Täällä on ollut monenmoista kommenttia ja mielipidettä ja osa on taidettu siivota jo poiskin, mutta minua ihmetyttää eräs seikka ja siihen haluaisin teiltä yksinhuoltajilta vastauksia. Siis jokainenhan kertoo vain omasta elämästään ja kokemuksestaa mutta toivoisin myös perusteluja miksi..
Kun lapset menevät sovituille tapaamisille etävänhemman luo, mitä te toivotte siellä (yleensä isän) luona tehtävän ja miten haluaisitte että se arki tapaamisella toimisi? OLetteko kertoneet tai vaatineet toiveenne? Miten tapaajaosapuoli tähän on suhtautunut?
Saako lasten kansa käydä puuhamaassa, tivolissa tai vast.? Vai onko se lapsen ostamista omalle puolelleen?
Saako isä (no, puhutaan nyt isästä, kun valtaosa on isejä jotka on viikonloopuvanhempia..) tavata kavereitaan silloin kun lapset ovat? Saako lapset olla tekemissä tyypin N kanssa, jos se on isän hyvä ystävä, ja päähuoltaja (äiti) inhoaa yli kaiken kyseistä tyyppiä? (vaikka N ei ole tehnyt mitään lapsille eikä heidän äidilleen, äiti vain inhoaa tätä)
Saako isä osallistua lasten kevät- ja joulujuhliin? Jos ei, niin miksi ei?
Saako isän uusi vaimo olla myös yleisön joukossa? MItä ajattelet ja/tai miten reagoit jos on / ei ole?
Saako lapsilla olla omia "viikonloppuvaatteita" isän luona? Miltä tuntuu kun näet lapset ja isän liikkuvat kaupungilla ja lapset näyttävät vierailta erilaisissa "isä-vkl-vaatteissa"?
Pitääkö lapsilla olla oma huone vai riittääkö että on oma vuode? Entäs jos ei ole sitäkään vaan lapset nukkuvat vierashuoneessa tai takkahuoneen sohvalla tai olohuoneessa tai patjoilla lattioilla?
Jos vapaa huone on annettu isän uuden elämänkumppanin lapsille, jotka asuvat vakituisesti siellä, onko se sinusta väärin ja eriarvoistavaa? Ettei sitä huonetta ole annettu sinun lapsillesi jotka tulevat viikonloppuisin tai joka toinen vkl?
Saako isän uusi vaimo komentaa sinun lapsisia tai muutenkaan osallistua viikonlopun lastenkasvatukseen?
Pitääkö olla samat säännöt ja tavat isän luona kuin sinunkin luona? Miksi? Millaiset tavat/sännöt ovat ne, jotka eivät saa muuttua isän luona? Nouattaako isä niitä.
Saako lapsesi tutustua isän uuden elämänkumppanin sukulaisiin ja tuttaviin?
Jos isällä on vaikkapa töitä pikkeuksellisesti tapaamisaikana (siis ei olisi vakiokuvio, vaan poikkeus), ja lapsesi ovat uuden vaimon hoivissa sen aikaa, mitä pidät tästä asiasta? Annatko lapset silloin isälle jos tiedät että isä on sen työpäivän pois ja tulee vasta illalla lasten kanssa olemaan? Jos kuulet tästä jälkeenpäin, miten reagoit?
Jotkut ovat sitä mieltä, että lapset saavat tavata isäänsä mutta eivät saa olla missään tekemisissä isän uuden vaimon kanssa ja tapaamiset on oltava vain kahden isän kanssa. Miksi? Onko se uhka sinulle, yh:lle? Koetko uuden vaimon uhkana sinun vanhemmuudellesi? Mitä haittaa siitä on lapsille tai isä-lapsi-suhteelle? Näissä tapauksissa: tunnetko ko. uuden vaimon ja miten hyvin?
Tarinoita on monia ja olisi mielenkiintoista kuulla niitä erilaisia. Toivon myös perusteluja miksi haluatte tai ette halua että toimitaan tietyllä tavalla. Ja: oletko itse 100 % yh vai seurusteletko vai onko sinulla jo uusi kumppani elämässäsi (ja lastesi arjessa) ja onko suhtautumisesi muuttunut tapaajaosapuoleen vuosin myötä ja mihin suuntaan ja onko suhtautumisesti muuttunut sen jälkeen kun olet tavannut uuden kumppanin ja millä tavalla?
Kakista Asiallisista vastauksista kiitos etukäteen.
Miten toimia yh:n lasten kanssa..?
21
1122
Vastaukset
- yh ja poika
että minua ei hetkauta mihinkään suuntaan mikään, mitä on isän luona, kunhan se ei ole lapselle vahingollista tai peräti laitonta!
Lapsi luottaa minuun ja isäänsä. Ihan sama koskee isän uutta vaimoa. En ikinä ole riidellyt asiasta. Miksi olisin? Hän on nyt exäni kanssa naimisissa, koska minä en exälleni ollut sopiva. Siksihän me erosimme. Se siitä. Toivottavasti uusi on sopivampi. Ja varmaan onkin.
Minulla on itsetuntoa niin paljon, ettei minun tarvitse hakea huomiota entiseltä mieheltäni, ei liioin lapseltani. Tiedän, että lapsi rakastaa isäänsä ja minua. Mikä onkaan lapsen kannalta kauheampaa kuin katsella, kun kaksi itselle tarkeää ihmistä ovat aina toinen toisensa kurkussa kiinni! Poika pitää isin uudestakin ja tämän vanhemmista. Saa sieltä joulu-ja synttärilahjojakin. Ei kai se ole väärin, että lapsella on monta hyvää ihmissuhdetta ympärillään? Kyllä hän tietää, että minä olen äiti ja isi on isi. Ei tämä ole minun onnestani pois! Nautin siitä, kun lapseni on onnellinen. Se tuo hyvän mielen minullekin! Paljon paremman kuin riitely. Tämä oli mun tarina. Näissä asioissa päteminen on väärin. En voisi ikinä kuvitella alentuvani sille tasolle. Kuten sanottu, jos lapsi on vaarassa, tartun asiaan, turhan takia ei riidellä. - yh-äiti
..ihan ensin kysyn sulta miksi ihmeessä kyselet näitä asioita??? Silkasta mielenkiinnostako??
Mutta meillä homma on näin: Lapsi on erittäin vähä isän luona, täysin isän omasta tahdosta tai saamattomuudesta.
Toivon tietenkin että päivärytmi pysyy mahdollisimman samana kuin kotona, koska päivähoidon kannalta tärkeää.
