Tähän mennessä:
1) Graafisella kuviolla esitin ME-aikojen syntymisen 0,09 % tarkkuudella todellisuudessa juostuihin aikoihin nähden 100 ja 200 m matkalla.
2) Laskemalla esitin ME-aikojen syntymisen 1,1(3) tarkkuudella todellisuudessa juostuihin aikoihin nähden 100 ja 200 m matkalla.
3) Laskemalla esitin väsyminen ME-aikojen muodossa vastaten teräskannattajan taipumaa ja ovat lisäksi keskenään ristiin laskettavia. Tämä on älytön ajatus aluksi, mutta annan laskennan perustan lopuksi.
Urheiluselostajat kertovat väsymisen toisinaan taipumisena, varsinkin toiseen urheilijaan nähden. Sitähän taipuminenkin on, toiseen asiaan nähden vertaamalla. Koko maailma on taipunut ja suoraa pintaa siitä tuskin löytää.
4) Laskemalla esitin, kuinka 200 m aika syntyy eri juoksuprosessissa ja laskin mallina ME aikojen muodostuminen 200 m matkalla.
Tarkkuus tämän hetken tilastojen mukaan 1,1(3) %
5) Laskemalla esitin, kuinka 200 m aika syntyy samassa juoksuprosessissa eli 2 x perusaika 100 m matkalla, kun lyhin juostava matka. Perustuu Fibonaccin lukujonoon 1-1-2-3-5...
MM Tyson Gay 9,85 s => 2 x 9,85 s = 19,70
Tyson juoksi 200 MM aikaan 19,76 (tuuli -0,8 m/s)
Eli tarkasti etukäteen esitetyllä tavalla. Laskennan tarkkuus esitettynä 0,06 /19,76 x 100 = 0,3 % tarkkuus.
(lukuna 1,03 on sama, kuin väsymisen kerroin pitkän matkan juoksussa, nyt prosenttiin verrattuna?)
Luonto pitää pilkkanaan sillä olemme hakeneet perustan juoksutulosten laskemiseen Pascalin kolmiosta.
a) Kerroin rivien välillä on 11 eli kertomalla edellisen rivin luku saadaan seuraavan rivin luku.
b) rivien lukujen summa kasvaa 2 kertaiseksi, kuten matkat 100 - 200 m kasvaa jne.
b) Luonto on vasen- ja oikeäkätinen, jolloin kolmiota voidaan lukea, joko vasemmalta tai oikealta puolelta, saman desimaalin tarkkuudella.
Nyt asetetaan vain pilkku 1 jälkeen. 1 x 1,1 = 1,1 jne.
c) Yhdistin viisikulmion Pascalin kolmioon, jolloin havaitaan vasen- ja oikeäkätisyyden loppuvan viidennen rivin jälkeen? Tähän on selitys.
d) Suuren urheilumaan USA:n karsintojen tuloksena syntyi Pythagoraan esittämä lukujen harmonia kertoimella 1,25. Tämä syntyy tietenkin muihinkin asioihin, mutta sitä ei vain ole havaittu.
e) Esitin, kuinka aika muodostuu vaikkapa 5 000 ja 10 000 m matkalla Kenenisa Bekelen juoksemana.
f) Laskenta on mahdollinen kaikissa juoksutapahtumissa ja toteuttaa esitetyn tarkkuuden.
1 graafisen kuvion tarkkuus on 11 x 0,09 kertaa tarkempi, kuin laskemalla saatava arvo prosenttina ilmaisten.
Liitin lisäksi laakerin eliniän määrittämisen shokeeraavana samaan yhteyteen. Ajasta siinäkin on kysymys. Edellä esitetyt ovat kiistämättömät.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4000000000000027&posting=22000000028415250
Lasketaan vielä 100 m ajan muodostuminen.
Matemaattisesti suuntautunut kertoi urheilun ajat lasketun jo hänen kouluaikanaan.
Saammeko tietää tämän oppikirjan?
100 m ajan muodostuminen:
9,84 Donovan Bailey 1996
9,77 Asafa Powell 2005
100 metrin juoksussa aika on parantunut 0,07 s kymmenen vuoden aikana. Osakan MM-kilpailuihin vuonna 2007, alitti 20 urheilijaa USA:ssa A tulosrajan vaatimuksen. Kultaisen leikkauksen mukaisesti 100 m aika on perusaika lyhimpänä matkana, johon muita matkoja voidaan verrata.
