että kuka on mielestäsi kiinnostavin tiedemies / matemaatikko maailmassa? Kenen oppiin haluaisit päästä? Kenet haluaisit tavata?
Tiedustelisin sellaista,
mii.
29870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mm. Louis Kauffman, John Conway. Sitten joku Fuzzy Logic- oppi-isä voisi olla myös kiva tavata, kuten Lofti Zadeh.
Omasta yliopistostani Bela Bollobas, Timothy Gowers, Imre Leader.
Jos Erdös olisi elossa, hän olisi tietysti yksi.
... olen oman yliopiston ohjaajieni lisäksi tavannut John H. Conway'n. Hän oli aika kärttyisä vanha ukko, vaikkakin todella hieno matemaatikko. Hieno matemaattinen kirjallisuus ei aina kulje käsi kädessä mukavan persoonallisuuden kanssa.
Sen sijaan Leader ja Gowers ovat mahtityyppejä.
Collegeni johtaja on Lord Martin Rees, Royal Societyn puheenjohtaja. Hän on merkittävä astrofyysikko.
Stephen Hawking työskentelee myös matikan laitoksella -- kävin yhdellä hänen luennoistaan. En tiedä onko hän kiinnostavin matemaatikko/fyysikko maailmassa, mutta kokemus oli silti hieno.
Juuri tällä hetkellä haluaisin Paul Seymour-nimisen matemaatikon oppiin, sillä hän on yhden minua kiinnstavan ongelman kehittäjä : 'Seymour's 2nd neighbourhood conjecture'
Perelman, oletko tavannut häntä? Luuletko, että hänellä voisi olla jotain opetettavaa sinulle? :)
Mitä teet toiveesi toteuttamisen suhteen, voiko se olla toteuttamiskelpoinen?
Lähetätkö koskaan sähköpostia ihailusi kohteille?
Missä olosuhteissa ajattelusi parhaiten edistyy?
... on tunnetusti vähän ailahtelevainen erakko, jota ei todellakaan tavata silloin tällöin. Hän filosofisoi, että hänen on pakko jättää matikka kokonaan vuonna 2003, ja hän myöskin kieltäytyi muistaakseni vastaanottamasta miljoona-palkintoa työstään. Epämaterialistisena ihmisenä hän kai piti koko hässäkkää loukkauksena, sillä onhan hän 'yhteisön yläpuolella'. Perelman saattaa olla yksi merkittävimpiä ongelmanratkaisijoita, mutta matematiikon rooliin kuuluu paljon muutakin: Työnsä julkiseksi saattaminen, luennot ym.
Perelman kirjoitti ratkaisunsa sekavasti ja jätti sen pikaisesti uudelleenkirjoittamisen muille, ilman mitään luentosarjoja. Kuitenkin hän oli katkera, jos joku ei antanut hänelle täyttä kunniaa todistuksesta.
Mielestäni matemaattinen yhteisöllisyys ja yhteinen ymmärrys on jopa tärkeämpää kuin lopullisen todistuksen löytäjä, joten minulla ei ole paljonkaan kunnioitusta tai kiinnostusta tavata Perelmania -- kuin kuriositeettina, tietysti. Kyllähän erikoisia persoonia on hyvä toisaalta olla. Hänellä varmasti olisi opetettavaa monille, mutta surullinen totuus on, ettei hän juurikaan halua opettaa sitä kenellekään.
Seymour on Princetonissa, joten asia on myös rahoituskysymys -- jos saan PhD:n valmistuttua jonkun stipendin Amerikkaan, se voisi olla hyvinkin toteuttamiskelpoinen. Valitettavasti sinne on vaikeampi saada rahoitusta. Sen sijaan Cambridgessa jatkaminen on mahdollisuus, jos saa todella hyvät arvosanat.
