäsi.
Tämän jälkeen samaistunut vanhempiisi ja täten kokenut sen, mitä olit aiemmin, eli riippuvainen, pahaksi.
Olet sulkenut riippuvuuden pois tiedostetusta persoonastasi ja tehnyt siitä vihan kohteen. Et pysty ymmärtämään riippuvuutta, ennen kuin hyväksyt itse olevasi riippuvainen.
Luonnevika on luultavasti alkanut jossain parin-kolmen vuoden iässä ja olet täten sen ikäisen tasolla psyykkisesti.
Onko itselläsi vielä jotain kysyttävää asiasta?
Aloituksen tarkoitus on ilmeisesti lähinnä vahvistaa vääristynyttä minäkuvaasi näyttämään enemmän todelta.
Eli koitat aloituksella oikeuttaa sen, ettei sinun kuulukkaan tuntea riippuvuutta. Jos joku viestin lähettäjä tukee sinua empaattisesti, niin oikeutat vihasi riippuvuutta osoittavaa kohtaan.
Kuvaamastasi henkilöstä aloituksessa heijastuu myös sinun pesoonastasi sen verran, että voin nähdä tämän näyn kautta sinun olevan taipuvainen toimimaan ihmisten suhteen melko päättäväisesti ja läheisesti.
Näet tämän piirteen toisessa.
kuulostaa kroonisen valittajan puheenvuorolta (on kokemusta).
Luulen, että et ansaitse kaveriasi.
Neuvo: anna hänelle potkut välittömästi.
Epäilen kuitenkin, että kieroutuneella tavalla nautit saamastasi huomiosta ja jatkat tuttavuutenne ylläpitämistä sen vuoksi. Olet riippuvainen tuosta kaverista.
"Epäilen kuitenkin, että kieroutuneella tavalla nautit saamastasi huomiosta ja jatkat tuttavuutenne ylläpitämistä sen vuoksi. Olet riippuvainen tuosta kaverista."
Kyllä. Aloittaja projisoi ja projektiivisten identifikaatioiden avulla luo illuusion siitä, että toinen on hänestä riippuvainen.
Aloittaja ei kykene itse kokemaan riippuvuutta ja siksi hänen täytyy siirtää nämä tunteet toiseen. Hän ottaa itse sadistin roolin, missä syyllistää toista, johon riippuvuuden projisoi, riippuvuuden tunteista.
Todellisuudessa aloittaja tarvitsee tämän riippuvan toisen pitämään yllä aloittajan heikkoa minuutta, josta riippuvuus puuttuu.
Hän tarvitsee toisen näyttämään riippuvalta hänestä ja käyttää tätä toista eräänlaisena narsistisena lähteenä.
Aloittaja on hyvinkin riippuvainen tästä toisesta ja pyrkii pitämään suhdetta yllä. Aloittaja ei kuitenkaan näytä itse riippuvuutta, vaan manipuloi toisen toimimaan riippuvaisesti, jolloin hän pitää suhdetta yllä pitäessään toista riippuvaisena.
Aloittajan kuvaamassa tapauksessa narsistinen lähde, eli tämä toinen on lakanut menettää tehoaan ja hohtoaan aloittajan minuuden ylläpitäjänä ja aloittaja hakee nyt syytä tästä toisesta, jonka perusteella hän voisi sadistisesti katkaista suhteen.
Aloittaja aikoo luultavasti katkaista suhteen, koska toinen on "läheisriippuvainen". Ehkä ajaa kaverinsa terapiaan ja hankkii tälle diagnoosin valheellisesti, jotta aloittajan sadistinen rooli olisi paremmin oikeutettu ja että aloittaja voisi katkaista suhteen niin, että toinen näyttäisi edelleen suhteen katkeamisen jälkeenki dynaamisesti riippuvalta ja aloittaja ei itse olisi ollut lainkaan riippuvainen.
Meniköhän nyt pikkuisen hakoteille?? Ensinnäkään en ole tämän ihmissuhteen suhteen tehnyt YHTÄÄN aloitetta! Toisin sanoen en pyri millään tavalla pitämään suhdetta tai toisen riippuvuutta yllä. En soittele, en tekstaile, kieltäydyn suurimmasta osasta tapaamisia, en koskaan ehdota itse mitään tekemistä, en pyydä käymään koskaan kylässä jne. Ainoa mitä olen tehnyt, on että olen välillä vastaillut puhelimeen, ja sillon tällön suostunut
tapaamaan häntä.
Ja mitä tulee soitteluihin, se ei ole normaalia kerran päivässä soittelua, vaan parhaimmillaan puheluita on tullut päivässä n. 10. Soittelu ei kohdistu pelkästään minuun, vaan myös muihin ihmisiin. Soittelee jatkuvasti myös yhdelle toiselle henkilölle useita kertoja päivässä, jonka nähnyt ainoastaan KERRAN ja josta tietää vain nimen. Tämä henkilö on tehnyt selväksi, ettei tapailu ole mahdollista, mutta soittelu jatkuu siitä huolimatta.
Kysyit millainen ihminen kieltää kaveriaan soittelemasta töihin? No minäpä kysyn sinulta, millainen henkilö käyttää työaikaansa joutavanpäiväiseen rupatteluun? Sinun työmoraaliasi en tunne, mutta minulle työaika on työaikaa, ja työskennellessäni apuatarvitsevien parissa, ei puhumiseen ole aikaa. Samoin voisin kysyä, millainen ihminen soittaa VÄHÄN VÄLIÄ töihin, vaikka TIETÄÄ ettei puhuminen ole mahdollista työn luonteen vuoksi. Eräs työntekijä on saanut työpaikalla VAROITUKSEN puhelimen käytöstä. Puhelinta on kuitenkin pidettävä päällä, jotta voi sopia työhön liittyviä asioita muiden kanssa. (Ei ole erikseen työpuhelinta)
Ja ei minun tarvitse ketään psykologille valheellisesti passittaa, sillä se on jo tapahtunut hänen aikaisempien ihmissuhteiden kautta! On saanut hoitoa osastolla, ja olenpa nähnyt psykologin hänelle antaman lausunnon. Ovatko psykologi, lääkäri ja entinen kaveri kaikki erehtyneet hänen suhteensa?! Oletko sinä ainoa, joka näkee "valhellisen" diagnoosin taase?
*kumartaa*
Ja minun ei muuten tarvitse hakea seuraa netistä, sillä saan sitä ihan muutenkin, jos niikseen tulee. Ja mitä jos hankkisit sen oman diagnoosis, ennenku alat arvioimaan valheellisesti muita?
montako "oiretta" itselläsi täsmää? Pidätkö itseäsi hyvänä kaverina ja ylivertaisena ystävänä, kun täällä "kaveriasi" haukut...? Levitätkö ympäristöösi muutenkin hänestä ikävää tietoa?
Taidat käyttää tosiaan "kaveriasi" omien tarkoitusperiesi tyydyttämiseen.
On se kumma, miten on mahdotonta saada aikaan ASIALLISTA keskustelua. Osuiko juttu omaan nilkkaan, vai miten?
Tulin tänne kertomaan tilanteesta, joka on mielestäni häiritsevä! Jos liikut yhtään enempää keskustelupalstoilla lukemassa toisten ihmisten ongelmia ja juttuja, aika usein niissä satutaan kritisoimaan joitain tiettyjä henkilöitä/tilanteita jne. Ehkä sinun ei pitäisi lukea keskustelupalstoja ollenkaan, jos et kestä että ihmiset siellä purkavat itseään ja saattavat syyllistyä samalla toisten kritisoimiseen!
Jos haluaisin puhua omista vioistani ja "oireistani" aloittaisin siitä uuden, erillisen keskustelun siihen liittyvällä palstalla! Mutta tässä keskustelussa halusin tuoda esiin käytöksen, joka ei mielestäni ole täysin normaalia, joten pysytäänkö aiheessa? Samantien voisin kysyä, kun kerran aiheesta poiketaan, että mitäs oireita sinulta löytyy? Ehkä sitten minäkin voisin kertoa omistani! Ehkäpä kaikki vastaajat voisivatkin listata tänne oman oire-listansa ; )
Ja en, en pidä itseäni ylivertaisena ystävänä, eikä minun tarvitse levittää muille mitään ikävää tietoa, sillä ihmiset kyllä huomaavat ihan itse poikkeavan käytöksen.
"Taidat käyttää tosiaan "kaveriasi" omien tarkoitusperiesi tyydyttämiseen."
Mitähän mahdat tuollakin tarkoittaa?
Mielestäni minulla on täysi oikeus elää OMAA elämääni. Toisin sanoen jos haluan vaikka mennä nukkumaan klo 22, minulla on kai oikeus pyytää silloin vierasta poistumaan? Mutta tilanne onkin sellainen, ettei tuo toinen lähde pyynnöistä huolimatta, vaan saattaa kukkua luonani yömyöhään välittämättä siitä, että eräiden on opiskeltava tai käytävä töissä. Kun noita öitä tulee useita viikossa, alkaa siinä opiskelut sun muut kärsiä!
Päivällä sitten soitellaan töihin, vaikka asian voisi puhua myöhemminkin. Jos haluan mennä tapaamaan toista ystävääni, eikös hän tuppaudu mukaan. Ehdottelee treffejä VARATUILLE ystävilleni ja soittelee heillekin välillä useita kertoja päivässä kuukausienkin ajan. On menossa myös heille kylään estelyistä huolimatta. On tulossa YÖLLÄ tarkistaa jotain asiaa netistä, vaikka olisin puoliunessa.
Jos päästän sisään, viipyy luonani aamuyöhön. Kuuntelee samassa huoneessa musiikkia, missä yritän nukkua. Kertoo sitten vain jäävänsä yöksi, ja lähtee vasta seuraavana iltana. Korostan vielä, ettei kyseessä ole minkäänlainen seurustelusuhde. Tämä henkilö vieläpä tietää, miten olen ahdistunut tilanteesta, ja sanoo huomaavansa milloin haluaisin hänen poistuvan!!
Kuitenkaan ei poistu, vaan roikkuu väkisin luonani syöden ruokiani. Ollaan keskusteltukin joskus asiasta, mutta mikään ei muutu.
Henkilössä on toki paljon hyviäkin puolia, minkä takia yleensä olen tekemisissä hänen kanssaan. Mutta se että minun omaa henkilökohtaista elämääni ja ajankäyttöäni ei kunnioiteta, on minusta häiritsevää, ja niin olisi varmasti sinustakin? Mitään myötätuntoa en suoranaisesti tullut hakemaan, vaan kysymyshän siis kuului, että onko tilanteeseen olemassa MUITA VAIHTOEHTOJA kuin välien katkaisu?!
"Meniköhän nyt pikkuisen hakoteille??"
Arvioni oli kuin rannelaukaus siniviivalta ylänurkkaan. :D
"Ensinnäkään en ole tämän ihmissuhteen suhteen tehnyt YHTÄÄN aloitetta! Toisin sanoen en pyri millään tavalla pitämään suhdetta tai toisen riippuvuutta yllä. En soittele, en tekstaile, kieltäydyn suurimmasta osasta tapaamisia, en koskaan ehdota itse mitään tekemistä, en pyydä käymään koskaan kylässä jne."
Eli arvioni osui, kuin osuikin oikeaan. Etkö näe ollenkaan omaa ongelmaasi, kun kirjoittelet tekstin, mikä vain todistaa sen olemassaolon? Et pysty osoittamaan minkäänlaista riippuvuutta ja tämän vuoksi suhde on juuri niin yksipuolinen, kuin se on.