Tarkastellaan hieman tuloksen muodostumista. Kiihtyvyyden arvo G = 9,81 (9,82) m/s2 = 100 m ME-aika on 9,77 s, jonka ainoastaan kaksi juoksijaa on toistaiseksi saavuttanut maailmassa. Toinen heistä on tällä hetkellä pitkässä kilpailukiellossa.
Juoksijat ovat juosseet jo kymmeniä vuosia saman tuloksen arvona, kuin G itseisarvona tai saman verran huonomman tuloksen, kuin ME-aika on G arvoa parempi. Pascalin kolmiossa kerroin on 1,1, joka on vain sattumaa? Todellisuudessa arvo tarvitsee rinnalleen materiaa vastaavan kosketeltavan arvon.
Arvo 100 m ajan muodostumisessa on 0,1 radiaania eli 5,71 astetta kaltevuutena, jolla kaikki juostavat matkat lasketaan suhdelaskennassa.
(Vain teknisessä piirtämisohjelmassa voidaan tarkkuuden puolesta havaita kulman olevan 5,71 astetta, sillä Fibonaccin lukujonon alku hämärtää asiaa kulmamuutoksena). Se vain on uskottava.
100 m x sin 5,71 = 9,95 m ja eroaa arvosta 9,82 1,3 %, joka on tyypillinen tarkkuus suhdelaskennassa. 100 m vastaa arvoon 1,1 liittyvää materian arvoa (1) matkana materian pinnalla.
Tässä yhteydessä on hyvä huomata sekuntiheilurin pituuden (fysiikan mukaan) olevan 99,5 cm. 99,5 / 9,82 = 10 => 10 x 0,95 m = 99,5 m.
Todennäköisyyslaskenta asioiden suhteen ei enää taida olla puolellani? Tämän vuoksi esittämäni ja yhteen liittämäni asiat ovat mahdottomuus sovittaa väkisin yhteen ja tämän vuoksi niiden tulee sadun sijaan olla todellisuutta. Todellisuutta, jota vain toistaiseksi ei tunneta.
Tämän päivän sitaatti lehdessä lainattuna oli ajatuksena. ”Mitä jää jäljelle, kun kirkko, tiede ja politiikka ovat menettäneet yleisen uskottavuutensa”.
Voimme alkaa ajattelemaan uudella tavalla.
Suhdelaskenta antaa siihen mahdollisuuden, tuntemalla ensin meitä ympäröivä todellisuus.
Suhdelaskennassa asiat loksahtavat kellopelin tarkkuudella laskettavasti yhteen ja nyt esitetty on sovellus MM kilpailuihin.
Olen pyytänyt mukaani laskemaan uudella tavalla asioita ja tämä pyyntö on edelleen voimassa.
Emme me mitään superyliopistoa tarvitse Suomeen, jos edellä esitettykään ei mahdu laitoksen ovista sisään.
Matemaattinen heiluri = ajan määrittäjä
Gravitaatiovoima = liikevastuksen muodostaja
Materia = energian tuottaja (laskettavaa)
Eräällä tavalla ne ovat jo nyt esitetty yllä.
Kaikki tästä eteenpäin on selitettävissä vastaavalla tavalla ja ne kaikki liittyvät yhteen. Ei erillisillä kaavoilla, kuten opiskellessamme, vaan suhteellisuutena.
Lähtötilanne meille on E = m c^2, joka liittyy energian materialisoitumiseen. Me maan päällä kulutamme ainoastaan energiaa ja siihen on olemassa vastakkainen lauseke, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. Ette ole vielä valmis liittämään käsillä kosketeltavia ja käsillä ksokettelemattomia arvoja yhteen.
1) Graafisella kuviolla esitin ME-aikojen syntymisen 0,09 % tarkkuudella todellisuudessa juostuihin aikoihin nähden 100 ja 200 m matkalla.
2) Laskemalla esitin ME-aikojen syntymisen 1,1(3) tarkkuudella todellisuudessa juostuihin aikoihin nähden 100 ja 200 m matkalla.
3) Laskemalla esitin väsyminen ME-aikojen muodossa vastaten teräskannattajan taipumaa ja ovat lisäksi keskenään ristiin laskettavia. Tämä on älytön ajatus aluksi, mutta annan laskennan perustan lopuksi.
Urheiluselostajat kertovat väsymisen toisinaan taipumisena, varsinkin toiseen urheilijaan nähden. Sitähän taipuminenkin on, toiseen asiaan nähden vertaamalla. Koko maailma on taipunut ja suoraa pintaa siitä tuskin löytää.
4) Laskemalla esitin, kuinka 200 m aika syntyy eri juoksuprosessissa ja laskin mallina ME aikojen muodostuminen 200 m matkalla.
