Ihmisen piilotajunnasta.

Hmmm... Esim unissa, haaveissa, taiteiden kautta, runouden ja kirjallisuuden, elokuvien kautta, tanssien, joogaten, rentoutuen, liikumalla luonnossa, ideoiden myötä ja itsetuntemusta kehittäen. Eli et reagoi aina suoriltaan tilanteeseen vaan pohdit reagoimaasi, miksi minä reagoin näin. Havainnoimalla tunteitasi ja ajatuksiasi.
Alitajunta, piilotajunta, kollektiivisuus ne ovat kaikki "samasta lähteestä" (en keksinyt parempaakaan sanontaa :)) kotoisin. Päivätajunta siis se mitä me kuvittelemme huomaavamme on sekin täynnä piilotajuntaa ja ymmärrämme ehkä vain murto-osan ajatuksistamme ja vaikuttimistamme ja tunteistamme.

Piilotajuntaansa voi tarkkailla myös seuraamalla ympäröivää maailmaa, sillä se on tavallaan kuin peili. Emme voi näes havaita mitään muuta ympärillämme kuin sitä mitä meissä itsessämmekin on. Tämä on sitten aika vaikea ymmärtää, mutta olen itse sen jo hyväksynyt, että niin se vain on.

ja vielä kerran läsnäolo. Olla läsnä hetkessä.

langto-d kirjoitti:

"Mitä siellä piilotajunnassa on?"
Periaatteessa muistisisältöjä ajalta, jolloin esi-isämme, äitimme lähti vaellukselle maapallon kaikkiin maanosiin.

Alitajunnan, piilotajunnan tasolle mielenkiinnossa yltää vain Universumin äärettömyys.
Universumi todistetusti siitä omaa luokkaansa, että joka sekunti sen 'tontti' laajenee n. 300.000km.

Muistelen erästä näkemystä, jossa puhuttiin meemeistä siis geeneissä siirtyvistä tiedoista. Ja on esitetty ajatuksia myös eri sisäelinten osuudesta ihmisen toimintaan, kuinka ne erittävät hormoneja ja ovat sidoksissa tiettyihin tunteisiin mm. viha ja keuhkot, munuaiset ja pelko.
Tietyllä tavalla meissä siis olisi se kaikkein alkuperäisin olemuksemmekin (mistä lie bakteerista kehittynyt matelijaksi apinaksi - kaikkien näiden olomuotojemme tiedot ja toimintatavat)
Mielenkiintoisen teorian esitti eräs opettajani: ihmisen kehityskaari on nähtävissä pienois/nopeutetussa muodossa kehittymisessämme sikiöstä vauvaksi...
Ääretön taitaa olla piilotajuntamme! Ja olemuksemmekin!