Ja mitä ihmettä ne istuu muka kuus vuotta koulunpenkillä ku niillä on vaan ne samat kysymykset jotka ne esittää, eikä ne todellisuudessa osaa auttaa sen enempää ku maallikotkaan.
Opetellaanko sielä koulussa vaan kysymään sama asia miljoonaan eri kertaan ja esittämään loputtomasti kysymyksiä jokaikisestä asiasta?
Anteeksi vähättelevä asenteeni, en tarkoita sitä niin pahasti, mutta minulla on sellainen kokemus psykologeista, että he vain kyselevät ja kyselevät ja kyselevät. Siis mitä se apu on? Ja mikä se niiden taito on?
Opetellaanko sielä koulussa vaan kysymään sama asia miljoonaan eri kertaan ja esittämään loputtomasti kysymyksiä jokaikisestä asiasta?
Anteeksi vähättelevä asenteeni, en tarkoita sitä niin pahasti, mutta minulla on sellainen kokemus psykologeista, että he vain kyselevät ja kyselevät ja kyselevät. Siis mitä se apu on? Ja mikä se niiden taito on?
Vastaukset 23
Vanhimmat
.
Psykologien hyöty on kehittyneen yhteiskunnan hyötyä. Esim. 1950-luvulla, jolloin psykologeja oli vähän, ihmiset ja yhteiskunta tulivat hyvin toimeen ilman psykologeja. Samoin ihmiset ennen tulivat toimeen ilman kosmetooleja.
.
Turhia kuin kosmetologit.
Sitä kai sinäkin tarkoitit?
turhaa? Psykologit, lääkkeet, niitä määräävät lääkärit, kaikki. Elämä?
Perustetaan koppeja jossa naru, jonon päässä on tilaa.
Hyöty on aina suhteellista. Esim. Tutsumaassa ei "tarvita" psykologeja mutta lääkäreitä "tarvitaan". 1800-luvun alun Ransakassa ei "tarvittu" neurologeja, mutta nykyään "tarvitaan".
.
Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että, jos he olisivat tulleet hyvin toimeen ilmankin, psykologien määrä ei olisi lisääntynyt. Palveluammatithan kehittyvät juuri kysynnän mukaan, ei toisinpäin.
auttaa varmaan aika paljon myös niitä itseään. Kyllä maallikotkin voi tietenkin kuunnella ja kysyä samat asiat, mutta jos on tapahtunut oikein pahoja asioita niin maallikoiden voi olla vaikea suhtautua niihin niin, ettei itse ala tuntemaan liikaa.
Se kutistajien koulutus on sitäkin, että ne pystyvät ja jaksavat kuunnella kaikenlaisia tarinoita ilman, että itse sairastuu niistä ja osaa jättää ne jutut työpaikalle kun päivä päättyy.
Siksi on turvallista joskus puhua ammattilaiselle ystävän sijaan, kun ei tarvitse itse miettiä, että mitä se toinen nyt ajattelee ja tuntee, haluaako se kuulla vai ei, jne jne.
hyvä vastaus. :)
Mielestäni yleinen kysymys voisi olla se, että mitä yleensäkään yhtään millään ammatilla tehdään?
Kun mietitään mitä tahansa yritystä, niin voidaan hetkessä huomata, että kaikki yrityksessä toimivat tekevät töitä ainoastaan saadekseen alastoman keisarin näyttämään puetulta tätä pukematta.
Onhan se totta, että esim. tehtaassa töitä tekevän on elätettävä itsensä, mutta kovin uskottavaa, tai järkevää ei kuvaa yhteiskunnasta ei voi saada sellaisen, tai minkään muunkaanlaisen työn puolesta.
Koulutus, oli se sitten mitä tahansa, ainoastaan vääristelee faktoja.
Nyky-yhteiskunnassa alkaa olla jo merkittävästi merkkejä tällaisen merkityksettömän elämän kummituksen peittelemisestä.
Esim. televisiossa näytetään runsaasti sarjoja ja tosi-tvta, missä pyrkimys on kuvata ammattia, tai laittaa ammattilaiset kilpailemaan keskenään.
Mielestäni se on osoitus siitä, että todellisuuden paine alkaa hiljalleen painaa liikaa. Ihmisten täytyy keksiä kaikenlaisia perusteluja elämänsä merkitykselle ja tiedostusvälineiden esittää jatkuvaa propagandaa, jotta tiedostamaton pelko ei saisi valtaa.
faktoja.
Ahaa. joo. niin just.
sitten eivät terapioi toisiaan, jos se muka on niin helppoa? Älähän kuule yleistä asioita, psykologin koulutus antaa valmiudet auttaa, sinulle ehkä on pitänyt vain esittää enemmän kysymyksiä kuin keskiverto asiakkaalle, jos tilanteesi ei ole auennut riittävästi terapian aloitukseen.
.
100 psykologia hyvinkin riittäisi Suomeen: Yliopisto-opetuksessa parikymmentä, muussa opetuksessa parikymmentä, sairaaloissa parikymmentä, oikeuslaitoksessa muutama etc.
.
aluepsykologeja, koulupsykologeja, perheneuvolapsykologeja, kriminaalipsykologeja jne jne. Tälläkin hetkellä psykologeja on ihan liian vähän, monella paikkakunnalla spykologia etsitään vuosia ja ongelmat vaan kasautuvat ja kasautuvat.
.
Muut ammatit voivat pitkälti korvata psykologin työn. Näinhän oli vielä 1950-luvulla. Tai voidaan tulla ilman toimeen ilman ja mahdollisesti kärsiä enemmän joistain ongelmista.