Isän haluaisin olevan lapsen seurassa mahdollisimman paljon, ettei lapsi vieraannu (3v)
Ja tietenkin saa mennä minne ikinä kerkiää tai haluaa, oli se sitten tivoli tai muu hauska paikka.
Normaalia arkista elämää sielä isin luona kun viettävät niin se on hyvä.
Vaikka laitoin että voi viedä niin paljon kun kerkiää niin olisi toivottavaa lapsen tutustua siihen isän arkeenkin. Eihän kenenkään arkielämä koostu pelkästä huvittelusta :)
Olen kyllä kertonut ja uskon asian toimivan.
Miksi ei voisi isän kavereita käydä?
Kunhan isä hoitaa asian niin että hänellä on aikaa olla myös lapsen kanssa, ettei lapsi ole vaan siinä sivussa mukana roikkumassa.
Meillä nyt ainakin lapsen vaatteet kulkee mukana koska se on käytännöllisempää. Pieni lapsi kasvaa niin nopeasti ulos vaatteista ettei välttämättä kerkeä niitä isin luona olevia vaatteita paljoakaan pitämään, ja toisaalta se on heille tilan säästöä silloin kun lapsi ei ole siellä.
Isän avovaimon kanssa oleminen on tietenkin aivan luonnollista koska hän kuuluu isän arkeen ja elämään.
Se miten avovaimo suhtautuu lapseeni, siitä en paljon tiedä, eli komentaako tai muuta. Toivon hänen olevan vastuun tunteva aikuinen, ei mikään äitipuoli, vaan aikuinen joka myös osaa laittaa tietyt rajat.
Mielestäni olisi mukavaa jos isä osallistuu lapselle tärkeisiin juhliin. Omasta mielestäni uusi elämän kumppani ei niihin kuulu ainakaan jos olen myös itse paikalla.
En pidä tärkeänä lapsen omaa huonetta isän luona koska se ei ole käytännöllistä, sitten kun lapsi ei ole siellä sehän on tyhjää käyttämätöntä tilaa.
Normaaliin elämään kuuluu myös tutustuminen uusiin ihmisiin ja myös uuden elämänkumppanin sukulaisiin.
Enempää en jaksa vastata koska mielestäni olen omalla tavalla vastanut niihin asioihin joilla katson olecvan merkitystä.
Ja haluaisin uteliaisuudesta tietää miksi kysyt tälläisiä asioita?
Jos puhutaan aikuisista ja vastuuntuntoisita ihmisistä niin nämä tälläiset asiat kyllä on aika itsestään selviä ja sovittavissa.- Ihmettelevä
.. nämä asiat, lähes kaikki, ovat tulleet ajankohtaisina esille tässä uudessa elämäntilanteessani ja ihmiettelen kovasti niitä, tosin osa kysymyksistä on tullut täällä keskustelupalstalla esille, että miten pitäisi tapaajaosapuolen olla yh:n lasten kanssa..
Olen siis rakentamassa uutta perhettä, olemme molemmat lapsellisia. Ja olen siis törmännyt aika kummallisiin kuvioihin miehen lasten äidin puolelta ja mietin, kuka on outo ja mikä on tavallista ja normaalia näissä tapaamisasioissa ja viikonloppu-lapsi-jutuissa, mitä yh:t oikein haluavat, kun tuntuu välillä että vaaditaan kyllä sitä ja tätä ja tekipä isä sitten niin tai näin, niin aina tekee väärin.
Luultavasti kuitenkin olen törmäänyt todella erikoiseen henkilöön, joka mieheni exä on, ilmeisesti on niin täynnä vihaa lastensa isää kohtaan.. ilmeisesti on niin äärettömän katkera että on jo vallan poikkeus joukoissa eikä nämä kuviot mitä meillä on, ole ollenkaan normaaleja.
- yh 38
on LAPSEN oikeus tapaamisiin, ei isän. Eli lapsella on oikeus tavata isäänsä.
Kyllä mä olen sitä mieltä, että jos isi ottaa lapsen tapaamiseen ja lähtee itse veks, niin ei siinä lapsen oikeus toteudu.
Toinen juttu on meillä sitten se, että lapsilla on muutama vaiva (tai sairaus tai kehityshäiriö, miten halutaan asiaa nimittää), joihin on lääkäriltä saadut ohjeet. Nämähän isä kokee vain komenteluna, ei pätkääkään välitä lasten ruumiillisesta tai henkisestä hyvinvoinnista. Muutenkin kaiken aikaa hakee ihan mitä tahansa asiaa, josta saisi suukovun aikaiseksi.- ihmettelevä
Asian pohjana on itse asiassa ISÄN OIKEUS TAVATA LASTAAN, ei lapsen oikeus isään, ei äidin oikeus vapaaviikonloppuun!! (siis jos äiti on yh= lasten kanssa arjet ja isä se tapaajaosapuoli=elatusvelvollinen).
Samalla tavalla kyse on ISÄN VELVOLLISUUDESTA elättään omat biologiset lapsensa JA siitä, että LAPSILLA ON OIKEUS ELATUKSEEN. EI ole siis kyse että elätetään exää tms.
Juuti tämän takia elatusmaksut ovat ulosmittauskelpoisia.
Juuri tämän takia lapset viedään tapaamiselle poliisivoimin, jos päähuoltaja ei heitä tyapaajaosapuolelle muuten anna (tai jopa silloin jos lapset eivät halua). TAi lapset tapaavat sellaistakin isää (tai äitiä), joka on selkeästi kykenemätön vastuuseen lapsestaan tai jopa vahingoittaa lasta henkisesti ja/tai fyysiesti.
Isän oikeus siinä toteutuu ei lapsen. Isän tapaamisoiekus.
Mutta meillä nyt ei tästä ole kyse: isä on täysin normaali mies ja vastuuntuntoinen jne jne ja lasten äiti antaa lapset isälleen ja ennenkaikkea lapset tulevat mielellään isälleen ja viihtyvät hyvin. Kun tulee tilanteita, ettei homma miellytä, tulee äitiä ikävä. Kas, sellaistakin tulee, kun lasten kanssa ollaan, että aina ei voi sanoa kyllä kyllä kaikkeen. Ulkoa tullaan sisälle tai ulos ei voi mennä, kun äiti ei laita mukaan sadevaatteita eikä edes kumppareita ja suomen kesässä saattaa sataakin... tai olla ihania lätäköitä sateen jäljiltä. Tai fillaroidessa kaatuu ja tulee reikä housuun ja polveen naarmu, tulee spontaani itku: äitiii!
Niinsiis tämä nyt on asian vierestä. Luultavasti Kerroin silti..
