Kirjoitin nyt sellaisen otsikon, mikä ehkä vetää lukijoita, mutta tämän avauksen sisältö ei ole välttämättä niin ihmeellinen.
Huomasin vain ja jäin miettimään, että rajatilaisen ja narsistisen ihmisen käyttäytyminen ja vastaavat defenssit poikkeavat toisistaan jonkin verran.
Rajatilainen vaikuttaa jollain tavalla viattomammalta ja lämpöisemmältä ihmiseltä, eikä hän vaikuta olevan oikein edes vastuussa omasta manipuloinnistaankaan.
Tarkoitan, että minusta tuntuu, kuin hän toimisi lähinnä tiedostamattaan. Projektiivinen identifikaatiokin on sellainen epävarman tuntuinen ja rajatilan ajatuksiin liittyy paljon sellaista itselle perustelua ja epävarmuutta. Projektiiviseen identifikaatioon liittyy erilaisia epätoivoisia pyrkimyksiä perustella sitä itselle ja sen takaa on helppo nähdä, että henkilö käyttää sitä oman kärsimyksensä takia.
Narsisti taas vaikuttaisi täysin tietoisesti käyttävän projektiivista identifikaatiota ja manipuloivan ihmisiä. Hän vaikuttaisi tekevän kaiken vain ilkeyttään, mutta hän uskoo myös muiden toimivan samoin, eli hän elää itsensä kaltaisessa maailmassa.
Projektiivinen identifikaatio on yleensä löyhästi perusteltu ja itsevarman oloinen. Se on myös erittäin suoraviivainen, eikä niin monimutkainen, kuin rajatilalla. Erittäin varmasti oikeutettu.
Mielestäni kuitenkin rajatilaisen käyttämään projektiiviseen identifikaatioon on helpompi hämääntyä, kuin narsistin käyttämään, sillä narsistin käyttämänä se vaikuttaa enemmänkin epä-aidolta ja tarkoituksenmukaiselta ilkeydeltä.
Toivon, että psykopatologia kommentoi tähän jotain, jos/kun ehtii. :) Onko havainnoissani mitään perää?
Huomasin vain ja jäin miettimään, että rajatilaisen ja narsistisen ihmisen käyttäytyminen ja vastaavat defenssit poikkeavat toisistaan jonkin verran.
Rajatilainen vaikuttaa jollain tavalla viattomammalta ja lämpöisemmältä ihmiseltä, eikä hän vaikuta olevan oikein edes vastuussa omasta manipuloinnistaankaan.
Tarkoitan, että minusta tuntuu, kuin hän toimisi lähinnä tiedostamattaan. Projektiivinen identifikaatiokin on sellainen epävarman tuntuinen ja rajatilan ajatuksiin liittyy paljon sellaista itselle perustelua ja epävarmuutta. Projektiiviseen identifikaatioon liittyy erilaisia epätoivoisia pyrkimyksiä perustella sitä itselle ja sen takaa on helppo nähdä, että henkilö käyttää sitä oman kärsimyksensä takia.
Narsisti taas vaikuttaisi täysin tietoisesti käyttävän projektiivista identifikaatiota ja manipuloivan ihmisiä. Hän vaikuttaisi tekevän kaiken vain ilkeyttään, mutta hän uskoo myös muiden toimivan samoin, eli hän elää itsensä kaltaisessa maailmassa.
Projektiivinen identifikaatio on yleensä löyhästi perusteltu ja itsevarman oloinen. Se on myös erittäin suoraviivainen, eikä niin monimutkainen, kuin rajatilalla. Erittäin varmasti oikeutettu.
Mielestäni kuitenkin rajatilaisen käyttämään projektiiviseen identifikaatioon on helpompi hämääntyä, kuin narsistin käyttämään, sillä narsistin käyttämänä se vaikuttaa enemmänkin epä-aidolta ja tarkoituksenmukaiselta ilkeydeltä.
