Kaikessa soi syys

lullaby - aivan ihana !

Kiitos Sinulle säkeistäsi, vierailusta -
elämähän on todellakin uudistumista.

Kaikkea hyvää elämääsi, syksyysi
t. lindal

Niinkö, no sehän mukava kuulla että miellytti.

Tokihan se blueskin soi, mutta rehellisyyden ni-
missä en ole kyllä bluesin ystävä, ihan joitain
poikkeuksia lukuunottamatta.

Syksyn sävel nyt kuitenkin soi kaikessa, haikeana
menneen kesän muistojakin ehkä muistellen, kuinka
kukin sen kokee.

Kaunis on syyspäivä, hetki sitten tultiin koiran
kanssa lenkiltä, on mahtavaa kuljeskella tuolla
luonnossa, nuuhkia syksyn tuoksuja ja kuunnella
luonnon ääniä - seurata kurkiaurojen matkaa.

Kiitos vierailusta, leppeää päivän jatkoa sinne
Sinulle,
t. lindal

myös se blues, kuten Zaccekin totesi.

Olet Sinä mainio, olet. Ihana kuulla Sinustakin,
kun olet ollut niin hissukseen.
Runojas kaipaan, alappas säveltämään.

* matka alkaa, oletko valmis - paikka on
täytetty juuri Coppiksella, hymy *

Kiitos ja tietty Peace and Love

kun taivas palaa, kuunnellen luonnon vaimeita
ääniä, kosken kohinaa ja katsella kuinka sokeri-
huuru hiljalleen sulaa auringon noustessa.

Miellyttävä kuulla, että oli mieleen - kiitos.

Niin juuri, haikeita sointeja, auringon punaa
ja kuuran sulamista kastehelmiksi.

Murheineen on hyvä istahtaa kuuntelemaan kaikkea
ja rauhoittua, antaa ajatuksille vapaus lentää -
kenties haaveillekkin.

Päivä on ollut mitä parhain, tänään on mielikin
melkoisen rauhallinen, kenties tuo kaunis syys
sen tekee.

Kyllä, syysluonto on mitä kaunein, vaikka ruska
ei olekkaan ihan hehkeimmässä terässään vielä,
tarvitaan vielä muutamia pakkasöitä, että lehdet
saavat lisäväriä, hehkua.

Nautihan samoiluretkestäsi täysin rinnoin, ota
kaikki mahdollinen irti siitä.

Lämmin kiitokseni.

Aurinkoista ja antoisaa matkaa ( teille ? )

että toisinaan sitä onnistuu, toisinaan ei.

On muuten kummallista se, että joskus kun omasta
mielestään ei ole lainkaan tyytyväinen
lopputulokseen, niin lukijat kokevat runon aivan
toisin. Sitten taas kun kokee onnistuneensa, niin
runo ei välttämättä tulekaan huomioiduksi - mikä-
hän kumma siinäkin on, vaikea sanoa.

En ota kantaa siinä mielessä tähän runooni, mutta
hieman olin yllättynyt näinkin runsaasta kommen-
toinnista.

Ihana lukea kuitenkin positiivista palautetta,
kai siitä itse kukin saa hyvän mielen.

Kiitos myöskin Sinulle, ja aurinkoista syyspäivän
jatkoa.

Sellainen rauha on koettavissa näinä kuulaan kau-
niina aamuina, uskomattoman kaunista ja
rauhallista. On helppoa kirjoittaa kauneudesta,
mutta saadakseen lopputuloksesta hiotun kokonai-
suuden, niin sepä ei sitten enää olekkaan
helppoa.

Hienosti sanoit
> Luonto valmistautuu jokavuotiseen kuolemaansa - Tyylillä <
juuri näinhän se on.

Tyylistä kuuluu aina osa henkilökohtaiselle
avustajalleni. Ilman hänen näkökantojaan ja
mielipiteitään en varmaankaan saisi runoistani
sitä, mitä ne parhaimmillaan ovat.
Olen äärettömän kiitollinen Hänen olemassaolos-
taan ja arvokkaista mielipiteistään.
Kun koulussa on henk.kohtainen neuvoja, opas -
niin mielestäni jos oikein muistan, tytär puhui
aina " oposta "
Ehkä minun pitäisi puhua " roposta " hih - tuli
juuri nyt mieleen.

Menihän rönsyilyksi taasen ( äp:n vika :)

Kiitos sanoistasi Mys, olen enemmän kuin otettu
ja Sinullekkin suloista syyspäivän jatkoa.

lindal. kirjoitti:

Sellainen rauha on koettavissa näinä kuulaan kau-
niina aamuina, uskomattoman kaunista ja
rauhallista. On helppoa kirjoittaa kauneudesta,
mutta saadakseen lopputuloksesta hiotun kokonai-
suuden, niin sepä ei sitten enää olekkaan
helppoa.

Hienosti sanoit
> Luonto valmistautuu jokavuotiseen kuolemaansa - Tyylillä <
juuri näinhän se on.

Tyylistä kuuluu aina osa henkilökohtaiselle
avustajalleni. Ilman hänen näkökantojaan ja
mielipiteitään en varmaankaan saisi runoistani
sitä, mitä ne parhaimmillaan ovat.
Olen äärettömän kiitollinen Hänen olemassaolos-
taan ja arvokkaista mielipiteistään.
Kun koulussa on henk.kohtainen neuvoja, opas -
niin mielestäni jos oikein muistan, tytär puhui
aina " oposta "
Ehkä minun pitäisi puhua " roposta " hih - tuli
juuri nyt mieleen.