Tarkkuus tämän hetken tilastojen mukaan 1,1(3) %
5) Laskemalla esitin, kuinka 200 m aika syntyy samassa juoksuprosessissa eli 2 x perusaika 100 m matkalla, kun lyhin juostava matka. Perustuu Fibonaccin lukujonoon 1-1-2-3-5...
MM Tyson Gay 9,85 s => 2 x 9,85 s = 19,70
Tyson juoksi 200 MM aikaan 19,76 (tuuli -0,8 m/s)
Eli tarkasti etukäteen esitetyllä tavalla. Laskennan tarkkuus esitettynä 0,06 /19,76 x 100 = 0,3 % tarkkuus.
(lukuna 1,03 on sama, kuin väsymisen kerroin pitkän matkan juoksussa, nyt prosenttiin verrattuna?)
Luonto pitää pilkkanaan sillä olemme hakeneet perustan juoksutulosten laskemiseen Pascalin kolmiosta.
a) Kerroin rivien välillä on 11 eli kertomalla edellisen rivin luku saadaan seuraavan rivin luku.
b) rivien lukujen summa kasvaa 2 kertaiseksi, kuten matkat 100 - 200 m kasvaa jne.
b) Luonto on vasen- ja oikeäkätinen, jolloin kolmiota voidaan lukea, joko vasemmalta tai oikealta puolelta, saman desimaalin tarkkuudella.
Nyt asetetaan vain pilkku 1 jälkeen. 1 x 1,1 = 1,1 jne.
c) Yhdistin viisikulmion Pascalin kolmioon, jolloin havaitaan vasen- ja oikeäkätisyyden loppuvan viidennen rivin jälkeen? Tähän on selitys.
d) Suuren urheilumaan USA:n karsintojen tuloksena syntyi Pythagoraan esittämä lukujen harmonia kertoimella 1,25. Tämä syntyy tietenkin muihinkin asioihin, mutta sitä ei vain ole havaittu.
e) Esitin, kuinka aika muodostuu vaikkapa 5 000 ja 10 000 m matkalla Kenenisa Bekelen juoksemana.
f) Laskenta on mahdollinen kaikissa juoksutapahtumissa ja toteuttaa esitetyn tarkkuuden.
1 graafisen kuvion tarkkuus on 11 x 0,09 kertaa tarkempi, kuin laskemalla saatava arvo prosenttina ilmaisten.
Liitin lisäksi laakerin eliniän määrittämisen shokeeraavana samaan yhteyteen. Ajasta siinäkin on kysymys. Edellä esitetyt ovat kiistämättömät.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4000000000000027&posting=22000000028415250
Lasketaan vielä 100 m ajan muodostuminen.
Matemaattisesti suuntautunut kertoi urheilun ajat lasketun jo hänen kouluaikanaan.
Saammeko tietää tämän oppikirjan?
100 m ajan muodostuminen:
9,84 Donovan Bailey 1996
9,77 Asafa Powell 2005
100 metrin juoksussa aika on parantunut 0,07 s kymmenen vuoden aikana. Osakan MM-kilpailuihin vuonna 2007, alitti 20 urheilijaa USA:ssa A tulosrajan vaatimuksen. Kultaisen leikkauksen mukaisesti 100 m aika on perusaika lyhimpänä matkana, johon muita matkoja voidaan verrata.
Tarkastellaan hieman tuloksen muodostumista. Kiihtyvyyden arvo G = 9,81 (9,82) m/s2 = 100 m ME-aika on 9,77 s, jonka ainoastaan kaksi juoksijaa on toistaiseksi saavuttanut maailmassa. Toinen heistä on tällä hetkellä pitkässä kilpailukiellossa.
Juoksijat ovat juosseet jo kymmeniä vuosia saman tuloksen arvona, kuin G itseisarvona tai saman verran huonomman tuloksen, kuin ME-aika on G arvoa parempi. Pascalin kolmiossa kerroin on 1,1, joka on vain sattumaa? Todellisuudessa arvo tarvitsee rinnalleen materiaa vastaavan kosketeltavan arvon.
Arvo 100 m ajan muodostumisessa on 0,1 radiaania eli 5,71 astetta kaltevuutena, jolla kaikki juostavat matkat lasketaan suhdelaskennassa.
(Vain teknisessä piirtämisohjelmassa voidaan tarkkuuden puolesta havaita kulman olevan 5,71 astetta, sillä Fibonaccin lukujonon alku hämärtää asiaa kulmamuutoksena). Se vain on uskottava.
100 m x sin 5,71 = 9,95 m ja eroaa arvosta 9,82 1,3 %, joka on tyypillinen tarkkuus suhdelaskennassa. 100 m vastaa arvoon 1,1 liittyvää materian arvoa (1) matkana materian pinnalla.