Esim. lääkärit ja poliisit ovat "tärkeämpiä".
.
Uskallatko vastata, jos kysyn mielipidettäsi psykopaattisen ihmisen tekemiin rikoksiin?
Jos todetaan, että lapsuuden kokemusten vuoksi häiriintynyt ihminen tappaa vaikkapa 10 ihmistä ja käytökseen on selvästi syynä traumat...
Onko tällainen ihminen enemmän vankilakamaa, kuin hoitolaitoskamaa?
Kun otetaan huomioon, että hän ei vaikkapa 15-vuoden vankeudesta tule mitään oppimaan, vaan pitää tekojaan edelleen oikeina.
Ja toisaalta muistaakseni Haren mukaan tällainen ihminen tekee poikkeuksetta itsemurhan, jos hän ymmärtää tekonsa.
eivät voi auttaa ihmisiä, joilla on psyykkistä oireilua. Tietysti psykiatri on asia erikseen, mutta ns. peruslääkärit eivät osaa terapiaa, joten on täysin harhaanjohtavaa laittaa heitä tärkeysjärjestykseen. Vai yritätkö väittää, että psyykkisiä sairauskia ei olisi ilman psykologeja tai, että on tärkeämpää hoitaa fyysiset sairaudet kuin henkiset?
.
Fyysiset sairaudet on tärkeämpi hoitaa. Psyykkisten sairauksien määrä on riippumaton psykologeista. Sen sijaan psyykkisten häiriöiden määrää nousee psykologien luvun noustessa.
.
ne halua haaskata aikaansa kuten terapeutit.
.
Rikoksia tehneet tulee pääsääntöisesti laittaa vankilaan yms. riippumatta taustasta. Ei pidä liikaa sekottaa psykiatriaa oikeuslaitoksen hommiin.
.
joka menee niin pieleen. Ei pidä paikkaansa, päinvastoin.
.
Kumpi väite on väärä?
.
Terapia , mistä se on lähtöisin.Käsittääkseni se ollut aikanaan ihmisten ja yhteisön, niin sielunhoito, kuin muunkin kanssakäymisen käyttämä sana?Olenko johdettu tässä ajatuksessa jotenkin harhaan?
Ja tähän näkökulmaan viitaten, milloin siitä on tullut sana, jota käyttää vain ns. ammattiauttajat.
Käsittääkseni kyseisen sanan alku ja sisältö ja tarkoitus on aivan muualla kuin psykologien tai psykoterapeuttien ym.työssä? Tiedän kyllä herra Freudin ym.ym. asian omaan käyttöön ottaneet.
Teksi ei ole tarkoitettu kenenkään ammattiauttajan arvosteluksi vaan sen pohtimiseksi mikä sitä terapiaa on? Missä kulkee kenenkin avun tarve ja onko tarpeeseen tänä päivänä tarpeeksi palveluita?
.
p s y k o t e r a p i a,
usein (toistettaessa tai lyhenteenä) vain terapia, *terapia, jossa *mielellisen osuus on suhteellinen suuri. *Käyttäytymisterapiassa mielellisen osuus on ehkä pienimmillään; keho(psyko-)terapioissa kenties keskivälillä ja *psykoanalyysissa suurimmillaan. Perusotteen jaon pohjalta tukeva psykoterapia ja tutkiva psykoterapia. Koulukunnittain mm. *psykoanalyysi, psykoanalyyttinen psykoterapia, *analyyttinen psykoterapia, *individuaalipsykologiaan pohjaava psykoterapia, *hahmoterapia ja kognitiivinen terapia. Pääkoulukunnat ovat nykyisin *psykoanalyyttinen psykoterapia ja *kognitiivinen *(psyko-)terapia; muut ovat näiden eri asteisia sovelluksia. Toinen perusjako on yksilöterapia vs. muut.
Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttö on kirjattu asetuksella 1994 (mikä liittyy lähinnä yksityiseen ammatinharjoittamiseen). Kuitenkaan psykoterapiaa ei voi määrittää sen antajan perusteella vaan työskentelyssä noudatettavista prosessista käsin. Korkeintaan psykoterapeutti pystyy keskimäärin parempaan psykoterapiaan kuin kouluttamaton. (Samoin ammattileipuri tekee keskimäärin parempaa pullaa kuin amatööri, joka ei saisi huijata muita väittämällä olevansa ammattikondiittori.) Ehkä keskeistä varsinaisessa psykoterapiassa on terapeutin *tietoisuus tehtyjen toimien tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista, mikä edellyttää *intropsektiivistä kykyä. Tässä mielessä esim. laitoksissa tehtävä psykoterapeuttinen työ voi vaihdella vaativasta *psyykeen kohdistuvasta työskentelystä kontakti-terapiaan tai keskusteluapuun.
Muita jaotuksia mm.:
.1) psykoterapia, *eklektinen psykoterapia;
.2) psykoterapia, *innovatiiviset psykoterapiat;
.3) psykoterapia, *keho(psyko)terapiat;
.4) psykoterapia, *lyhytterapia;
.5) psykoterapia, *lyhyt terapia;
.6) psykoterapia, *pariterapia;
.7) psykoterapia, *perheterapia;
.8) psykoterapia, *pitkä terapia;
.9) psykoterapia, *ryhmä-terapia
(myös *psykodraama; *encounter-ryhmät);
10) psykoterapia, *tukeva psykoterapia;
11) psykoterapia, *tutkiva psykoterapia.
.