Koska sä et pysty kokemaan riippuvuutta, sä työnnät sen toisen ihmisen koettavaksi. Siitä on seurauksena tämä hänen riippuvuutensa. Jos sulla olis kaikki kunnossa, niin sun ei tarvitsis pitää suhdetta tuollatavalla yksipuolisen näköisenä.
Tavallisesti ihminen pystyy hyväksymään riippuvuutensa.
Se, jos et ole omasta näkökulmastasi tehnyt mitään aloitetta suhteen ylläpitämiseksi, tarkoittaa se sitä, että työnnät oman tiedostamattoman persoonan osasi häneen ja hän kokee ja ilmentää riippuvuutta.
Sä toistelet lapsuutesi traumaa ihmissuhteissasi sillä tavalla, että asetat tämän toisen osapuolen siihen asemaan, missä sä olet itse kokenut olevasi lapsena ja asetat itsesi siihen asemaan, missä olet kokenut vanhempasi olleen.
"Soittelu ei kohdistu pelkästään minuun, vaan myös muihin ihmisiin."
Taitava manipuloija vetää myös muut mukaan, jotta fantasia näyttää todemmalta ja oma käyttätyminen näyttää oikeutetulta.
Eiköhän tässä ole kuitenkin "kymmenen yhtä vastaan"-tilanne siinä mielessä, että sinulla näitä uhreja taitaa olla enemmän, kuin sormia.
"Kysyit millainen ihminen kieltää kaveriaan soittelemasta töihin? No minäpä kysyn sinulta, millainen henkilö käyttää työaikaansa joutavanpäiväiseen rupatteluun?"
Vältät siis kysymyksen kysymyksellä, jolla koitat ajaa keskustelua mieleisesi suuntaan.
Etkö kestä faktoja, vai miksi minusta tuntuu, että puhut yksinäsi?
Sanoin, että miksi et pidä puhelinta äänettömällä? Unohditko jo tämän kohdan?
Ei, kun niin joo.
"Sinun työmoraaliasi en tunne, mutta minulle työaika on työaikaa, ja työskennellessäni apuatarvitsevien parissa, ei puhumiseen ole aikaa."
Tässä mentiinkin sitten jo projektiivisen identifikaation puolelle.
"Ja ei minun tarvitse ketään psykologille valheellisesti passittaa"
Olisiko vähän väärin sanoa "ketään", sillä ennen(kin) on tarvinnut.
"sillä se on jo tapahtunut hänen aikaisempien ihmissuhteiden kautta! On saanut hoitoa osastolla, ja olenpa nähnyt psykologin hänelle antaman lausunnon."
Ahaa, olet siis etsinyt helpon uhrin, jotta voisit helpommin oikeuttaa toimesi. Taitava manipuloija osaa tehdä uhrista syyllisen. Rajatilaisen tunnistaakin yleensä siitä, että hän esiintyy mielellään uhrina.
Tämän tuttusi tausta tekee toimistasi vieläkin ällöttävempiä.
Sinulla on mielestäni velvollisuus kertoa sekä kaverillesi, että hänen terapeutilleen, että manipulointisi on vääristänyt ja väritellyt hänen tilaansa.
"Oletko sinä ainoa, joka näkee "valhellisen" diagnoosin taase?"
Käsittääkseni kerroit hänen "diagnoosistaan" vasta tuoreimmassa viestissäsi ja toisekseen en koittanut katsoa hänen persoonaansa, vaan siihen, kuinka sinä näet asiat.
"Sinun työmoraaliasi en tunne, mutta minulle työaika on työaikaa, ja työskennellessäni apuatarvitsevien parissa, ei puhumiseen ole aikaa."
Sattuipa sopivasti: ikään, kuin sattumalta työskentelet "apuatarvitsevien kanssa". Tuntuuko se hyvältä, kun he ovat sinusta riippuvaisia? ;)
Toivottavasti et kuitenkaan ole heille kovin vihainen siitä riippuvuudesta, sillä mieleeni muistuu eräs tapaus...
Mutta hei! Jos olet sitä mieltä, että arvioni meni vikaan, niin voithan kopioida nämä viestini ja mennä näyttämään niitä tuntemallesi psykologille. Pyydä tätä tekemään arvio niiden oikeellisuudesta.
Kirjoitin viestit, mitä tähän ketjuun kirjoitin, nimenomaan sinulle henkilökohtaisesti, jotta tajuaisit, missä ongelma on.
Tiedän, että päässäsi oleva sensuuri poistaa näkökentästäsi kulloinkin sopimattomat kohdat ja näet mielesimukaisia yhteyksiä kirjoittamieni asioiden välillä, mutta sinun ei tarvitse itse lukea näitä viestejä lainkaan, vaan voit välittää ne suoraan psykologille.
"Ehkä sinun ei pitäisi lukea keskustelupalstoja ollenkaan, jos et kestä että ihmiset siellä purkavat itseään ja saattavat syyllistyä samalla toisten kritisoimiseen!"
On eri asia kritisoida ja käyttää hyväksi. Sinä käytät muita keskustelijoita hyväksesi ja suutut siitä, kun muut eivät lähde mukaan tähän fantasiaan. Jokaisella on kuule oikeus elää OMAA elämäänsä ja oikeus OMAAN ITSEENSÄ.
"Mutta tässä keskustelussa halusin tuoda esiin käytöksen, joka ei mielestäni ole täysin normaalia, joten pysytäänkö aiheessa?"
Aiheessahan on pysytty. Kun sinä luot tämän toisen oireet, niin asian käsittely vaatii myös sinut puheen aiheeksi.
Ja jokaisessa vuorovaikutussuhteessa on vähintään kaksi osapuolta. Tämä tarkoittaa sitä, että ei voida käsitellä koskaan yhtä ihmistä, vaan ainoastaan yhtä vuorovaikutussuhdetta kerraallan. Jos käsitellään yhtä ihmistä, niin vuorovaikutus kärsii. Kun käsitellään molempia, se on hyväksi vuorovaikutukselle ja sitä kautta kaikille siihen kuuluville.
Eihän voida tietää kenestäkään ihmisestä mitään ilman vuorovaikutussuhdetta.
tulee sinun tekstistäsi. Olet ristiriitainen sanoissasi, oletan sinun olevan sitä myös teoissasi. Minähän en ole teitä nähnyt.
Et ole millään lailla kaveristasi huolissasi, vaikka väität hänen olevan kaverisi. Mikä merkitys kavereilla sinulle yleensä on? Käydä viihdyttämässä sinua, kun sinulle sopii ja lähteä pois, kun sinulle sopii?
Olet tietoinen, että kaverillasi on jokin psykiatrinen diagnoosi; eikö ole selvää että hän tarvitsee silloin normaalia enemmän huomiota.
Tulkitsen niin, että jos olet täysissä järjissäsi ja antanut tilanteen jatkua välittämättä mahdollisesta uhasta menettää työsi, jäädä jatkuvasti liian vähille yöunille, menettää mahdollisuuden tavata oikeita ystäviäsi vapaasti jne. niin olet yksinkertaisesti sanottuna -typerä-.
Niin ota tämä luoksesi asumaan, luovu työstäsi ja kavereistasi äläkä valita, bitch;)!
näin. ;)
on todella kummallisia väitteitä ja ajatuksia!!
"Et pysty osoittamaan minkäänlaista riippuvuutta ja tämän vuoksi suhde on juuri niin yksipuolinen, kuin se on."
Miksi ihmeessä mun pitäisi osoittaa riippuvuutta henkilöä kohtaan, kun olen muutenkin ärsyyntynyt tilanteesta, missä minulle ei jätetä omaa tilaa ollenkaan? Jos alkaisin tekemään samalla tavalla aloitteita, sehän vain pahentaisi ja vahvistaisi toisen negatiivista käyttäytymistä! Ja sitähän minä en halua. Saatan kyllä olla hyvin aloitteellinen henkilöiden suhteen, jotka ovat minulle tärkeitä. Pidän heihin säännöllisesti yhteyttä ja kaipaan heitä jos ei olla vähään aikaan nähty. Tämä on mielestäni normaalia kiintymystä ystäviäni kohtaan.
"Taitava manipuloija vetää myös muut mukaan, jotta fantasia näyttää todemmalta ja oma käyttätyminen näyttää oikeutetulta.
Eiköhän tässä ole kuitenkin "kymmenen yhtä vastaan"-tilanne siinä mielessä, että sinulla näitä uhreja taitaa olla enemmän, kuin sormia."
Mistäs uhreista sitä puhutaan? Meikä on koko elämänsä aikana katkaissut välit tasan KAHTEEN ihmiseen. Koitas jo päättää, olenko mielestäsi hyväksikäyttäjä vai uhri? Sähän vaihtelet noita termejä mulle jatkuvasti ja diagnoosejakin sulta on sadellut kuin sieniä sateella!
Ja ei mulla ole kuule mitään tarvetta valehdella, mutta sulla on kova tarve epäillä toisten kirjoituksia. Sunko mielestä on normaalia, että sitä soitellaan kielloista huolimatta jopa VARATUILLE henkilöille, edottaen treffejä?! Kertoo jotain sun moraalistas...
"Ahaa, olet siis etsinyt helpon uhrin, jotta voisit helpommin oikeuttaa toimesi. Taitava manipuloija osaa tehdä uhrista syyllisen."
Hah hah! Niin ku sanoin, en ole tehnyt yhtään aloitetta. Koskee myös ensitapaamista. Ketään en ole etsinyt, vaan toinen on etsinyt minut.
"Taitava manipuloija osaa tehdä uhrista syyllisen."
Joo, taitaa pitää sun kohdallas täysin paikkaansa!
Lisäki ihmettelen vieläkin sitä, miten väität täällä lukeneen jotain sellaista, mitä täällä ei lue?? Sama se, oliko juttu sinänsä oleellinen, mutta kun oleellista onkin se, miten sä viittit väittää toisten tekevän ja sanoneen asioita, joita ei ole koskaan sanonut.
Ja mä en muuten lähde kanssasi tälle kummalliselle väittely-linjalle enempää, joten sori!
Sähän puhut tässä täysin ristiin!
"On eri asia kritisoida ja käyttää hyväksi. Sinä käytät muita keskustelijoita hyväksesi ja suutut siitä, kun muut eivät lähde mukaan tähän fantasiaan. Jokaisella on kuule oikeus elää OMAA elämäänsä ja oikeus OMAAN ITSEENSÄ."
Kerropa, missä vaiheessa olen suuttunut? En suutu kritiikistä, vaan ASIATTOMISTA vastauksista. Enkä niistäkään suutu, mutta ihmettelen vain.
Väität että jokaisella oikeus elää oma elämäänsä ja jokaisella oikeus omaan itseen, mutta kiellät tämän oikeuden minulta, syyllistäen minut siitä, kun en halua tavata toista noin usein. Oletko sitä mieltä, että minulla ei sitten ole oikeus OMAAN elämään, vaan mun on alistuttava jopa nukkumaan toisen ehdoilla.
En ole missään vaiheessa kieltänyt toisia olemaan eri mieltä, joten väitteesi on todella kummallinen.
Kyllä, olet aivan oikeassa siinä, että tilanne ja ajatukseni ovat todella ristiriitaisia! Pidän kyllä ihmisestä, mutta tajuan myös sen, ettei tämä voi jatkua näin. Nimenomaan sitä tulin tänne pohtimaan, saako tilannetta muutettua muuten,kuin välien katkaisemisella? Tilanne olisi täysin erilainen, jos toinen kunnioittaisi RAJOJANI. Kyseessä onkin juuri se, onko sellainen muutos mahdollista.