Tässä yhteydessä on hyvä huomata sekuntiheilurin pituuden (fysiikan mukaan) olevan 99,5 cm. 99,5 / 9,82 = 10 => 10 x 0,95 m = 99,5 m.
Todennäköisyyslaskenta asioiden suhteen ei enää taida olla puolellani? Tämän vuoksi esittämäni ja yhteen liittämäni asiat ovat mahdottomuus sovittaa väkisin yhteen ja tämän vuoksi niiden tulee sadun sijaan olla todellisuutta. Todellisuutta, jota vain toistaiseksi ei tunneta.
Tämän päivän sitaatti lehdessä lainattuna oli ajatuksena. ”Mitä jää jäljelle, kun kirkko, tiede ja politiikka ovat menettäneet yleisen uskottavuutensa”.
Voimme alkaa ajattelemaan uudella tavalla.
Suhdelaskenta antaa siihen mahdollisuuden, tuntemalla ensin meitä ympäröivä todellisuus.
Suhdelaskennassa asiat loksahtavat kellopelin tarkkuudella laskettavasti yhteen ja nyt esitetty on sovellus MM kilpailuihin.
Olen pyytänyt mukaani laskemaan uudella tavalla asioita ja tämä pyyntö on edelleen voimassa.
Emme me mitään superyliopistoa tarvitse Suomeen, jos edellä esitettykään ei mahdu laitoksen ovista sisään.
Matemaattinen heiluri = ajan määrittäjä
Gravitaatiovoima = liikevastuksen muodostaja
Materia = energian tuottaja (laskettavaa)
Eräällä tavalla ne ovat jo nyt esitetty yllä.
Kaikki tästä eteenpäin on selitettävissä vastaavalla tavalla ja ne kaikki liittyvät yhteen. Ei erillisillä kaavoilla, kuten opiskellessamme, vaan suhteellisuutena.
Lähtötilanne meille on E = m c^2, joka liittyy energian materialisoitumiseen. Me maan päällä kulutamme ainoastaan energiaa ja siihen on olemassa vastakkainen lauseke, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. Ette ole vielä valmis liittämään käsillä kosketeltavia ja käsillä ksokettelemattomia arvoja yhteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei enää suhdelaskentaa! En kestä! :D
Itsehän olit vakaasti sitä mieltä, että asiallista kommenttia vaan perään. Vaikeminen kun ei mielestäsi toimi.
Käy nyt teksti läpi ja anna asiallista palautetta.
... eikä pysty enää leikkimään asiallista, kun samaa vitsiä toistetaan tarpeeksi kauan. Jos tämä merkitsee sitä, että Suhdelaskija vetää pidemmän korren, olkoon sitten niin. En kylläkään usko kenenkään täysjärkisen jaksavan lukea yllä olevaa tutkielmaa vakavalla mielellä.
Huh huh! Mielnkiintoista ottaa paininovoimavakio 100 m juoksun ennätyskehityksen perusteeksi :-).
Joten voinemme sopia, että vaietaan kyseinen idiootti pois palstalta? Olen seurannut tällaisten tollojen viestittelyä niin kauan, että tiedän ettei niille kannata järkeä puhua. Se on kuin bensaa idiotismin liekkeihin.
Aivan oikeasti, ketään ei ole tarkoitus loukata suhdelaskennan myötä. Asiat ovat vain, kuten kirjoitan ja tunnen ne tavalla, jota te ette vielä tunne.
Pythagoras keksi 2500 vuotta sitten musiikin sävelasteikot ja arveli vastaavan sävelasteikon liittyvän myös muihin asioihin. Tämän hän kiteytti ajatukseksi lukujen harmoniasta.
Olemme todenneet suhdelaskennan myötä, että meillä on jo olemassa koneiden ja laitteiden sävelasteikko, jota me sanomme standardilukujen perussarjaksi.
Seuraava nostureiden nostokoneistojen luokitus on asia, jonka pythagoras tiesi olevan olemassa, mutta ei pystynyt todistamaan. Nyt matemaatikot ovat kieltämässä sellaisen, joka varmuudella on olemassa, mutta eivät pysty sitä kieltämään. Ironista.
Nosturivalmistajien nostokoneistot ovat nostokyvyltään tuhansissa kiloissa sama kuin standardilukujen perussarja R10. Esimerkki kertoo kuinka nostokoneistot sisältyvät standardilukujen perussarja-ajattelun piiriin.