Toivon, että psykopatologia kommentoi tähän jotain, jos/kun ehtii. :) Onko havainnoissani mitään perää?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mielipiteesi kertomastani. Vaikutat aika "asiantuntevalta" eri persoonien tuntemisessa. Kenen vaan mielipide on tervetullut, sillä tuntuu vahvasti, että jostain persoonallisuushäiriöstä on (voi olla) kyse...Yritän kuvailla naishenkilöä, joka on vuosikymmenet "pyörittänyt" lähinnä sukulaisiaan "oman maun ja tunnelmiensa" mukaan. Väliin ihminen on kuin aurinko ja kuin ei muistais mitä pahaa on sanonut ja me muut olemme kärsivällisesti ymmärtäneet ja olleet tulisateessa...
Nainen on nyt yli viisikymmentä ja hänellä on jatkuvat kränät lähinnä sisaruksiinsa.
Laittaa välejä poikki yks kaks, yksin siitä syystä, että toinen on eri mieltä asiasta kuin hän tai hänen oma toive/odotus, ei toteudu.
Ei se, että ilmoittaa yks kaks, että nyt on välit poikki, mutta samaan syssyyn tulee sellainen "roskakuorman kaato" ja kaikkien mitä kummallisimpien menneisyyden asioiden kaivelu, yksilön panettelu ja toisen/toisten halveksunta/haukkuminen/väheksyntä, että saa henkeä haukkoa. Ei siinä purkauksessa ole sanan sijaa kuulijalla...
Hän ei näe omassa itsessään mitään vikaa, ei ole pyytänyt koskaan anteeksi käytöstään, ei ole koskaan ilmaissut myötätuntoa sisarusten vastoinkäymisille, päinvastoin on suoraan ja sanallisesti ilmaissut olevansa hyvillään. Jopa kiittänyt jumalaa siitä, että "sillekin" on käynyt huonosti.
Nainen on äärimmäisen kade kaikkeen maallisen mammonaan liittyvään ja jos sukulainen tai sukulaisen lapsi on menestynyt vaikka koulussa. Hänellä itsellään on ollut samat lähtökohdat kuin toisilla, mutta on tehnyt omat valintansa elämässä omien arvojensa pohjalta. Niistä hän on saanut kolhuja, mutta kolhuja on ollut kaikilla.
Sama ihminen on muita kohtaan - siis ulkopuolisia ja vieraita kohtaan - äärimmäisen alentuva ja makeileva ja flirttaileva. "Keikistelee" suoraan vieraiden edessä. Sukulaiset eivät ole edes uskaltaneet torua (saati arvostella) mistään peläten vielä suurempaa haukkuryöppyä, mikä automaattisesti toistuu vähän väliä ilmankin. Hän ylpeilee siitä, että on suorasuu. Mielisanonta kuuluu, että se kyllä tiedetään jne...Siis nainen ilmaisee/luulee tietävänsä kaiken toisen/toisten asioista...
Se vielä, ettei k.o nainen arvosta mitään mielenterveystyötä saati, että ikinä hakisi apua jaksamiseensa. Joskus myöntänyt, että vaikeaa on ollut, mutta hän pärjää. Avun hakeminen, keskustelu ulkopuolisen kanssa merkitsisi, että tunnustautuu hulluksi. Hän on vahva, eikä tule ikinä tarvitsemaan mitään apua, koska on vahva.
Turvautuu alkoholiin ja ollut "salajuoppo" alkaen 25v ja sitä ongelmaa hän ei tule ikinä tunnustamaan.
Läheisten sukulaisten mielestä nainen hyvin ristiriitainen persoona. Mieliala kääntyy hetkessä, vaatii ja odottaa toisilta jatkuvaa kiitosta esim ulkonäöstä, pukeutumisesta ym. mutta ei itse anna tunnustusta - ei ainakaan sukulaisille. Mitä tulee mieleen muille, olisi hyvä tietää? Emme voi muuttaa toista, mutta rasittavaksi on käynyt - vuosi vuodelta.