"Mikä merkitys kavereilla sinulle yleensä on? Käydä viihdyttämässä sinua, kun sinulle sopii ja lähteä pois, kun sinulle sopii?"
Mielestäni on täysin kohtuullista pyytää toista poistumaan, kun olen menossa illalla nukkumaan!
Luulisi kaverin ymmärtävän tämän. Oletko sä sitten sellainen henkilö, jonka luokse jokainen kaverisi on tervetullut mihin vuorokauden aikaan tahansa? Siis nimenomaan silloin kuin HEILLE sopii, ja onko heidän mahdollista olla luonasi siihen saakka kun he itse haluavat? Vaikkapa sitten aamuneljään? Veikkaanpa, että harva sellaiseen lähtee. Eräiden täytyy OPISKELLA ja KÄYDÄ TÖISSÄ ja tehdä koulutehtäviä! Se että toinen hengaa paikalla ympäri vuorokauden, on kieltämättä vähän häiritsevää.
Ei minulla ole mitään aikarajoja vierailijoilleni, mutta yleensä sitä lähdetään siinä vaiheessa, kun toinen valmistautuu nukkumaan.
"Tulkitsen niin, että jos olet täysissä järjissäsi ja antanut tilanteen jatkua välittämättä mahdollisesta uhasta menettää työsi, jäädä jatkuvasti liian vähille yöunille, menettää mahdollisuuden tavata oikeita ystäviäsi vapaasti jne. niin olet yksinkertaisesti sanottuna -typerä-."
No juuri tämän takiahan joudun niitä tapaamisia rajoittamaan, koska en pysty silloin keskittymään omaan elämääni. Mutta juuri yllähän kritisoit minua siitä, että näkisin ihmisiä vain kuin minulle sopii. Eli toiminpa miten päin tahansa, olen mielestäsi typerä, ja toimintatapani on väärä!
selvää on, että hän ei muuta käyttäytymistapojaan. Ainoa, joka voi muuttaa käyttäytymistapoja, olet sinä itse.
Rajoista sen verran, että oletko täysin selvillä siitä, että missä sinä loput ja missä toinen alkaa?
Noniin, juuri tuon halusinkin tietää! Ihan mielelläni näkisin henkilöa silloin tällöin, mutta kun kerran päästää kotiinsa, ei sieltä mihinkään lähde ; / Eipä kai tuota ongelmaa voi tajuta, ellei ole ollut samassa tilanteessa. Tilanne on ollut päällä muutamia kuukausia, ei siis kovin kauaa. Luulenpa että suakin ahdistaisi, jos sun kotoasi ei lähdettäisi yöksikään, vaikka pyytäisit? Ja me ollaan siis eri sukupuoltakin keskenämme, joten tilanne hieman eri kuin kahden samaa sukupuolta olevan välillä.
Tuota kysymystäsi en ihan täysin ymmärtänyt, että mitä sillä tarkoitat?
kaltaistensa parissa. Ihminen etsii omaa peilikuvaansa. Ehkä sinä löysit tuossa kaverissasi peilikuvasi, mutta et sitten pitänytkään siitä.
Et pidä itsestäsi? Et täysin tunne itseäsi?
Et voi sysätä kaikesta yhdessä viettämästänne ajasta vastuuta hänelle. Hän on (kertomasi mukaan) henkisesti epätasapainoinen, miksi et siis lopeta kaveruussuhdettanne, jos voimavarasi ovat ylittyneet? Sinä olet (kertomasi mukaan) terve, joten vahvempana sinun on tehtävä päätös.
jos et veikkaa et voi voittaa;)
Joukossamme on NERO!
Miten hän voi tietää, ettet täysin tunne itseäsi! Arvaa mitä, en minäkään!
Kauheaa, kyllähän sitä nyt itsensä pitää tuntea.
Täysin.
Anteeksi hilpeyteni;)
että olet siellä niin höyryissä, että selkokieliset lauseetkin vaikuttavat neroudelta. ;)
Onhan täällä kyllä yksi (aito) nero tässä ketjussa, mutta se en ole minä.
No tuota, me ollaan kyl luonteeltaan todella erilaisia, vaikka löytyy meillä yhteisiäkin mielenkiinnon kohteita! Pidän ihmisestä kyl ja on tuonut paljon iloa, mutta paremmin tutustuttuani ymmärsin ettei kaikki ole hommassa ihan kohdallaan. Ja se ahdistaa nyt. En väitä että minä olisin täydellinen, mutta kyllä hommassa on paljon muitakin juttuja, mitkä epäilyttää. Enemmänkin homma menee niin, että ollaan LIIAN erilaisia. Hän on myös luonut nettiin itsestään profiileja, joissa valheellista tietoa kertoo itsestään. Minullekin esm. kertoi alussa olevansa töissä, vaikka todellisuudessa työtön ollut koko tuntemisemme ajan. Eihän se mitenkään merkittävä juttu ollut, mutta ihmettelen, ettei voida olla rehellisiä.
Enhän minä kaikkea vastuuta hänelle yhteisestä ajastamme siirräkään. Itse olen suostunut näkemään ja tutustumaan. Mutta liika oleminen on liikaa ja mun mielestä kun toisen kotiin mennään, niin siellä sitten ollaan sen mukaisesti ja eletään sen kodin rytmin mukaan. Joko annetaan toisen nukkua häiritsemättä, tai lähdetään pois.
Samoin mä kunnioitan toisten yksityistä koti-elämää ollessani itse kylässä, toimimalla heidän päiväohjelmansa mukaan.
Välillä pidän itsestäni, välillä taas en. Ei mulla mitään suurempia ongelmia ole itseni kanssa. En ole itsetuhoinen, ja pärjään ihan hyvin.
Niin, ehkä tämä suhde pitäisi lopettaa, kun tuskin tilanteeseen tulee muutosta. En voi tarjota hänelle niin paljon yhdessäoloa, kuin haluaisi.
..etten käytä päihteitä, vaan olen vaniliajäätelön aiheuttaman sokerihumalan vaikutuksen alaisena;)
ongelmani on siis siinä,että pidän sinun tokaisuja vähäsen liian yksinkertaisina.
Esimerkiksi:
"Et pidä itsestäsi? Et täysin tunne itseäsi?"
Tuo nyt pätee keneen tahansa, kukapa tuntisi itsensä täysin, tai kukapa aina pitäisi itsestään. On aika typerää laukoa tuollaisia olettamuksia, varsinkin kun perusteetkin on aika köykäiset.
Haukkuessani sinua neroksi, olin ironinen. Minusta oli huvittavaa, että käyttäydyt kuin olisit tajunnut jotain suurtakin, kun oksentelet tänne tuollaisia kliseisiä toteamuksia.
"On se kumma, miten on mahdotonta saada aikaan ASIALLISTA keskustelua."
Melko ironinen huomautus, kun ottaa huomioon, kuinka aloittaja harrastaa yksinpuhelua.
"Osuiko juttu omaan nilkkaan, vai miten?"
Mini p-i. Kun oikein tarkkoja ollaan, niin asiahan osui itseasiassa aloittajan omaan nilkkaan.
"Jos liikut yhtään enempää keskustelupalstoilla lukemassa toisten ihmisten ongelmia ja juttuja, aika usein niissä satutaan kritisoimaan joitain tiettyjä henkilöitä/tilanteita jne."
Alkaa maneerilla, jolla pyritään pehmittämään toista.
"Ehkä sinun ei pitäisi lukea keskustelupalstoja ollenkaan, jos et kestä että ihmiset siellä purkavat itseään ja saattavat syyllistyä samalla toisten kritisoimiseen!"
Tyylikkäästi, aivan kuin sivumennen tulee ilmi, ikään kuin päivän selvänä asiana, että aloittaja vain kritisoi toisen käytöstä.
Kun on oikein hereillä tässä kohtaa, niin huomaa, että eikös tässä ollutkin juuri ne elementit, mitkä olivat ennen tätä viestiä päin vastoin. Alkuasetelma oli se, että täällä monet ihmiset kritisoivat aloittajan kirjoitusta.
Aloittaja asettaa nimimerkki "veikkaan näin" siihen asemaan, missä aloittaja itse on.
Täten siis projektiivinen identifikaatio toimii:
Ensin aloittajaa kritisoidaan, sitten aloittaja tuntee asiasta syyllisyyttä. Aloittaja ei jää käsittelemään syyllisyyden tunnetta, vaan korvaa käsittelyn siirtämällä syyllisyyden nimimerkki "veikkaan näin" koettavaksi.
Samalla hän pelkää ja kokee, että häntä seuraavaksi syytettäisiin siitä, ettei hän pysty ottamaan vastaan tätä kritiikkiä, mitä hän on saanut.
Hän kokee syyllisyyttä siitä, että hän ei pysty ottamaan kritiikkiä vastaan ja pelkää nimimerkki "veikkaan näin" seuraavaksi syyttävän häntä siitä. Täten hän ennakoi tilanteen ja syyttää nimimerkki "veikkaan näin":tä samalla tavalla, kuin pelkää tämän seuraavaksi häntä(aloittajaa) syyttävän.
Näin aloittaja käyttää projektiivista identifikaatiota myös ennakoivaan tyyliin, jolloin illuusio roolin vaihdosta vahvistuu erittäin paljon ja nimimerkki "veikkaan näin" ajetaan ymristöön, minkä jokainen reagointi tulevaisuudessa vahvistaisi aloittajan hänelle antamaa uutta roolia. Kaikki ennakoivan projektiivisen identifikaation jälkeiset kommentit vahvistavat siis aloittajan fantasiaa, olivat ne millaisia tahansa.
Tämän jälkeen syyllisyyden tunteen projisoiminen jatkuu kertomalla, kuinka paljon aloittaja on kärsinyt tuttavansa vuoksi, jotta "veikkaan näin" tuntisi empatiaa aloittajaa kohtaan ja näin syyllisyyden tunne voimistuisi hänessä.
Tämän syyllistämisen avulla hän pyrkii ehdollistamaan nimimerkki "veikkaan näin" aloittajalle sopivaan rooliin aloittajan yksinpuhelussa.
"Miksi ihmeessä mun pitäisi osoittaa riippuvuutta henkilöä kohtaan, kun olen muutenkin ärsyyntynyt tilanteesta, missä minulle ei jätetä omaa tilaa ollenkaan? Jos alkaisin tekemään samalla tavalla aloitteita, sehän vain pahentaisi ja vahvistaisi toisen negatiivista käyttäytymistä! Ja sitähän minä en halua."
Sanot, ettet halua tekemään aloitteita. Riippuvuuden osoittaminen ei vaadi jatkuvaa aloitteiden tekemistä. Riippuvuuden osoittamiseen riittää se, kun ollaan vaan ihan normaalisti.
Sulle se tuntuu olevan kovin vaikeaa, sillä sun täytyy jatkuvasti korostuneesti osoittaa erilaisilla ylireagoinneilla sitä, kuinka sä et olisi riippuvainen.
Paljon helpompaahan olisi se, että olisit täysin normaalisti. Se, että sä ylireagoinneillas osoitat riippumattomuuttas ja vapauttas, samalla luo tälle toiselle korostuneita riippuvuuden tunteita ja tämä sun oma käytökses juuri provosoi näitä riippuvuuden tunteita ja tekee tästä toisesta vaan yhä epätoivoisemman.