Nostimien porrastus Renardin normilukusarjan mukaan
1 000 1 250 1 600 2 000 2 500 3 200
4 000 5 000 6 300 8 000 10 000 12 500
16 000 20 000 25 000 32 000 40 000 50 000
Luokituksen seurauksena 5 000 kg nostin raskaassa käytössä on sama, kuin 6 300 kg nostin keskiraskaassa käytössä. Nostokoneistoilla on silloin kymmenen vuoden laskennallinen käyttöikä, ilman peruskorjausta välillä.
Nostin, joka on suunniteltu kestämään 2 – 4 tunnin raskasta käyttöä päivässä;
- voidaan toimittaa kohteeseen, jossa se toimii keskiraskaalla kuormituksella 4 – 8 tuntia päivässä
- voidaan toimittaa kohteeseen, jossa se toimii kevyessä käytössä 8 – 16 tuntia päivässä.
Ohje on voimassa ja sitä voidaan käyttää myös muille mekaanisille tuotteille nostokoneiden lisäksi. Valitettavasti laitteiden vanhenemista ja luotettavuuden laskentaa ei vielä yleisesti hallita. Nämä asiat eivät ole irrallisia, vaan kokonaisuutena hahmotettavaa, johon me kaikki kuulumme. Ihmisenä me olemme mekaaninen laite samassa merkityksessä, kuin nostolaite on. Tämä saattaa jälleen loukata jotakuta. Vaikkapa luun lujuudellinen laskenta ei poikkea minkä tahansa muun hauraan aineen laskennasta.
Käytännössä, kun ostamme 5 000 kg nostokoneiston keskiraskaaseen käyttöön, saamme leimattuna 5 000 kg nostimen. Ostaessamme saman laitteen raskaaseen käyttöön, ostamme 6 300 kg nostolaitteen leimattuna 5 000 kg kuormalle. Mikäli ostamme 5 000 kg nostokoneiston kevyeen käyttöön, saamme 4 000 kg nostokoneiston leimattuna 5 000 kg kuormalle. Nämä kaikki ovat silloin tarkoitetussa käytössään samanarvoiset => samaa tarkoittava suhdelaskenta.
Taulukon katselemista kutsun näkemisen geometriaksi, sillä haen useat asiat erilaisten kuvioiden kautta ymmärrettävään muotoon.
Valinta tehdään yleensä kuormitustavan ja keskimääräisen käyttöajan mukaan. Kuormitustavassa tarkastellaan nostettavien kuormien suuruuksia ja käyttöajan tarkastelussa käyntiajan suhdetta seisonta-aikaan eli ED-prosenttia, sekä tunnissa tehtyjen käynnistysten lukumäärää. Nostokoneiston valintaan vaikuttavat myös monet eri alojen määräykset, kuten valimokäyttöön tarkoitetun nostimen vaatimus kaksoisjarruista, kaasuuntuvien aineiden yhteydessä räjähdyssuojatut moottorit jne.
NOSTIMEN LUOKITUS
Nostimen DIN luokitus 1 Bm 1 Am 2 m 3 m 4 m 5 m
Nostimen FEM luokitus 1 b 1 a II III IV V
Voimalaitosnosturit = =
Konehuone nosturit = = =
Asennusnosturit = = =
Työhuone nosturit = = =
Nosturit huoltokäytössä = = =
Varastonosturit = = = =
Irtotavara = = = =
Magneettinosturit = = = =
Valimonosturit = = = =
Pinontanosturit = = =
Taulukon kirjoittaminen ei onnistu, mutta se luetaan asettamalla = merkit ensimmäiseen paikkaan sijoittamalla.
Tämä tarkennus on paikallaan sen vuoksi, että edellä olevassa kirjoituksessani mainitsen kolme erilaista käytön luokkaa nostureille rasituksen mukaan. En uskaltanut heti sanoa, että todellisuudessa niitä on viisi. Tämän lisäksi tulee muita vaatimuksia.
Pythagoras ei ollut tämän vuoksi väärässä, vaan entistä kaukonäköisempi sävelasteikoissa. Joku tuntui menettävän pelihousut, mutta kannattaa harkita vielä uudestaan. Taulukosta näette selvästi, että jopa samantehoisilla nostimilla on suhteellinen asemansa nostimen luokitukseen nähden. Matematiikkaan tämä liittyy siten, että määritys tai luokitus, joka esitettiin eilen, on yleisesti ymmärtäen ennalta määritettävää. Yhden arvon jostakin koneistosta tuntemalla, tunnemme toisen. Tämä, kuten tuntemalla 100 m ajan, tunnemme suurella todennäköisyydellä maratonin ajan.