Ja tuohon, että isä ottaa lapsen tapaamiselle ja lähtee itse veks: kysyinkin, että jos kyse on poikkeuksesta, ei vakiomenettelystä.
Mutta ilmeisesti tapaamisviikonloppuina ei mitään erikoista poikkeusta saa tapahtua, elämä on pysäytettävä siksi ajaksi? - Äiskä
ihmettelevä kirjoitti:
Asian pohjana on itse asiassa ISÄN OIKEUS TAVATA LASTAAN, ei lapsen oikeus isään, ei äidin oikeus vapaaviikonloppuun!! (siis jos äiti on yh= lasten kanssa arjet ja isä se tapaajaosapuoli=elatusvelvollinen).
Samalla tavalla kyse on ISÄN VELVOLLISUUDESTA elättään omat biologiset lapsensa JA siitä, että LAPSILLA ON OIKEUS ELATUKSEEN. EI ole siis kyse että elätetään exää tms.
Juuti tämän takia elatusmaksut ovat ulosmittauskelpoisia.
Juuri tämän takia lapset viedään tapaamiselle poliisivoimin, jos päähuoltaja ei heitä tyapaajaosapuolelle muuten anna (tai jopa silloin jos lapset eivät halua). TAi lapset tapaavat sellaistakin isää (tai äitiä), joka on selkeästi kykenemätön vastuuseen lapsestaan tai jopa vahingoittaa lasta henkisesti ja/tai fyysiesti.
Isän oikeus siinä toteutuu ei lapsen. Isän tapaamisoiekus.
Mutta meillä nyt ei tästä ole kyse: isä on täysin normaali mies ja vastuuntuntoinen jne jne ja lasten äiti antaa lapset isälleen ja ennenkaikkea lapset tulevat mielellään isälleen ja viihtyvät hyvin. Kun tulee tilanteita, ettei homma miellytä, tulee äitiä ikävä. Kas, sellaistakin tulee, kun lasten kanssa ollaan, että aina ei voi sanoa kyllä kyllä kaikkeen. Ulkoa tullaan sisälle tai ulos ei voi mennä, kun äiti ei laita mukaan sadevaatteita eikä edes kumppareita ja suomen kesässä saattaa sataakin... tai olla ihania lätäköitä sateen jäljiltä. Tai fillaroidessa kaatuu ja tulee reikä housuun ja polveen naarmu, tulee spontaani itku: äitiii!
Niinsiis tämä nyt on asian vierestä. Luultavasti Kerroin silti..
Ja tuohon, että isä ottaa lapsen tapaamiselle ja lähtee itse veks: kysyinkin, että jos kyse on poikkeuksesta, ei vakiomenettelystä.
Mutta ilmeisesti tapaamisviikonloppuina ei mitään erikoista poikkeusta saa tapahtua, elämä on pysäytettävä siksi ajaksi?äitiä tulee ikävä poikkeustapauksissa.
Jos tulee haava tai nirhama. Äitihän se ne paikkaa arjessa. Lapsilla on pikkaisen vaikeaa sopeutua kahden talon touhuun.
Tuskin siitä kannattaa lasta tai äitiä kauheesti syytellä.
niin.. asiaan
Minä tahtoisin että isä tapaisi lapsiaan säännöllisesti. Siis pitäisi ne sovitut tapaamisajat tuli sitten vaikka puukkoja taivaalta. eikä peruisi niitä viimetipassa kun tuleekin TÄRKEÄMPÄÄ puuhaa.(näin siis meillä käy ja usein.
Isin luona toivoisin elettävän ihan normaalia arkea tai juhlaa jos on sen aika.
Puuhamaat ja tivolit saa tottakai kuulua ohjelmaan jos se on kohdalla.
Meillä isä ei vie lapsia minnekään koskaan. siis huvituksiin
Isin luona syödään aina herkkuja karkkia jäätelöä pirtelöä yms.ja siksi iskän luona onkin niin mukavaa ei ole mitään arkeen kuuluvaa... rajoja ei kieltoja tai muuta ikävää.
Isän luona voisi olla lisävaatetta ettei tarvitsisi pakata mieletöntä määrää vaatetta mukaan junamatkalle. En muuten koskaan törmäisi lapsiin isän kanssa koska asumme erikaupungeissa. mutta jos niinkävisi luulisin että kävisin moikkaamassa heitä.
Isin naisystävä tai uusi puolisohan liittyy elämään hyvin tiiviisti joten ainakin minä tahtoisin tuntea myös hänet, jos en nyt ihan kaveriksi alkaisi tahtoisin kuitenkin tutustua häneen. ja toivoisin että lapsetkin tuntisivat olonsa turvalliseksi myös hänen kanssaan.
Meidän isi on vaan vaihtanut naisystäviään kuin paitaa koko ajan eron jälkeen lapset ei ole päässeet kunnolla tutustumaan edelliseen kun uusi on jo kuvioissa.
Lasten juhliin on isä tervetullut mutta ehken ymmärrä mitä se uusipuoliso tai naisystävä siellä tekisi. ainakaan kouluun tai tarhaan.
Sitten tietysti jos tulee lasten rippijuhlia ja sen sellaisia pitäs harkita kantaani uudelleen.
Laki muuten puhuu lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin. EI isän oikeudesta lapseen tai äidin oikeudesta.. vaan lapsen oikeudesta.
Tapaaja vanhempi voi polkea tämän oikeuden täysin.
lähivanhempi voidaan velvoittaa tapaamiseen vaikka vastoin lapsen tahtoa mutta etää ei voida velvoittaa tapaamisiin.
että näin toteutuu lasten oikeudet
- JUSTIINA
Riipuu paljon onko yksin vai yhteishuoltajuus/ja paljon sitä mitä sopimuksissa sovittu (voivat olla aika erillaisia, tiukkoja, vapaampia jne.. riippuu paljon myös siitä millaiset välit vanhemmilla erotessa jne.. ei varmaan ole yhtä oikeaa sopimusta, vaan niitä on tehty tilanteen mukaan).
Yksinhuoltajuus: yh päättää mikä lapsen kasvatuksen kannalta parasta, koulu asiat, lomat, saa hakea lapsen passiinn jne.. Jos haluaa voi kuunnella toisen mielipidettä, mutta yh:n kanta ratkaisee. Etävanhemmalla tapaamisoikeus --> jos yh katsoo, että lapsen parhaaksi on tavata etävanhempaansa kahden kesken, ni silloin se niin.
-->näistä ääritapaus valvotut tapaamiset.