Jos sä alkaisit osoittamaan edes normaalia riippuvuutta, niin varmasti tilanne helpottuisi.
Kun muistelet sitä traumaasi, niin sehän on syntynyt juuri niin, ettet saanut äidiltäsi, tai isältäsi vastaukseksi rakkautta, vaikka itse koitit sitä vanhemmallesi osoittaa.
Jos sä olisit saanut vastarakkautta, niin olisit rauhoittunut, eikä traumaa olisi syntynyt.
Sä koitat nyt osoittaa, että sun vanhemmat oli oikeassa, kun he ei antaneet sulle vastarakkautta, toimimalla toisia kohtaan, kuten vanhempas toimivat sua kohtaan.
Mutta sä voisit koittaa hyväksyä sen, että sä olitkin se, joka teki oikein! Sä osoitit rakkautta. He eivät. Nyt sun ystävä osoittaa sulle rakkautta ja osoittaa sillä, että haluaa vastarakkautta, niin korjaapa asia ja tee välillä toisin, kuin vanhempas opettivat. Näytä hänelle vastarakkautta!
"Koitas jo päättää, olenko mielestäsi hyväksikäyttäjä vai uhri? Sähän vaihtelet noita termejä mulle jatkuvasti ja diagnoosejakin sulta on sadellut kuin sieniä sateella!"
Koko ajan olen ollut sitä mieltä, että sulla on rajatila ja sä olet hyväksikäyttäjä. Olen ollut sitä mieltä jo melkein vuoden verran.
"Hah hah! Niin ku sanoin, en ole tehnyt yhtään aloitetta. Koskee myös ensitapaamista. Ketään en ole etsinyt, vaan toinen on etsinyt minut."
Tästä nimenomaan näkyy se, kuinka olet passiivisesti aktiivinen. Valehtelet tässäkin lainauksessa itsellesi oikein kovastikin todistellen, ettei sinun kuulukaan tuntea riippuvuutta.
"Lisäki ihmettelen vieläkin sitä, miten väität täällä lukeneen jotain sellaista, mitä täällä ei lue?? Sama se, oliko juttu sinänsä oleellinen, mutta kun oleellista onkin se, miten sä viittit väittää toisten tekevän ja sanoneen asioita, joita ei ole koskaan sanonut."
WTF?
"Ja mä en muuten lähde kanssasi tälle kummalliselle väittely-linjalle enempää, joten sori!"
Niin, eli lopetatko siis yksinpuhelusi ja alat keskustella kanssani?
En ole väitellyt mistään asiasta, vaikka ehkä niin kovasti haluaisitkin.
"Välillä pidän itsestäni, välillä taas en."
Sanoin aiemmassa keskustelussamme jotain tällaista samantapaista. Tällöin ylireagoit sanomisiini ja aloit syyttää minua asiasta voimakkaasti.
Eli syytät siis toisia sellaisista piirteistä, mitä itselläsi on.
Omien sanojesi mukaan olet nyt todistetusti narsisti.
kuvittelin oikeasti olevani nero. Miksi pudotit minut jalustalta? Paha mieli... :''(
että olen tiedostanut oman dualistisuuteni ja väitän tuntevani itseni hyvin. :)
Eli anteeksipyyntö jos kolahti. On tuo Dualistisuus kyllä hieno sana. Sulla on varmaan iso älykkyysosamäärä kun käytät sivistyssanoja:)
Mäkin osaan yhden: Pro-jek-tii-vi-nen I-den-ti-fi-kaa-tio.
Meniköhän se edes oikein...
"Kerropa, missä vaiheessa olen suuttunut?"
Niin, no et sinä tainnutkaan suuttua, kun ottaa huomioon viestin manipulatiivisen luonteen. Suuttuva menettää hermonsa, kun sinä pysyit rauhallisena.
"En suutu kritiikistä, vaan ASIATTOMISTA vastauksista. Enkä niistäkään suutu, mutta ihmettelen vain."
Edellä olleen projektiivisen identifikaation vahvistamista.
"Väität että jokaisella oikeus elää oma elämäänsä ja jokaisella oikeus omaan itseen, mutta kiellät tämän oikeuden minulta, syyllistäen minut siitä, kun en halua tavata toista noin usein. Oletko sitä mieltä, että minulla ei sitten ole oikeus OMAAN elämään, vaan mun on alistuttava jopa nukkumaan toisen ehdoilla."
Kultaseni, pikkuiseni! En koskaan kieltäisi sinun oikeuttasi elää omaa elämääsi. Päin vastoin. Mä en myöskään syyllistä sua mistään. Totean vain, millainen teidän suhteenne on.
Sun täytyy ymmärtää se, että et säkään voi elää omaa elämääsi, jos sun suhteet on tuollaisia. Sun käyttäytyminen näissä suhteissa nimenomaan on laadultaan sellaista, että sä kiellät itseltäs sun oman elämän. Miten sä voisit elää omaa elämääs, jos sun täytyy koko ajan todistella olevasi riippumaton ja vapaa?
Kuten sanoin, täytyy käsitellä aina vuorovaikutusta yhtenä kokonaisuutena. Kun vuorovaikutus saadaan kuntoon, molemmat voivat elää omaa elämäänsä. Mutta jos keskitytään vain toiseen ihmiseen, kumpikaan ei voi elää.
Kyllä mun omaan elämään kuuluu niitä läheisiäkin ihmissuhteita, mutta tämä menee jo liiallisen oleilun puolelle! Mun omaan elämään kuuluu myös harrastukset, sekä muut ihmiset kuin tämä ko henkilö. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että on kaveri jonka kanssa tehdä ja jakaa yhdessä asioita, mutta minulla on myös muita kavereita, joille jaan aikaani. Ehkä sun mielestä mun elämä ei ole oikeaa elämistä, mutta mä nautin mun omista pienistä ympyröistä..
En ole narsisti, vaikka niin minulle yrität kovasti uskotella! Tuota samaa syyttämistä sinäkin harrastat asioista, joihin syyllistyt itse.
Säkö olet sitä mieltä, etten osaa näyttää toisille rakkautta ja välittämistä?
Olen muutamissa ihmissuhteissani joko aloitteellinen tai passiivinen osapuoli. Se miten aloitteellinen olen riippuu mm. siitä miten tärkeitä tai tuttuja ihmiset minulle ovat. Pointti on siis se, että osaan kyllä myös olla aloitteellinen, mutta se vaatii sen, että ollaan jo tunnettu hyvän aikaa. Toinen on siis tuttu ja turvallinen, jota uskaltaa lähestyä.
Tässä nykyisessä ihmissuhteessa olen
se passiivinen osapuoli koska olen epävarma tilanteen ja henkilön suhteen. En halua antaa vääriä käsityksiä, olemalla itse liian aktiivinen.
Henkilö on kuitenkin melko uusi tuttavuus, ja koska tunteeni ovat ristiriitaisia, tuntuu paremmalta olla tekemättä mitään. Mutta tajuan myös sen, että JOTAIN on tehtävä.
Sanon vielä, että pelkästään tuo "tuppautuminen" ei ole AINOA syy ristiriitaisiin tunteisiin, vaikka se täällä pääkeskustelunaiheena onkin.
Ja mielestäni en ole millään tavalla hyväksikäyttäjä, ja veikkaan että jokainen kaverini allekirjoittaisi tuon. Se jos henkilöstä paljastuu piirteitä, minkä takia miettii ihmissuhteen jatkamista, ei tee toisesta hyväksikäyttäjää. Ihmissuhteeni ovat yleensä pitkiä ja pysyviä, ja ystävyydessä kumpikin saa itselleen jotain.
Älä sinä niistä sanoista murehdi. Mitäs niillä hienoilla sanoilla tekee, kun ei saa asiaansa sanottua toiselle.
mutta voi olla myös niin, että sinusta tuntuu, kuin syyttäisin samalla tavalla, kun projisoit minuun asioita.
"Ehkä sun mielestä mun elämä ei ole oikeaa elämistä, mutta mä nautin mun omista pienistä ympyröistä.."
Höh. En tarkoittanut sitä tuolla tavalla. Tuo saa tämän kuulostamaan siltä, kuin en arvostaisi elämääsi.
Mielestäni kenenkään elämiä ei voi mitata arvossa, eikä arvo sanaa liittää elämään. Mielestäni se, joka näkee toisen elämän arvottamana, ei arvosta omaa elämäänsä.
"Säkö olet sitä mieltä, etten osaa näyttää toisille rakkautta ja välittämistä?"
Kyllä osaat, mutta pelkäät näyttää sitä.
"Tässä nykyisessä ihmissuhteessa olen
se passiivinen osapuoli koska olen epävarma tilanteen ja henkilön suhteen. En halua antaa vääriä käsityksiä, olemalla itse liian aktiivinen."
Aivan niin, mutta olet aktiivisesti passiivinen, mikä näkyy siinä, että passiivisuutesi vaikuttaa toisen osapuolen riippuvuuden tunteiden korostumiseen.
"Ja mielestäni en ole millään tavalla hyväksikäyttäjä, ja veikkaan että jokainen kaverini allekirjoittaisi tuon. Se jos henkilöstä paljastuu piirteitä, minkä takia miettii ihmissuhteen jatkamista, ei tee toisesta hyväksikäyttäjää."
Niin, taas on suuri tukijoukko takana. :)
Minulle tulkin nyt mieleeni se todellinen asian laita:
Eli se, joka sut on jättänyt, kun olit lapsi, on sun isä!
Sä pelkäät sen vuoksi, että jokainen mies, johon rakastut, jättää sut.
Sen vuoksi sä asetat itsesi rooliin, missä sä et oo riippuvainen ja sen vuoksi sä projisoit nää miehet oleen susta riippuvaisia ja sen vuoksi sä jätät ne.
Koska sä pelkäät, että ne tekee sulle samoin. Sä et kestä sitä pelkoas ja siks sä pakenet sitä kääntämällä roolit toisin päin. Teet sen niille, ennen, kuin ne tekee sen sulle.
Kulta rakas, ei sua kukaan jätä. Varsinkaan, jos kerrot, kuinka asiat on. Voit itkee rauhassa. Älä pelkää, että sua jätetään.
Eikä sua kukaan syytä mistään. Se, että sä pelkäät toisten tekevän sulle pahaa, ei tarkoita, että ne oikeesti tekisi.
*halii*
Hei=)
Mä en jaksa ottaa osaa tähän keskusteluun enää. Se näyttää olevan kuitenkin teidän kahden välinen henk koht asia.
Sä huomasit. :) Jutellaan taas myöhemmin.
Det gör vi, öitä=)
Oikeasti näin ulkopuolisen näkökulmasta nuo asiat mitä kerroit vaikuttavat kyllä oudoilta.
Ei ihan heti itselleni tulisi mieleen, että sinä kärsit läheisyyden pelosta jos soittelee ja viestittelee heti tavattuanne, soittelee töihin kielloista huolimatta, eikä ymmärrä oman ajan tärkeyttä tai ystävien tapaamista.
Ja rakkahin Ritalin, huokaus, sinö olet aivan ihana,oikeasti, mutta yrittäisit ajatella asiaa neitosen kannalta. Eri ihmisillä on erilaisia tarpeita mitä tulee yksin oloon tms. Itselläni liika sosiaalisuus kostautuu pian keskittymisvaikeuksilla ja kireillä hermoilla.