Kurkistapa tänne:
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
Kyllähän hänellä voisi jokin persoonallisuushäiriö tämän kertomuksesi perusteella olla, mutta tosiaan mitään tarkkaa en osaa sanoa.
sinulle ja kiitos myös sinulle, joka linkitit.
Moni meistä on "päätellytkin" että jokin luonnehäiriö täytyy olla kyseessä...narsismi, rajatilakin, skitsofrenia mm tullut mieleen, koska henkilö on hyvin mustavalkoinen. Näkee ja kokee helposti ääripäitä, ilmiöitä ja ihmisiä...
Tietoa ja apuakin löytyisi, mutta ei voi auttaa ihmistä, koska hän on kaiken "yläpuolella" ja ei voi/ei halua vastaanottaa apua.
mainittu sekamuotoinen persoonallisuushäiriö?
En ole itse aiemmin kuullutkaan et tuollainen on virallisesti olemassa...
Sekamuotoinen häiriö tarkoittaa sitä, että "joku häiriö sillä varmaan on, mutten tiedä, mikä".
Esim. jos psykologi havaitsee henkilön käyttäytyvän persoonallisuushäiriöisesti, muttei ehdi, tai onnistu kartoittamaan koko persoonaa, voi antaa pikadiagnoosin, että "on sillä jotain vikana, mutten tiedä, mitä".
tervehdys:)
pieni tarkennus. kyse ei ole siis "pikadiagnoosista" vaan siitä, että henkilön persoonassa on piirteitä (traits) useammasta eri häiriöstä. Mikä on hyvinkin mahdollista sillä diagnoosit on vaan luokitteluja, todellisuuden kuvailuja, ei mitään lukkoon lyötyjä totuuksia. niitähän voidaan muuttaa, tarkentaa tarvittaessa ja uutta tietoa saataessa.
Olen enemmän, kuin ilahtunut nähdessäni kättesi työtä. :)
Minkä väriset kynnet tänään?
Kommenttisi on kyllä hyvä. On totta, että diagnoosit, tai nämä luokittelut eivät olet täysin tarkkoja, ja että aina on olemassa välimuotoja. Jutun ongelma vain on se, että välimuotoja on oikeastaan äärettömästi. Jokainen sana on jonkin suhteen kuvaus ja täten jokainen sana voidaan jakaa tekijöihin, joiden välille on kuvattu tietynlainen suhde.
Tietyssä mielessä luokkia on yhtä monta, kuin ihmisiä, mutta toisaalta erilaisten ihmisten mahdollisuuksia on äärettömästi.
Tärkeintähän on kartoittaa persoona itsenäisenä, eikä niinkään luokitella ja sitten pakottaa potilasta, joka tällöin olisi paremminkin uhri, käyttäytymään luokan mukaisesti.
Kuitenkin, kun persoona on kartoitettu, voidaan tämän havaita kuuluvan johonkin tiettyyn vaikkapa häiriöluokkaan huolimatta siitä, että luokka on epätarkka.
Kuten tiedät, jokaisen luokan sisällä on paljon vaihtelevuutta. Mutta niin on myös jokaisen mahdollisen kuviteltavissa olevankin luokan sisällä.
Itselläni on tämä asperger-oireyhtymä ja sen on sanottu muistuttavan oireiltaan narsistisen luonnehäiriön, pakkoneuroosin ja olikohan skitsoidisen, vai skitsotypisen häiriön sekamelskaa, vaikka nämä häiriöt kumoavat toisensa.
Asseja onkin luultavasti olemassa tällä sekamuotoisen persoonallisuushäiriön diagnoosilla, kun persoonan arvioiminen on jäänyt pinnalliseksi.
Mutta kun pesoona tunnetaan täysin, ymmärretään, millainen se on ja tajutaan, että pinnallisesti ristiriitaiset oireet eivät olekaan ristiriitaisia, vaan toisiaan tukevia ja luonteeltaan erilaisia, kuin aluksi luultiin(assi ei ole narsisti), kun niiden alkuperä tunnetaan.