Sähköpostini ei ole ihailusähköpostia, vaan voin lähettää postia kysyäkseni tarkennusta matikkaan, tai sopiakseni tapaamisen. Jonkinasteinen ammattimaisuus on hyvä säilyttää.
Jotkut matemaatikot ovat jopa ihan läheisessä kosketuksessa ihmisiin: mm. Gowers (myös Fields-medalisti) pitää blogia uuden kirjansa kunniaksi: http://gowers.wordpress.com/ Siellä kuka tahansa voi pohtia mm. matematiikan opetusta ja oppimista.
Suosittelen myös katsomaan hänen julkinen Millenium-luentonsa matikan tärkeydestä: http://claymath.msri.org/gowers2000.mov
Ajatteluni edistyy varmaankin parhaiten, kun en ole ylettömän väsynyt -- toisaalta ajattelu on helpompaa illalla kuin aamulla. On myös tärkeää, ettei kuormita itseään liikaa pienillä yksityiskohdilla, kun Aloittaa todistuksen laatimista -- yksityiskohdat voi hioa myöhemmin, jos on vaan yleiskuva pääargumenteista. Kukaan matemaatikko ei kirjoita todistustaan alusta loppuun sellaisena kuin lukija sen näkee.
Perelmanilla on jotain neurologista poikkeavuutta, (joka aiheuttaa halun eristäytyä?) - kuten Einsteinilla, Vernon Smithillä, Newtonilla, Wittgensteinilla...
.. hän ei kuitenkaan jättänyt matematiikkaa?
... niin pitkälle kuin tiedämme, Perelman jätti matikan lopullisesti 2003 ja häipyi Venäjän metsiin. Mutta koska hänestä ei koskaan ole ollut paljon tietoa, täyttä varmuutta ei ole.
Newton, vaikkakin omintakeinen tyyppi, oli Trinity Collegessa Cambridgessa lähes 40 vuotta ja oli myös Matikan proffana ja luennoitsijana (hänet valittiin tähän 26-vuotiaana). Myöhemmin hän päätyi Royal Societyn puheenjohtajaksi, ja hänet valittiin tähän uudelleen aina kuolemaansa saakka. Newton oli myös rahapajan johtaja sekä parlamentin jäsen.
Selkeästikin Newton ei ollut tieteellisesti eristäytynyt kuin Perelman. Hänen luonteensa oli kenties äkkipikainen ja eristäytyvä, ja puuhaili alkemiaa harrastusmielessä, mutta on mielestäni todella huvittavaa jälkikäteen arvuutella näitä joksikin sairaudeksi! Pitää ottaa huomioon sen ajan henki, ja uskonnon ylivalta ihmisistä, mikä oli omiaan altistamaan oppineita eristykselle, kun julkisesti ei voinut sanoa mitä tahansa. (Newton oli uskonnollinen, mutta omalla tavallaan, eikä uskonut pyhään kolminaisuuteen -- ironista, kun hän oli sen nimisessä Collegessa!)
Olen erittäin vakuuttunut siitä, ettei mikään yksinkertainen neurologinen selitys riitä selittämään sellaisia luonteenpiirteitä. Sitä paitsi todella vaikeita ongelmia ratkomaan kykenevät ihmiset ovat muutenkin todella pieni vähemmistö -- eikä ole lainkaan yllättävää, että he poikkeaisivat jotenkin keskivertoihmisistä ajatusmaailmaltaan.
hän oivalsi saman kuin Wittgenstein: "filosofisen kilpajuoksun voittaa se, joka juoksee hitaimmin".
Tiedosti itsensä ja sen mikä on merkityksellistä?
Allekirjoitatko ajatuksen, että maailmankaikkeus on matemaattinen yhtälö?
Vastaus oli helppo. :) Vaikka matematiikka selittää välillä lähes kaiken, luulen ettei se kuitenkaan selitä kaikkea.