Lujuuslaskennan kannalta materiaalit ovat hauraita tai sitkeästi käyttäytyviä. Luu ja kuiva puu edustavat edellistä. Taivutettaessa niitä kaksinkerroin, "naks". Rautalanka puolestaan taipuu kaksinkerroin ja tämä on toistettavissa useita kertoja, jolloin rautalangan sanotaan väsyvän ennen katkeamistaan. Rautalangassa taivuttaminen muuttaa taivuttamiseen käytettävän energian lämmöksi ja tämä on laskettavaa. Väsyminen puolestaan, myös osataan laskea teräsrakenteiden yhteydessä.
Myytinmurtajat ohjelman yhteydessä, ohjelman tekijät ostivat kaupasta (outoa?) ihmisen sääriluun. Kuormituskokeessa luu asetettiin kahden tuen päälle, etäisyys noin 40 cm ja sitä rasitettiin pistekuormalla keskeltä. Luu rusahti 290 kg kuormalla poikki. Menettely on sama, kuin minkä tahansa muun laskettavan materiaalin kanssa.
Kisojen viimeisenä päivänä kuitenkin pitkien matkojen juoksuihin.
Kertauksena olemme tähän mennessä laskeneet tarkasti 100, 200, ja 10 000 m ME-ajat. Näissä ei tietenkään ole mitään nokan koputtamista, koska lasketut tulokset ovat se, minkä viralliset tulokset esittävät.
Kenemisa Bekelen ME 10 000 m matkalla on 26:17,53 eli 1577,53 s.
10 000 m matka on juostu tarkoitusta varten valmistetulla stadionin juoksualustalla. Mukana on ollut niin yleisön kannustus, kuin jäniksenä toimivat avustajat mahdollisimman hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Lisäkannustimena ovat usein suuret palkkiot ennätysten syntymisestä.
20 000 metrin matka juostaan maantiejuoksuna, jolloin juoksun alusta on tarkoitettu ajoneuvoille. Matkalla on kaivonkansiä, töyssyjä, ylämäkiä, alamäkiä, juottoasemia jne.
Tämä ja kaikki muu mahdollinen, puhumattakaan maratonin 42,195 km matkasta. Voimme todeta, että näillä ei ole mitään tekemistä keskenään ja vain idiootti sekoittaisi niitä keskenään. Yritetään kuitenkin.
10 000 m ME 1577,53 s
20 000 m ME (epävirallinen) Sammy Wanjiru 55:31 3331 s
42 195 m ME (epävirallinen) Paul Tergat 124:55 7495 s
42,195 / 20 000 = 2,11
20 000 m aika laskemalla
2 x 1577,53 x 1,03^2 = 3347,2 s
Olemme laskeneet kokonaista 16 s väärin!
Tarkkuus 16 / 3331 x 100 = 0,5 %
42 195 m aika laskemalla
2,11 x 3347,2 x 1,03^2 = 7493 s
Olemme nyt laskeneet kokonaista 2 s väärin.
Tarkkuus 2 / 7495 x 100 = 0,03 %
(kiva luku tuo 0,03, sen tullessa kaikkialla vastaan)
Suhdelaskenta perustuu tässä tapauksessa juostuun 10 000 m matkaan, joka on tarkoituksenmukaista tässä yhteydessä. Muuten laskenta perustuisi 100 m aikaan pienimpänä arvona ja saapuisimme laskelmassamme samaan aikaan, kuin nyt olemme suurinpiirtein saapuneet.
Käytännössä tämä tarkoittaisi tuotteen yhteydessä, että meillä olisi arvoltaan 100 m matkaa vastaava tuote. Tehtävämme olisi määrittää 422 kertaa suuremman tuotteen jokin arvo. Laskisimme silloin vaikkapa 2 kg tarkkuudella kohteemme painon jne.
Suhdelaskennan tarkoitus ei ole näihin lukuihin tuijottaminen, vaan sellaisen kokonaisuuden hahmottaminen, jossa me olemme osallisia. Hahmotettuamme ensin kokonaisuuden, hahmotamme myös menettelyn, jolla vielä tuntematon voidaan saada selville. Juokseminen on 1-ulotteisuuteen liittyvää ja helposti hahmotettavaa todellisuutta. Ei muissakaan ole sen vaikeampaa, mutta menettely poikkeaa nyt esitetystä.
Merkillepantavaa vaikkapa tässä yhteydessä on, että mäkisessä maastossa juostava pitkä matka, ei muuta sen suhteellista asemaa tasaisella stadionilla juostavaan matkaan nähden. Tämä voi vaatia jo oivaltamista, mutta toivottavasti teillä on sitä?
