Tuli tuossa mieleen, kirjottaessa tänne, ajatus todellisuuden mallista, jossa ihminen keskustelee itsensä kanssa. Voiko olla näin, että maailma, jonka kanssa ihminen vuorovaikuttaa on ihmisen osa-ego tai toinen ego??
Ajatuksena mielenkiintoinen kieltämättä. Selittäisi paljon, jos asia olisi näin...
Kysymys on siis "Käymmekö monologia vai dialogia???"
Ajatuksena mielenkiintoinen kieltämättä. Selittäisi paljon, jos asia olisi näin...
Kysymys on siis "Käymmekö monologia vai dialogia???"
Vastaukset 3
Vanhimmat
on näkemykseni mukaan jokaisella ikioma, joka on rakennettu siihen mennessä havaittujen kokemusten perusteella.
Niin kauan kun ihminen pystyy erottamaan omat sisäiset signaalinsa ulkomaailmasta tulevasta informaatiovirrasta kaikki on hyvin ja ihminen pystyy olemaan vuorovaikutuksessa muuhun maailmaan.
Sitten, kun sisäiset ja ulkoiset signaalit menevät sekaisin tarvitaan ammattiapua.
Ulkoa tuleva informaatio suodatetaan oman maailmankuvan kautta ja siinä kohdassa jotain oleellista saattaa suodattua pois tai muuttua. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Olisikohan näillä suodattimilla tekemista defenssien kanssa?
Myös suodattimissa voi olla vikaa, jolloin taas tarvitaan psykiatrien apua.
Tämä on minun käsitykseni aiheesta. Korjauksia saa tehdä, päivitän käsityksiäni, jos korjaukset läpäisevät filtterini. ;)
Ei ole kyse henkilöstä itsestään. Vaan siitä, että nähtävän takana on muutakin, kuin itse. Se, että jokainen kokee maailman itsensä kautta, on välttämätöntä, ellei ole kuollut, muttei se eitä tarkoita, että maailma, jonka ihminen havaitsee itsensä kautta, olisi osa itseä.
Jaottelen näin:
havaitsija
Maistelen ajatusta...