Tytöillä(kin) pitää olla omaa aikaa, jolloin saa kaivaa nenää, röyhtäillä ja piereskellä ilman, että tuollainen hurmuri todistaa sitä vieressä;) Se on sitä omaa laatuaikaa.
Eri asia on sitten se, kun tuttavuus on kehittynyt pitemmälle ja kummatkin osapuolet alkavat pikkuhiljaa hyväksyä toistensa inhimilliset ja väistämättömät sikailut.
(Sori Ritalin,en ole ehtinyt vastata psyk. ketjussa olleeseen viestiisi,loma loppui)
Seuraavassa läheisriippuvuuden tuntomerkkejä. Joissain niistä tulee esiin ristiriitaisuuksia, jotka ovat läheisriippuvaisille tyypillisiä.
(Tukiasema.net)
Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus
# Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä
# Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista
# Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,
miellyttämisenhalu
# Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan
# Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista
# Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa
# Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii
# Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin
# Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen
# Tyydytys tulee ihmissuhteista, vaikka ne toisivatkin tuskaa, ei kestä
yksinjäämistä
# Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen
Vaikea sitä kakkua on yhtä aikaa syödä ja säästää. Aloittajan itsetuntemus on heikoissa kantimissa, se tulee minullekin ensimmäisenä mieleen. Krooninen valittaja, joka ylläpitää tilannetta omalla käyttäytymisellään. Ei heru sympatiaa minulta tässä tapauksessa - ei osaa reaalissa kieltäytyä, valittaa takanapäin.
Moniko läheisriippuvuuden tuntomerkeistä mielestäsi sopii aloittajaan?
Mitkä ovat oman näkemyksesi mukaan neuvot ap:lle: tilanteen päivittely ja huokailu yhdessäkö? "Voi, voi, kun miehet ovat kauheita" -tyyliin?
En voi muuta sanoa, kuin että ehkä sinunkin olisi syytä kokea tämä uhriksi joutuminen.
Oikeastaan vastauksesi tähän ketjuun oli ensimmäinen asialliselta näyttävä.
Mutta olen itsekin vastannut taannoin samalle henkilölle asiallisesti. Näitä "uhreja" tulee hänelle jatkuvasti lisää.
Sama henkilö käy täältä hakemassa "diagnoosin" aina muutaman kuukauden välein.
Hän koittaa uskotella uhrilleen, että tämä on läheisriippuvainen manipuloinnin helpottamiseksi.
Samoin avauksen tarkoitus on manipuloida, niin että vastaukset olisivat mahdollisimman empaattisia.
Usein vastaajaa johdatellaan jo etukäteen antamaan tietynlaisia vastauksia, joten aloittaja on oikeastaan myös päättänyt, mitä hän haluaa lukea.
"Ei ihan heti itselleni tulisi mieleen, että sinä kärsit läheisyyden pelosta jos soittelee ja viestittelee heti tavattuanne, soittelee töihin kielloista huolimatta, eikä ymmärrä oman ajan tärkeyttä tai ystävien tapaamista."
Ei niin, mutta muista, että aloitusta ei oltu kirjoitettu sinun aivoillasi, eikä sinun näkemyksilläsi.
Sinä voisit täti miettiä sitä, että millainen ihminen kieltää kaveriaan soittamasta töihin. Miksei hän pidä puhelinta äänettömällä, ja miten soittelusta voisi olla haittaa...
Minäpä kerron: Aloittaja ylireagoi tarkoituksella, koska hän koittaa saada tätä toista näyttämään riippuvaiselta. Hän käyttäytyy, kuin toinen olisi hänestä riippuvainen ja sitten syyllistää tätä siitä.
Eli toimintamalli on niin tyypillinen rajatila, kuin vain voi olla.
Ja jos olit hereillä aloitusta lukiessasi, niin aloittajahan vastasi juuri johonkin treffi-ilmoitukseen ja antoi ensin olettaa tämän toisen, että nyt on luvassa hauskaa. Mutta sitten päätyikin tavalliseen narsistiseen toimintamalliin, missä roikuttaa karkkia toisen silmien edessä, kuitenkaan karkkia antamatta, jotta saisi tämän toisen pysymään suhteessa kanssaan ja nimenomaan sellaisessa suhteessa, missä tämä toinen näyttää riippuvaiselta ja suhde näyttää täysin yksipuoliselta, kuin aloittaja ei haluaisi lainkaan olla siinä mukana.
"Ja rakkahin Ritalin, huokaus, sinö olet aivan ihana,oikeasti, mutta yrittäisit ajatella asiaa neitosen kannalta."
Ajattelinkin jo. Mutta minä ajattelin asiaa myös sen toisen tytön kannalta, jota koitetaan tehdä läheisriippuvaiseksi.
Kun ajattelen asiaa molempien kannalta, niin ehkä parasta olisi, että aloittaja pääsisi asianmukaiseen hoitoon ja että uhrille kerrottaisiin aloittajan olevan persoonallisuushäiriöinen.
"(Sori Ritalin,en ole ehtinyt vastata psyk. ketjussa olleeseen viestiisi,loma loppui)"
Kuka sitten olet? Missä ketjussa?
Aloittaja sanoi:
"Törmäsin yhteen tyyppiin tässä jonkun aikaa sitten joka pyysi puh.numeroani. Olinpa sitten pientä vipinää vailla, ja annoin hälle numeroni.
"
Ritalin sanoi:
Ja jos olit hereillä aloitusta lukiessasi, niin aloittajahan vastasi juuri johonkin treffi-ilmoitukseen ja antoi ensin olettaa tämän toisen, että nyt on luvassa hauskaa.
Olin kyllä hereillä,enkä käsitä missä aloittaja väittää vastanneensa treffi-ilmoitukseen. Neuvo tyhmää.
"Sinä voisit täti miettiä sitä, että millainen ihminen kieltää kaveriaan soittamasta töihin. Miksei hän pidä puhelinta äänettömällä, ja miten soittelusta voisi olla haittaa... "
No täti mietti aivan pienen hetken ja löysi montakin selitystä, esim;
1. Työnantaja katsoo pahasti jos työajalla lörpöttää yksityispuheluja.
2. Työ on vaikeaa tai keskittymistä vaativaa ja turhat puhelut häiritsee työtä.
Puhelinta pidetään kuitenkin auki esim siltä varalta, että jollain läheisellä on jotain hätänä tms.
Kyllä useimmilla työssäkäyvillä ystävilläni on sellainen työ, ettei sinne voi noin vaan soitella. Enkä sitä pidä mitenkään kummallisena vaan ihan täysin normaalina.
En itsekään tahdo, että mulle kouluun soitellaan, vaikkei siellä kukaan kielläkään puhelimen käyttöä.
Tuosta läheisriippuvaisuudesta en tiedä. En oikein pidä noista muotidiagnooseista. Nimimerkki P--- tuolla jossain keskustelussa totesi, että diagnoosin antaminen on ihan tarpeeksi haastavaa ammattilaisellekin, saati maallikolle. Tästä olen ihan samaa mieltä, enkä kuulemani perusteella voisi ketään läheisriippuvaiseksi diagnosoida.
Itselläni ei tosin ole kokemusta tämmöisistä suhteista, tai on, mutta lopetan sellaisen kissa-hiiri leikin heti alkuunsa jos sen uhriksi näytän joutuvan. Mieluummin sitten yksin kuin pahoilla mielin.
Hankala tapaus tuo on siinä mielessä,että jos sattuu kuitenkin pitämään kovasti tästä soittelijasta, mutta ei tiedä miten hänet saisi ymmärtämään yksityisyyden tarvetta vähän paremmin. Luovuttaako kerralla ja pistää välit poikki, vai onko jotein keinoa ojentaa kyseistä henkilöä kauniisti...
Olisi kiva jos näyttäisit mulle ne aiemmat ketjut niin tietäisin sitten asiasta yhtä paljon kuin sinäkin. Uteliaisuus herää=)
Mä menen nyt tästä rajatilahäiriöineni kiusaamaan kanssaihmisiä. Hali!
ps. Tuolla rajatilapersoonallisuus keskustelussa juttelin sun kanssa pitkästikin. Nyt vain kaivoin tämän vanhan nimimerkkini käyttöön.
eikka-tädillä näyttäisi olevan täällä ainoita asiallisia vastauksia, joten kiitos siitä! : )
Kyse ei todellakaan ollut minkäänlaisesta treffi-ilmoituksesta tai seuranhaku-palvelusta niin kuin päättelitkin, vaan ihan satunnaisesta live tutustumisesta ja kohtaamisesta. Tyyppi ei siis ollut millään lailla entuudestaan tuttu. Ja Ritalinille sen verran, että mitäs olen antanut olettaa? Pelkkä puh.nro:n antaminen ei tietääkseni anna vielä olettaa yhtään mitään sen kummempaa muuta kuin EHKÄ tutustumista. KERTAAKAAN en ole sanonut haluavani seurustelu-suhdetta, ja ekalla kerralla ESTELIN henkilöä tulemasta luokseni kylään ollenkaan. Miten voit luulla antaa mun olettavan jotain, kun en itse edes pidä yhteyttä?? Ainoa mitä annan sillä olettaa, on se, etten ole kiinnostuntu ihan niin tiiviistä yhdessä olemisesta!
Ja niin kuin eikka-täti sanoi, niin minulla on työ, joka vaatii täysipainoista henkistä läsnäoloa, jolloin jatkuva puhelimen pirinä on todella häiritsevää ja kiusallista. Kuitenkin jonkinlaista yhteistyötä tehdessä puhelinta on pakko pitää päällä, jotta pysyy ajantasalla!! Luulisi jokaisen normaalin ihmisen tajuavan tilanteen, kun sen heille selittää.
Mitä sinä Ritalin tuumaisit tilanteesta, jossa olisit vaikka hammaslääkärillä, ja hammaslääkäri siinä vastailisi vähän väliä puhelimeen pora suussasi? ; )
Eikka-täti on myös oikeassa siinä, että kyllähän minä myös pidän tuosta soittelijasta : ) Meillä on ollut ihan mukavaa aikaa, mutta tuo ettei kunnioiteta MITÄÄN rajoja ja toivomuksia, on loukkaavaa mua kohtaan.
Ja todellakin tulin tänne kyselemään neuvoja siitä, että onko keinoja millä saada toinen tajuamaan tilanne vai onko ainoa ratkaisu välien katkaiseminen?
Ja sinulle vielä Ritalin, että oletko sitä mieltä, että ihminen joka katkaisee välit syystä tai toisesta on sadistinen? Jos sinä et halua olla tekemisissä psykopaatin kanssa, oletko silloin sadistinen persoona? Ja onko jokainen persoona joka ei ole kiinnostunut sinusta, sadistinen ja kylmä?!
"eikka-tädillä näyttäisi olevan täällä ainoita asiallisia vastauksia, joten kiitos siitä! : )"
Mahtaisikohan johtua siitä, että olette molemmat rajatilaisia...
"Kyse ei todellakaan ollut minkäänlaisesta treffi-ilmoituksesta tai seuranhaku-palvelusta niin kuin päättelitkin, vaan ihan satunnaisesta live tutustumisesta ja kohtaamisesta."
Tämä ihmeellinen kyky keskittyä epäolennaisiin kohtiin toisen tekstissä(kunhan vain aihetta löytyy) on täysin uniikki piirre teillä rajatilaisilla. En ole ollenkaan kateellinen. :)
"Olin kyllä hereillä,enkä käsitä missä aloittaja väittää vastanneensa treffi-ilmoitukseen. Neuvo tyhmää."
