Omasta mielestäni hyvä ja asiallinen kirjoitus.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200708296519111_ko.shtml
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200708296519111_ko.shtml
Yhdyttekö tähän?
kannanottoja?
17733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse tunnen todellakin kuuluvani niihin, jotka "tottelevat itsensä hengiltä".
niinkaun kun jaksaa työelämässä,silloin kun työ menee yli voimavarojen ihminen masentuu,eikä ole paluuta työelämään.
Kuitenkin on niin, että esim. työuupumus "diagnostisoidaan" masennukseksi, koska masennuksen hoitokuluista KELA maksaa korvauksen.
Minä olin taannoin työpaikkani ihmissuhdesotkujen takia pari viikkoa sairauslomalla. Masennukseksi sekin merkittiin. Lomani aikana ryhmäpäällikkömme ilmoitti lähtevänsä talosta, ja minä kuntouduin.
Kannattaa tehdä ylöspäin selväksi, mikä hiertää. Minäkin olisin saanut lomailla vaikka kuinka kauan, jos en olisi lomalle lähtiessäni lähettänyt sähköpostia tilanteestani. Luonnollisesti tuli tuon jutun takia puukkoa selkään, mutta kun otin senkin asian esille, korjaantui tilanne täysin.
.
varsinkin kolumniksi! Ensi kerran julkisuudessa poraudutaan depression psykodynamiikkaan, sisäisiin tekijöihin. Yleensä puhutaan behavioristisesti ulkokohtaisista tekijöistä, kuten mm. "Yleisen" Fredi-kommentissa olen tuonut esiin.
Kolumni on oikean suuntainen, vaikkakin teoreettisesti ja "tieteellisesti" kevyt.
.
.
Näköjään 36(?)-vuotias valtiotieteen maisteri.
Tämä on hauska:
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200708226491731_ko.shtml
.
mutta kirjoitustyyli koki ihmeparanemisen muutamassa päivässä. :) En jaksa lukea huonosti tuotettuja lauseita :(
Kenen kolumnistin tuotoksista herra psykologi muuten pitää?
.
En oikein osaa vastata, kun en ole varsinkaan viime vuosina tarpeeksi tarkkaan seurannut. Mutta ainakin noiden olen pitänyt.
.
Lehtola. Huippu.
Todenpuhuakseni pidin esimiehestäni, ja hän piti minusta. Hän alkoi vihjailla, että hän vaimonsa ei ymmärrä häntä. Minä haaveilin salaisesta syrjähypystä hänen kanssaan, hän oli ehkä ihan tosissaan. Mutta kun tilanne meni liian pitkälle (keskustelut liian intiimejä), kavahdin, ja suhteemme muuttui vihamieliseksi. Itse olin sosiaalisilta taidoiltani aika naiivi, hän taas hyvin taitava. Hän alkoi manipuloida minua jatkuvasti, saaden minut näyttämään huonolta, itsensä hyvältä. Lopulta en enää kestänyt. Jäin sairaslomalle. Lääkäri oli hyvin viisas, tunsi kyseisen paikkakunnan asiat hyvin, ja osasi opastaa minuakin olemaan hiukan jämäkämpi. Masennukseksi työnantaja ja pikku kylä varmaan huonon oloni kuitenkin nimitti, vaikkei lääkärintodistus niin sanonutkaan.
Sen loman aikana päätin muuttaa Suomesta! Se oli paras päätös, minkä olen koskaan tehnyt. Noista ajoista on toistakymmentä vuotta. Löysin sukulaissieluni toiselta puolen maailmaa, olen onnellinen, toimelias, iloinen itseni. Tavallaan voin kiittää tuota sosiopaattista esimiestä. Ilman häntä kohtaan tuntemaani vihaa tuskin olisin saanut kootuksi tarpeeksi rohkeutta ulkomaille muuttoon.
Hän sanoi, että masennus on vihaa.
"Aina kun olet masentunut, katso mille olet vihastunut."
Hyvä pointti! Kun tarkemmin miettii se taitaa tosiaan olla aika paljon vihaa!
.
Aggressio-problematiikan osuus on suhteellisen suorassa suhteessa depression syvyyteen.
.
"Aggressio-problematiikan osuus on suhteellisen suorassa suhteessa depression syvyyteen".
Omat aggressioni-antipatiani ovat perusteellisen syviä. Näin on myös syvien depressioitteni laita.
.
"Aggressio-problematiikan osuus on suhteellisen suorassa suhteessa depression syvyyteen".
Omat aggressioni-antipatiani ovat perusteellisen syviä. Näin on myös syvien depressioitteni laita.
________________
Viestini näköjään johtaa harhaan. Pahin aggressio-problematiikka on piilotajuista. Tiedostettu "aggressio-antipatia" ei koskaan tuota huippu-depressiota.
.
.
Ks. Yleisen puolen "Skitso söi ihmisen" ja siitä Introjektio.
.
Jostain syystä pahimmat depikset eivät ole enää iskeneet moneen vuoteen.
Luonnehdin tilannetta "mustaan aukkoon" kävelemiseksi.
Esim. ulkoillessa ilman MITÄÄN ulkoista syytä sisäinen maailma vaan romahti.
Kaikki näyttää silloin skitsofreenisen vääristyneeltä, haikk' harmonia häippäsee.
Olen analysoinut tilannetta autismilla. Aivorakenteessa tullaan kehittymättömälle alueelle.
Ei sii auta kuin äkkiä kotiluukkuun, neljän seinän suojaan. Koska:
On tuntu, että lajikumppanit vaistoaa tämän puolustuskyvyttömän tilan.
He repisivät psyyken hajalle kuin korttitalon.
capt.cöpenick
sittemmin, ettei heidän älykkyytensä riitä moiseen?
Onhan se. Täytyy minun yhtyä kyllä tuohon juttuun, vaikka kyllä vähän muuhunkin... ;)