Kiistatilanteissa on selvää kumman kanta ratkaisee --> YH:n. Eli YH päättää kasvatuksesta, kouluista, harrastuksesta, sukunimestä, uskonnosta ja mikä on lapselle parasta). Ei tarvitse kysellä toisen vanhemman mielipiteitä eikä pyytää allekirjoituksia ex:ltä lasta koskeviin asioihin.
yhteishuoltajuudessa pyritään lapsen asioista päättämään yhdessä jne... Molempien kanta otetaan huomioon jne...
Minulla on kokemusta vain YH ei yhteishuolta-juudesta. Lasteni isä tapaa lapsiaan ilman uutta
kumppania, tapaamisista sovimme, niin että heidän uusi elämä ei häiriinny niistä. Tärkeintä on lapsen oikeus vanhempiinsa, jos en kertakaikkiaan halua että uusi kumppani on lapseni kanssa tekemissä, voin kieltää sen!
Mutta kyllä meidän isi käy lasten kans uimas, tivolis, puistos ja kaupas jne... Mutta siellä ktonaan hänen pitää keskittyä lasten kanssa oloon, ja eikä todellakaan jättää lasta jonkun hoitton --> siinä ei tapaamisoikeus toteudu. Jos on esim joka toinen vkon loppu, ni varmasti voi rukata niin menonsa, jotta lapsi saa huomiota ja aikaa etältä. Eihän siinä mikään suhde kehity, jos itse ei paikalla, kun lapsi käymässä.- tavattu
Jos isä ei suostu yhteishultajuuden purkamiseen ja jos isä ei suostu äidin ehdottamiin tapaamisjärjestelyihin, niin oikeuteen se menee.
Meillä menisi.
Tunnustan suoraan, etten ymmärrä sitä ajattelua, että uusi perhe sotkisi isän ja lapsen välisen suhteen tai että lapsi sotkisi isän uuden elämän kuviot. Miten muka? Eikö ole lapselle rikkaus tavat erilaisia ihmisiä ja erilaisia perhemalleja? Jos kerran lapsi hoidetaan ja ruokitaan ja rakastetaan siinä uudessakin perheessä. Miten isä muka "hajottaisi" itsensä liikaa eikä huomioisi riittävästi lasta tapaamisella jos muita ihmisiä on ympärillä??
Miten sitten useampilapsisen perheen äiti/isä kykenee huomioimaan kaikki lapset tasapuolisesti?
Entäs, jos tapaaja-isä ei sitten haluakaan tavata lastaan, jos lapsi ei saa tavata isän uutta kumppania?
Mulla itselläni oli aikoinaan yksinhuoltajuus, lapset oli avoliitossa tehty joten isyys todistettiin ja esikoisen kohdalle laitettiin yhteishuolto vaikka emme tienneet edes mistä on kyse. Kupuksen kohdalla laitoin yh. Esikoisen "kohtalo" selvisi kun passi viipyi. Yhteishuoltajuus purettiin, isä ei vastustanut.
Tilannetta se ei muuttanut mitenkään käytännössä. Tapaamiset jatkuivat kuten ennenkin ja lapset tapasivat isänsä myötä sen puolen sukua, isän uutta avovaimoa ja tämän sukua.
Vastuun lasten arjesta kannoin minä. Mielelläni olisin osan siitä isällekin antanut, mutta ei hänestä siihen ollut. Ei ollut edes yhdessäolon aikana.
Kerrotko, MIKSI, mitä kamalaa tässä uudessa kumppanissa on, ettei lapsesi saa häntä tavata?
Kerrotko, miten toimit sitten, jos ja kun löydät uuden elämänkumppanin? Saako lapsesi tavata ja olla tekemisissä uuden miehesi kanssa? Entäs jos hänellä on lapsia, aiotko tavata heitä? Entäs jos muutatte yhteen ja miehen lapset tulevat tapaamiselle? Pitääkö senkin miehen mennä jonnekin muualle kuin omaan kotiinsa - joka myös sinun kotisi on - lastensa kanssa? Haluatko/aiotko tavata mahdollisen miehesi lapsia koskaan?
Itse ainakin kannan vastuuta kaikista lapsista, riippumatta kuka heidät on maailmaan saattanut ja kuinka kauan he meillä ovat. Ja näin toimii mieskin! Arki toimii, soljuu kahden ihmisen käsissä niin tapaamisviikonloppuina kuin muulloinkin.
Aikaa lapset saavat isältään, olen aina jättänyt isän sylin tyhjäksi lasten siihen mennä. '
Kivaa oli silloin,siihen aikaan, kun lapset tulivat aamulla meidän sänkyymme, meidän keskeemme, molempia aamuhalaamaan. Usein silloinkin nousin pois ja jätin isän ja lapset keskenään.
Onhan minulla se mies koko ajan, lapsilla vain hetken.
On ollut tilanteita, että lapset eivät ole halunneet mennä isän mukaan, kun isällä on ollut asioita toimitettavana, (siis ei mikään MATKA vaan asian toimittaminen - piipahdus) kaikkea ei ole voinut siirtää siihen kun lapset eivät ole paikalla.Ovat halunneet jäädä minun kanssani. On pitänyt väkisin työntää mukaan, ja mukavasti se asiareissu sitten on mennyt.
On ollut tilanne tai kaksi, kun lapsia ei ole voinut ottaa mukaan samaiseen asian toimittamiseen, esim. klo-aika oli niin myöhäinen ja ikävähän se sitten lapsella on ollut, ja isä harmitellut kun ei onnistunut siirtämään juttua... niitä vältetään, koska se ei ole kenenkään edun mukaista.
Mutta kun se on tätä elämää..
Meillä on siis kovin erilainen näkemys tapaamisasioista. En ymmärrä täysin sinun näkemustäsi. Siksi toivon vastauksia noihin pariin kysymykseen jotka tuolla esitin. - yh vapaaehtoisesti
tavattu kirjoitti:
Jos isä ei suostu yhteishultajuuden purkamiseen ja jos isä ei suostu äidin ehdottamiin tapaamisjärjestelyihin, niin oikeuteen se menee.
Meillä menisi.
Tunnustan suoraan, etten ymmärrä sitä ajattelua, että uusi perhe sotkisi isän ja lapsen välisen suhteen tai että lapsi sotkisi isän uuden elämän kuviot. Miten muka? Eikö ole lapselle rikkaus tavat erilaisia ihmisiä ja erilaisia perhemalleja? Jos kerran lapsi hoidetaan ja ruokitaan ja rakastetaan siinä uudessakin perheessä. Miten isä muka "hajottaisi" itsensä liikaa eikä huomioisi riittävästi lasta tapaamisella jos muita ihmisiä on ympärillä??