Samoin tuotteissa, vaikka meistä kuinka tuntuisi tuotteiden poikkeavan toisistaan, kuten juoksutapahtumat keskenään, olemmme lopulta ennalta määritettävässä arvossa, kuten juoksun aikojen yhteydessä.
Minulla on paljon rautalankaa asian vääntämiseen.
Aloitusketjun tekstissä oli mm. seuraava havainto.
Juoksijat ovat juosseet jo kymmeniä vuosia saman tuloksen arvona, kuin G itseisarvona tai saman verran huonomman tuloksen, kuin ME-aika on G arvoa parempi. (Muistetaan ajalla tarkoitettavan laajempaa käsittämistä, kuin mahdollisesti yhden tai kahden ajan alitusta)
Oikeastaan ihminen on evoluutionsa tuloksena miljoonien vuosien jälkeen päässyt 100 m ajassa g arvoon. Todennäköisesti fyysisesti metsästävä ihminen juoksi saman jo kauan sitten, kuin me teemme tänään. Harjoittelu, olosuhteet ja monet muut asiat vain poikkesivat siitä, mikä on tänä päivänä vallitseva käytäntö. Tämä ei suinkaan ole syytöksiin oikeuttava väite, vaan suhdelaskennan myötä syntynyt havainto. Havainto, joka ei tiettävästi tee kenestäkään idioottia?
Tarkastellaan edellistä lähes pelkästään g arvon kautta.
Laskennallinen kalteva taso on graafisen piirustuksen mukaan 5,71 astetta, joka vastaa 0,1 radiaanin kulmaa. 0,1 radiaania laskimen mukaan on 5,73 astetta, mutta teknisellä piirustusohjelmalla kulma on todellisuudessa pienempi, johtuen alun Fibonaccin lukusarjasta. Laskenta ei kuitenkaan toimi ilman kulman muutosta 5,73 asteesta 5,71 asteeseen. Tämän vuoksi suhdelaskennalla graafisine kuvioineen on paikkansa laskennan yhteydessä eli näkemisen geometriana. Muuten emme tätä havaitse useankaan asian yhteydessä.
Ajatellaan Fibonaccin lukujonoa, joka alkaa 1-1-2-3-5-8... Alku lähteen kulmakertoimella arvoltaan 2 ( 1 1 = 2), mutta jatkuu tästä kultaisen leikkauksen suhdeluvun 1,618 kertoimella. Lukujonosta sanotaan luvun 1,618 tarkentuvan mitä pitemmälle lukujonossa edetään. Lukujono oikaisee älykkäästi kulmavirheen, joka alussa syntyi lukujen 1 ja 2 välillä. Tämä nostaa käyrän alkupäätä ylöspäin, jonka seurauksena suorana jatkuva viiva (1,618) on loivemmassa kulmassa, kuin se äkkiarvaamatta on.
Ei tämä ole vitsi, vaan voitte oivaltaa tämän itsekin lukujonoa tarkastelemalla.
Liikemääräenergian korkeuden arvo on tan 5,71 x 100 m = 9,95 m
Sekuntiheilurin tunnettu pituus on 0,1 x 9,95 m = 0,95 m => heilurin liike korkeusasemasta alas on 0,95 m 0,5 sekunnin aikana. Tämä tarkoittaa sekuntiheilurin heilahdusajan kokonaisuudessaan olevan 2 s.
G arvo on 9,82 m/s^2
99,5 m / 9,82 m/s^2= 10 s^2 => 10 s^2 x 0,95 m/s = 99,5 ms
Oemme saaneet itse asiassa tehon määrityksen juoksutapahtumaan, josta puuttuu enää suorittajan paino. Ihmisvoimalla lentävän lentolaitteen yhteydessä määritettiin aikanaan ihmisen suurimmaksi saavuttamaksi tehoksi noin 0,75 kW, joka nykyisten urheilijoiden kohdalla on ylittynyt ainakin 100 m juoksussa. Toinen asia on nousisiko suurempi massa tälläkään teholla ilmaan? Kyseessä oli aikanaan lyhyen matkan lentäminen, josta luvattiin huomattava palkkio, mikäli lento onnistuisi. Tästä voi edelleen jokainen tehdä oman arvionsa tuloksen kehittymiseksi 100 m juoksussa lihaksia lisää kasvattamalla. Tämä mieltämällä juokseminen massan nostamiseksi tiettyyn korkeusasemaan juoksun aikana? Fysiikan työlausekkeena, vain pystysuuntainen liike on työtä. Tämän vuoksi juoksutapahtuma on muutettava nostoliikkeeksi, jotta sitä voidaan tarkastella.