Sekamuotoinen häiriö ei ole oire siitä, että on piirteitä monesta häiriöstä, sillä kaikilla on enemmän tai vähemmän, vaan että tällöin persoonan arvioiminen on puolitiessä.
Myös esim. punaisen sävyjä on äärettömästi, mutta kaikki ovat punaisia.
Toisaalta luokittelu väreistä voidaan tehdä myös muulla perusteella ja voihan olla niin, että riippuen katsojasta, värit näyttävät erilaisilta.
Luokittelut ovat aina subjektiivisia ja niissä on tietty vallankäytön periaate, millä subjektiivisella näkökannalla pyritään peittämään muut näkökannat.
tuon meidän hirmusiskostamme - juomista lukuunottamatta. Hän on omaksunut vanhemmilta raivoraittiuden - sylkäisee suustaan juoman, jos oivaltaa, että siinä on alkomahoolia.
Hän tekee kaikkensa saadakseen mollattua sisarusten menestyksen pienetkin ilmentymät. Omia pikku menestyksiään vaatii kehuttavaksi, ennen kuin on niistä kertonutkaan, tyyliin: "Et varmaan aio onnitella minua valmistumisestani, mutta olet siinä tapauksessa ainut, joka ei ole onnitellut, paitsi se ja se ja se.." sen sijaan että kertoisi, ylpeänä ja onnellisena: "Olen juuri valmistunut kurssiltani!" ja odottelisi mahdollisia onnitteluja.
Voin kuvitella, että jos sairastuisin vakavasti, varsinkin, jos kyseessä olisi mahdollinen kuolemaan johtava sairaus, hänen julma tiukkahuulinen suunsa lopultakin k♪2äntyisi hymyn virneeseen. Hän meni nimittelem♪2än isääkin hänen kuolinvuoteensa ääreen. Piti saada herjattua, ennenkuin kuoli. Vaikka oli jo tarpeeksi herjannut vuosikaudet.
Kun haluaa jotain, on ensin suloinen, sitten uhkailee, sitten alkaa kaivaa toisen virheet ja levittelee niitä jokaisten tietoon - kenelläpä ei vikoja olisi? Oma pikku pää on aina menossa oman edun suuntaan - taloudellisen edun. Läheisten rakkautta hän ei ymmärrä tarvitsevansa. Hän ei ymmärrä, että jos hän raivopäissään vaikka ajaisi kolarin ja halvaantuisi, sukulaiset eivät olisi tukena. Huokaisisimme helpotuksesta, ja jättäisimme hänet mätänemään sairaalaan tai vanhainkotiin tai minne sellaiset sullotaankin.
Päätin ottaa muutamalla sanalla kantaa tähän keskusteluun, vaikken "Psykopatologia"-nimimerkillä kirjoittava henkilö olekaan.
Ensinnäkin oletan, että viitekehyksesi on psykoanalyyttinen käyttämiesi käsitteiden perusteella. Psykoanalyyttisen virtauksen sisällä on kuitenkin eri koulukuntia, jotka lähestyvät useita asioita hieman eri tavoin, kuten on laita esimerkiksi tässä narsisti/rajatilat -kysymyksessäkin. Se siis tarkoittaa sitä, että näkemykset hieman eroavat toisistaan, ja että se myös näkyy käsitteiden käytössä ja määrittelyssä. Tämä seikka olisi hyvä pitää mielessä.
Rajatiloissahan kehitys häiriintyy varhaisemmin kuin neurooseissa. Rajatilojen ja neuroosien välimaastossa voi kuitenkin olla ns. korkean tason narsisti, jolla on joitakin taitoja, joita rajatiloissa ei ole, mutta jolta kuitenkin puuttuu neuroosista kärsivän ihmisen taitoja. Narsistisuus voi myös olla ylikorostunut neuroottistasoisesta patologiasta kärsivällä. Ylikorostunut narsistinen piirre ei siis sinänsä määrittele patologian tasoa.