Miten sitten useampilapsisen perheen äiti/isä kykenee huomioimaan kaikki lapset tasapuolisesti?
Entäs, jos tapaaja-isä ei sitten haluakaan tavata lastaan, jos lapsi ei saa tavata isän uutta kumppania?
Mulla itselläni oli aikoinaan yksinhuoltajuus, lapset oli avoliitossa tehty joten isyys todistettiin ja esikoisen kohdalle laitettiin yhteishuolto vaikka emme tienneet edes mistä on kyse. Kupuksen kohdalla laitoin yh. Esikoisen "kohtalo" selvisi kun passi viipyi. Yhteishuoltajuus purettiin, isä ei vastustanut.
Tilannetta se ei muuttanut mitenkään käytännössä. Tapaamiset jatkuivat kuten ennenkin ja lapset tapasivat isänsä myötä sen puolen sukua, isän uutta avovaimoa ja tämän sukua.
Vastuun lasten arjesta kannoin minä. Mielelläni olisin osan siitä isällekin antanut, mutta ei hänestä siihen ollut. Ei ollut edes yhdessäolon aikana.
Kerrotko, MIKSI, mitä kamalaa tässä uudessa kumppanissa on, ettei lapsesi saa häntä tavata?
Kerrotko, miten toimit sitten, jos ja kun löydät uuden elämänkumppanin? Saako lapsesi tavata ja olla tekemisissä uuden miehesi kanssa? Entäs jos hänellä on lapsia, aiotko tavata heitä? Entäs jos muutatte yhteen ja miehen lapset tulevat tapaamiselle? Pitääkö senkin miehen mennä jonnekin muualle kuin omaan kotiinsa - joka myös sinun kotisi on - lastensa kanssa? Haluatko/aiotko tavata mahdollisen miehesi lapsia koskaan?
Itse ainakin kannan vastuuta kaikista lapsista, riippumatta kuka heidät on maailmaan saattanut ja kuinka kauan he meillä ovat. Ja näin toimii mieskin! Arki toimii, soljuu kahden ihmisen käsissä niin tapaamisviikonloppuina kuin muulloinkin.
Aikaa lapset saavat isältään, olen aina jättänyt isän sylin tyhjäksi lasten siihen mennä. '
Kivaa oli silloin,siihen aikaan, kun lapset tulivat aamulla meidän sänkyymme, meidän keskeemme, molempia aamuhalaamaan. Usein silloinkin nousin pois ja jätin isän ja lapset keskenään.
Onhan minulla se mies koko ajan, lapsilla vain hetken.
On ollut tilanteita, että lapset eivät ole halunneet mennä isän mukaan, kun isällä on ollut asioita toimitettavana, (siis ei mikään MATKA vaan asian toimittaminen - piipahdus) kaikkea ei ole voinut siirtää siihen kun lapset eivät ole paikalla.Ovat halunneet jäädä minun kanssani. On pitänyt väkisin työntää mukaan, ja mukavasti se asiareissu sitten on mennyt.
On ollut tilanne tai kaksi, kun lapsia ei ole voinut ottaa mukaan samaiseen asian toimittamiseen, esim. klo-aika oli niin myöhäinen ja ikävähän se sitten lapsella on ollut, ja isä harmitellut kun ei onnistunut siirtämään juttua... niitä vältetään, koska se ei ole kenenkään edun mukaista.
Mutta kun se on tätä elämää..
Meillä on siis kovin erilainen näkemys tapaamisasioista. En ymmärrä täysin sinun näkemustäsi. Siksi toivon vastauksia noihin pariin kysymykseen jotka tuolla esitin."kaikki-mukaan"systeemi.
Eronneena yhden lapsen yh:na aloitin uusio-suhteen eronneen miehen kanssa.
Suhteen alussa oli LUMIKKIMAINEN OLO, kun oman lapsen lisäksi ajoittain oli paikalla kumppanin kaksi jo isompaa lasta, jotka ymmärrettävästi eivät edes hyväksyneet minua ja lastani, uusia kilpailevia tulokkaita.
Yhtenä kesänä, kun itse olin väsyksissä ja maalla oli isän luona itseni, kahden lapseni ja kahden kissani lisäksi "kypsän aikuisen vastuualueenani" lasteni isän kissa, lasteni isän poika ja avovaimo, heidän kolme lastaan, kaksi koiraansa ja kaksi kissaansa, käymään tuli lasteni isän toinen poika ja vaimo, heidän koiransa ja vauvansa. Sitten tulivat yhden lapsenlapsen synttärivieraat, kummit, miniä oli kutsunut myös isän ex-puolison(siis oikean mummon). Katkeamattoman vieraskoreuden, isän ja nuorten aikuisten kesäisten iltajuhlimisten ja krapula-aamujen, ruoanlaiton pyykinpesun luuttuamisen tiskaamisen pöydän siivoamisen lakaisemisen mattojen puistelemisen tavaroiden järjestelemisen juotavan ja välipalojen annon kissanhiekan siivoamisen koiran kakkojen nurmikolta keräämisen lasten varoittelun ja vahtimisen jatkuvan lasten metelin ja vaatimusten ja vauvojen itkujen kuuntelemisen uinnin valvomisen lasten riitojen sovittelun koirien ja kissojen välisten riitojen sovittelun, äitinä kumppanina ja kultaisena "mummo"puolena olemisen, kaikkien tasapuolisen huomioimisen keskellä yhtäkkiä päätin, että LUMIKILLAKIN ON ELÄMÄ. Lopetin 18 vuotta kestäneen uusio-suhteen, lähdin, enkä palannut. Omat lapset ja kissan otin mukaan. - edellinen nimim.
yh vapaaehtoisesti kirjoitti:
"kaikki-mukaan"systeemi.
Eronneena yhden lapsen yh:na aloitin uusio-suhteen eronneen miehen kanssa.
Suhteen alussa oli LUMIKKIMAINEN OLO, kun oman lapsen lisäksi ajoittain oli paikalla kumppanin kaksi jo isompaa lasta, jotka ymmärrettävästi eivät edes hyväksyneet minua ja lastani, uusia kilpailevia tulokkaita.