Menihän rönsyilyksi taasen ( äp:n vika :)

Kiitos sanoistasi Mys, olen enemmän kuin otettu
ja Sinullekkin suloista syyspäivän jatkoa.

Lue lisää

ainoa asia, josta runon kirjoittaja voi puhtaalla omallatunnolla kehua minua, on vaatimukseni: karsi sanoja, joita et tarvitse.
Kaikki muut minuun viittaavat ovat ylisanoja.

se avustajaksi väitetty kirjoitti:

ainoa asia, josta runon kirjoittaja voi puhtaalla omallatunnolla kehua minua, on vaatimukseni: karsi sanoja, joita et tarvitse.
Kaikki muut minuun viittaavat ovat ylisanoja.

Lue lisää

ja vaikka olenkin yrittänyt ottaa kaikesta sano-
mastasi opikseni, teen yhä virheitä.
Tässäkin runossani niitä varmaan löytyy, mutta
en lähde ainakaan niitä nyt suurennuslasilla
hakemaan.

Vaatimattomuutesi pakottaa Sinut sanomaan
> Kaikki muut minuun viittaavat ovat ylisanoja <

Olet EHDOTTOMASTI väärässä, ja tiedät sen varsin
hyvin itsekkin, että se aika, jonka olemme tun-
teneet, kaikki kalliit neuvosi ovat olleet mi-
nulle hyväksi. Uskoisin monen lukijankin havain-
neen jonkin asteista kehitystä tänä aikana, joka
on muuten melkeinpä päivälleen puoli vuotta,
muutama päivä itse asiassa yli.

Kysäise, ellen muista kertoa, mistä tiedän sen
varmuudella.

Toivon, ettei mikään tule esteeksi ystävyydellem-
me - että se voisi jatkua kuten tähänkin asti.
Ja että jaksaisit edelleen olla oppaani, kunnes
sitten joskus, jos päiväni riittää, kasvaisin
vielä runoilijaksi.

Kiitos kommentoinnista.

Leppoisaa illan jatkoa, ja muista jarruttaa sitä
tahtiasi välillä.

Kauniita unia,
t. lindal

ehdottomasti !

Hienoa, että tekstini saavuttavat ja parhaimmil-
laan vievät tunteeseen, jonka itse on kokenut,
mikäpä voisi olla parempi kiitos.

Tähtien teitä, linnunrataa, mittaamaton aika ja
rakkauden äärettömyys. Kun saisi aina sovitettua
runoon kaiken sen, mitä tuntee ja mitä haluaisi
sanoa, vaan kun se ei ole niin helppoa.

Sumuisen kaunishan se aamu oli, mutta nyt on au-
rinko täysillä säteillään taivaalla.
Nautitaan näistä hetkistä, tästä syksyn kauneu-
desta.

Lämmin kiitokseni Margitta sanoistasi, olet Sinä
mahtava ystävä * rutistaa *

olisi ollut ehkä sopivampi otsikko, mutta kuten
aina - teen ratkaisuni liian impulsiivisesti.

Muistan syksyn.

Jähmeä
riitteinen vesi
kuin öljystä raskas
kultaisia lehtiä kantaen.

Työnsit veneen vesille
jäin katsomaan usvaiseen ikkunaan
minullakin oli kylmä,
kylmä sisimpään asti.

Koski katsoa
kuinka viileästi jälkeesi katsoit
astuessasi veneeseen,
mielesi täynnä jotain
jotain joka kertomatta silloin jäi.

Auringon viisto valo
siivilöityi metsän sydämestä
pilkkoi koivujen rungot,
jotka itkivät viimeisiä itkujaan.

Niin kuin Sinä
niin kuin minä,
sitä
mitä meillä oli ollut.

Halusin uppoutua syliisi
vielä kerran,
vielä kerran antaa itsestäni kaiken
vaikka silmissä kiersi polttava vesi.

Avonaisesta ikkunasta korviimme kantautui
kaislikon hiljaa hyrisevä laulu,
niin haikeaa
ja olit jo poissa.

Kuinka tästä eteenpäin,
on jälleen syksy ?

Sinulla siellä jossain
minulla täällä.

Muistelet ehkä,
kun näet pakkasen kultaamat lehdet puissa
kuinka kauan sitten
työnsit venettä vesille raskain mielin,
ja purit itkusi muilta kätketyn.

Olet antanut anteeksi.

Voin vieläkin tuntea
iho vilusta väristen,
kuinka se kosketuskohdistasi lämpeni
syksyisen metsän uumenissa.

On vain tyhjän sylin autius
ja kauneimmat muistot syksystämme.
***

Todelliselle Sinulle;
no enkä pukkaa, missä edes lienet.

Nautinto lukea tekstejäsi, tiedät sen. Itse en
osaa sanoa, kuinka kauan olen tätä näpytellyt ja
onko siinä päätä tahi häntää.

Mutta tulipa näpyteltyä.

Sinä vain teet sen joka kerran, saat minutkin
rönsyämään. Omalla töksöllä tyylilläni sen teen,
koska kaikki vastausrunot kirjotan aina ruudulla,
varsinaisia runojani en koskaan.

Hyvää illan jatkoa parta, kiitos.

Hiljainen huokaus syysiltaan ja tietenkin halaus.

aivan ihana muunnos omaani, KIITOS !

Suloja sanoja rakkaudesta
syksyssä on kaipauksen sävel.

Lämmin kiitokseni Eleanor.