Perelmanilla on hyvin omanlainen näkemyksensä siitä mikä on tärkeää, eikä suostu tinkimään siitä tullakseen toimeen muiden kanssa. Hänet voi joko nähdä marttyyrinä ja rohkeana ajattelijana, tai ylimielisenä moukkana. Kallistun jälkimmäiseen.
eikö tärkeintä olekin tulla itsensä kanssa toimeen? :)
... henkilökohtaisen onnen kannalta, 'kyllä' -- matemaattisen yhteisön kehittymisen kannalta 'ei aina'. ;)
löytyvät lopulta ihmisestä itsestään, kaikki kiertyy lopulta ihmiseen itseensä.
Yhteisöllisyys on pelkkä välietappi. Tiedostamalla itsensä ihminen tiedostaa maailman. :)
"Mielestäni matemaattinen yhteisöllisyys ja yhteinen ymmärrys on jopa tärkeämpää kuin lopullisen todistuksen löytäjä, joten minulla ei ole paljonkaan kunnioitusta tai kiinnostusta tavata Perelmania -- kuin kuriositeettina, tietysti."
Kukaan todellinen matemaatikko ei voi arvostaa auktoriteettia yli totuuden. Silloin, kun auktoriteetin palvonta ylittää merkityksessään todellisuuden, puhutaan politiikasta.
Matematiikkaa ei ratkaista politiikalla.
... mutta jos totuus on kadotetty Venäjän metsiin, eikä päädy avoimeksi, se on hukattu totuus.
... ei viitannut 'auktoriteetin keksimään' ymmärrykseen, vaan todellisen matemaattisen ymmärryksen löytämiseen, avoimesti ja yhdessä.
Ymmärrys on tärkeintä totuuden etsinnässä.
ottanut häneen yhteyttä? :)
http://www.pdmi.ras.ru/staff/perelman.html
... matematiikan 2003, eikä hänestä ole kuultu sen koommin. Haamusivut, (joita kuolleillakin on vaikka kuinka paljon), eivät muuta asiaa. Eikä Pietarilaisella instituutilla ole varmasti mitään Perelmanin nimen tuomaa mainosarvoa vastaan.
että meiliosoite ei ole hänen? Ja minä kun olin ajatellut kirjoittaa hänelle... :'(
... mutta en laittaisi rahojani likoon sen puolesta, että Perelman lukisi viestiäsi, saati vastaisi siihen.
että hän lukisi.. :)
Mutta kyllähän minkä tahansa ilmauksen pystyy ymmärtämään, jos on kiinnostunut ilmauksesta itsestään. Eli Perelmannin "epäselvä" kirjoitelma kuitenkin oli varsin ymmärrettävissä, kun oli tahto ymmärtää sitä.
Yhdessä tehtävässä etsinnässä ongelmat ovat siinä, että sosiaaliset arvot ja asenteet vaikuttavat tuloksiin enemmän, kuin logiikka. Tämän vuoksi ilmeisesti myöskään Perelman ei halunnut työskennellä "yhdessä", sillä hän pystyi yksin tehokkaampiin ja täsmällisempiin tuloksiin.
Nykyaikaisen tieteen suurin ongelma onkin ehkä siinä, että se kuvittelee, että "yhdessä" löytäminen olisi ylipäätään mahdollista. Kun mietitään historian suuria läpimurtoja, ovat oikeastaan nämä kaikki löytäjiensä yksinäisenä harrastuksena tulleet löydetyksi.
Nykyaikainen järjestelmä painottaa tutkimuksen tukemaan poliittista talousjärjestelmää ja käytännön tutkimista siinä määrin, että jo yhteiskunta tekee Einsteinin kaltaisten tyyppien tekemät saavutukset mahdottomaksi.
Ehkä ei... Ehkä Perelman olisi vielä pahemmin hukattu, jos hän ei olisi Venäjän metsissä. Ehkä hän tiesi, että näin on.
Paljolti on epäilty, että äijä on autistinen ja oma näkemykseni voisi olla skitsoidinen.