Yhtenä kesänä, kun itse olin väsyksissä ja maalla oli isän luona itseni, kahden lapseni ja kahden kissani lisäksi "kypsän aikuisen vastuualueenani" lasteni isän kissa, lasteni isän poika ja avovaimo, heidän kolme lastaan, kaksi koiraansa ja kaksi kissaansa, käymään tuli lasteni isän toinen poika ja vaimo, heidän koiransa ja vauvansa. Sitten tulivat yhden lapsenlapsen synttärivieraat, kummit, miniä oli kutsunut myös isän ex-puolison(siis oikean mummon). Katkeamattoman vieraskoreuden, isän ja nuorten aikuisten kesäisten iltajuhlimisten ja krapula-aamujen, ruoanlaiton pyykinpesun luuttuamisen tiskaamisen pöydän siivoamisen lakaisemisen mattojen puistelemisen tavaroiden järjestelemisen juotavan ja välipalojen annon kissanhiekan siivoamisen koiran kakkojen nurmikolta keräämisen lasten varoittelun ja vahtimisen jatkuvan lasten metelin ja vaatimusten ja vauvojen itkujen kuuntelemisen uinnin valvomisen lasten riitojen sovittelun koirien ja kissojen välisten riitojen sovittelun, äitinä kumppanina ja kultaisena "mummo"puolena olemisen, kaikkien tasapuolisen huomioimisen keskellä yhtäkkiä päätin, että LUMIKILLAKIN ON ELÄMÄ. Lopetin 18 vuotta kestäneen uusio-suhteen, lähdin, enkä palannut. Omat lapset ja kissan otin mukaan...ole eikä tule olemaankaan tällaista sekametelisoppaa! En tiedä vastasitko tohon edelliseen, vai johonkin muuhun, mutta ei mun tarkoitus ainakaan ollut selittää kuvaamasi kaltaista tilannetta, jossa kaikki ovat kavreita keskenään ja uudet ja exät sukulaisineen tuttavineen kokoontuvat sukujuhliin.. ei. Meidän kummankaan exät eivät tule meille, me emme mene heille, juhlat kukin järjestää omien lähi- sukulaistensa kanssa jne. minua ei kiinnosta tutustuttaa miestäni edes lasteni isän puoleisille isovanhemmille. jne. sovittelua sekin vaatii, etenkinjos kyseessä on lasten juhlat, esim. yo-juhlat...
- yh vapaaehtoisesti
edellinen nimim. kirjoitti:
..ole eikä tule olemaankaan tällaista sekametelisoppaa! En tiedä vastasitko tohon edelliseen, vai johonkin muuhun, mutta ei mun tarkoitus ainakaan ollut selittää kuvaamasi kaltaista tilannetta, jossa kaikki ovat kavreita keskenään ja uudet ja exät sukulaisineen tuttavineen kokoontuvat sukujuhliin.. ei. Meidän kummankaan exät eivät tule meille, me emme mene heille, juhlat kukin järjestää omien lähi- sukulaistensa kanssa jne. minua ei kiinnosta tutustuttaa miestäni edes lasteni isän puoleisille isovanhemmille. jne. sovittelua sekin vaatii, etenkinjos kyseessä on lasten juhlat, esim. yo-juhlat...
lähisukulainen. Uusioperheiden lasten lähisukulaiset ovat eri ihmiset kuin edellisen polven. Lapseni rakastavat puolisiskojaan ja puoliveljiään sekä isän että äidin puolelta. Mummopuolenakin tunsin olevani niin tarpeellinen, että päätin panna pelin ajoissa poikki kun "lapsenlapset" oli vielä pieniä, ettei minusta tulisi heille muistoja, koska en olisi pystynyt vastaamaan heidän tarpeisiinsa.
Rippijuhliin kirkkoon ja kotiini tuli rippilapseni isä uusine puolisoineen ja isänäiti. Olisin halunnut kieltää exän uuden tulon kotiini, mutten voinut. Kastejuhlissa ollaan kaikki kutsuttuina, vanhemmat ja uusiovanhemmat, puolisisarukset ja kohta jo heidän lapsensakin. Onhan se kiusallista, mutta lasten takia pitää kestää. Päiväkodin isovanhempien päivänä voisi jollakin lapsella olla käymässä jopa kahdeksan isovanhempaa, jos kaikki asuvat lähellä ja ovat aktiivisia mummoja/vaareja. Onhan tää tietty hupaisaa, mutta ei se jokaista asianomaista naurata. Liian suuri suku vie voimat.
- Claudia
Hei!
Erosimme yli 6 vuotta sitten. Nykyään minulla on uusi mies ja lapsille on tullut isäpuoli ja menemme kohta naimisiin.
Minulla on 8vuotias tytär.
Kun erosimme, isä on oikeuden kautta vaatinut tapaamisoikeus. Tytäreni oli vasta 2 vuotta vanha ja tilanne oli hankala kun olen itse ulkomaalainen ja päätin että jatkan Suomessa jos vain pystyn.
Kun isällä on ollut alkoholiongelmia olen silloin yrittänyt saada apua, mutta olihan se hankala ja mun voimat olivat silloin aivan lopussa.
Tytär on isänsä tavannut ja heillä on, silloin kun isä on ollut kunnossa (raha olemassa kun on yrittäjä)aina hauska. Hänelläkin on ollut heti uusi vaimo rinnalla.
Kun tytäreni kasvoi tulihan aina läpi, että isällä on kaikki mahdollisuudet mihin äiti ei pysty. Mutta... en tiedä sitten koska mun tytär on itse huomannut ettei kuitenkaan rahalla voi rakkaus ostaa.
Nykyään kun onkin eri suhdeet elätty..olemme hyvin onnellinen että olemme tsemppailut vuosia läpi sen isän alkoholiongelman takia ja oikeuksessa. Tytäreni ei halua enää tavata omansa isänsä kun hänkin on itse ymmärtänyt ettei homma toimi. Kuinka monta kertaa hän on juossut karkuun.
Sanoisin kaikille, että paras on kun vois olla oma itse ja nautii elämästä ja ei tarvitse rakentaa "eri" maailma lapsen ympärille..
Toivoisin että olisin yksinhuoltaja lain mukaisesti kun mun lapsi on kysynyt 100 kertaa, miksi äiti .. miksi äiti meidän pitäisi olla yhteydessä. Onhan se hyvä kysymys. Elämän loppuun asti.- sande
Hei!
Olen yh ja tyttö tapaa isäänsä kerran vkossa (yksi arki ilta), isä ei halua yöksi eikä ottaa vkonloppuja "haluaa elää omaa elämää" ja sovittaa tapaamiset sen mukaan.
Koska tapaaminen kestaa noin 4 h, ni hän itse haluaa viettää sen kahdestaan lapsensa kanssa (mikä on mielestäni hienoa). En ole kysynyt onko hänellä joku vai ei (ei mielestäni kuulu minulle).
Isovanhemmat isän puolelta asuvat n 400 km päässä meistä ja käyvät vain kerran vuodessa lasta katsomass. Muuten kyl matkustelevat ulkomail ja suomessa. Ja sitten kun tulevat yrittävät rahalla ostaa lasta.