Toiseksi, mikäli olet perehtynyt alan kirjallisuuteen, tiedät, että projektiivinen identifikaatio jo käsitteenä on kyseenalainen. On nimittäin täysin mahdotonta, että potilas siirtäisi tiettyjä ominaisuuksiaan terapeuttiin, vaan kyse on potilaan terapeutissa herättämistä tunteista. Mikäli tämä asia on sinulle epäselvä, suosittelen tarkempaa perehtymistä itse käsitteeseen.
Mutta siis summa summarum: En näe mielekkäänä sanoa, että narsisti olisi automaattisesti jotenkin häikäilemättömämpi kuin rajatila käyttäytymisessään ja defensseissään. Siitä, minkätasoiseen kehityshäiriöön narsistisuus liittyy, riippuu juuri se, minkälaisia defenssejä kyseinen yksilö kykenee tai ei kykene käyttämään.
Tässä nyt lyhykäisesti jotakin kyseisestä aiheestä. Toivottavasti selkeytti.
Kiitos todella paljon tästä viestistäsi. Hyvinkin mielenkiintoinen...
Ja tässä tuli nyt minulle aivan uusia asioita.
"Narsistisuus voi myös olla ylikorostunut neuroottistasoisesta patologiasta kärsivällä. Ylikorostunut narsistinen piirre ei siis sinänsä määrittele patologian tasoa."
Tarkoitatko, että tuossa, että neuroottinen voi olla myös narsistinen? Luulin, että neuroosi ja narsismi kumoavat toisensa.
Voiko siis tällöin olla niin, että vaikkapa skitsotypaali on myös narsisti?
Missä ikävaiheessa neuroosi yleensä alkaisi? Minulla on ollut neuroottisia piirteitä ainakin 7-8-vuotiaasta lähtien voimakkaammin ja neuroosia muistuttavaa käytöstä jo paljon varhaisemmin...
Eikös neuroosin historia Freudin mukaan ajoitu "toiselle ikävuodelle"?
Mielestäni neuroosissa on kyseessä päinvastainen tapa kohdata trauma, kuin persoonallisuushäiriössä. Neuroosi muistuttaa monella tapaa kaksoissidosta. Mielestäni.
"Toiseksi, mikäli olet perehtynyt alan kirjallisuuteen, tiedät, että projektiivinen identifikaatio jo käsitteenä on kyseenalainen. On nimittäin täysin mahdotonta, että potilas siirtäisi tiettyjä ominaisuuksiaan terapeuttiin, vaan kyse on potilaan terapeutissa herättämistä tunteista."
Tunteistahan siinä tietenkin on kyse. Onko jossain sitten sanottu sen olevan jotain muuta?
Minulla on 1-vuotiaana varhaisin trauma, minkä muistan. Mikä häiriö minulla tällöin mielestäsi pitäisi olla? Jos kehitys on häiriintynyt 1-vuotiaana... :D
Eikö neuroosi voisi alkaa tuolloin? Luulisin, että se on vain erilainen tapa reagoida traumaan.
Jos ei, niin miten voin olla neuroottinen? :)
Koetan vastata vielä lyhyesti kysymyksiisi.
Ensinnäkin, virallinen tautiluokitus (ICD-10 tai DSM-IV) ja psykoanalyyttinen näkemys persoonallisuuden rakenteesta eivät vastaa yksi yhteen toisiaan. Ei oikeastaan mitään sinne päinkään. Joten erilaisten diagnoosien yhteensovittaminen persoonallisuuden kehityksen ja siinä tapahtuvien viivästymien ja/tai pysähtymien kanssa on aina melko keinotekoista.