Ehkä hän olisi ihmisten ilmoilla jäänyt jumiin ymmärtämisen ongelmiin.
Sori a-kirjaimen pisteiden puuttumisesta. Palasin juuri Cambridgessn... :)
Mielestani on illuusio, etta joku suuri lapimurto syntyy parhaiten eristyksissa muista. Suuret keksinnot ovat pitkan matemaattisen jatkumon tulosta, ja on yleensa mahdotonta yksin kehittaa kaikkea tarvittavaa valineistoa.
Sanoisin, etta myos Perelmanin tyo perustuu muiden tyohon (ja saakin!) Tasta riita nimenomaan syntyi, silla Grisha pettyi naihin syytoksiin, ja halusi kunnian itselleen.
Kaikki matemaatikot ovat enemman tai vahemman yksinelajia, joten yksinaisen harrastuksen mahdollisuus on kaikille olemassa.
Sen sijaan kahden eri alueen yhteistyona syntyneita lapimurtoja on varmasti Paljon enemman. Mutta ne eivat saa samaa romantisointia osakseen kuin akaisemmat nero-stereotyypit.
Ehka Perelman vaatii oman tyylinsa, jotta tekisi hyvaa tyota. Mutta on silti saali, jos matematiikan ulkopuoliset asiat vaikuttavat nain kielteisesti sen luomiseen.
Voin vakuuttaa, etta 'yhdessa loytaminen' on nimenomaan se standardi lapimurroissa, ei toisin pain -- vaikka media glorifioi yksiloa.
Olet sitten varmaan aikamoinenkin äijä, jos "palasit" Cambridgeen.
"Mielestani on illuusio, etta joku suuri lapimurto syntyy parhaiten eristyksissa muista. Suuret keksinnot ovat pitkan matemaattisen jatkumon tulosta, ja on yleensa mahdotonta yksin kehittaa kaikkea tarvittavaa valineistoa."
Kyllä tietyllä tavalla näin on. Onhan Perelman jostain oppinut asioita ennen tehtäväänsä. Ja olisihan hassua sanoa, että hän on jotain yksin tehnyt, kun ongelman nimikin on Poincaren konjuktuuri.
Poincare teki paljon asioita, joiden jatkumoa Perelmannin saavutus on.
Mutta tarkoitan sitä, että nämä suorittajat ovat kuitenkin toimineet yksin. Ehkä heidän toimensa olisivat kaatuneet näennäisiin sosiaalisiin, kommunikointi ongelmiin, jos eivät olisi tehneet yksin.
Henkilö joka todella ymmärtää matematiikkaa, tai yhtään mitään... löytää, hänelle ei opeteta.
Saavutukset tehdään ns. itsen kautta. Kun kyse on näennäisestä yhteistyöstä, muuttuu tutkimuksen sisäinen luonne kilpailuksi yhteistyön sijaan ja tulos sen mukainen.
"Tasta riita nimenomaan syntyi, silla Grisha pettyi naihin syytoksiin, ja halusi kunnian itselleen."
Äijä voi olla kokenut lapsuuden traumoja, joiden vuoksi tarvitsee riippumattomuuden pitääkseen psyykkeensä kasassa.
"Mutta on silti saali, jos matematiikan ulkopuoliset asiat vaikuttavat nain kielteisesti sen luomiseen."
Ei minusta. Mielestäni jokaisen tulee toimia omien mahdollisuuksiensa mukaan ja kukaan ei pysty ymmärtämään yhtään mitään, ellei ymmärtäminen tapahdu oman maailman ehdoilla.
"Voin vakuuttaa, etta 'yhdessa loytaminen' on nimenomaan se standardi lapimurroissa, ei toisin pain -- vaikka media glorifioi yksiloa."
Mielestäni nimenomaan itsen kautta löytäminen on ainoa mahdollisuus minkään läpimurron tekemiseksi. Tämä on muuten matemaattisesti todistettu.