Mutta jos miehelläni on joku, ni ehkäpä lapseni saisi joskus aina silloin tällöin nähda sen, mut sen sukulaiset eivät ole mitää setäpuolia/mummopuolia jne.. Ne eivät tule kuulumaan lapsen lähipiiriin, en todellakaan halua mitään sekavaa sekametelisoppaa lapselle.
Juhlissa YH:na käyn vain minä, eihän isä ole koskaan hakenut lastaan sieltä (Yh:na vain minulla ja ilmoittamillani henkilöillä lupa hakea lasta). Ja vaikka ottaisin isän mukaan kevätjuhliin, ni uusi puoliso ei sinne kuulu.
Lapsen synttäreille en ex:ää ota. Minä ja lapsi perhe (meidän juhlat perheen juhlia, ei ole olemassa erikseen lapsen juhlia) Me perheenä juhlimme näitä juhlia, isälle ei perheenä olo kelvannut eli ei ole osaa perhettämme, vain lapsen biologinen isä ja vain lapselle tärkeää säilyttää suhde isään.
- yh vapaaehtoisesti
jo isoksi tai ainakin isommaksi kasvaneiden etävanhemman luona uusioperheessä viikonloppuja/lomia viettäneiden lasten mielipiteitä näihin kysymyksiin. Omiltakin voisin kysyä, mutta näitä asioita ei koskaan oteta puheeksi. Ne on jotenkin liian henkilökohtaisia joko lapselle tai äidille, eikä ketään tahdota satuttaa, eikä huonoja asioita palauttaa mieleen. On opittu elämään ikäänkuin päivä kerrallaan niinkuin on parhaiten taidettu. Mutta uskonpa, että lapset ovat siksi jääneet henkisesti kovin yksin.
- alkuperäinen
omani ovat jo isoja ja ovat nyt kertoneet tarinoita, jutuja, asioita isän luolta, nyt voi kun tapaamiset ovat ohi ja aikaa kaikkeen tapahtuneseen on kulunut.
voin kertoa ne,mitä omani siis ovat mulle kertoneet. ? vaan muidenkin kokemuksia olisi kiva kuulla.. jäädään siis odottelemaan..
- Olet kai järkevä?
Kun kaikki yh:t muistais sen,sekä isät,että äidit,että JOS teillä ei oo yhteishuoltajuutta,EI teillä oo silloin MITÄÄN oikeutta kontrolloida,miten toisessa perheessä eletään(etäperheessä siis).Tuskin sosiaaliviranomaiset päästäis lapsia sellaisen etävanhemman luo kyläilemään,joka on rikollinen narkkari tms. jos ei lähivanhempi siihen itse suostu.Ei kenenkään tartte kysyä sitä,miten pitäis mitäkin tehdä-kyllä kai jokainen osaa käyttää maalaisjärkeä,vai
osaakohan?Uskoisin,että useat lähivanhemmat on jo vuosien saatossa,kun ovat äijiensä kanssa olleet,huomanneet onko näistä ukoista lapsia kaitsemaan-vai mitä?Silloin kun lapsi annetaan etävanhemman hoitoon,ei pitäisi olla MITÄÄN nokan koputtamista etävanhemman kasvatusnormeissa,koska:äiti ja isi EIVÄT tyydytä toistensa tarpeita,vaan LASTENSA tarpeita!Mikäli tämä muistettais niin kaikki ois paremmin kuin hyvin!!Eri juttu silloin jos lapsi on joku erityistapaus:kehitysvamma tms. että pitäis antaa ohjeet,kuinka toimia,mutta jos kyseessä on normaali,terve lapsi niin eikö isit osaa käyttää järkeään?- yh vapaaehtoisesti
Jos ei toisen vanhemman ole oikeutta kontrolloida olosuhteita etävanhemman luona, niin miten sos.viranomainenkaan niistä tietäisi. Ennen raitis voi huomenna olla juoppo, narkkari, hullu tms. Kun lapsen etu on kyseessä, niin ei huoltajuusmuodosta riipu pitääkö lapsen olosuhteiden olla turvalliset. Miehiltä joskus maalaisjärki puuttuu, tai sitten maalaisjärki on kummallista järjenlajia. Vielä teini-ikäisenkin kanssa pitää olla tarkkana. Isä tai isän uusi kumppani saattaa mielistellä nuorta tai ihan välinpitämättömyyttään tai ymmärtämättömyyttään tarjota/antaa alaikäiselle alkoholia ja tupakkaa, oma äiti ei niin tekisi. On aika kovaa lapselle/nuorelle, jos hän joutuu vielä vailla elämänkokemusta suojelemaan yksin itseään paikassa, jossa turvallisuuden ja huolettomuuden luonnostaan pitäisi olla olemassa.
- Joopa joo
yh vapaaehtoisesti kirjoitti:
Jos ei toisen vanhemman ole oikeutta kontrolloida olosuhteita etävanhemman luona, niin miten sos.viranomainenkaan niistä tietäisi. Ennen raitis voi huomenna olla juoppo, narkkari, hullu tms. Kun lapsen etu on kyseessä, niin ei huoltajuusmuodosta riipu pitääkö lapsen olosuhteiden olla turvalliset. Miehiltä joskus maalaisjärki puuttuu, tai sitten maalaisjärki on kummallista järjenlajia. Vielä teini-ikäisenkin kanssa pitää olla tarkkana. Isä tai isän uusi kumppani saattaa mielistellä nuorta tai ihan välinpitämättömyyttään tai ymmärtämättömyyttään tarjota/antaa alaikäiselle alkoholia ja tupakkaa, oma äiti ei niin tekisi. On aika kovaa lapselle/nuorelle, jos hän joutuu vielä vailla elämänkokemusta suojelemaan yksin itseään paikassa, jossa turvallisuuden ja huolettomuuden luonnostaan pitäisi olla olemassa.
Onks sulla kokemusta tollaisesta,että isä tai uusi kumppani mielistelee tai siitä,että he olisivat tarjonneet alaikäiselle tupakkaa tai alkoholia?Mitäs sanot seuraavasta:yh:n tytär viettää kesiään eräässä sossun suosittelemassa paikassa ja tuo tyttö kertoi,että perheen poika,joka on jonkun vuoden vanhempi,oli käskenyt hänen ja tämän pojan sisaren riisuuntua ilkosilleen hänen edessään ja suudella??!!Pervoa porukkaa,koska tuo poika oli jo lähellä murrosikää ja varmasti tiesi,mitä tytöiltä vaati!!!!!!!!Onko tämä mielestäsi normaalia vai lasten leikkiä??Tytön äidin mielestä normaalia lastenleikkiä ja sosiaalitantta ei kommentoinut mitenkään!Niin,että tiedoksi:tuo tyttö viettää edelleen kesiään tuossa paikassa.Minä en antaisi lastani tuollaiseen paikkaan hoitoon!!!!!!!!