Ei sillä ole tässä tapauksessa merkitystä, onko hän vastannut treffi-ilmoitukseen, vai onko hän tavannut tämän toisen baarista, tai vaikka nakkikioskilta. Tietysti on hyvä olla tarkka, ja on hyvä, että huomautitte. Enhän halua antaa väärää kuvaa kenestäkään.
Mutta epäolennaisuuksiin keskittyminen on myös väärän kuvan antamista toisesta, keskittymällä epäolennaisiin asioihin ja esittämällä niitä olennaisina.
Katsos täkeintä on ilmaisun sisältö, ei sen ulkoinen kuori. :)
Tärkeää on nimenomaan ymmärtää, mitä toinen oikeasti tarkoittaa sanojen takana, löytää logiikka. Kun keskitytään epäolennaisuuksiin, niin tällöin koitetaan kaikinvoimin kieltää se logiikka ja ilmaisun sisältö.
"1. Työnantaja katsoo pahasti jos työajalla lörpöttää yksityispuheluja.
2. Työ on vaikeaa tai keskittymistä vaativaa ja turhat puhelut häiritsee työtä.
Puhelinta pidetään kuitenkin auki esim siltä varalta, että jollain läheisellä on jotain hätänä tms."
Sinäkin luit kirjoitukseni laput silmillä. Minähän totesin samaan hengenvetoon asiasta puhuessani, että puhelinta voi pitää myös äänettömällä. Niin ainakin kaikki minun tuntemani tekevät.
"Itselläni ei tosin ole kokemusta tämmöisistä suhteista, tai on, mutta lopetan sellaisen kissa-hiiri leikin heti alkuunsa jos sen uhriksi näytän joutuvan. Mieluummin sitten yksin kuin pahoilla mielin."
Kissa- ja hiiri-leikki johtuu juuri siitä, kun omalla käytökselläsi luot illuusion toisen riippuvuudesta.
Tällöin voit huomata käyttäneesi projektiivista identifikaatiota, jos et sitä muuten huomaa. Siirrät sen avulla esim. käyttämällä ylireagointeja ja epäolennaisiin keskittymisiä, omat riippuvuuden tunteesi toiseen, tai ainakin luot illuusion siitä, että suhde on täysin yksipuolinen.
Kun tällaista käyttäytymistä nähdään jossain suhteessa, niin voidaan melkein poikkeuksetta todeta, että tämä ulkoapäin hiiren roolissa oleva, ei pysty käsittelemään riippuvuuden tunteita.
"Luovuttaako kerralla ja pistää välit poikki, vai onko jotein keinoa ojentaa kyseistä henkilöä kauniisti..."
Välien poikki pistäminen ja ojentaminen ovat projektiivisen identifikaation äärimmäisiä ja epätoivoisimpia muotoja. Tällöin pelastetaan oma minäkuva ainakin oman itsen silmissä.
Näissä tapauksissa rajatilainen siis asettuu esim. isänsä rooliin ja asettaa toisen siihen rooliin, missä on kokenut lapsena olleensa. Välien katkaisussa oma hylkäämistrauma näkyy kaikkein selvimmin.
" Olisi kiva jos näyttäisit mulle ne aiemmat ketjut niin tietäisin sitten asiasta yhtä paljon kuin sinäkin. Uteliaisuus herää=)"
Ei tästä nyt niin julkista tehdä.
"Hali!"
*onnellisena* Jee, vihdoinkin se tuli sieltä! *halii takas*
"Nyt vain kaivoin tämän vanhan nimimerkkini käyttöön."
Ok, kiva.
Mieleeni tuli, että voisit ehkä auttaa tätä aloittajaa selvittämään ajatuksiaan, kertomalla omista tilanteistasi.(?)
Minua vain häiritsee se, että siinä missä syytät toisia manipuloinnista, niin itse suorastaan laitat sanoja toisten suuhun, siis väität heidn sanoneen asioita joita he eivät ole sanoneet.
Se onko kyseessä treffi-ilmoitukseen vastaaminen tai ei, on siinä mielessä oleellista, että se kertoo jotain aloittajan motiiveista tämän ystävän kanssa tutustuessaan.
Itselleni ainakin tulee sellainen kuva, että treffi-ilmoitukseen vastaaja on vähäsen epätoivoinen tai sitten todella impulsiivinen tyyppi. Anteeksi ennakkoluuloni=)
Yritän ymmärtää, että sinulla asperger henkilönä on tapana ymmärtää ihmisten tunteita väärin, sillä oma ajatusmaailmasi on niin erikoinen. Tiedän myös, että aspergerin syndroomasta kärsivä loukkaa usein tajuamattaan muita ihmisiä , joten annan sinulle anteeksi ja yritän olla provosoitumatta sinun ilmaisutyylistäsi =)
En tiedä sitten, miten sinun mielestäsi Ritalin, pitäisi edellä kuvatussa tilanteessa toimia? Mitä voi tehdä jos ihminen josta pitää, liimautuu liikaa kiinni? Sinä kun olet niin viisas niin kerro miten tällaisessa tapauksessa tulee toimia kun toinen ei anna omaa aikaa.
Myös muutkin kuin rajatilahäiriöiset tarvitsevat omaa aikaa, ja ärsyyntyvät, ellei heidän tarpeita ymmärretä tai kunnioiteta. Eli se ei ole meidän rajatilaisten "uniikki piirre"=)
Ja aloittajalta kysyisin, onko sinulla ollut usein tämmöisiä kokemuksia ihmisten kanssa vai onko tämä ihan uutta.
Mielestäni silloin, jos joutuu usein samanlaisiin ikäviin tilanteisiin ihmisten kanssa, on syytä kyllä tutkia omaa käytöstään. Mutta minä kun en tiedä kuinka sinun kohdallasi on, niin kysyn suoraan, toivon ettet loukkaannu=)
"Tiedän myös, että aspergerin syndroomasta kärsivä loukkaa usein tajuamattaan muita ihmisiä , joten annan sinulle anteeksi ja yritän olla provosoitumatta sinun ilmaisutyylistäsi =)"
Tiedän kyllä, että olen loukkaava ja tyylini on välillä jopa inhottava. Mielestäni se on tietyllä tavalla hauskaa ja voin nauraa omalle tyhmyydelleni.
(Mutta te ette edes tiedosta projektiivisen identifikaation olemassa-oloa, saati että nauraisitte sille)
Osaan kyllä kirjoittaa myös pehmeämmällä ilmaisulla, mutta koska luonnollinen ilmaisuni on aika raaka, niin keskittyessäni itse asiaan, jätän pehmentämisen, mikä saattaa heikentää ilmaisua ja etenkin rajatilaisten kanssa altistaa myös manipuloinnille. Olennaista on kuitenkin se, että keskittyessäni asiaan, tavoitteeni on ajatella myös toista henkilöä.
"Minua vain häiritsee se, että siinä missä syytät toisia manipuloinnista, niin itse suorastaan laitat sanoja toisten suuhun, siis väität heidn sanoneen asioita joita he eivät ole sanoneet."
Noniin, tämän kommenttisi jälkeen saamme aloittajan luultavasti kiinni raskaansarjan p-i:sta, sillä tarjosit niin makean laukaisualustan.
Käytät muuten tässä väitteessäsi hyväksesi tuota "treffi-ilmoitus"-väitettäni, mikä ei liity mitenkään asiaan, mitä väitteesi koskee. Joo, eli en mennyt vipuun. Sorry!
"Ritalin, pitäisi edellä kuvatussa tilanteessa toimia? Mitä voi tehdä jos ihminen josta pitää, liimautuu liikaa kiinni?"
En minä tiedä. Eihän minulla ole rajatilaa. Kyllä te tietenkin toimitte täysin luonnollisesti, kun ottaa huomioon omat ongelmanne.
Toimintatapanne on ilmeisesti hyväksyttävä, kun ymmärtää sen, miltä teistä tuntuu.
Vastaan nyt vaan tähän ekaan kohtaan kun nukkumatti alkaa olla jo hieman kärsimätön. Eli:"1. Työnantaja katsoo pahasti jos työajalla lörpöttää yksityispuheluja.
2. Työ on vaikeaa tai keskittymistä vaativaa ja turhat puhelut häiritsee työtä.
Puhelinta pidetään kuitenkin auki esim siltä varalta, että jollain läheisellä on jotain hätänä tms."
Sinäkin luit kirjoitukseni laput silmillä. Minähän totesin samaan hengenvetoon asiasta puhuessani, että puhelinta voi pitää myös äänettömällä. Niin ainakin kaikki minun tuntemani tekevät.
Kyllä mulla on silmät ihan auki eikä lappujakaan ole=) Itse en esimerkiksi uskalla koulupäivän aikana pitää puhelinta äänettömällä sen takia, jos joku läheinen soittaa ja on hädässä.
Pari kertaa on käynyt niinkin, että kaverilla on ollut tosi ahdistunut olo ja hän on yrittänyt soittaa sillä aikaa kun itselläni on ollut puhelin äänettömällä ja olen keskittynyt tuntikausiksi johonkin muuhun juttuun.
Siitä on vaan jäänyt sitten hirveän huono omatunto jälkeen päin kun on kaverille nimenomaan sanonut, että jos on hätä niin saa soittaa ihan milloin vaan.
Toisella kerralla olin unohtanut ladata kännykkäni ja sain kuulla pari päivää myöhässä ,että omaiseni oli joutunut sairaalaan.
Siksi pidän puhelin auki melkein aina. En kuitenkaan siksi ,että saisin "luotua illuusion toisen riippuvuudesta" torjumalla tämän puhelut työaikana.
Kissa-hiiri leikistä semmoinen esimerkki, että tänään yksi uusi ystävätär oli luvannut soittaa ja sopia, milloin he tulevat käymään. Olin odottanut koko päivän hänen soittoaan, ja illalla puoli kymmenen aikaan hän sitten soitti. Enkä enää vastannut.
Toimin tällä tavoin siksi, että inhoan odottamista ja tällaista hylätyksi tulemisen tunnetta, joten en itse panosta enää tähän ystävyyssuhteeseen. Jos hänellä on hyvä selitys ja jos hän oikeasti tahtoo olla ystäväni niin sitten hän soittaa tai tekstaa uudestaan. Ja sitten katson tilanteen uudestaa. Voihan olla, että tämä ihminen on tahallaan antanut minulle itsestään tuollaisen kuvan, koska yrittää viestittää minulle,ettei hän tahdo olla ystäväni. Siispä jätän pallon hänelle.
Asperger ihmiset ei tällaisia hienovaraisia vihjeitä osaa käytöksestä lukea, mutta sosiaalisissa tilanteissa niitä on hyvä ymmärtää. Itse olen sellainen,että mieluummin vetäydyn, kuin tyrkytän seuraani jos se ei näytä olevan toivottua.
Sitten vielä toinen asia nukkumatin kilahtamisen uhalla.
"Mutta epäolennaisuuksiin keskittyminen on myös väärän kuvan antamista toisesta, keskittymällä epäolennaisiin asioihin ja esittämällä niitä olennaisina.
Katsos täkeintä on ilmaisun sisältö, ei sen ulkoinen kuori. :)
Tärkeää on nimenomaan ymmärtää, mitä toinen oikeasti tarkoittaa sanojen takana, löytää logiikka. Kun keskitytään epäolennaisuuksiin, niin tällöin koitetaan kaikinvoimin kieltää se logiikka ja ilmaisun sisältö. "
Eikös se ollut niin,että Asperger-tyypeillä on vaikeuksia ymmärtää asiakokonaisuuksia, eli; Asperger ihminen keskittyy niin korosteisesti yksityiskohtiin, sääntöihin, luetteloihin, järjestykseen, organisointiin tai aikatauluihin, että toiminnan päätarkoitus kärsii.