Mutta tarkoitat, että historian saatossa tietoa on voitu kyhätä olemassa olleen tiedon päälle. Tässäkin on matemaattinen niksi, joka toimii ainakin muihin tieteisiin: tieteen kehitys on illuusio, mikä syntyy, kun olemassa olevaa tietoa ei ole ymmärretty ja on tullut tarve sanoa sama asia käyttäen uusia termejä.
Eli kehitys tieteessä on vain näennäistä ja pinnallista.
Media glorifioi yksinäisen neron stereotypiaa, muttei muuten itsenäistä toimintaa. Oikeastaan media glorifioi paremminkin yhteistyötä(kilpailua) ja halventaa itsenäistä työtä(yhteistyötä).
Kunnioitan monia matemaatikoita ja pidän monia loistavina tutkijoina, mutta en mitenkään välttämättä tarvitsisi huippuluokan matemaatikkoa ohjaajakseni. Kysehän on minun oppimisestani ja oman alan keskitason tutkija voi hyvinkin tietää alansa tärkeimmän ja kiinnostavimmat julkaisut. Oppimiseenhan vaikuttaa lähinnä omakohtainen panostus ja ainakin toistaiseksi keskitason tutkijoillakin olisi minulle paljon opetettavaa. Tärkeämpää minulle olisi se, kuinka nopeasti ohjaaja pystyisi vastaamaan kysymyksiini.
Ne, jotka ei osaa, alkavat opettajiksi. Ne, jotka eivät osaa opettaa, kirjoittavat kirjoja :)
Mielestäni sellainen opettaja on paras, joka pystyy motivoimaan opiskelijan opiskelemaan. Omista (suhteellisen keskinkertaisista, ehkä ylempää keskitasoa) matematiikan opinnoistani jäi mieleen eräs - ei niinkään referoitu professori - jonka tunneilla viihdyin vallan mainiosti. Sain melkein kaikista hänen opettamista kursseista vieläpä helposti täydet pisteet.
Toisaalta muutamien "opettajien" (professoritasoa) luennot olivat totaalista ajanhukkaa. Vaikka olisi kuinka merkittävä henkilö "matemaatikkoperheessä", se ei toden totta takaa sitä, että opetus olisi samaa tasoa. Vai onko asiaan tullut muutosta viimeisen 15 vuoden aikana?
... paljon matemaatikoita, jotka osaavat kirjoittaa hyviä kirjoja/luentomuistiinpanoja, mutta eivät osaa luennoida.
On olemassa toisia, jotka osaavat luennoida, mutta eivät kirjoittaa kirjoja.
Heitäkin on, jotka eivät osaa kumpaakaan.
Sitten on joitakin, jotka osaavat molemmat älyttömän hyvin (Gowers, Leader, Körner, Riordan).
Mieluisinta on kun on älyttömän hyvä luennoitsija, joka on Myös tutkimuksen terävimmässä kärjessä. :) Tällöin heillä on hyvä intuitio aineeseen ja siinä etenemiseen -- tämä auttaa pitkällä tähtäimellä sitäkin enemmän kuin hyvät koenumerot.
Varmaan olisi hauska puhua Gödelin kanssa, sillä hänellä tuntuu olleen samat näkemykset asioista. Myös Heisenbergiltä olisi hauska kysyä pari historiaan liittyvää kysymystä.
Perelmannilta voisin myös kysellä jotain tyhmiä. Gauss ja etenkin Pascal olisivat kiinnostavia kavereita.
Nämä kaikki ukot voisin laittaa älykkyystestiin ja verrata heidän äo:ta omaani. :D
olisi suurta heittoa äo:ssä. :))
Varmaan olisi pääsääntöisesti puolensataa pistettä korkeampi äo näillä hepuilla.
Mutta eihän se nerouskaan välttämättä ihan hirveää äo:ta vaadi.