Että ei ne osaa maalaisjärkeään käyttää kaikki äiditkään! - yh vapaaehtoisesti
Joopa joo kirjoitti:
Onks sulla kokemusta tollaisesta,että isä tai uusi kumppani mielistelee tai siitä,että he olisivat tarjonneet alaikäiselle tupakkaa tai alkoholia?Mitäs sanot seuraavasta:yh:n tytär viettää kesiään eräässä sossun suosittelemassa paikassa ja tuo tyttö kertoi,että perheen poika,joka on jonkun vuoden vanhempi,oli käskenyt hänen ja tämän pojan sisaren riisuuntua ilkosilleen hänen edessään ja suudella??!!Pervoa porukkaa,koska tuo poika oli jo lähellä murrosikää ja varmasti tiesi,mitä tytöiltä vaati!!!!!!!!Onko tämä mielestäsi normaalia vai lasten leikkiä??Tytön äidin mielestä normaalia lastenleikkiä ja sosiaalitantta ei kommentoinut mitenkään!Niin,että tiedoksi:tuo tyttö viettää edelleen kesiään tuossa paikassa.Minä en antaisi lastani tuollaiseen paikkaan hoitoon!!!!!!!!
Että ei ne osaa maalaisjärkeään käyttää kaikki äiditkään!Pervolta kuulostaa, en päästäisi tyttöäni sinne. Tietty sekä miehissä että naisissa on sekopäitä. Voi myös olla, että äiti, joka ei ole tiedostanut esim. pedofilian olemassaoloa, ei tule ajatelleeksi miten pahoin asiat voi olla.
On kokemusta, että etävanhempi ja uusi kumppani tarjoaa alaikäiselle alkoholia. Hyvä että satuin asiasta kuulemaan. Pyysin heillä käymässä olevaa nuorta puhelimeen. He sanoivat tämän nukkuvan. Ihmettelin aikaista kellonaikaa johon sanoivat: Annettiin sille tossa sen verran kaljaa ja siideriä että se nukahti. Kielsin heitä antamasta alaikäiselle alkoholia ja aloitin kotona kovan valistustyön sekä alkoholista että vastuuseen kykenemättömistä aikuisista. Toinen nuoreni(vanhempi) oli aikaisemmin kertonut minulle, että isän uusi kumppani mielistelee nuorempaa, siksi ajattelin alkoholin tarjoamisenkin olevan mielistelyä. - Joopa joo
yh vapaaehtoisesti kirjoitti:
Pervolta kuulostaa, en päästäisi tyttöäni sinne. Tietty sekä miehissä että naisissa on sekopäitä. Voi myös olla, että äiti, joka ei ole tiedostanut esim. pedofilian olemassaoloa, ei tule ajatelleeksi miten pahoin asiat voi olla.
On kokemusta, että etävanhempi ja uusi kumppani tarjoaa alaikäiselle alkoholia. Hyvä että satuin asiasta kuulemaan. Pyysin heillä käymässä olevaa nuorta puhelimeen. He sanoivat tämän nukkuvan. Ihmettelin aikaista kellonaikaa johon sanoivat: Annettiin sille tossa sen verran kaljaa ja siideriä että se nukahti. Kielsin heitä antamasta alaikäiselle alkoholia ja aloitin kotona kovan valistustyön sekä alkoholista että vastuuseen kykenemättömistä aikuisista. Toinen nuoreni(vanhempi) oli aikaisemmin kertonut minulle, että isän uusi kumppani mielistelee nuorempaa, siksi ajattelin alkoholin tarjoamisenkin olevan mielistelyä.Joo,asiaa ei varmaan yhtään auta se,että tolla äidillä on lapsuudestaan kokemuksia oman isän seksuaalisesta lähentelystä-tietää varmasti,mistä on kyse,mutta:ei halua suojella tytärtään tai haluaa mielessään kieltää tällaiset mahdollisuudet!
- yh vapaaehtoisesti
Joopa joo kirjoitti:
Joo,asiaa ei varmaan yhtään auta se,että tolla äidillä on lapsuudestaan kokemuksia oman isän seksuaalisesta lähentelystä-tietää varmasti,mistä on kyse,mutta:ei halua suojella tytärtään tai haluaa mielessään kieltää tällaiset mahdollisuudet!
insestin tai pedofilian kohdanneesta tytöstä puolustuskyvytön itseä ja omia lapsia kohtaavaa väärää seksuaalisuutta kohtaan vai voisiko hänestä tulla omista ja lapsiensa oikeuksista tosi hyvin huolehtiva aikuinen. Tai perustaako insestin uhri uuden insesti-perheen ja kulkeeko insesti siis suvussa, ja jos, niin geeneissä vai tapakulttuurissa. Se on selvää, että lapsi voi joutua insestin ja pedofilian uhriksi niin, ettei äiti saa asiasta edes koskaan tietää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1101615
- 1051175
Postimerkki kirjeeseen ja kortiin maksaa jo 3 euroa!
https://yle.fi/a/74-20229241 Kyllä tämä on järjetön hinta, Posti tuhoaa itsensä tällä hinnalla, täytyyhän Postin "Herro1381061- 49959
Keitä oli kunnanjohtajan erottajat?
Kouluja ei ole varaa ylläpitää mutta johtajasopimukseen palaa 100000 euroa ja uuden johtajan hakuprosessi maksaa kymmeni50844Atte Harjanne usuttaa eläkeläisvihaan
Karmeeta kuultavaa aamun uutislähetyksessä, kun Atte Harjanne, tunnettu eläkeläisvihaaja, suitsii sukupolvien välistä v240838- 127833
Helsingin Mäntymäki muuttui Kultajuhlan jälkeen kaatopaikaksi.
Mitä se kertoo jääkiokosta ja lätkäfaneista? Saikkua huomenna huusi fani yöllä?70735Pridekulkue kiellettävä?
Näin täällä suoraan vaaditaan. Perusteina mitä mielikuvituksellisimmat tarinat. No, miksi ihmeessä kukaan ei ole samalla178709Mä oon tyytyväinen, että ei ole enää tunteita.
Samalla tajusin, että sun kohdalla tykkäsin enemmän niistä tunteista kuin sinusta persoonana. Halusin väkisin nähdä sinu55689