Eli asperger ihminen keskittyy joskus epäolennaisiin asioihin eikä aina ymmärrä asioiden syvempää merkitystä?
erittäin oleellinen korjaus äskeiseen viesiin;)
Eli tämä uusi ystävättäreni oli luvannut tulla käymään tänää, mutta soitti vasta illalla puoli kymmenen aikaan.
"Noniin, tämän kommenttisi jälkeen saamme aloittajan luultavasti kiinni raskaansarjan p-i:sta, sillä tarjosit niin makean laukaisualustan.
Käytät muuten tässä väitteessäsi hyväksesi tuota "treffi-ilmoitus"-väitettäni, mikä ei liity mitenkään asiaan, mitä väitteesi koskee. Joo, eli en mennyt vipuun. Sorry! "
Eli, auta minua sitten kun en omaa pee-iitäni huomaa. Ilmeisesti sinun oikeasti pitää tuoda nenäni eteen ne tilanteet joissa näin teen , jotta ne pystyisin näkemään. Ja siihenhän sinulla on erittäin hyvä tilaisuus koska olen kirjoitellut kanssasi paljon ja kertonut hyvin paljon henk koht asioita itsestäni.
""Luovuttaako kerralla ja pistää välit poikki, vai onko jotein keinoa ojentaa kyseistä henkilöä kauniisti..."
Välien poikki pistäminen ja ojentaminen ovat projektiivisen identifikaation äärimmäisiä ja epätoivoisimpia muotoja. Tällöin pelastetaan oma minäkuva ainakin oman itsen silmissä.
Näissä tapauksissa rajatilainen siis asettuu esim. isänsä rooliin ja asettaa toisen siihen rooliin, missä on kokenut lapsena olleensa. Välien katkaisussa oma hylkäämistrauma näkyy kaikkein selvimmin. "
Miten mielestäsi tämmöisen tilanteen voi ratkaista ns terveellä ja mielestäsi ei tuhoisalla tavalla? Siis niin, ettei liimautujan käytös häiritsisi enää aloittajaa, eikä liimautuja saisi kakkaa niskaan? Kysyn siis ihan siksi,että haluan oikeasti olla avoinna mielin ajatuksillesi vaikka ne ensi alkuun kuulostavat vähän oudoilta.
"Eli asperger ihminen keskittyy joskus epäolennaisiin asioihin eikä aina ymmärrä asioiden syvempää merkitystä?"
Tuo on totta toisella tavalla, mutta toisella tavalla ei. En täysin ymmärrä asiaa, sillä asperger-henkilö on asiassa molempia ääripäitä.
Ainakin jossain määrin asia liittynee mielen-teoriaan, eli siihen, että assi joutuu erilaisuutensa vuoksi älyllisesti päättelemään, mikä on asian syvempi tarkoitus, kun neurotypikaalin ei tarvitse älyllistä toimintaa suorittaa, johtuen siitä, että neurotypikaaleilla on keskenään yhteneväinen mielenteoria ja asseilla taas keskenään, mutta nämä neurotypikaalien ja assien mielenteoriat ovat kuitenkin keskenään eriävät.
Koska assi joutuu suorittamaan näitä toimenpiteitä älyllisesti, hän pystyy aivan erilaisella tehokkuudella näkemään jopa mielenteoriasta riippumatta ilmaisujen sisältöjä, minkä vuoksi assi keskittyy totuuteen yli muodollisuuden. Ilmaisun sisällön ymmärtäminen ilman mielenteoriaa on suorassa yhteydessä henkilön älykkyysosamäärään.
Epätäydellisyyslause on asperger-tyyppisen ilman mielenteoriaa tehdyn ilmaisun sisällön ymmärtämisen huippu-esitys ja sammalla se toimii matematiikan suhteellisuusteoriana.
Epätäydellisyyslause ironisoi kielen ulkoisen merkityksen ja osoittaa nerokkaasti, kuinka kausaalinen todistus on defensiivisen ajattelun merkki ja mitä kausaalisempi on ajattelun tyyli, sitä suurempi osa persoonasta on psykoosissa.
kiitos.
"Ja Ritalinille sen verran, että mitäs olen antanut olettaa? Pelkkä puh.nro:n antaminen ei tietääkseni anna vielä olettaa yhtään mitään sen kummempaa muuta kuin EHKÄ tutustumista. KERTAAKAAN en ole sanonut haluavani seurustelu-suhdetta, ja ekalla kerralla ESTELIN henkilöä tulemasta luokseni kylään ollenkaan. Miten voit luulla antaa mun olettavan jotain, kun en itse edes pidä yhteyttä??"
Haluaisin, että kun kirjoitat näin hajanaisesti, että ottaisit viestissäsi myös lainaukseen sen kohdan minun kirjoituksestani, mistä alat puhua.
En ole kai missään vaiheessa puhunut seurustelusuhteesta. Sain muuten oikeastaan suhteesta erilaisen käsityksen.
Se, miten annat tämän toisen olettaa asioita ei näy sanoissa, vaan ne tunteet vain ikäänkuin siirtyy tähän toiseen.
Tämän oletuksen antaminen on jotain niin hienoa, että en lähde sitä tarkemmin miettimään. Ja onhan selvää, etten vastaa kysymykseesi, sillä viittasit kysymyksessäsi siihen, että vaatisit minulta tietoja mm. sanomisistasi, mistä en tietenkään voi tietää mitään.
Viimeiseen kysymykseen lainauksessa olen vastannut jo aiemmin.
"Mitä sinä Ritalin tuumaisit tilanteesta, jossa olisit vaikka hammaslääkärillä, ja hammaslääkäri siinä vastailisi vähän väliä puhelimeen pora suussasi? ; )"
Kysymys ei liity enää kaukaisestikaan keskusteluumme. Kerroppa, miksi haluaisit sen kuuluvan?
Poistun tästä ketjusta tämän jälkeen, koska olen joutunut keskusteluun yksinpuhelijoiden kanssa.
"Ja sinulle vielä Ritalin, että oletko sitä mieltä, että ihminen joka katkaisee välit syystä tai toisesta on sadistinen?"
Riippuu välienkatkaisun tarkoituksesta ja siitä, millaiset seuraukset tällä pyritään aiheuttamaan.
Kysymys on liian epätarkka.
"Ja onko jokainen persoona joka ei ole kiinnostunut sinusta, sadistinen ja kylmä?!"
Henkilön kylmyys, tai sadistisuus riippuu siitä, onko henkilö sadistinen, tai kylmä.
"Jos sinä et halua olla tekemisissä psykopaatin kanssa, oletko silloin sadistinen persoona?"
Erittäin mielenkiintoinen moraalifilosofinen kysymys.
Yhtä hyvin voitaisiin myös kysyä, että onko sinun uhrisi sadistinen, jos hän katkaisee välinsä sinuun...
Sadistisuus liittyy vallankäyttöön. Kun henkilö katkaisee välit vallankäytöllisessä mielessä, on toiminta sadistista.
Silloin, kun katkaisen välit psykopaattiin, on tarkoitukseni ehkäistä vallankäyttöä, joten toimintani on tällöin anti-sadistista.
Muihin kysymyksiisi en tietenkään vastaa, sillä ne olivat manipuloinnin aloituksia.
"Muihin kysymyksiisi en tietenkään vastaa, sillä ne olivat manipuloinnin aloituksia."
Tämä viestini viimeinen lause voidaan jättää pois, sillä lopulta vastasinkin kaikkiin kysymyksiisi(aloittaja).
Ohhoh, oletpas sinä fiksu.
Minun on kuitenkin hirveän vaikea ymmärtää noita kaikkia käsitteitä voidakseni vastata tähän mitään.
"Yhtä hyvin voitaisiin myös kysyä, että onko sinun uhrisi sadistinen, jos hän katkaisee välinsä sinuun... "
Jos henkilö ei halua olla tekemisissä kanssani, en pidä häntä sadistisena kuten eräät. Jokaisella on oikeus valita ne omat elämänsä ihmiset, ja jos minä en siihen kuvaan kuulu, niin hyväksyn sen ja jatkan elämääni. Aivan samoin minulla on oikeus käyttää aikani niihin ihmsiin, jotka minä koen tärkeäksi. En pakota ketään pitämään itseeni yhteyttä, mutta toki jokin syy olisi kiva tietää. Mutta harvoinpa niin käy, että tarvitsisi jo syntynyt ihmissuhde lakkauttaa kummankaan aloitteesta.
Ja minusta on todella törkeää, miten tulet tänne piruilemaan työstäni ja arvostelemaan sitä. Ja millä oikeudella puhut minusta rajatilahäiriöisenä??
"Jos henkilö ei halua olla tekemisissä kanssani, en pidä häntä sadistisena kuten eräät."
Yleistät asiaa vääristelvästi. Lue uudelleen viestini, jossa määrittelin sinut, jos et muuten tajua. Lue niin monta kertaa, että ymmärrät.
"Aivan samoin minulla on oikeus käyttää aikani niihin ihmsiin, jotka minä koen tärkeäksi. En pakota ketään pitämään itseeni yhteyttä, mutta toki jokin syy olisi kiva tietää."
Aivan, eli sinä käytät aikaasi tuohon ystävääsi, josta täällä valitat.
Onhan totta, että projektiivisessa identifikaatiossa myös uhri on mukana, mutta etenkin jos uhrilla on heikko itsetunto, hän menee siihen mukaan.
"Ja millä oikeudella puhut minusta rajatilahäiriöisenä??"
Ironinen kysymys, mikä oikeastaan todistaa, että olet rajatilainen. Tiedät kyllä, mitä tarkoitan.
(samaa voitaisiin kysyä sinulta)
Ritalin: Olet oikeassa siinä, että se, miten me ollaan tavattu ei ole tämän viestiketjun oleellisin asia. Huolestuttava piirre sen sijaan on tuo YLITULKITSEMINEN, kun vääristät asioita. Ja kun sulle huomauttaa siitä, ja haluaa oikaista tiedon, niin syytät takertumisesta epäoleellisiin asioihin. Ja jos ollaan tarkkoja, se olit alunperin sinä, joka tuohon tapaamis-tapaan ensin takertui, mainitsemalla treffi-ilmoituksen ja syyttämällä muita sokeaksi aloitus-viestini suhteen. Sulla on oikeus vääristää, mutta muilla ei olekaan oikeutta korjata vääristymää epäoleellisuuden nimissä!
"Ja aloittajalta kysyisin, onko sinulla ollut usein tämmöisiä kokemuksia ihmisten kanssa vai onko tämä ihan uutta."
Eipä ole ollut usein vastaavaa! On kyllä ollut läheisiä ihmissuhteita, joissa ollaan saatettu viettää aikaa hyvinkin paljon yhdessä ja soitellakin päivittäin, mutta niissä suhteissa on ollut molemminpuolinen kunnioitus mukana. Kummallakin on ollut OMA elämä ja OMAT kaverit ja harrastukset, joita sitten on kunnioitettu. Samoin se on häirintää jo ystävääni kohtaan, jos soitellaan kielloista huolimatta päivittäin (nyk. tapaus..) ja aiheuttaa aika kiusallisia tilanteita, poikaystävän ihmetellessä toista miestä.
