Pieni satu jonka joskus olen kuullut.
Kaksi pikkupoikaa kulkivat kylätietä ja vastaan tuli yksinäinen hevonen ilman omistajaa.
Poika 1: Katso hevonen! Se on varmaan karannut koska ei näy ketään. Viedään se kotiinsa.
Poika 2: Tiedätkö kenen hevonen on?
Poika 1: En.
Poika 2: No kuinka kuvittelet sen sitten vieväsi sen kotiinsa jos emme tiedä missä sen koti on?
Poika 1: Ei meidän tarvitsekaan tietää, Noustaan nyt vaan sen selkään.
Pojat nousivat hevosen selkään ja kannustivat sen liikkeelle. He eivät olleet käyneet aikaisemmin näin kaukana, mutta antoivat hevosen kuitenkin kulkea. Aikansa ratsastettuaan he saapuivat maatilalle jossa jo isäntä iloisena käveli vastaan portille.
Isäntä: Minun karannut hevoseni! Löysitte hevoseni, mutta mistä tiesitte että se oli minun, emmehän me edes tunne toisiamme?
Poika 1: Ei meidän tarvinnutkaan tietää, hevonen tiesi!
Kaksi pikkupoikaa kulkivat kylätietä ja vastaan tuli yksinäinen hevonen ilman omistajaa.
Poika 1: Katso hevonen! Se on varmaan karannut koska ei näy ketään. Viedään se kotiinsa.
Poika 2: Tiedätkö kenen hevonen on?
Poika 1: En.
Poika 2: No kuinka kuvittelet sen sitten vieväsi sen kotiinsa jos emme tiedä missä sen koti on?
Poika 1: Ei meidän tarvitsekaan tietää, Noustaan nyt vaan sen selkään.
Pojat nousivat hevosen selkään ja kannustivat sen liikkeelle. He eivät olleet käyneet aikaisemmin näin kaukana, mutta antoivat hevosen kuitenkin kulkea. Aikansa ratsastettuaan he saapuivat maatilalle jossa jo isäntä iloisena käveli vastaan portille.
Isäntä: Minun karannut hevoseni! Löysitte hevoseni, mutta mistä tiesitte että se oli minun, emmehän me edes tunne toisiamme?
Poika 1: Ei meidän tarvinnutkaan tietää, hevonen tiesi!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiva juttu.