Ylikorostunut narsistisuus voi siis liittyä myös neuroottistasoiseen kehityshäiriöön. Tai siis pikemminkin niin, että neuroottistasoinen häiriö ei sulje pois ylikorostuneen narsismin olemassa oloa. Erikseen on toki olemassa narsistinen persoonallisuushäiriö (ja siitä eri variantit), joka on kehityksellisesti varhaisemmassa vaiheessa syntynyt kuin neuroottistasoinen häiriö. Eri persoonallisuushäiriöt voivat myös esiintyä samanaikaisesti, ja joiden persoonallisuushäiriöiden kohdalla tämä on jopa melko tavallistakin.
Neuroottisten häiriöiden synty liitetään psykoanalyyttisessä viitekehyksessä niin sanottuun falliseen vaiheeseen (oidipaalinen, triadinen tilanne), joka on lapsen kehityksessä noin 3-5-vuotiaana.
Kirjoitit: "Mielestäni neuroosissa on kyseessä päinvastainen tapa kohdata trauma, kuin persoonallisuushäiriössä. Neuroosi muistuttaa monella tapaa kaksoissidosta.". En ihan tarkkaan tiedä mitä tuolla tarkoitit, mutta en sanoisi, että kyseessä on päinvastainen tapa. Kyseessä on eri kehitysvaiheessa syntynyt häiriö, joten sen ilmenemistavat - kuten myös hoidolliset tavoitteet - ovat erilaiset. En myöskään ymmärtänyt mitä tarkoitit kaksoissidoksella, joten siihen en osaa kommentoida mitään.
Projektiivisesta identifikaatiosta vielä. Niin, aivan tunteista on kyse, mutta määritelmät eroavat siinä, että kuka tuntee ja mitä, ja kuka siirtää ja mitä, vai siirtääkö kukaan ylipäätään mitään. Määritelmäerot voivat tuntua pieniltä, mutta kun ilmiötä ajattelee laajemmin, erot ovat lopulta aika isoja kokonaisuuden kannalta. Suositan siis edelleen perehtymään tarkemmin käsitteeseen, mikäli asia sinua kiinnostaa.
Kirjoitit: "Minulla on 1-vuotiaana varhaisin trauma minkä muistan." Ensinnäkin, en usko, että muistat vuoden ikäisenä kokemaasi traumaa sillä tavalla mitä muistamisella yleensä tarkoitetaan. Mutta, itse trauman ajankohdasta, niin eihän trauma automaattisesti tarkoita sitä, että kehitys häiriintyy tai pysähtyy. Toki on paljon suojaavia tekijöitä, jotka kehityksessä voivat suojata lasta traumoista huolimatta. Lisäksi on yksilöllisistä eroista kiinni miten kukin sietää vaikeuksia ja stressiä, ja millä tavoin niihin reagoi niin terveellä kuin patologisella tavalla.
Nyt harhauduttiin jo alkuperäisestä aiheesta, eli ei tästä sen enempää. Toivottavasti nämä auttoivat sinua hahmottamaan asiaa.
Koetan vastata vielä lyhyesti kysymyksiisi.
Ensinnäkin, virallinen tautiluokitus (ICD-10 tai DSM-IV) ja psykoanalyyttinen näkemys persoonallisuuden rakenteesta eivät vastaa yksi yhteen toisiaan. Ei oikeastaan mitään sinne päinkään. Joten erilaisten diagnoosien yhteensovittaminen persoonallisuuden kehityksen ja siinä tapahtuvien viivästymien ja/tai pysähtymien kanssa on aina melko keinotekoista.
Ylikorostunut narsistisuus voi siis liittyä myös neuroottistasoiseen kehityshäiriöön. Tai siis pikemminkin niin, että neuroottistasoinen häiriö ei sulje pois ylikorostuneen narsismin olemassa oloa. Erikseen on toki olemassa narsistinen persoonallisuushäiriö (ja siitä eri variantit), joka on kehityksellisesti varhaisemmassa vaiheessa syntynyt kuin neuroottistasoinen häiriö. Eri persoonallisuushäiriöt voivat myös esiintyä samanaikaisesti, ja joiden persoonallisuushäiriöiden kohdalla tämä on jopa melko tavallistakin.