Ritalin: Olet oikeassa siinä, että se, miten me ollaan tavattu ei ole tämän viestiketjun oleellisin asia. Huolestuttava piirre sen sijaan on tuo YLITULKITSEMINEN, kun vääristät asioita. Ja kun sulle huomauttaa siitä, ja haluaa oikaista tiedon, niin syytät takertumisesta epäoleellisiin asioihin. Ja jos ollaan tarkkoja, se olit alunperin sinä, joka tuohon tapaamis-tapaan ensin takertui, mainitsemalla treffi-ilmoituksen ja syyttämällä muita sokeaksi aloitus-viestini suhteen. Sulla on oikeus vääristää, mutta muilla ei olekaan oikeutta korjata vääristymää epäoleellisuuden nimissä!
"Ja aloittajalta kysyisin, onko sinulla ollut usein tämmöisiä kokemuksia ihmisten kanssa vai onko tämä ihan uutta."
Eipä ole ollut usein vastaavaa! On kyllä ollut läheisiä ihmissuhteita, joissa ollaan saatettu viettää aikaa hyvinkin paljon yhdessä ja soitellakin päivittäin, mutta niissä suhteissa on ollut molemminpuolinen kunnioitus mukana. Kummallakin on ollut OMA elämä ja OMAT kaverit ja harrastukset, joita sitten on kunnioitettu. Samoin se on häirintää jo ystävääni kohtaan, jos soitellaan kielloista huolimatta päivittäin (nyk. tapaus..) ja aiheuttaa aika kiusallisia tilanteita, poikaystävän ihmetellessä toista miestä.
Ritalin: Olet oikeassa siinä, että se, miten me ollaan tavattu ei ole tämän viestiketjun oleellisin asia. Huolestuttava piirre sen sijaan on tuo YLITULKITSEMINEN, kun vääristät asioita. Ja kun sulle huomauttaa siitä, ja haluaa oikaista tiedon, niin syytät takertumisesta epäoleellisiin asioihin. Ja jos ollaan tarkkoja, se olit alunperin sinä, joka tuohon tapaamis-tapaan ensin takertui, mainitsemalla treffi-ilmoituksen ja syyttämällä muita sokeaksi aloitus-viestini suhteen. Sulla on oikeus vääristää, mutta muilla ei olekaan oikeutta korjata vääristymää epäoleellisuuden nimissä!
"Ja aloittajalta kysyisin, onko sinulla ollut usein tämmöisiä kokemuksia ihmisten kanssa vai onko tämä ihan uutta."
Eipä ole ollut usein vastaavaa! On kyllä ollut läheisiä ihmissuhteita, joissa ollaan saatettu viettää aikaa hyvinkin paljon yhdessä ja soitellakin päivittäin, mutta niissä suhteissa on ollut molemminpuolinen kunnioitus mukana. Kummallakin on ollut OMA elämä ja OMAT kaverit ja harrastukset, joita sitten on kunnioitettu. Samoin se on häirintää jo ystävääni kohtaan, jos soitellaan kielloista huolimatta päivittäin (nyk. tapaus..) ja aiheuttaa aika kiusallisia tilanteita, poikaystävän ihmetellessä toista miestä.
"Huolestuttava piirre sen sijaan on tuo YLITULKITSEMINEN, kun vääristät asioita. Ja kun sulle huomauttaa siitä, ja haluaa oikaista tiedon, niin syytät takertumisesta epäoleellisiin asioihin."
En ole missään kohdassa vääristänyt asioita tavoitteellisesti, enkä tarkoituksellisesti, eikä myöskään asioiden vääristymisellä ole ollut oleellista merkitystä minkään keskusteluun liittyvän kanssa.
Sen sijaan tämä on ylitulkitsemista ja tavoitteellista vääristelyä, että syytät minua moisesta.
Mielestäni se, että kärkyt kirjoitusvirheitä, tai muuta vastaavaa tavoitteenasi vähentää uskottavuuttani, kuvaa melkoisen epätoivoista pyrkimystä manipuloida tavoitteellisesti.
"Ja jos ollaan tarkkoja, se olit alunperin sinä, joka tuohon tapaamis-tapaan ensin takertui, mainitsemalla treffi-ilmoituksen ja syyttämällä muita sokeaksi aloitus-viestini suhteen."
Tarkkaan ottaen takerruin kyllä tapaamis tapaan, mutta en aivan niin tarkassa mielessä, kuin nyt koitat markkinoida.
Kuten itsekin myönsit, että et tuntenut henkilöä etukäteen ja halusit vähän säpinää... Juuri tätä asiaa halusin osoittaa.
Sillä ei ole merkitystä, tapasitteko rappusten ylä- vai alapäässä ja oliko päälläsi vihreä, vai punainen paita.
"Sulla on oikeus vääristää, mutta muilla ei olekaan oikeutta korjata vääristymää epäoleellisuuden nimissä!"
Kuten jo sanoin, että on hyvä, että virheeni korjattiin ja on hyvä, että ollaan tarkkoja asioista.
Mutta siinä vaiheessa, kun tuota kohtaa aletaan liittämään sellaisiin asioihin, mihin se ei liity, tavoitteena nimenomaan vääristää keskustelua, on minun syytä sanoa, kuinka asiat ovat. Olen tietenkin pahoillani, etten antanut sitä iloa, että olisin hyväksynyt vääristämis yrityksen, mutta jatkan samalla motiivilla, kuin kiittäessäni tarkennuksesta ja pyrin ajattelemaan myös muita lukijoita.
"Samoin se on häirintää jo ystävääni kohtaan, jos soitellaan kielloista huolimatta päivittäin (nyk. tapaus..) ja aiheuttaa aika kiusallisia tilanteita, poikaystävän ihmetellessä toista miestä."
Saan tuosta tekstistä hieman sen käsityksen, että sinulla on myös poikaystävä, mutta olit tavannut tämän tuttavasi, joka onkin sitten mies, hankkiaksesi "hieman vipinää".
Eli sinulla on vähän, kuin kaksi miestä yhtä aikaa?
(Anteeksi, luulin ensin, että tuttavasi on tyttö, koska kerroit hänen olleen mustasukkainen kavereistasi.)
Kyllä sinun pitäisi tietää, että puhelinnumeron antaminen miehelle esim. baarissa, tarkoittaa, että "sitä" on luvassa, ellet nyt aivan vaikeasti ole autistinen.
Lisäksi kerroit halunneesi hieman vipinää. Olikohan se vipinän haluaminen sitten sitä, että halusit nähdä, kun kaksi miestä roikkuu lahkeessasi ja potkit välillä vähän päähän?
Mä vähän luulen, että sä saat seksuaalisen tyydytyksen siitä, kun näet miesten olevan susta riippuvaisia, mutta et osoita itse mitään riippuvuutta.
Vastaa rehellisesti. Nämä on asioita, mitä ei pidä täällä palstalla hävetä ollenkaan. Jos kerrot, niin kaikki varmasti tukee sua tässä asiassa.
Sun olis korkea aika hvyäksyä itsessäsi tämä asia ja pystyä ottamaan se huumorilla.
Sä olet ihan liian ankara itsellesi! Sun ei kuulu kokea siitä syyllisyyttä, mitä sä tunnet!
Mä ainakin arvostan sellaista ihmistä, joka pystyy hyväksymään itsensä ja puhumaan itsestään suoraan.
Jos sä koet syyllisyyttä oikeasta seksistä, niin se kokija olet sä itse. Kukaan ei syyllistä sua siitä, vaan päin vastoin.
Se on vaan kovin vaikeaa hakea tyydytys siitä, kun syyllistää miehiä seksistä ja pistää nämä roikkumaan itsessään. Se on sulla sellainen ongelma, mikä sun täytyy hyväksyä, ennen kuin sä voit päästä sen yli.
"Saan tuosta tekstistä hieman sen käsityksen, että sinulla on myös poikaystävä, mutta olit tavannut tämän tuttavasi, joka onkin sitten mies, hankkiaksesi "hieman vipinää".
Eli sinulla on vähän, kuin kaksi miestä yhtä aikaa?
(Anteeksi, luulin ensin, että tuttavasi on tyttö, koska kerroit hänen olleen mustasukkainen kavereistasi.)"
Anteeksi jos en ilmaissut asiaani tarpeeksi selkeästi. Puhuin kohdassa naispuolisesta ystävästäni, joka seurustelee erään miehen kanssa.
Tämä miespuolinen tuttavani taisi sitten hieman tykästyä tuohon ystävääni, soitellen hänelle jatkuvasti, jopa useita kertoja päivässä. Alussa puhelut koskivat ihan normaaleja arkipäivän asioita, mutta jossain vaiheessa alkoi ehdottelemaan tapaamisia. Ystäväni sanoi suoraan, miten tapailu ei ole mahdollista, koska hänellä on poikaystävä. Tuo miestuttuni sitten sanoi, ettei häntä poikaystävät häiritse, ja jatkaa vain soitteluaa, vaikka ystäväni on lopettanut puheluihin vastaamisen. Ystäväni on arvatenkin hieman kiusaantunut tilanteesta, ja hänen poikaystävänsä ihmeissään mies tuttuni soittelusta. Samoin tämä mies tuttuni toimi erään toisen naispuolisen varatun kaverini suhteen, ehdotellen yhteistä illanviettoa.
Ja hmmm... emme ole baarissa tavanneet, ja annoin numeroni, koska tarkoitus oli lähteä liikkumaan yhdessä, tai jossain porukassa. Olen kertonut heti alusta asti, etten ole kiinnostunut SEKSUAALISESSA mielessä.
Vipinän haulla tarkoitan sitä, että onhan se kiva jos joku osoittaa kiinnostusta minua kohtaan IHMISENÄ. On aina mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin, ja uusi ihminen voi tuoda pelkällä olemuksellaan elämään jotain uutta. Vipinä siis käsittää paljon muutakin, kuin seksuaalisen kiinnostuksen. Vipinän ei tarvitse olla aina lainkaan kovin seksuaalista. Toinen ihminen voi tuoda vipinää vaikka pelkällä persoonallaan tai mielenkiinnon kohteillaan.
Meikällä ei ole koskaan ollut kahta suhdetta samanaikaisesti, joten en ole niitä naisia. Mulla on tapana kiinnostua vain yhdestä henkilöstä kerrallaan.
"Puhuin kohdassa naispuolisesta ystävästäni, joka seurustelee erään miehen kanssa...."
Kiitos tarkennuksesta. En toki halua sekaantua yksityisasioihisi. :)
Eli pyydän anteeksi siitä, että jouduit nyt näitä asioita kirjoittelemaan moneen kertaan.
"Olen kertonut heti alusta asti, etten ole kiinnostunut SEKSUAALISESSA mielessä.
Vipinän haulla tarkoitan sitä, että onhan se kiva jos joku osoittaa kiinnostusta minua kohtaan IHMISENÄ. On aina mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin, ja uusi ihminen voi tuoda pelkällä olemuksellaan elämään jotain uutta. Vipinä siis käsittää paljon muutakin, kuin seksuaalisen kiinnostuksen. Vipinän ei tarvitse olla aina lainkaan kovin seksuaalista. Toinen ihminen voi tuoda vipinää vaikka pelkällä persoonallaan tai mielenkiinnon kohteillaan."
Eli arvioni piti sitten paikkaansa. Näet tämän asian vain niin kovin suloisesti, että minulle tulee suorastaan paha olo, jos jatkamme tätä.