Johtamatta tässä pitemmälle, urheilijan teho keskimääräisenä juoksun aikana on sama watteina, kuin hänen painonsa. Nm/s = 1 watti.
Vapaan pudotuksen kaava on neliöjuuri ( 2 g h). Laskettava tieto on kappaleen putoaminen 4,91 m sekunnin aikana, liikkeen lähtiessä paikaltaan. h = g / 2 x t^2 = 9,82 / 2 x 1^2 = 4,91 m
________ ____________
V 2 x g x h = m/s = V 2 x 9,82 x 4,91 = 9,82 m/s
Kappale saavuttaa g arvon 9,82 m/s^2, 4,91 m vapaapudotuksen jälkeen.
____________
V 2 x 9,82 x 4,91 = 9,82 m/s => 0,982 m/s x 9,95 m = 9,77 s
9,77 /10(,13) sekunnin kuluttua (0,977 s) putoamisen alkamisesta kappale on saavuttanut nopeuden 9,59 m/s, joka vastaa liikemääräenergian potentiaalin korkeutta metreissä.
v = g t = 9,82 m/s^2 x 0,977 s = 9,59 m/s
Kaltevan tason määrittäminen on suhdelaskennan esille tuoma arvo, jota ei ole aikaisemmin käsitelty. Huomioitaessa laskelmaan ilmanvastus ja edelleen sallittava tuulennopeus, olemme hyvin lähellä 100 m juoksutapahtuman matemaattista käsittelyä. Tämä laskelma on esimerkkinä, kuinka asiat muodostavat toisissa tapauksissa palapeliksi kutsuttavan tai vaikkapa kellokoneistoksi nimettävän asioiden toisiinsa liittyvän tarkastelun.
Puuttuuko meiltä tässä tarkastelussa jotakin, tai kuinka voisimme laskentaa tarkentaa on jo toinen asia. Asioiden edetessä, myöskin tavat tarkastella asioita voivat ja tulee muuttua.
Voinhan myös ymmärtää asiat väärin, mutta maininta tästä pitäisi onnistua laskinta käyttämällä?
Pascalin kolmiota matemaattisesti suuntautunut piti vähemmän kiinnostavana ja mainitsi binomikertoimet.
________ 1
_____ 1____1
____ 1__ 2___1
____1_ 3__ 3___1
__1__4__6___4___1
1__ 5_ 10_ 10_ 5___1
Sanotaan jokaisen rivin lukujen summan olevan kaksi kertaa edellisen rivin summa = 1 - 2 - 4 - 8 - 16 - 32. Tämän me voimme laskea.
Sanotaan jokaisen rivin tulon olevan edellisen rivin tulo kerrottuna luvulla 11.
1
1 x 11 = 11
11 x 11 = 121
121 x 11 = 1331
1331 x 11 = 14641
14641 x 11 = 161051
Entäpä, jos ajattelemme vasen- ja oikeakätisessä maailmassa luvun 11 olevan molemmilta puolilta luettavaa ja arvoltaan 1,1?
1
1 x 1,1 = 1,1
1,1 x 11 = 1,21
12,1 x 11 = 1,331
1331 x 11 = 1,4641
14641 x 11 = 1,61051
Viidennelle riville asti laskelma on yksinkertainen, kunnes kuudennella rivillä on havaittava poikkeama.
Voisimmeko ajatella, että luku 1,61 kuvaa luonnon keskimääräisyyten perustuvalla tavalla kultaisen leikkauksen suhdelukua 1,618, jona me sen paremmin tunnemme?
Kultaisen leikkauksen suhdeluvullehan, kirjallisuuden mukaan ei ole löytynyt juurikaan käyttöä. Ketä tämä ajattelu voisi vahingoittaa ja johtaisiko tämä mahdollisesti materiaan?
100 m aikalaskelmassamme kaltevan tason kulman arvo oli 0,1 radiaania. Kulma on meille näkymätön kaltevuus, silla tajuntamme mukaan juoksutapahtuma suoritettiin tasaisella alustalla.
100 metrin aikalaskelmassamme materia sai arvon 1, joka voidaan kertoa juoksijan omalla painolla. Emme tarvitse suhdelaskentaamme varten absoluuttista juoksijan painoa, vaan ainoastaan suhteellisen arvon.
0,1 1 = 1,1
Käsillä koskettelematon käsillä kosketeltava = todellisuus
P.S Korjauksena, mainitsemani sääriluu myytinmurtajat ohjelmassa oli reisiluu. Ajattelin toista ja kirjoitin toista.