Neuroottisten häiriöiden synty liitetään psykoanalyyttisessä viitekehyksessä niin sanottuun falliseen vaiheeseen (oidipaalinen, triadinen tilanne), joka on lapsen kehityksessä noin 3-5-vuotiaana.
Kirjoitit: "Mielestäni neuroosissa on kyseessä päinvastainen tapa kohdata trauma, kuin persoonallisuushäiriössä. Neuroosi muistuttaa monella tapaa kaksoissidosta.". En ihan tarkkaan tiedä mitä tuolla tarkoitit, mutta en sanoisi, että kyseessä on päinvastainen tapa. Kyseessä on eri kehitysvaiheessa syntynyt häiriö, joten sen ilmenemistavat - kuten myös hoidolliset tavoitteet - ovat erilaiset. En myöskään ymmärtänyt mitä tarkoitit kaksoissidoksella, joten siihen en osaa kommentoida mitään.
Projektiivisesta identifikaatiosta vielä. Niin, aivan tunteista on kyse, mutta määritelmät eroavat siinä, että kuka tuntee ja mitä, ja kuka siirtää ja mitä, vai siirtääkö kukaan ylipäätään mitään. Määritelmäerot voivat tuntua pieniltä, mutta kun ilmiötä ajattelee laajemmin, erot ovat lopulta aika isoja kokonaisuuden kannalta. Suositan siis edelleen perehtymään tarkemmin käsitteeseen, mikäli asia sinua kiinnostaa.
Kirjoitit: "Minulla on 1-vuotiaana varhaisin trauma minkä muistan." Ensinnäkin, en usko, että muistat vuoden ikäisenä kokemaasi traumaa sillä tavalla mitä muistamisella yleensä tarkoitetaan. Mutta, itse trauman ajankohdasta, niin eihän trauma automaattisesti tarkoita sitä, että kehitys häiriintyy tai pysähtyy. Toki on paljon suojaavia tekijöitä, jotka kehityksessä voivat suojata lasta traumoista huolimatta. Lisäksi on yksilöllisistä eroista kiinni miten kukin sietää vaikeuksia ja stressiä, ja millä tavoin niihin reagoi niin terveellä kuin patologisella tavalla.
Nyt harhauduttiin jo alkuperäisestä aiheesta, eli ei tästä sen enempää. Toivottavasti nämä auttoivat sinua hahmottamaan asiaa.
Vastaamiseni viipyi nyt melko paljon, koska kahtena edellisenä päivänä, kun yritin vastata, täällä palstalla tuntui olevan jatkuvasti jotain vikana.
"Ensinnäkin, virallinen tautiluokitus (ICD-10 tai DSM-IV) ja psykoanalyyttinen näkemys persoonallisuuden rakenteesta eivät vastaa yksi yhteen toisiaan. Ei oikeastaan mitään sinne päinkään. Joten erilaisten diagnoosien yhteensovittaminen persoonallisuuden kehityksen ja siinä tapahtuvien viivästymien ja/tai pysähtymien kanssa on aina melko keinotekoista."
Olen huomannut saman. Tosiaanhan kaikki luokittelut ovat subjektiivisia. Eihän mitään luokiteltavaa ole olemassakaan. Toisaalta ei ole myös mitään erilaisia näkemyksiä. On vain vain erilaisen näkemyksen illuusio.
"Eri persoonallisuushäiriöt voivat myös esiintyä samanaikaisesti, ja joiden persoonallisuushäiriöiden kohdalla tämä on jopa melko tavallistakin."
Kyllä kyllä. Miten tämä neuroosin kanssa esiintyvä narsismi eroaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä?
Ja jos narsismia voi tulla myöhemminkin, niin eikö se juuri osoita sen, että kyse olisi reagoimistavasta, jota voi tapahtua eri ikäisenä?
Ja jos henkilölle tulee narsistinen luonnehäiriö vaikkapa 1-vuotiaana, niin tällöinhän kehitys on pysähtynyt, eikä triadiseen vaiheeseen koskaan saavuta, eikä neuroosia näin voi syntyä.
"Neuroottisten häiriöiden synty liitetään psykoanalyyttisessä viitekehyksessä niin sanottuun falliseen vaiheeseen (oidipaalinen, triadinen tilanne), joka on lapsen kehityksessä noin 3-5-vuotiaana."
Tiedostan tuon kehitysvaiheen ratkaisemattoman ongelman itsessäni jollain tavalla. Ja kieltämättä sillä on selvä yhteys yliminän ongelmaan.
"En ihan tarkkaan tiedä mitä tuolla tarkoitit, mutta en sanoisi, että kyseessä on päinvastainen tapa. Kyseessä on eri kehitysvaiheessa syntynyt häiriö, joten sen ilmenemistavat - kuten myös hoidolliset tavoitteet - ovat erilaiset. En myöskään ymmärtänyt mitä tarkoitit kaksoissidoksella, joten siihen en osaa kommentoida mitään."
Eikö voisi olla niin, että kehitysvaiheelle tyypillinen tapa reagoida ongelmiin? Eli reagointitapa voisi olla liukuva. Jos joku joutuu triadiseen ongelmaan varhaisemmin ja joku saa narsistisen persoonallisuushäiriön myöhemmin?
Mielestäni narsistinen persoonallisuushäiriö syntyy siitä, kun trauman aiheuttamaa tilannetta paetaan siten, että trauma jätetään käsittelemättä. Kun sitä ei käsitellä, ukko heijastaa tätä traumaa itsensä ulkopuolelle loppuelämänsä.
Neuroosissa taas pyritään ratkaisemaan traumaa, vaikka se on mahdotonta, sillä lapsi syyttää tapahtumasta itseään, vaikka tilanne ei johdukaan itsestä, vaan ulkoisesta tekijästä. Neuroosi on mielestäni kaksoissidos itseä kohtaan.
"Projektiivisesta identifikaatiosta vielä. Niin, aivan tunteista on kyse, mutta määritelmät eroavat siinä, että kuka tuntee ja mitä, ja kuka siirtää ja mitä, vai siirtääkö kukaan ylipäätään mitään."
Kyllä. Käsittääkseni kyse on lähinnä ks. defenssiä käyttävän ihmisen moraalisesta tasosta. Mitä aiemmin häiriö on syntynyt, sitä vahvemmin henkilö kokee olevansa vastuuton omista moraalisista teoistaan.
Esim. rajatilainen hieman epävarmastikin ja itselleen uskotellen ja perusteluja etsien käyttää projektiivista identifikaatiota, jotta ei joutuisi kokemaan negatiivisia tunteitaan.
Psykopaatti taasen pystyy täysin tunteettomaan ja moraalittomaan toimintaan, koska siirtää projektiivisen idenfikaation tavoin syyllisyyden taakan toisiin ihmisiin, yleensä "uhriinsa".
Psykopaatilla projektiivista identifikaatiota ei tosin juuri havaitse ja mielestäni on niin, että mitä varhaisemmin häiriö on syntynyt, sitä löyhemmät perusteet henkilö tarvitsee syyllisyyden/moraalisen vastuun siirtämiseen ja sitä vähemmän hänen täytyy uskotella itselleen asioita.
"Ensinnäkin, en usko, että muistat vuoden ikäisenä kokemaasi traumaa sillä tavalla mitä muistamisella yleensä tarkoitetaan."
Muistan vuoden ikäisestä asioita yhtä hyvin, kuin vuoden takaisesta.
Niin, no minähän olen autistinen, joten olen kaiketi laaja-alaisesti häiriintynyt. :)
Mitähän se sitten tarkoittaakaan.